Aivan oikein.

Ei ole.

Homma toimii yksinkertaisesti, mutta tehokkaasti, kuten Sveitsissä kaikki.

Jos sveitsiläinen kerjäläinen (kysymys on hypoteettinen, sillä sveitsiläisiä kerjäläisiä ei ole) soittaa ovikelloa ja pyytää rahaa, niin oven avannut kansalainen soittaa numeroo 117 eli poliisille. Poliisi tulee paikalle alta aikayksikön (koska Sveitsissä on vielä varaa pitää poliiseja) ja hakee pulassa olijan, järjestää kyydin eteenpäin, antaa ruokaa ja opastaa sosiaaliavun piiriin.

Jos Sveitsissä romanialainen kerjäläinen tulee soittamaan ovikelloa, taas soitetaan numeroon 117 ja poliisi tulee paikalle. Sen jälkeen kerjälänen ohjataan maan rajojen ulkopuolelle, tietysti ruokittuna.

Sen pituinen se.

Kerjää siinä sitten.

Eikö ole järkevää ja ihmisläheistä toimintaa.

Miksei Suomessa pystytä tähän?

Käytiin tänään Särkisalokodissa. Kuvassa vasemmalla on Puustelli, jossa asuu kymmenen vanhusta. Oikealla on vanhainkoti, jossa on 15 paikkaa.

Oli varsin mielenkiintoista kuulla, miten työnantajat edustajat nykyisin suhtautuvat puheenvuoroihin, joissa esitetään sitä, että Särkisalokoti säilytettäisiin.

Kaikki alasajoa vastustavat pyritään vaientamaan.

Minkäänlaisia laskelmia ei Salon kaupunki ole edelleenkään tehnyt.

Passaa vallan hyvin kysyä, mitä etuja Särkisalokodin lakkauttamisesta saadaan, kun tiedämme, että vanhusten määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa.

Onko Salon kaupungin tavoitteena keskittää vanhustenhoito Saloon, jossa pelaajina ovat monikansalliset yritykset, jotka imevät kaupungin loputkin rahat ulos Suomesta.

Miksei Salon kaupunki ja kaupunginjohtaja Antti Rantakokko, sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Kai Saarimaa ja vanhustyönjohtaja Hannele Lyytinen perustele asiaa kylmillä numeroilla?

Mitä on tekeillä?

Kestääkö toiminta päivänvalon?

Eihän tämä nyt näin voi mennä.

Valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä Särkisalokodin lakkauttamisesta.
Kiitos Kalevi Satopää.

Särkisalolaisten mielipiteet eivät ole paljon muuttuneet.

Tämä raina on kuvattu syyskuun lopussa viime vuonna.

Eräs asia on aivan varma. Särkisalokodin tarina ei ole vielä ohi.

Suomessa keskustellaan kovasti siitä, pitäisikö rikollisten moottoripyöräjengien liivit kieltää. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo selvittää, voitaisiinko näin menetellä. Henriksson kuitenkin epäilee, että kiellon käytännön toteutus ja rajaaminen voi osoittautua liian hankalaksi.

–Mihin se raja vedetään? Mikä liivi on sallittu, mitä tunnusmerkkejä saa käyttää ja mitä ei? oikeusministeri Henriksson sanoo Uudelle Suomelle.

–Erikoista se olisi kieltää pukeutumasta tietyllä tavalla.

Yksilöiden pukeutumiseen vaikuttava kielto olisi hankala perustuslain ja perusoikeuksien kannalta. Henrikssonin mukaan kieltoidea tullaan kuitenkin käymään läpi oikeusministeriön ja sisäministeriön työryhmässä, joka selvittää, tulisiko järjestäytyneeseen rikollisuuteen puuttumista tehostaa erillisellä lainsäädännöllä.

Minusta tässä ollaan oikealla asialla.

Seuraavaksi voitaisiin harkita kaikenlaisten huntujen ja kaapujen käyttämisen kieltämistä ihan noin tulevaisuuden varalle. Myös poliisin virka-asut, armeijan univormut, lentäjien upeat asut, VR:n työntekijöiden vaatteet, saamelaisten kansallispuvut, kansallispuvut ylipäätään ja mustalaisten hameet pitäisi kieltää.

Muutaman vuoden kuluttua Suomessa voitaisiin harkita seuraavanlaista vaatepartta, johon kaikkien suomalaisten pitäisi sonnustautua.

Olkaamme suvaitsevaisia. 

Seuraava askel voisi olla se, että kaikkien nimet, niin etu- kuin sukunimetkin korvattaisiin numerosarjalla. Ajatus ei ole uusi vaan sitä on käytetty maailmanhistoriassa pariinkin otteeseen. Ensimmäisen kokeilun teki rakas johtaja Mao Zedong ja toisen muuan Adolf Hitler Saksanmaalla. Mao tatuoi numerosarjan kiinalaisten selkään ja Aatu tatuoi numeroyhdistelmän Auschwitzin keskitysleirivankien ranteeseen.

Idea on vapaasti päättäjiemme käytettävissä, koska, kuten sanoin, ajatus ei ole minun keksintöäni.

Sitä seuraava askel voisi olla se, että Suomeen perustettaisiin (kokoomuksen ja demareiden hallitsema, tietysti) elin, joka määrittelisi, kuinka monta lasta pariskunnalle suotaisiin. Ylin sallittu määrä olisi tietysti kaksi. Sukupuolesta voitaisiin sen sijaan esittää toivomuksia, kunhan se olisi poika. Mielellään joko suvaitsevainen kokoomuslainen- tai demaripoika.

Kun tämä asia olisi saatu hoitoon, voitaisiin ryhtyä miettimään, mihin osaan kaunista maatamme pariskunnan ja heidän (poika)lapsensa sijoitettaisiin. Luonnollista on, tietysti, että nämä säännöt, määräykset, rajaukset ja käskyt koskisivat vain perunanenäisiä aitoja impiwaaran suomalaisia ja evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia. Muut uskontokunnat ja ihonvärit olisivat tietysti näistä säännöistä, määräyksistä, rajauksista ja holhoamisesta vapaita.

Palaan vielä eduskunnassa käytyyn romanilaisia kerjäläisiä koskevaan keskusteluun, joka on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Kannattaa lukea edustaja Jussi Halla-ahon avaus asiasta ja sen jälkeen ministeri Päivi Räsäsen vastaus.

Räsänen on taantunut, en tiedä, miksi, mutta kun Suomella olisi jo nyt välineet estää kokonaan kerjäläisten maahantulo, minusta on käsittämätöntä, ettei näitä välineitä käytetä.

Ministeri Alexander Stubb syytti puheenvuorossaan Halla-ahoa siitä, että tämä yritti leimata puheenvuorossaan "kansakuntaa". Romanit eivät ole kansakunta, eikä Stubbin puheenvuorossa ole muutenkaan mitään järkeä. Hän vain yritti kahlita keskustelua siinä onnistumatta.

Huomiota kannattaa myös kiinnittää edustaja Ben Zyskowiczin puheenvuoroon, jossa hän oli jokseenkin Halla-ahon linjoilla. Zyssessä on vain se vika, että hän puhuu toista ja tekee toista. Vai luuletteko, että Zysse äänestää kokoomusta vastaan, kun tulee äänestyksen paikka.

Ja lopusta kannattaa vielä lukea sekä Halla-ahon että Stubbin kommentit.

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei Suomi voi ratkaista romanialaisten kerjäläisten ongelmaa vaan se on ratkaistava Romaniassa. Asia kuuluu Euroopan unionille. Muistaakseni herra nimeltä Alexander Stubb toimii, kun muilta kiireiltään ennättää eurooppaministerinä. Pallo on siis hänellä.

Mitä hän on asian eteen tehnyt.

Vastaus kuuluu: ei mitään.

Silvuplee...

Valtamediassa julkaistiin keskiviikkona EVA:n teettämä tutkimusraportti, jossa arvioitiin valtaosan suomalaisista suhtautuvan EU-jäsenyyteen avoimen myönteisesti. Tämä sai kansan hermostumaan.

Ihmettelin kovasti tutkimustulosta, koska kaikki, toistan KAIKKI ihmiset, joiden kanssa minä olen keskustellut EU:sta, eivät näe tässä kolhoosista mitään hyvää.

Ainoa asia, josta kansalaiset tykkäävät, on se, että rahaa ei tarvitse enää vekslata, kun matkustaa EU-maihin.

Se on kuitenkin melko pieni etu, nykyisin kun paikallista valuuttaa saa EU:n ulkopuolisistakin maista kätevästi kortilla suoraan seinästä.

Mitä raportissa todella sanotaan?

Voin kertoa, että sinua on kusetettu.

Jälleen kerran.

Käypä lukemassa.

Eduskunnan kyselytunnilla perussuomalaisten kansanedustaja, tohtori Jussi Halla-aho kyseli hallituksen toimenpiteitä, joilla jokakeväiset romanialaiset kerjäläiset saataisiin kuriin. Ministeri Alexander Stubb ei pystynyt vastaamaan Halla-ahon kysymyksiin. Sen jälkeen miehen, siis Stubbin, itsehillintä petti.

Kannattaa katsoa koko keskustelu. Jos haluat nähdä vain Halla-ahon ja Stubbin kiistelyn, niin se alkaa kohdasta 14.41. Ja Halla-ahon uusi kysymys 20,38.

Demareiden kansanedustaja Katja Taimela taisi olla samaa mieltä kommunistien, rattijuoppoudesta tuomitun Silvia Modigin kanssa.

Mikäs siinä.

Vasemmiston pitääkin vetää yhtä köyttä.

Katkeraan loppuun saakka.

Yleisradio on tänään ruotinut Sami Borgin tekemää tutkimusta kevään 2011 eduskuntavaaleista. Yle Puhe oli väärällään dosentteja tutkimusta kommentoimassa. Perussuomalaisia nimitettiin surutta populisteiksi ja äärioikeistolaisiksi samassa hengenvedossa, kun arvosteltiin Euroopassa meneillään olevaa poliittisten suuntausten jyrkkää muutosta.

Tutkimuksen suurinta antia oli se, että ”perussuomalaisia äänestäneistä suuri osa oli aiemmin äänestänyt muita puolueita”.

Niinpä.

Päivystävien desanttien mukaan jytky eli 15 prosentin kannatuksen nousu perustui muilta puolueilta, erityisesti SDP:ltä, keskustalta ja kokoomukselta voitettuihin ääniin.

Niinpä.

Mistähän muualta ääniä olisi löytynyt, jollei muilta puolueilta. Ei ainakaan nukkuvilta, sillä suurin osa ihmisistä, jotka eivät enää äänestä, on niin pettynyt politiikkaan, ettei heitä elinaikanaan pystytä palauttamaan edustuksellisen demokratiaan kuuluvan äänestyskäyttäytymisen piiriin. Tosin tästäkin joukosta perussuomalaiset onnistuivat herättelemään vaaliuurnille peräti 20 prosenttia.

Oliko muilla puolueilla vastaavanlaisia näyttöjä?

Perussuomalainen jytky ei perustu populismiin eikä äärioikeistolaiseen toimintamalliin.

Normaalijärjellä varustettu ihminen ei vain voi olla enää reagoimatta, kun katselee maamme porsasmaisen eliitin, erityisesti nykyhallituksen touhuja.

Eliitti salailee, valehtelee, pimittää ja vääristelee totuutta kansalta ja jopa eduskunnalta sen kuin kerkiää. Pääministeri ja valtiovarainministeri eivät tiedä, eivätkä ainakaan kerro, millaisiin paperiin he nimiään kirjoittavat.

Samaan aikaan, kun johtajat hamuavat omaisuutta ja etuja itselleen, työntekijän etuja leikataan raskaalla kädellä. Jos jäädään kiinni, pyydetään anteeksi ja katsotaan, että homma on sillä kuitattu. Johtavat poliitikot eivät ole vastuussa mistään, kenellekään.

Yksinkertainen totuus on, että perussuomalaiset on ainoa realistinen mahdollisuus, jos haluaa muutosta nykyiseen holtittomaan menoon.

Aika moni näyttää haluavan.

Uskon, että tämä joukko on edelleen kasvussa.

Hallituksessa istuvien puolueiden vaalilupauksen ennen eduskuntavaaleja olivat pääsääntöisesti silkkaa valhetta.

Politiikasta on sanottu, että se vaatii kompromisseja. Näitä kompromisseja on haettu 80-luvulta lähtien.

Missä on tulos?

Siinä, että samoista kolmesta suuresta puolueesta kaksi on hallitusvastuussa ja yksi oppositiossa. Neljän vuoden välein osia on vaihdettu. Näin on syntynyt järjestelmä, jossa päätökset vesittyvät, eikä todellista vaihtoehtoa konsensukselle enää ole.

Minusta oli hienoa, ettei Timo Soini joukkoineen enää suostunut tähän poliittiseen peliin vaan jäi oppositioon, koska ei halunnut myydä aatettaan eikä pettää vaalilupauksiaan.

Perussuomalaisuus ei ole populismia eikä äärioikeistolaisuutta vaan tosiasioiden tunnustamista. 

Surullisen kuuluisa Yle ei sensuroi suoraan kieltämällä ja ohjaamalla toimittajiaan. Ylen sensuuri on pitkälti toimittajien itsesensuuria, mutta myös taloudellisia syitä pystytään käyttämään sensuuriin. On aiheita, joista Yle ei halua puhuttavan. Silloin varsin helppo tapa sensuroida on olla antamatta rahaa ohjelman tekoon. Toimittajat joko oppivat kokemuksen kautta tai hakeutuvat töihin muualle.

Yle on eduskunnan media. Poliittista valtaa edustaa hallintoneuvosto, joka koostuu politiikoista. Kokoomuksen lisäksi demareilla on vahva edustus Ylen hallintoneuvostossa.  Ylen vallankäyttö näkyy uutisoinnin kohdentumisena: kokoomuksen, SDP:n, vihreiden ja RKP:n kupruista ja kähminnästä vaietaan niin pitkälle kuin mahdollista, kun perussuomalaisten ja vaalitappion kärsineen keskustan edustajia lyödään kuin vierasta sikaa pienimmistäkin aiheista heti, kun siihen avautuu pieninkin mahdollisuus.

Yle on kohta parikymmentä vuotta kilpaillut kaupallisten radio- ja tv-kanavien kanssa ja muuttanut tarjontaansa viihteellisemmäksi sekä suunnannut sen nuorille sukupolville. Viimeisin näyttö tästä on Yle Puheen asiapitoisten ohjelmien määrän rajoittaminen ja urheilun ja Olga K:n tapaisten juontajien tunkeminen asialliselle kanavalle. Se ei ole sattumaa vaan tarkoitushakuista. Samalla dokumenttiohjelmien tuotantoa ja erityisesti lähetysaikoja on karsittu voimakkaasti.

Aamu-tv:n toimittajien, puhuvien päiden, takana ovat taustatoimittajat. Heidän tehtävänään on olla yhteydessä haastateltaviin ja luoda taustatyön pohjalta valmis kysymyslista aamutoimittajille.

Vieraat ajankohtaisiin aamuihin valitaan huolellisesti siten, että joukosta puuttuvat ne, jotka ajattelevat toisella tavalla kuin Yle. Huomionarvoista on se, että perussuomalaisia kansanedustajia, vaikka perussuomalaiset ovat suurin oppositiopuolue, ei juuri Ylen aamuissa näe.

Lopputulema on se, että ruudussa ”puhuva pää” ja ”sopivat vieraat”. Aamu-tv:n naistoimittajien ei tarvitse muuta kuin näyttää ruudussa hyvältä.

Kunnallisvaaleista 2008 alkoi tiedotusvälineiden sota perussuomalaisia ja erityisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaan nuivasti suhtautuvia vastaan. Sodan aloittivat keskusta ja vihreät, jotka saivat vuosi sitten eduskuntavaaleissa tiukasti turpiinsa.

Media ei ole oppinut omista virheistään yhtään mitään vaan jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä. Suuri vitsi on se, että Helsingin Sanomat julistaa olevansa puolueeton lehti.

Media tulee häviämään pelin. Se on menettänyt valtamonopolinsa. Media ei enää kykene hallitsemaan sitä, mistä yhteiskunnassa keskustellaan ja miten kansalaiset vaaleissa äänestävät.

Tappiosta on jo näkyvissä vahvoja signaaleja. Lehtien levikit kasvavat ja samalla yhä useampi aviisi siirtyy pienempään tabloid-kokoon.

Tabloid mahdollistaa toimittajien karsimisen lehden palkkalistoilta, mutta tuo ongelmia mainosmyyjille.

Euroopan unionin pitäisi kieltää kerjääminen, katsoo Kosovon romanipakolaisten säätiön puheenjohtaja Paul Polansky Helsingin Sanomien julkaisemassa kirjoituksessaan.

Suurin osa kerjäämisestä on rikollisten pyörittämää isoa bisnestä, kertoo romanien elämää vuosien ajan läheltä seurannut Polansky.

–Valtaosaa siitä hallitsevat rikolliset, jotka käyttävät hyväkseen lapsia, tai ahneet yksittäiset ihmiset, jotka ovat keksineet hyödyntää tuottoisaa petosta. Kokemuksesta voin sanoa, että kerjääminen ei ruoki köyhiä, kirjoittaa Polansky.

–Moni romani järkyttyy kuullessaan, mitä teen juuri nyt: julistan, että yksi heidän vanhimmista ja omissa silmissä kunniakkaimmista perinteistään pitäisi kieltää.

Polansky kertoo aluksi tyrmistyneensä, kun Suomessa pohdittiin kerjäämisen kieltämistä. Mieli kuitenkin muuttui, kun hän pohti tarkemmin vuosien saatossa näkemäänsä.

–Olen kuullut useilta huolestuneilta romaniperheiltä isistä, jotka myyvät lapsiaan kerjäysjengeille – lapsia, joilla on luita poikki ja jotka saadaan siten näyttämään epämuodostuneilta, sillä se vetoaa ihmisten tunteisiin ja saa heidät raottamaan lompakkoaan. Kyse ei ole myytistä tai legendasta, vaan näin todella tapahtuu liian usein, kertoo Polansky.

–Albaniassa olen haastatellut romaniperheitä, jotka vuokraavat lapsiaan 300 eurolla kuukaudeksi jengeille, jotka vievät heidät Kreikkaan kerjäämään turisteilta.

Polanskyn mielestä kerjäyskielto ei siis olisi ”hyökkäys romaneja vastaan”, vaan yksi avain heidän ongelmiensa ratkaisuun.

Ehkä maailmassa on sentään edes jonkinlaista toivoa, kun EDES yhden mokuttajan silmät avautuvat.

Tavallisella kansallahan ne ovat olleet auki siitä saakka, kun Romanian ja Bulgarian romanit saivat EU:n myötä vapaan liikkuvuuden.

Lähde: Uusi Suomi