Katainen puhuu levottomia

18/6/2018

Jyrki Katainen sanoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin jakavan historiallisella tavalla Vladimir Putinin näkemyksen siitä, että heikko ja hajanainen Eurooppa on hyvä asia.

EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen löi Naantalin Kultaranta-keskusteluissa pöytään suoraa puhetta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Eurooppa-näkemyksistä. Kataisen mukaan Euroopassa eletään poikkeuksellisessa poliittisessa tilanteessa.

– Ensimmäistä kertaa historiassa Yhdysvaltain presidentti jakaa Venäjän presidentin kanssa saman ajatuksen Euroopasta eli mitä hajanaisempi ja heikompi Eurooppa, sitä parempi. Tällaista tilannetta ei ole oikeastaan koskaan aiemmin ollut.

Mr. Katainen on sen verran nöösipoika, ettei tunne poliittista historiaa. Viimeksi näin tapahtui Krimillä Jaltan konferenssissa.

Katainen on aina valehdellut ja valehtelee edelleen, joka ei tietenkään ole kenellekään uusi asia. Mr. Trump ei jaa mitään ajatusta heikosta Euroopasta. Hänhän nimenomaan vaatii Eurooppaa ottamaan enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja tekemisistään.

Mr. Trump on nimenomaan vaatinut Eurooppaa ottamaan enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja tekemisistään.

Kun Mr. Trump sanoo, että "America is number one", suomalaisten pässien poliitikkojen myös hikinaama Kataisen pitäisi tajuta asia ja sanoa, että "No, Finland is number one".

Näistä meidän poliittisista lieroistamme Katainen "is number one".

Äänestäkää heidät pois vallasta ja järjestäkää Mr. Kataiselle ja hänen vaimolleen porttikielto Suomeen.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Demokratian toteutuminen pelottaa mediaa

17/6/2018

1. Kun perussuomalaiset piti vuosi sitten kokouksensa, irtautui puolueesta joukko henkilöitä, jotka eivät sietäneet demokratiaa.

Moni ei ehkä ymmärrä, että perussuomalaisten tapa valita puoluejohto ja merkittävien puolue-elinten jäsenistö, on ainoa oikea tapa toimia aidon demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Jäsenistö valitsee suoralla vaalilla.

Lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat toteuttaneet vuosikymmeniä lume-demokratiaa, jossa puolueiden paikallisjärjestöjen valitsemat edustajat valitsevat puoluejohdon ja merkittävien puolue-elinten jäsenistön.

2. Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, oli maan demokraattisen puolueen jäsenillä ja kannattajilla suunnattomia vaikeuksia hyväksyä vaalitulos. Sama ongelmallinen suhtautuminen oli myös suomalaisella mediaväellä.

Trumpin vastustajien trauma on krooninen, kuten on nähty, viimeksi Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain historiallisten neuvottelujen tiimoilta, ennen neuvotteluja, niiden aikana ja myös niiden jälkeen.

Muistan maailmalla nähdyn samanlaisen pitkällisen paskahalvauksen Ronald Reaganin valinnan yhteydessä ja koko Reaganin kauden ajan.

Demokratia tuntuu olevan kovin vaikea laji varsinkin niille, jotka vannovat sen nimiin täsmälleen niin kauan kun demokratia tuottaa heille mieluisia tuloksia ja valintoja.

3. Viimeisimmän esimerkin tarjoilee Helsingin Sanomat.

Toimittaja Anna-Liina Kauhanen maalailee kuvaa demokratian kriisistä, vaikka todellisuudessa on käymässä päinvastoin, demokratia on toteutumassa, kun kansalaisten ylivoimaisen enemmistön tahtoa ryhdytään toteuttamaan.

Suomeksi: toimittaja pyrkii kertomaan, että maailma on poliittisen kriisin vallassa.
Nyt, kun vaaka on kallistumassa puolelle, josta punavihreä toimittajakunta ja globalismia edustavat ”liberaalipoliitikot” eivät pidä, puhutaan demokratian kriisistä!

Jos orastavalla demokratian toteutumisella tarkoitetaan kriisiä, toivon rauhaa ja turvallisuutta rakastavana ihmisenä lisää kriisejä.

Rauhaa rakastavien kannalta on lohduttavaa, että länsimaiden kansalaiset ovat heränneet puolustamaan oikeuksiaan. Paitsi yhdessä maassa, pohjoisessa Suomessa, jossa pelkuruudesta ja vastuun väistelemisestä on tehty kunniallista puuhaa.

Toimittaja Kauhanen väittää, että Saksan poliittisessa myllerryksessä ei ole kyse maahanmuutosta vaan vallasta, jonka tavoittelun välineenä maahanmuuttoa käytetään.

Toimittaja ilmaisee kantansa selkeästi. Hän kirjoittaa: ”Angel Merkel yrittää yhä pelastaa, mitä pelastettavissa on.”

Merkel yrittää pelastaa kyltymättömän vallanhimon täyttämän itsensä vai minkä?
Merkel on toiminut omaa kansan ja koko Euroopan turvallisuutta vastaan. Samalla hänen politiikkansa on edesauttanut rajua kulttuurista ja etnistä muutosta, jota kantaväestön ylivoimainen enemmistö ei hyväksy.

Mitä Merkelin pitäisi toimittajan mielestä pelastaa?

Merkel on jo menettänyt arvovaltansa, kohta hän menettää kaiken todennäköisyyden mukaan myös johtavan asemansa.

Merkelin syrjään sysääminen olisi kaikkien omaa maata ja sen kulttuuria rakastavien voitto. Ei ainoastaan Saksassa vaan kaikkialla läntisessä Euroopassa.

Toimittaja päättää tekstinsä sanoihin ”Saksan kriisi ei ole vain hallituskriisi vaan politiikan kriisi ja demokratian kriisi. Aika näyttää, onko Merkel osa ongelmaa vai ratkaisua”.

Totta on, että Saksassa on hallituskriisi, mutta ei demokratian kriisi, vaan aivan toisin, demokratia toteutuu, jos kansan ylivoimaisen enemmistön tahto toteutuu.

Ja toisin kuin toimittaja esittää, Merkel on jo nyt, itse asiassa on ollut jo pitkään, merkittävä osa ongelmaa.
Jos hän olisi osa ratkaisua, hänen olisi pitänyt olla sitä jo aikaa sitten.

Järkevien ratkaisujen sijaan Merkel on jatkanut polulla, josta olisi pitänyt kääntyä täysin toiseen suuntaan. Kaikki kansalaiskyselyt ovat kertoneet jo pitkään, että Merkelin sekä EU:n noudattamalla maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalla ei ole kansalaisten enemmistön tukea. Tästä huolimatta Merkel ja EU ovat jatkaneet tuhoisalla tiellä.

Seuraava demokratiaa halveksiva kohde, joka asettuu tähtäimeen, on Brysselin rottakomissio.

Askel kerrallaan kohti parempaa Eurooppaa, jossa itsenäisten valtioiden kansalaiset saavat takaisin sen, mikä heiltä on viety - oikeus päättää oman valtionsa sisäisistä asioista.

Heikki Porkka

1 kommentti          Bookkaa tämä

Varmoja konsteja tulevaisuuden Suomessa

16/6/2018

Tulevaisuuden Suomella tarkoitan aikaa, jolloin kansa on riittävän tietoinen ja valistunut äänestääkseen valtaan henkilöitä ja puolueita, jotka kykenevät päätöksentekoon, jossa suomalaisten etu on ykkönen.

Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan vapaus on aatteista kaunein.

Samalla on oltava tietoinen siitä, että aitoa vapautta ei ole, jos yhteiskunta pitää sisällään ideologisia tai uskonnollisia väkivaltaiseen toimintaan alttiita ryhmiä, joilla ei ole tarkoituskaan sopeutua yhteisiin sääntöihin ja lakeihin.

Turvallisen ja vapaan yhteiskunnan eräs ominaisuus on ennustettavuus.

Ennustettavuus tarkoittaa, että samojen lakien alla toimimisen lisäksi ihmisillä on osapuilleen sama moraalikäsitys ja tästä syntyvä samantyyppinen suhtautuminen hyvään ja pahaan.

Terrorismin ja sen uhan ehkäisy ovat olennaisia asioita vapaudesta ja turvallisuudesta puhuttaessa.

Erinomaisia keinoja terrorismin tai sen uhan ehkäisyyn ovat esimerkiksi seuraavat toimet:

a) lopetetaan maahanmuuttajien vastaanottaminen islamilaisista valtioista

b) poistetaan kaikki laittomasti maassa oleskelevat henkilöt

c) otetaan joka ainoa maahan saapuva turvapaikanhakija säilöön niin pitkäksi aikaa, että hänen henkilöllisyytensä ja motiivinsa saadaan varmuudella selville, näin toimitaan esimerkiksi Virossa kaikkien hiukankaan epäselvien tapausten kohdalla

d) poistetaan kielteisen päätöksen saaneet nopeutetussa tahdissa

e) vaaditaan kaikilta maahan saapuneilta ja / tai turvapaikan saavilta henkilöiltä Suomen lain noudattamista kaikilta osin, poikkiteloin asettuville jätetään vain yksi mahdollisuus, maasta poistuminen

f) tiukennetaan kansalaisuuden saamisen edellytyksiä

g) määritellään suomalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat uudelleen, toisin sanoen poistetaan tulijoiden oikeus saada samanlaista sosiaaliturvaa kuin kantaväestö

h) vaaditaan valtiolliselta medialta (Yle) avointa, rehellistä ja tasapuolista uutisointia, kansalaismielipiteen muodostuminen tosiasioiden tiedostamisen pohjalta on erittäin tärkeä asia vapauden ja turvallisuuden näkökulmasta

i) palautetaan rajavalvonta Schengen-sopimusta edeltäneelle tasolle sen lisäksi, että pidetään huoli uuden teknologian antamista mahdollisuuksista rajojen valvonnassa

j) liitytään Itävallan ja Tanskan ehdottamaan koalitioon, jossa pakolaisleirejä perustetaan EU-alueen ulkopuolelle

Muitakin keinoja on, yllä mainitut tulivat nopeasti mieleen.

Seuraavassa muutamia lisäkommentteja aiheeseen.

Eurooppalaisten enemmistö oli jo keväällä 2017 sitä mieltä, että maahanmuuttajien vastaanottaminen muslimimaista tulisi lopettaa kokonaan.

Tästä kertoi arvostetun Chatham Housen 7. helmikuuta 2017 julkaisema tutkimus. Huomattavaa on, että vain 20 prosenttia vastaajista vastusti muslimien maahantulon lopettamista.

Kyselyyn otetuista maista kielteisimmin muslimien tuloon suhtauduttiin Puolassa, Unkarissa, Itävallassa, Belgiassa ja Ranskassa.

Britannia ja Espanja olivat ainoat maat, joissa alle 50 prosenttia vastaajista ei vastannut myönteisesti kysymykseen pitäisikö muslimien maahanmuutto lopettaa.

Chatham Housen tutkimus ei kerro koko totuutta, sillä kysely toteutettiin vain kymmenessä EU-maassa ja pois jätettiin useita kielteisesti muslimien massamaahanmuuttoon suhtautuvia maita, kuten Baltian maat (Viro, Latvia, Liettua), Tsekki, Slovakia ja Tanska.

Kuten tiedetään, kansalaismielipide on entisestään tiukentunut viimeisen puolentoista vuoden aikana, joten mistä syystä Euroopan valtioiden johtajat eivät toimi kansalaisten enemmistön tahdon mukaisesti?

Hämmästyttävintä suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut presidentin, kirkon ja useiden poliitikkojen suhtautuminen laittomien oleskeluun.

Ikään kuin ei ymmärrettäisi, että laittomat muodostavat monitahoisen kasvavan riskin yhteiskunnan sisällä. Harmaa työvoima, rikollisjengeihin ajautuminen ja mahdollinen terrorismi ovat osa laittomien muodostamista uhista.

Kovat ajat vaativat kovia päätöksiä, joita nykyinen hallitus ei selkeästi kykene tekemään.

Suomalaisten ainoa mahdollisuus selvitä tulevaisuudesta kohtuullisen ”kuivin jaloin”, on äänestää valtaan poliittisia toimijoita, joilla on halua ja kykyä toteuttaa politiikkaa, joka kunnioittaa hyviä ja hylkii pahoja.

Hyvän ja pahan ihmisen erottaminen toisistaan on varsin helppoa. Ne, jotka edistävät vapautta ja turvallisuutta, ovat hyviä, toisin kuin ne, jotka tukevat politiikkaa, joka heikentää kansalaisten vapautta ja turvallisuutta.

Tarkkana täytyy kuitenkin olla, sillä nykypäivä on osoittanut, että politiikassa ja median sisällä on valtava määrä henkilöitä, joille oma etu ja / tai tuhoisan ideologian eteneminen ovat oman kansan etua tärkeämpiä, vaikka he väittävät olevansa vapauden asialla.

Heikki Porkka

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Erehdys

16/6/2018

Liian moni toimittaja kuvittelee olevan oikein ja eettisesti korkeatasoista käyttää joukkomurhasta kiertoilmaisua "puukotus".

Se on alhaista moraalia, jonka tavoitteena on kuvitellun vähä-älyisen rahvaan hallinta sääty-yhteiskunnan papiston tapaan.

On suuri erehdys pitää nykysuomalaista kansaa toimittajia tyhmempinä, sillä toimittajat ovat pikemminkin kansaa tyhmempiä.

Toimittajien moraali on tuhonnut kansan luottamuksen mediaa sekä nostanut somen ja vaihtoehtomedian tiedonlähteeksi valtamedian sijaan.

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Keep it simple!

16/6/2018

Humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi verottaa erikseen, hieman samaan tapaan kuten maksetaan kirkollisveroa.

Ainoastaan he, jotka kannattavat humanitaarisen maahanmuuton jatkamista, maksaisivat siitä, ja humanitaariseen maahanmuuttoon käytettäisiin vain sen verran rahaa kuin tuolla erillisellä verotuksella ansaittaisiin, joten humanitaaristen syiden vuoksi maahan tulleiden määrä olisi verrannollinen siihen, paljonko resursseja on heitä kotouttaa ja elättää Suomessa.

Humanitaarinen maahanmuutto vähenisi jo sillä, että iso osa suomalaisista ei olisi valmis maksamaan erikseen siitä, että Suomeen tulee allahin sotureita, mutta tämä johtaisi lopulta siihen, että humanitaarinen maahanmuutto loppuisi kokonaan.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Emme ole yhden asian liike

16/6/2018

Maahanmuuttopolitiikka on kaikkein tärkein politiikan osa-alue, koska se vaikuttaa merkittävästi ja tietyssä pisteessä kehitystä ratkaisevasti kaikkiin muihin politiikan osa-alueisiin. Perussuomalaisilla on monipuoliset ja selkeät näkemykset muihinkin aiheisiin, mutta valtamedia ei halua niistä kirjoittaa, koska tunnetusti toimittajat ovat lähes kaikki vihervasemmistoa. Etsipä Perussuomalainen -lehti ja tutustu asiaan.

Olemme myös hyvin historiallisessa ja kriittisessä vaiheessa Euroopan tulevaisuuden kannalta, kun turvapaikanhakijoita tulee paljon toisenlaisten arvojen ja koulutustason kulttuureista.

Afrikan väestöräjähdys uhkaa luhistaa koko Euroopan.

Myös esimerkiksi vasemmistokansanedustaja Anna Kontula on kirjoittanut tästä, mutta hän vaikuttaa olevan sitä mieltä, että lastemme on seistävä ja kaaduttava yhdessä afrikkalaisten ja muun maailman kanssa. Varmaan se imperialismi ja solidaarisuus velvoittavat menemään näinkin pitkälle.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Demokratia ei ole kriisissä

15/6/2018

Eurooppa ja maailma ovat eri asennossa kuin vuonna 2014, jolloin aloitin nykyisissä tehtävissä Euroopan parlamentissa. Kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset puolueet olivat tuolloin tiukasti marginaalissa useimmissa EU-maissa. Nekin, jotka olivat valta-asemassa, kuten Viktor Orbánin Fidesz Unkarissa, pitivät matalahkoa profiilia.

Britannian eroaminen Euroopan unionista tai Donald Trumpin pääsy republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja sittemmin valinta presidentiksi olivat liian omituisia ajatuksia, jotta niistä oltaisiin osattu olla oikeasti huolissaan, ja liian epätodellisia riskejä, jotta silloiset vallanpitäjät olisivat ryhtyneet tekemään jotakin niiden estämiseksi. Kunhan hihiteltiin. Ei hihitellä enää, kirjoittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV Uutisten vieraskolumnissaan.

Liberaalit ja toisistaan hädin tuskin erottuvat globalistipuolueet ovat olleet pitkään vallassa useimmissa demokraattisissa maissa. Tästä syystä moni oppi ajattelemaan, että demokratia on jonkinlainen synonyymi liberaalille globalismille. Kun vaalitulokset alkoivat olla epämiellyttäviä, ryhdyttiin valittamaan ”demokratian kriisiä”. Valitus yltyi, kun epämiellyttävät poliitikot alkoivat vieläpä toteuttaa epämiellyttäviä vaalilupauksiaan. Eihän tämän näin pitäisi mennä.

Demokratia ei ole kriisissä

Kyseessä ei tietenkään ole demokratian kriisi vaan liberaalin globalismin kriisi. Monet elättelevät vielä toivetta, että painajainen menee kohta ohi. Ehkä britit peruuttavat brexitin. Ja jos eivät peruutakaan, ehkä Britannia päätyy johonkin Norjan kaltaiseen ratkaisuun, jonka myötä se käytännössä pysyy EU:n jäsenenä, tosin ilman äänivaltaa. Ehkä Trump pannaan viralta. Ja jos ei pannakaan, hänen virkakautensa päättyy viimeistään seitsemän vuoden kuluttua, minkä jälkeen palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ehkä kansallismielisten puolueiden suosio hiipuu aivan pian, kun maahanmuutto lakkaa kiinnostamasta kansalaisia ja kun he ymmärtävät, että monikulttuurisuus on kivaa.

Itse arvelen, että länsimaiset yhteiskunnat ovat siirtyneet pysyvästi pois vanhasta ideologisesta normaalista. Samaa arveli juuri Euroopan parlamentille puhunut Alankomaiden pääministeri Mark Rutte. Brexitin, Trumpin ja kansallismielisten puolueiden takana on samoja rakenteellisia syitä. Syyt ovat syvällä maailmanjärjestyksessä, vaikka korsi, joka katkaisi kamelin selän, vaihtelikin maittain. Itävallassa ”äärioikeistolainen” FPÖ nousi valtaan, kun edellinen hallitus oli naiivisti toivottanut Unkarin torjumat siirtolaislaumat tervetulleeksi. Italian La Lega voitti vaalit, koska edellinen hallitus synnytti maahan siirtolaiskaaoksen, mutta myös siksi, että jäsenyys yhteisvaluutassa oli johtanut talouden pysyvään lamaantumiseen, kurjistamispolitiikkaan, jättiläistyöttömyyteen ja näköalojen katoamiseen.

Brexitin tärkeimpänä välittömänä selittäjänä oli työvoiman vapaa liikkuminen EU:n sisällä. Miljoonat itäeurooppalaiset matalapalkkatyöntekijät sotkivat työmarkkinoita, kuormittivat sosiaaliturvajärjestelmää ja julkisia palveluja ja painoivat Britannian tuottavuusasteen Italian tasolle. Ei ole syytä investoida työn tuottavuuden parantamiseen, kun halpaa työvoimaa on rajattomasti saatavilla. Kansanäänestykseen toki kanavoitui myös tyytymättömyys EU:hun liittymättömiin ongelmiin kuten Tony Blairin aloittamaan holtittomaan maahanmuuttoon kolmannesta maailmasta, ennen kaikkea Pakistanista.

Yhdysvalloissa on käyty paljon laadukastakin keskustelua Trumpin voiton syistä. Joku totesi osuvasti, että liberaali media ottaa Trumpin kirjaimellisesti mutta ei vakavasti, kun taas hänen kannattajansa ottavat hänet vakavasti mutta eivät kirjaimellisesti. Tämä oli median pahin strateginen virhe sekä vaalikampanjan aikana että sen jälkeen. Toimittajat ja muut vastustajat keskittyivät Trumpin viljelemiin törkeyksiin mutta sivuuttivat sen, mitä hän edustaa, koska heidän mielestään hän ei edustanut mitään. Kannattajat taas ymmärsivät sen, että Trumpin mopo keulii ilmaisun tasolla, mutta heihin vetosi se, mitä Trump edustaa. Ennen kaikkea he kavahtivat sitä, mitä Hillary Clinton edusti.

Näkemykseni mukaan näiden poliittisten mullistusten yhteinen nimittäjä ei kuitenkaan ole maahanmuutto tai yhtäkkiä lisääntynyt punaniskaisuus, seksismi tai ihmisviha kuten joillakin tahoilla halutaan uskoa. Yhteinen nimittäjä on talouden globalisaatio ja se, mitä se tekee yhteiskunnalle ja ihmisille.

Työvoiman vapaa liikkuvuus hajottaa yhteiskuntia

Euroopan sisämarkkinat perustuvat tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaalle liikkumiselle. Eniten kritiikkiä on herättänyt työvoiman vapaa liikkuminen, koska sen ongelmat ovat helpoimmin nähtävissä. Kun elintaso jäsenmaissa on kovin erilainen, yhden jäsenmaan minimipalkalla voi elää herroiksi toisessa jäsenmaassa. Monet Itä-Euroopan maat, kuten Latvia ja Puola, tyhjenevät koulutetuista nuorista, jotka vastaanottavassa maassa, kuten Britanniassa, syrjäyttävät parempiin tuloihin tottuneet kantaväestön edustajat hinnallaan. Tilannetta vääristävät entisestään jäsenmaasta toiseen maksettavat perhe- ja muut sosiaalietuudet, jotka koetaan osaksi palkkaa. Avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä ja yhteiset työmarkkinat ovat mahdollistaneet sen, että yritykset ovat käytännössä voineet ulkoistaa osan palkkakuluistaan veronmaksajalle.

Britannian entinen pääministeri David Cameron pyrki neuvottelemaan maansa jäsenyysehdot uusiksi siten, että työvoiman liikkumista olisi voitu rajoittaa. Komissio on itse useissa yhteyksissä korostanut, että työvoiman liikkumisen ja muiden vapauksien välillä ei ole loogista yhteyttä. Työvoiman vapaasta liikkumisesta voitaisiin luopua ilman, että sisämarkkinat siitä kärsisivät. Kytkös on ideologinen ja poliittinen. Tästä ei haluttu tinkiä, ja lopputulos on historiaa.

Työvoiman vapaan liikkumisen kielteiset vaikutukset työmarkkinoihin ja yhteiskuntien eheyteen ovat selkeitä, mutta tavaroiden ja pääomienkaan liikkuminen ei ole ongelmatonta. Niitä vastaan on kuitenkin vaikeampi taistella leimautumatta hörhöksi, koska niiden välittömät edut ovat näkyviä ja helposti markkinoitavissa ihmisille. Ongelmia voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta.

Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se synnyttää maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään. Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen ”markkinoille”. Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia ”markkinoiden”, ei kansalaisten, luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, luottoluokitusta lasketaan ja investoinnit jäädytetään, mikä tahansa hallitus menee nurin.

Tähän voidaan vastata, että missä tahansa maailmanjärjestyksessä hallitusten tehtävä on tehdä vastuullista politiikkaa. Luonnollisesti on, mutta juuri rahan vapaa liikkuminen on mahdollistanut jatkuvan velaksi elämisen ja siten altistanut hallitukset ”markkinoiden” uhkailulle ja kiristämiselle. Kreikan romahdus kymmenen vuotta sitten on toki Kreikan omaa syytä, mutta tämä tuskin paljon lämmittää sen enempää kreikkalaisia kuin laskun maksavia eurooppalaisiakaan.

Tavaran vapaa liikkuminen johtaa siihen, että tavaroita valmistetaan siellä, missä se on edullisinta tai muuten kannattavinta. Tämä on järkevää periaatteessa mutta vain periaatteessa. Kun pitkälle kehittyneessä maassa valmistetun lopputuotteen, vaikkapa auton, puhelimen tai virvoitusjuoman, raaka-aineet kuljetetaan tehtaalle eri puolilta maapalloa, tämä kuormittaa ympäristöä. Kuljetukset synnyttävät n. 15% maailman kasvihuonepäästöistä. Raskaan tieliikenteen ja laivaliikenteen osuus tästä on yli puolet. ”Vihreästi” ajattelevat ihmiset usein korostavat lähituotannon ympäristöystävällisyyttä ja kestävyyttä, mutta samaan aikaan he vannovat tavaran vapaan liikkumisen nimeen. Tekstiilit valmistetaan nykyään Bangladeshissa eikä Suomessa. Tämä ei ole ympäristön kannalta hyvä asia. Protektionismi ja kotimainen tuotanto on ympäristöystävällistä. Ei ainoastaan siksi, että se vähentää tarvetta pitkiin kuljetuksiin, vaan myös siksi, että länsimaisen päästö- ja muun sääntelyn vuoksi tuotanto kuluttaa vähemmän energiaa ja muita resursseja kuin halpamaissa.

Minne duunari lähtee, kun duuni lähtee?

Toinen, tärkeämpi ja vähemmän keskusteltu argumentti talouden globalisoitumista vastaan on se, että vaikka yksittäinen maa voi optimoida tuotantoaan, se ei voi optimoida väestöään. Jos tuijotetaan pelkkiä numeroita, on järkevää teettää työvoimaintensiiviset tehtävät siellä, missä työvoima on edullista, ja keskittyä korkean lisäarvon jalosteisiin siellä, missä työvoima on kallista mutta teknologian ja osaamisen taso korkeaa. Karkeasti yksinkertaistaen: teetetään tehdas- ja maataloustyöt Afrikassa ja keskitytään Suomessa mikrosiruihin ja digitaalisiin palveluihin.

Ongelma on siinä, että niin Suomessa kuin Afrikassa syntyy erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taipumuksia, ominaisuuksia ja olosuhteita. Kaikista ei tule mikrosirujen tai digitaalisten palveluiden kehittäjiä ja valmistajia. Voimme poistaa Suomesta suorittavan työn, mutta meille jää ihmisiä, joiden taipumukset sopivat parhaiten suorittavaan työhön. Kantaväestön osalta tämä implisiittisesti ymmärretäänkin, vaikka sitä ei kehdata ääneen sanoa: vaikka pääkirjoituksissa ja kolumneissa toistellaan jatkuvasti sitä, miten ”Suomi tarvitsee osaajia”, kukaan ei ehdota, että koulutetaanpa suomalaisista pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytyneistä niitä osaajia. Se ei käy niin helposti, koska ihmiset syntyvät erilaisina ja ovat erilaisia.

Sen sijaan maahanmuuttajien kohdalla usko massan homogeenisyyteen on vahva. 90-luvun alusta lähtien, ja vuoden 2015 syksystä kiihtyen, on kuultu ehdotuksia, joissa kotouttamisongelmat ratkaistaan tekemällä kouluttamattomista ja usein luku- ja kirjoitustaidottomista arabeista ja somaleista koodaajia ja muita huippuosaajia. Tulijat ovat kuulemma ”uusi Nokia”.

Yhdysvallat pystyi absorboimaan lyhyessä ajassa miljoonia uusia tulijoita 1800-1900-lukujen taitteessa siitä yksinkertaisesta syystä, että teollisuus, kaivokset sekä maa- ja metsätalous pystyivät työllistämään lähes rajattomasti ihmisiä, joilla ei ollut kielitaitoa tai varsinaista osaamista. Toisaalta tulijoilla ei ollut vaihtoehtoja töihin menemiselle, koska sosiaaliturvaa oli niukasti tarjolla. Nykyisessä Euroopassa kumpikaan ehto ei päde. Sisäänheittoammatteja ei juuri ole, eivätkä kaikki voi ryhtyä taksikuskeiksi. Töihin menemiseen ole mitään välttämätöntä tarvettakaan, koska tulonsiirroilla elää leveästi verrattuna lähtömaan oloihin.

Vapaakauppa ja tavaran vapaa liikkuminen polarisoivat ja jakavat yhteiskuntaa. Suuri osa ihmisistä saavuttaa jälkiteollisen yhteiskunnan vaatiman osaamistason ja pärjää mainiosti, mutta yhä useampi putoaa kyydistä. Laskennallinen ratkaisu olisi siirtää matalan osaamistason ihmiset sinne, missä on tarjolla matalan osaamistason töitä, mutta ei suurin osa ihmisistä halua muuttaa kotimaastaan pois. Suurin osa ihmisistä haluaa elää ympäristössä, jonka he kykenevät ymmärtämään. Minne suomalainen duunari lähtee, kun duunit ovat lähteneet?

Monet Trumpia äänestäneet muistelevat aikoja, jolloin tavallinen duunari saattoi elättää itsensä ja lapsensa, olla ylpeä ja luottaa tulevaisuuteen ja asioiden pysyvyyteen. Nyt työt ovat kadonneet Meksikoon, ja samaan aikaan joku itärannikon ”Joogamatto-Jessica” kaataa suolaa haavoihin höpisemällä heille jostakin sukupuolten moninaisuuden juhlistamisen tärkeydestä.

Yhteiskunta pysyy yhteiskuntana vain, jos se pystyy tarjoamaan erilaisille jäsenilleen mahdollisuuden henkisesti ja materiaalisesti ihmisarvoiseen elämään. Talouden globalisaatio tuottaa erikoistuneita yhteiskuntia ja vie päinvastaiseen suuntaan.

Ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja ennakoitavuutta

Mainitsin aiemmin globalisaation välittömät hyödyt, jotka ovat helposti nähtäviä ja joiden vuoksi se on helposti markkinoitavissa ihmisille. Lapsuudessani Suomi oli paljon suljetumpi yhteiskunta. Tuontitavara, etenkin koneet ja laitteet, maksoivat paljon enemmän. Nykyään mikään ei maksa juuri mitään. Eikö tämä muka ole hyvä asia?

Kun kaikki on halpaa, sillä ei ole myöskään mentaalista arvoa. Ihmisten nurkat täyttyvät hetken mielijohteesta hankitusta, Kiinassa valmistetusta krääsästä. Tekeekö tämä ”yltäkylläisyys” ihmiset onnelliseksi? 80-luvun alussa Sony Walkman -korvalappustereot olivat investointi, johon piti säästää. Tänä päivänä lapsille hankitaan puolen vuoden välein uusi älypuhelin, kun vanha putoaa taskusta asfaltille. Kun tavarat ovat halpoja, niitä ei voi tai kannata korjata niiden hajotessa, eikä niillä ole ehjänäkään jälleenmyyntiarvoa.

Ehkä olen vain tulossa vanhaksi, mutta minusta tuntuu, että pohjimmiltaan useimmat ihmiset - etenkin perheellistyttyään ja lapsia hankittuaan - kaipaavat turvallisuutta, varmuutta ja ennakoitavuutta sekä työelämässä että ympäristössään. Globalisaatio seurauksineen ja lieveilmiöineen, samoin hallitsematon maahanmuutto, on iskenyt juuri näihin arvoihin ja tehnyt elämästä käsittämätöntä. Kaikki eivät ole uraohjuksia, pyrkyreitä ja uusien haasteiden etsijöitä. Monille on paljon arvokkaampaa tietää, että työpaikka on olemassa vielä ensi vuonnakin. Mitä vähemmän heidän tarvitsee murehtia ympäristön muutoksia ja pelätä huomista, sitä enemmän he voivat keskittyä elämään omaa elämäänsä.

Trumpia äänestettiin uskoakseni paljolti siksi, että hän lupasi tuoda työt takaisin kotiin ja palauttaa ylpeyden, ennakoitavuuden ja turvallisuuden duunarin elämään. Onnistuuko hän siinä, on tietysti kokonaan toinen kysymys, mutta tämä on se, mitä häneltä halutaan. Trump nähdään liian yksiselitteisesti uhkana kaikelle hyvälle, kun todellisuudessa hän on uhka vain vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Se maailmanjärjestys on hyvä osakesijoittajille, suuryrityksille ja niille, jotka pysyvät sen kyydissä, mutta se ei välttämättä ole hyvä yhteiskunnille kokonaisuutena.

Kansainvälinen kauppa ei tietenkään ole huono asia. Tuonnin pitäisi kuitenkin täydentää kotimaista tuotantoa, ei korvata sitä. Vapaakauppa synnyttää ongelmia etenkin, jos palkkatasot osapuolina olevissa maissa ovat hyvin erilaiset. Tämä pätee niin EU:n sisällä kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ja Meksikon välillä. Ainoina vaihtoehtoina eivät onneksi ole joko täysin vapaa kauppa tai ilmatiivis protektionismi. Toivon, että Trump, brexit ja kansallismielinen kehitys EU:n sisällä tuuppaavat maailmanjärjestystä ainakin hitusen uuteen suuntaan.

Itävallan ja Italian vaalitulokset eivät jää viimeisiksi laatuaan

Palataan lopuksi Eurooppaan. ”Eurooppalainen unelma” kaatuu pala kerrallaan. Huvittavaa ja mielenkiintoista on, että niin brexit kuin ”äärioikeiston” nousu olisi voitu estää, jos EU ja jäsenmaiden hallitukset eivät olisi käyttäneet niin paljon aikaa populismin torjuntaan ja populistien haukkumiseen, vaan olisivat keskittyneet ehkäisemään ja ratkaisemaan niitä ongelmia, joihin kyllästyneenä kansalaiset äänestivät populistipuolueita. Kansalaiset eivät halua halpatyövoimaa muista EU-maista, eivätkä he halua haittamaahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-idästä. Unionin ja vanhojen valtapuolueiden kyvyttömyys ja haluttomuus ottaa vakavasti ihmisten oikeutettua suuttumusta kaatoi lopulta maljan Britanniassa, Itävallassa ja Italiassa. Ne eivät jää viimeisiksi.

Se, että kansallismieliset puolueet silloin tällöin romahtavat, tai eivät aina menesty, ei tarkoita, että tilaus sille, mitä ne edustavat olisi katoamassa. Yleensä kyse on näiden puolueiden omista virheistä, puutteista ja epätäydellisyyksistä. Siksi on globalistisen agendan omalta kannalta valtava virhe tanssia voitontanssia esimerkiksi Le Penin tappiosta ja Macronin voitosta, tai Suomessa perussuomalaisten kannatuksen putoamisesta. Voitonhuumassaan vanha valta ei malta puuttua niihin epäkohtiin, joiden vuoksi kansallismieliset puolueet ja poliitikot alun alkaen nousivat.

Kaikki ihmiset eivät pidä siitä yhdistelmästä, että oma ja lasten tulevaisuus on epävarma, kotimaa alkaa maahanmuuton myötä näyttää ulkomaalta, ja että heidän päättäjiensä mielestä tärkeintä on keskustella miehen oikeudesta synnyttää. Kun tätä kaikkea hierotaan riittävän kauan ihmisten naamaan, seuraa ”taantumuksen” vastaisku. Reaktio voi välillä ottaa askelen taaksepäin, mutta sen jälkeen se ottaa kaksi eteenpäin.

Jussi Halla-aho

Kirjoittaja on perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Sisäministeri Mykkänen

14/6/2018

Sisäministeri Kai Mykkänen puhui tänään Sisäministeriön turvapaikkahakemusten käsittelyä koskettavassa miniseminaarissa uutisoi Iltalehti.

- Pitää miettiä kuinka toimitaan, jos seuraavalla kerralla tapahtuu viisinkertainen piikki, Mykkänen totesi viitaten vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden suureen määrään.

Kertokaapa joku sisäministeri Mykkäselle, että on selvitetty jo. Sisäministeriön puolen vuoden takaisen asiantuntijaraportin neuvot vuoden 2015 tai sitä pahempaan tilanteeseen olivat muun muassa rajojen sulkeminen, kiintiöpakolaisten vastaanoton lopettaminen ja kansainvälisten sopimusten noudattamatta jättäminen.Vaan eivät taida Mykkäsen kaverit Amnesty ja Pakolaisneuvonta tällaisia ohjeita arvostaa.

Ei kai vain ole niin, että tilaus on jo vetämässä. Jos on, niin laittomat maahantulijat tulevat samoin kuin vuonna 2015 Ruotsin kautta, josta Ruotsin rautatielaitos kuskaa heidät ilmaiseksi Uumajaan ja sieltä edelleen Haaparantaan.

Rajavartiolaitoksen päällikkö antoi myös ymmärtää, että "kyllähän he tulevat, jos ovat tullakseen".

Niinpä.

Onko EU määrännyt Suomelle jonkinlaisen kiintiön, vai miksi Sipilä ja Orpo sallivat tällaisen toiminnan? Ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin sotilaat vielä rajalle kantamaan orpopoikien kapsäkkejä Suomen puolelle.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Suruliputus

14/6/2018

Suruliputus. Ei koskaan enää?

Suomen Yleisradio lähettää jatkuvasti ohjelmia, joissa kauhistellaan natsien tekoja. Jostain syystä Yleisradio unohtaa lähes tyystin sosialistien ja kommunistien toteuttamat etniset puhdistukset, kidutukset ja julman murhaamisen, joka on ollut määrältään huomattavasti laajempaa ja toimintametodeiltaan vähintään yhtä julmaa kuin natsien teot.

Natsien yhteydessä puhutaan yleensä juutalaisista, mutta samalla unohdetaan kertoa, että Neuvostoliitto surmasi, kidutti ja leiritti samalla tavoin juutalaisia.

Historian kirjoja avoimin silmin tutkineet ihmiset tiedostavat, että Hitler sai keskitysleirien mallin Neuvostoliitosta, jonne ensimmäinen keskitysleiri perustettiin jo vuonna 1917 Vienanmerellä sijaitseville saarille Solovetskin luostariin, joka oli aiemmin ollut munkkien asuttama.

Neuvostoliiton keskitysleirien (rangaistus- ja työleirien) perustaja ei suinkaan ollut Stalin, vaan hänen oppi-isänsä Lenin, jota suomalaiset kommunistit ja sosialistit ovat pitäneet lempeänä esikuvanaan.

Joidenkin Neuvostoliitossa olleiden keskitysleirien portin päällä luki natsien käyttämään ”Arbeit macht frei” –tekstiin vertautuva "Työskentely Neuvostoliitossa on kunnian ja ylpeyden aihe".

Leninin aikana leireillä (Gulag) oli noin 100 000 ihmistä, vuonna 1940 Stalinin valtakaudella vankien määrän kerrotaan nousseen yli 10 miljoonaan (10 000 000). Olosuhteet leireillä olivat yleensä karmaisevat ja kuolleiden määrä oli massiivinen. Esimerkiksi vuonna 1942 rekisteröitiin 249 000 kuolemantapausta.

Miksi ihmiset joutuivat leireille? Syyt olivat moninaisia, usein ne liittyivät ilmiantoihin, joiden perusteista ei piitattu. ”Syyllisten” kiinni oton jälkeen oikeudenkäynti, jos sellainen pidettiin, oli pelkkä muodollisuus, koska tuomarina toiminut henkilö oli jo päättänyt pidätetyn syyllistyneen esitettyihin rikoksiin.

Suomessa oli vielä 1970-luvulla ja 1980-luvulla kohtuullisen paljon ihmisiä, jotka vannoivat murha-aatteen nimiin. Eduskunnassa istui useita kansanedustajia, joille kommunismiin pyrkiminen edusti elämän tärkeintä päämäärää.

Äärivasemmistolaisten (taistolaiskommunistien) lakimiesten aikoinaan perustama Demla-järjestö oli saanut yhteisöönsä täydennystä keskustalaisista ja sosialidemokraateista. Lukuisa joukko merkittäviä suomalaisia politiikassa, virkamieskunnassa tai yliopistomaailmassa vaikuttavia tai vaikuttaneita henkilöitä on ollut tai on edelleen Demlan jäsen. Osa heistä on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana, kuten esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki, Jacob Söderman, Jukka Kekkonen, Markku Fredman, Martin Scheinin ja Johanna Suurpää.

Demla oli lakimiesten (ja naisten) järjestö, jonka jäsenyys tarkoitti monen muun asian lisäksi henkilön myötämielisyyttä Neuvostoliitolle.

Virossa on tänään yleinen muisto- ja suruliputus, jonka mukaisesti lippu on joko puolitangossa tai seinätelineessä olevan lipun yläosassa on musta surunauha.

Seuraavassa lyhyesti liputuksen syistä:

14. kesäkuuta 1941 koettiin Virossa, Latviassa ja Liettuassa suuri järkytys, kun kymmenet tuhannet tavalliset ja nuhteettomat ihmiset joutuivat jättämään kotinsa. Ilman oikeudenkäyntiä tai todellista syytä vietiin miehet vankileireille [tapettaviksi / pakkotyöhön] sekä naiset ja lapset asumattomille alueille Siperiaan.

Kesäkuussa toteutettu karkotus koski Baltian osalta noin 40 000 ihmistä. Pelkästään Virosta oli määrätty karkotettavaksi 11 102 ihmistä.

490 karjavaunua odotti kyyditettäviä Tallinnan Koplissa ja Pääskylässä, Haapsalussa, Keilassa, Tamsalussa, Narvassa, Petserissä, Valgassa, Tartossa ja Jögevalla.

Kesäkuussa 1941 karkotetuista virolaisista kuoli (murhattiin, osa kuoli nälkään ja tauteihin) noin 6 000.

Turun Sanomissa julkaistiin vuonna 2006 artikkeli, jossa kerrotaan seuraavaa:

”Viron valtion perustaman miehitysajan tutkimuslautakunnan varajohtajan Peep Varjun mukaan 14. kesäkuuta 1941 Virosta karkotettujen joukossa oli 25 ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä Viron hallituksissa, 421 poliisia, 300 armeijan upseeria ja 63 entistä kansanedustajaa, joista 26 ammuttiin pian Kirovin ja Sverdlovskin vankiloissa.
Varjun mukaan karkotettujen joukossa oli kolme tuhatta alaikäistä lasta ja 46 raskaana ollutta naista. Itsekin äidin vatsassa matkan Siperiaan aloittanut Varju syntyi jo Siperiassa ja jäi eloon, mutta menetti pian niin isänsä kuin äitinsäkin.

- On tärkeää muistaa, että neuvostoviranomaisten karkotusluettelossa ei ollut ainoastaan virolaisia, vaan myös satoja Virossa asuneita juutalaisia. Siperiaan karkotettiin 410 juutalaista eli 20 prosenttia Virossa asuneesta juutalaisvähemmistöstä, Varju kertoi konferenssipuheessaan.

Hänen mukaansa Neuvostoliiton hallitus ja kommunistisen puolueen keskuskomitea päättivät jo 14. toukokuuta 1941 Moskovassa, että karkotukset toimeenpannaan kaikissa Baltian maissa samanaikaisesti. Koko Baltiasta karkotettavien listalla oli 39 395 nimeä.

Vuoden 1941 suurkarkotusta seurasi vielä tuhoisampi karkotusoperaatio 25. maaliskuuta 1949, kun pelkästään Virosta karkotettiin Siperiaan yhden yön aikana yli 20 000 ihmistä. Niiden kahden karkotusoperaation lisäksi pidätettiin tai murhattiin muina aikoina vielä tuhansia ihmisiä.”

”Konferenssissa puhuneiden historioitsijoiden mukaan valtaosa karkotuslistoja koskevasta materiaalista saatiin Venäjältä heti Viron itsenäistymisen jälkeen 1991-1994, mutta sen jälkeen Venäjä rajoitti merkittävästi tutkijoiden pääsyä aihetta koskeviin asiakirjoihin.”

http://www.ts.fi/…/65+vuotta+kulunut+tuhansien+karkotuksest…

Ei koskaan enää? Suomen nykyinen kehitys ei lupaa hyvää.

Pieniä askelia kohti totalitarismin tunnusmerkkejä on ollut nähtävissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuosina Suomeen on esimerkiksi perustettu ilmiantojärjestelmä poliisin sisälle. Sen puitteissa poliisit voivat ilmiantaa toisiaan anonyymisti.
Yhteiskunnassa on toteutettu erilaisia sensuuritoimenpiteitä jo pitkään. Useat suomalaiset ovat joutuneet poliisin pakeille kirjoitustensa vuoksi.

Valtamedia väittää olevansa sananvapauden kannalla, tosin vain sellaisen, joka koskee sitä itseään. Kansalaisten, varsinkin kriittisten kansalaisten, suut halutaan tukkia keinolla millä hyvänsä.

Suomi on matkalla suuntaan, josta koko itäinen Eurooppa taisteli pois muutama vuosikymmen sitten.
Ja kaikki tämä tapahtuu kansalaisten vahvalla tuella, ikään kuin ihmiset olisivat heittäneet aivonsa kaivoon ja jättäneet vastuun ottamisen jollekin muulle kuin itselleen.

Heikki Porkka facessa

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Mitä maksaa?

13/6/2018

Maahanmuuttoviraston eli Migrin sivut kertovat karun todellisuuden vastaanottotoiminnan kustannuksista. Oheinen lista kertoo vuoden 2017 tilanteesta. Nämä eivät ole ihan pikkusummia:

EU:n osuus sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton hallintaan (siirtomääräraha 3 v.) 390 871 euroa

Joutsenon vastaanottokeskuksen toimintamenot 4 337 385 euroa

Oulun vastaanottokeskuksen toimintamenot 3 464 221 euroa

Vastaanottopalvelut 205 125 636 euroa

Muut maahantuloon liittyvät menot 3 432 784 euroa

Pakolaisten maahantuloon liittyvät kustannukset 1 414 036 euroa

Ihmiskaupan uhrien auttamispalvelut 323 977 euroa

Vapaaehtoinen paluu (siirtomääräraha 2 v.) 3 464 823 euroa

Vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettavat tuet 58 669 475 euroa

Siirtynyt vuodelta 2016 (Joutseno) 548 115 euroa

Siirtynyt vuodelta 2016 (Oulu) 1 101 959 euroa

Siirtynyt vuodelta 2016 (Ihmiskaupan uhrien auttamispalvelut) 93 126 euroa

Vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset vuonna 2017 olivat siis yhteensä 282 366 398 euroa

Lähde: Migri

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Kesäkuu 2018 (54)
Toukokuu 2018 (85)
Huhtikuu 2018 (49)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (53)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (47)
Marraskuu 2017 (45)
Lokakuu 2017 (71)
Syyskuu 2017 (50)
Elokuu 2017 (59)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (27)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (41)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (44)
Joulukuu 2016 (36)
Marraskuu 2016 (20)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (50)
Elokuu 2016 (64)
Heinäkuu 2016 (27)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (69)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (45)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (105)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (116)
Syyskuu 2015 (153)
Elokuu 2015 (76)
Heinäkuu 2015 (71)
Kesäkuu 2015 (75)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (54)
Maaliskuu 2015 (85)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (80)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (74)
Lokakuu 2014 (67)
Syyskuu 2014 (57)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (48)
Kesäkuu 2014 (37)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (63)
Maaliskuu 2014 (67)
Helmikuu 2014 (52)
Tammikuu 2014 (46)
Joulukuu 2013 (45)
Marraskuu 2013 (54)
Lokakuu 2013 (75)
Syyskuu 2013 (76)
Elokuu 2013 (96)
Heinäkuu 2013 (89)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (59)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (35)
Tammikuu 2013 (37)
Joulukuu 2012 (29)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (64)
Syyskuu 2012 (59)
Elokuu 2012 (65)
Heinäkuu 2012 (63)
Kesäkuu 2012 (58)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (75)
Helmikuu 2012 (63)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (38)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (60)
Syyskuu 2011 (93)
Elokuu 2011 (65)
Heinäkuu 2011 (43)
Kesäkuu 2011 (58)
Toukokuu 2011 (75)
Huhtikuu 2011 (56)
Maaliskuu 2011 (65)
Helmikuu 2011 (41)
Tammikuu 2011 (16)
Joulukuu 2010 (25)
Marraskuu 2010 (45)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (20)
Elokuu 2010 (36)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (34)
Toukokuu 2010 (43)
Huhtikuu 2010 (34)
Maaliskuu 2010 (58)
Helmikuu 2010 (37)
Tammikuu 2010 (30)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (24)
Lokakuu 2009 (24)
Syyskuu 2009 (31)
Elokuu 2009 (31)
Heinäkuu 2009 (37)
Kesäkuu 2009 (39)
Toukokuu 2009 (34)
Huhtikuu 2009 (28)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (44)
Tammikuu 2009 (24)
Joulukuu 2008 (12)
Copyright © Tapioarjo.com