Suuri ja sekava Venäjä

23/1/2014

On Helsingin Sanomilta sentään vuosikymmenten saatossa jotain hyvääkin tullut. Pekka Hakala on Hesarin ulkomaantoimittaja, joka on erikoistunut Venäjään. Hakalan 400-sivuinen tietokirja panee järjestykseen smutnoje vremjaa, epäjärjestyksen aikaa, jota Venäjällä jälleen kerran elellään tälläkin hetkellä. Uudemman ajan dokumentit on yleensä suljettu 30 vuoden tai 75 vuoden säännöllä virka-arkistojen kätköihin.

Joskus joku sisäpiiriläisistä voi laverrella. Joskus yhteiskunnallinen tilanne muuttuu niin, että tutkija pääsee lähestymään "uusiakin" lähteitä, mutta tätä ennen nykyhistoria on enimmäkseen julkisten lähteiden ja sanomalehtien analysointia.

Kirjoittajan itsensä mukaan kirja ei ole pamfletti eikä varsinkaan tutkimus. Hakala haluaa - "heikommin ja joskus vahvemmin perustein" - väittää jotakin Venäjästä ja uskoo, että "alkeellisesta lähtökohdastaan" huolimatta kirjalla on käyttöä.

Kirjan luettuaan on kuitenkin todettava, että Hakala on turhan kaino. Contemporary history - nykyhistorian selvittäminen - vaatii journalistien, tutkijoiden ja publistien eri lähtökohdista nousevaa selvittelyä.

Suuri ja sekava - puolustaa paikkaansa tässä kohden. Aihepiiri ei ole helppo. Nykyhistorian tutkiminen voi olla ongelmallista niille, jotka uskovat, että ainoastaan 900 vuotta vanha tuohinen kirjoitus on se ainoa oikea menneisyyden lähde ja vain sellaisten käyttäminen on tae tieteellisyydestä. Samoin lännessä kehitettyjen teorioiden ymppääminen Venäjälle on usein osoittautunut surkuteltavaksi virheeksi - epähistoriallinen käsitehumpuuki ei yleensä kestä Venäjän todellisuutta.

Valitettavasti on vain niin, että nykyhistorian tutkimus, olipa se journalistista tai tieteelliseen lähestymistapaan pitäytyvää, ei voi käyttää niitä lähteitä, joita se haluaisi.
Meillä ei ole käytettävinä Putinin päiväkirjoja (olisin muuten todella yllättynyt jos hän pitäisi sellaista). Emme voi myöskään selata Venäjän turvallisuusneuvoston raportteja tai hallituksen sisäisiä päätöksiä. Samoin me emme voi olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa sekurokratian sisäpiirin laskelmointeja.

Lähde-ongelmasta huolimatta - nykyaika on sekava ja muita lähteitä pursuava keitos - täytyy sitä aluksi jollain lailla käsitellä, popularisoida ja purkaa. Lähestymistapoja on monia ja niitä kaikkia tarvitaan. Jukka Mallisen upean anarkistinen lähestymistapa tai Anna Politkovskajan terävä kritiikki ovat siinä mukana yhdessä Pekka Hakalan kirjoittaman Suuren ja sekavan Venäjän kanssa. Tarvitaanpa myös tutkimusta, vaikka se epäreilusti jättää lukijan tehtäväksi johtopäätösten vetämisen.

Hakalan kirja on omassa lajissaan erittäin käyttökelpoinen. Hän on valinnut lähtökohdakseen vuosittaiset pääuutiset, joita hän sitten käsittelee ystävänsä Andrei Frolovin elämänkokemusten kautta.

Yhdistellessään mikrotason kokemuksia pääuutisiin kirja on parhaimmillaan ja kiinnostaa myös epäilemättä suurta yleisöä. Kirja on huolellisesti toimitettu ja ulkoasu upea.
Vuosittaisten pääuutisten nostaminen ja ankaran kronologian seuraaminen antaa tälle työlle ryhtiä. Samoin Hakalan oivallukset Neuvostoliiton ja uuden Venäjän samanlaisuudesta pitävät kutinsa. Erityisesti hänen selostuksensa turvallisuuspalvelun alisteisen roolin muuttumisesta itsenäisemmäksi on mielenkiintoinen.

Toisaalta Suuressa ja sekavassa on omat ongelmansa. Tekijä tuntee tärisyttävää kammoa normaalien Venäjä-esityksen taustoja kohtaan. Hänen mukaansa Venäjän aatehistoriallisten juurien etsintä on "omituista höttöä", mutta jo seuraavassa hengenvedossa Hakala on valmis tarkastelemaan ruotsinvallan aikaista isojakoa ja vetämään sieltä pitkiä linjoja.

Hakalan teoria venäläisen maaorjuuden merkityksestä ja itse kysymyksen käsittely on lievästi sanottuna vailla päätä ja häntää. Omistusoikeuden kehitys Venäjällä on sidoksissa ennen kaikkea valtion absoluuttisen vallan kasvuun, ja tässä keskustelussa Hakalan vierastamaa aatehistoriaa tarvitaan: mongolivallan merkityksen ymmärtämistä, slavofiilejä ja zapadnikkeja.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Ryssäviha

23/1/2014

Timo Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän on julkaissut muun muassa kirjat Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia (1991), Länsimaiden tuho (2009) ja Itäraja häviää (2011).

Timo Vihavainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970, opiskeli Moskovan yliopistossa lukuvuoden 1972−73 ja työskenteli sen jälkeen peruskoulun yläasteen ja lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtorina Vantaalla. Vuosina 1980−98 hän toimi Helsingin yliopiston assistenttina, vuosina 1998−2000 Suomen Pietarin-instituutin johtajana sekä vuosina 2000−2002 Suomen Akatemian tutkijana. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1983 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1988.

"Ryssäviha" kuuluu Suomen lähimenneisyyteen, vaikka siitä on viime vuosikymmeninä haluttu sanoutua irti. Viime sotien aikana ja jo sitä ennen oli varsin yleisesti tapana puhua perivihollisesta, jota kohtaan Suomen kansa oli aina tuntenut pelkoa ja epäluuloa.Onko Suomessa todella aina vihattu venäläisiä? Vai onko viha kohdistunut Venäjän valtioon? Entä onko vastapuolella vihattu suomalaisia? Mihin tällaiset vihantunteet ovat perustuneet? Onko niitä yhä?Timo Vihavaisen kirjassa ilmiötä kartoitetaan pintaa syvemmältä, ja se asetetaan historian kehyksiin. Tekijä tutkii ryssävihaa ja sen rinnakkaisilmiöitä sekä Suomessa että muissa Venäjän naapurimaissa ja vertaa niitä myös Venäjällä vallinneisiin asenteisiin naapureita kohtaan. Syntyy kokonaiskuva, joka on sekä yllättävä että hyvin kiinnostava.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Älkää kaljaa lantatko, tai pommin laukaisette

22/1/2014

Mietin heti, kun peruspalveluministeri Susanna Huovinen tuli ulos elämää ja kuolemaa tärkeämmällä asialla eli keskikaljan laimentamisella ja alkoholiveron kiristämisellä, miksei joku suomalainen yrittäjä kyllästy ja siirrä pisnestään Viroon.

No, nyt se on sitten tapahtunut. Viroon perustettavan panimon takana ovat Pyry Hurula, Heikki Uotila ja Samu Heino. He sanovat, ettei naapuriin muuttaminen ollut helppo päätös, mutta kun Huovinen alkoi pelotella, siirtämisestä tuli entistä helpompaa.Niin se on, että demariministerit tulevat Suomelle kalliiksi.

Panimoukot sanoivat, että Huovisen pelottelukulttuuri on myrkyttänyt kehityksen ilmapiirin ja vienyt uskon suomalaisen olutviennin mahdollisuuksiin. Oluenpanijat ovat alle kolmikymppisiä akateemisia yrittäjiä, joiden tausta on markkinoinnissa, taloushallinnossa ja mikrobiologiassa. Erinomainen pohja.

Sori Brewing Finland Oy julkisti osakeannin panimon perustamiseksi tammikuun puolivälissä. Viikossa osaketta merkittiin yli 68 000 euron edestä. Annissa on tavoitteena kerätä 600 000 euroa.Täytyy mennä huomenna merkitsemään muutamalla kympillä lafkan osakkeita.

Ihan vain Huoviselle vittuillakseni.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Hurlumhei!

22/1/2014

Itella ilmoitti tänään vähentävänsä jopa 1 200 työntekijää. Rautaruukista lähtee 900 ja vanha, perinteikäs nimi katoaa.

Suomesta on lyhyen ajan sisällä kadonnut 150 000 teollista työpaikkaa.
Haloo, hallitus.

Tarttisko tehdä jotain?

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Mitä sitten tehdään, kun suorittavia töitä ei enää ole?

22/1/2014

Tätä mieltä -palstan kirjoikseni Salon Seudun Sanomissa 22.1.2014

Termi "robotti" (tsekiksi: robot) on kirjailija Carel Zapekin vuonna 1920 keksimä. Hän kirjoitti näytelmän R.U.R., jossa tämä uudissana esiintyi. Sana tulee tsekin kielestä "robota" eli pakkotyö. Se tarkoittaa nykyisin kuitenkin useimmiten mekaanista laitetta tai konetta, joka osaa jollain tavalla toimia fyysisessä maailmassa.

Sanasta "robotti" kehitti termin "robotiikka" ensimmäisenä maailmankuulu tieteiskirjailija Isaac Asimov vuonna 1942. Hän muotoili myös robotiikan lait, jotka ovat seuraavat:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä toiminnasta pidättäytymällä saattaa tätä vahingoittumaan.

2. Robotin täytyy totella ihmisten sille antamia määräyksiä, paitsi silloin kun ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.

3. Robotin täytyy varjella omaa olemassaoloaan sikäli kuin se ei ole ristiriidassa ensimmäisen tai toisen pääsäännön kanssa.

Summa summarum, robotiikka ja robotit ovat kiehtovia asioita.

Ilmasto on muuttumassa, maapallon sietokyky ylitetty, koska ihmispopulaatiota on liikaa. Suuri osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa köyhyydessä, hyvä kun saavat pari bataattia ja kupposen raikasta vettä päivässä.

Kaikki kokemamme on vasta alkua. Sanoisinko eräänlaista esileikkiä. Ihmisen suurin uhka on työttömyys. Sen estäminen edellyttää, että ahneuden on loputtava ja ihmiskunnan on opittava jakamaan resurssit oikein. Koska ahneus on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, se ei onnistu.

Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan lähes puolet maan työpaikoista katoaa seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Ajatelkaa, runsaassa kymmenessä vuodessa. Se, mikä uhkaa Yhdysvaltoja, uhkaa koko maailmaa.

Maapallolla elelee 7,2 miljardia ihmistä. Heistä aikuisia työttömiä on yli sata miljoonaa. Automaatio vie kahdenkymmenen vuoden kuluessa tästä hetkestä eteenpäin työt miljardilta ihmiseltä.

Ihmisen tekemän työn lopettavat 3D-tulostus, automaatio ja robotiikka. Ne mullistavat elämämme nopeammin kuin kukaan uskaltaa ennustaa. Massiivinen työttömyys aiheuttaa sotia, romahduttaa kokonaisia valtioita ja tappaa miljardi ihmistä.

Syötäväksi kelpaavat eläimet katoavat, kun ihmisten on pakko saada evästä lautasilleen. Tämän seurauksena ekosysteemit romahtavat jo paljon ennen kuin ilmastonmuutos ehättää kehiin.

Ihmiskunta on pelottavien valintojen edessä, enkä ole henkilökohtaisesti lainkaan varma siitä, pystymmekö me muuttumaan. Mitä jälkiteollisen yhteiskunnan jäsenet tekevät, kun suorittavia ja fyysisiä töitä ei enää ole.

Ja kuinka silloin käy ay-liikkeen?

Tapio Äyräväinen (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Muurla

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Lounais-Suomen poliisilaitos

21/1/2014

Lounais-Suomen poliisilaitos aloitti 1.1.2014, kun Varsinais-Suomen ja Satakunnan poliisilaitokset yhdistettiin. Uuden poliisilaitoksen alueella on asukkaita noin 695 000 ja siihen kuuluu 45 kuntaa. Pinta-alaltaan poliisilaitos on 32 030 km², josta maata 18 480 km².

Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella on 13 poliisiasemaa sekä Turun pääpoliisiasema. Lounais-Suomen poliisilaitosta johtaa poliisipäällikkö Tapio Huttunen.

Tunnen Huttusen edellisestä elämästä.

Osaava, tehokas ja jämpti mies, jolle tämä homma passaa. 

1 kommentti          Bookkaa tämä

Montessori-päiväkotitoiminta jatkuu Salossa

21/1/2014

 

Taas olen ilmeisesti ymmärtänyt jotain väärin. Salon kaupungihallitusta ja valtuustoa uhkailtiin muutama kuukausi sitten, että jos Montessori Salossa lopetetaan, niin menetetään paitsi päiväkoti myös tuhat asukasta ja lähes 400 000 euron verotulot.

Salon päivähoitokotipaikat ovat jokseenkin täynnä, mutta Montessorissa on vajaata. Esimerkiksi Halikkoon mahtuu kahdeksan lasta. Vaikka Montessori-koulu Salosta loppui, niin Montessori-päiväkoti jatkuu. Sinne siis kiikuttamaan jälkikasvuanne.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Rautaruukki

21/1/2014

Ruotsalainen teräsyhtiö SSAB on ostanut perinteikkään suomalaisen Rautaruukin. Suomalaisia Rautaruukin omistajia on useita: Solidium, Varma, Ilmarinen, Pohjola ja Valtion eläkerahasto. Rautaruukin tulos on ollut pitkään tappiollinen, maksetut osingot ovat kuihtunee, oman pääoman tuotto on negatiivinen ja myös nettotulos on pakkasella.

Kauppaan ei ole paljon sanottavaa, omistajat päättävät ja muut vikisevät tai sitten ei. Surullista on se, että yhtiö pistää pihalle lähes tuhat työntekijää, joista suurin osa katoaa Raahen tehdasta lopetettaessa. Toisaalta - yhtiön tunnusluvut ovat niin huonot, että se olisi saattanut kaatua kokonaan, jolloin kaikki työpaikat olisivat menneet sen silisen tien.

Jälleen pieni pala Suomea on kadonnut - todennäköisesti ikiajoiksi.

4 kommenttia          Bookkaa tämä

Yrityssuoja

20/1/2014

Tämä on puffi, jossa on meikän kavereita.

Suosittelen alan ammattilaisia.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Heinolan kokoomus

20/1/2014

Hyvä Heinolan kokoomus.

Siellä on kunnostauduttu. Kokoomuksen kaupunginvaltuuston ja asukaslukutoimikunnan Timo Ihamäki on nimittäin ehdottanut, että kaupunki ottaisi sata kiintiöpakolaista. Toimenpiteen tarkoitus on paikata asukasvajetta.

Kaupungin asukasluku jää nimittäin kahtakymmentä henkeä vajaaksi 20 000:sta, jolloin se ei voi järjestää itse perusterveydenhuollon palveluitaan.

Ihamäki toteaa, että vain lukumäärä ratkaisee, mutta Heinola yrittää saada mahdollisimman hyviä ja terveitä pakolaisia.

Tässä meillä oiva keino, kirjoittanut Eino Leino.

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Lokakuu 2020 (39)
Syyskuu 2020 (64)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com