Ay-liike on suomalaisen yhteiskunnan syöpä

29/5/2014

Salon Seudun Sanomat uutisoi 28.3.2014 näin (kursivoitu).

Tiedämme jo, keitä joutuu lähtemään.

Lukekaapa allaoleva teksti ja miettikää sitten, miksi vastaava menettely on kaupunkia koskevissa TES:eissä mahdotonta. Ay-liike on jämähtänyt kuntasopimisessa neljänkymmenen vuoden takaiseen aikaan.
Se ampuu itseään nilkkaan, muttei tajua sitä itse.

Ay-liike on valmis vaikka kaatamaan koko kaupungin, kunhan sen edut eivät vain heikkene. Työnteijöiden eduista ay-liike ei piittaa tuon taivaallista.

Salon Seudun Sanomat Oy käynnistää yt-neuvottelut. Neuvottelut koskevat kaikkia Salon Seudun Sanomien ja Salon Lehtitehtaan palveluksessa olevia henkilöstöryhmiä. Neuvottelujen ulkopuolelle jäävät Salon Seudun Sanomien ilmoitus- ja levikkimyynti, asiakaspalvelu sekä paikallislehdet.

Henkilöstövaikutukset kohdistuvat mahdollisten osa-aikaistamisten, irtisanomisten ja toistaiseksi lomautusten osalta arviolta korkeintaan 15 henkilöön. Lisäksi neuvotellaan työtehtävien järjestelyistä ja ulkoistuksista, määräaikaisista lomautuksista ja työsuhteen ehtojen muutoksista.

Yhtiön tilannetta pyritään helpottamaan myös muilla säästötoimenpiteillä.

Neuvottelujen perusteena ovat koko viestintäalaa koskeva rakennemuutos sekä yleinen taloustilanne ja Salon seudun talouden jatkuva heikko kehitys.

5 kommenttia          Bookkaa tämä

Tässä on EU-vaalien todellinen voittaja

28/5/2014

1 kommentti          Bookkaa tämä

Sivullinen säästi miljoonia suomalaisten verovaroja

27/5/2014

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Olli Immonen

26/5/2014

Olli Immonen on 28-vuotias oululainen perussuomalaisten kansanedustaja.

Tässä hänen häikäisevä analyysinsä Euroopan unionista.
Kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan kommentteineen täältä.

Kansakuntien Eurooppa korvaa romahtavan Euroopan unionin

Euroopan unioni myytiin suomalaisille paitsi suurin toivein, myös suorastaan valheellisin lupauksin. EU:iin liittymistä koskevan kansanäänestyksen alla vuonna 1994 konsensuspoliitikot kilpaa julistivat, ettei yhteisöjäsenyys tarkoita esimerkiksi omasta valuutastamme luopumista tai kaiken kattavan sosiaaliturvajärjestelmämme yhdenmukaistamista ja avaamista rajoituksetta muiden EU-maiden kansalaisille. Suomen lähes kahdenkymmenen vuoden EU-jäsenyyden kokemuksen perusteella voidaan perustellusti väittää, että kaikki nämä järjestelmäpoliitikkojen antamat vakuuttelut perustuivat joko suomalaisten tarkoitukselliseen harhauttamiseen tai suoranaiseen petokseen. Oman valuuttamme menettämisen lisäksi olemme joutuneet rahoittamaan euroalueen kriisimaita tähtitieteellisillä summilla. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa taas ovat hiljalleen nakertaneet EU:n köyhimmistä jäsenmaista Suomeen tulevat terveys- ja sosiaalitukituristit.

Suomen kansan itsemääräämisoikeus on niin suuri arvo, että sitä on puolustettava sortumatta sinisilmäisyyteen ja turhiin toiveisiin. Euroopan integraation tavoitteena on ollut sen historian alusta lähtien luoda keskusjohtoinen ja epädemokraattinen valtio. Sen vuoksi demokraattisen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittavan Euroopan luominen on mahdollista vain luopumalla nykyisestä integraation mallista ja aloittamalla alusta uuden Kansakuntien Euroopan rakentaminen.

Eurooppa on paljon enemmän kuin vain EU

Nykyaikana Euroopan unioni on pyrkinyt monopolisoimaan Euroopan käsitteen ja yksinoikeudella tulkitsemaan ja hyödyntämään eurooppalaisuutta. EU:sta onkin pyritty luomaan mielikuvilla jotain sellaista mitä se ei selvästikään ole. Kylmän sodan ajan jälkeen EU edusti jotain hienoa ja ennen kokematonta kaukomailta. Se edusti myönteisiä mielikuvia, kuten ranskalaista ruokakulttuuria, brittiläistä musiikkia, saksalaisia autoja ja Italian jalkapallokatsomojen intohimoa. Suomi tuntui monesta silloin syrjäiseltä maailmankolkalta, jolle EU oli ainoa mahdollinen keino tuoda kansainvälisiä yhteyksiä. Maamme kansainvälisyyspoliitikoiden vankkumaton päämäärä oli 1990-luvun alussa päästä eroon heidän ankeaksi kokemastaan ”Impivaara-Suomesta ” edistämällä valtiomme monikulttuurisuuskehitystä EU-jäsenyyden avulla. Tällä tavoin hallitsevat luokat halusivat tehdä Suomesta aidosti kansainvälisen maan, jossa eliittiä häiritsevät kansalliset erityispiirteet voitaisiin hävittää sulauttamalla ne globaaliin harmaaseen massakulttuuriin.

Tuntemamme ihanteellinen Eurooppa on kuitenkin syntynyt juuri kansojensa alkuperäisestä monimuotoisuudesta ammentaen. Oma synnyinmaamme, äidinkielemme ja kulttuuritaustamme ovat tärkeä osa identiteettiämme ja meidän tulee olla niistä ylpeitä. Se, että olemme löytäneet Eurooppaa kiertäessämme hyviä puolia monista eri Euroopan maista ja alueista, ei tarkoita sitä, että kaikkien eurooppalaisten maiden ja kansojen tulisi mukautua samaan muottiin saman valtion osina. Päinvastoin, sillä silloin ne eivät olisi enää samoja maita ja alueita, joiden erityispiirteitä opimme arvostamaan.

Kansallinen ajattelu on edelleen merkittävä sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien konteksti, vaikka EU-eliitti on pyrkinyt sitä kaikin keinoin murentamaan. Euroopan eri kansat muodostavat muista ihmisyhteisöistä erotettavissa olevia kokonaisuuksia, joille on historian saatossa syntynyt kansallinen tietoisuus eli identiteetti. Vahva kansallinen identiteetti on kansoja koossapitävä voima, joka on lujittanut yhteisöllisyyttä ja pitänyt yllä yhteen hiileen puhaltamisen henkeä. Kansallisella identiteetillä on ratkaiseva rooli kansan kohtalon ohjaajana. Siksi kansallisen identiteetin merkityksen hämärryttämisellä on ollut keskeinen rooli eliitin kansallisuusajattelun hävittämismissiossa.

Yhteisvaluutta ja syventynyt integraatio vaarantaneet Euroopan vakauden

Vuosia kestänyt eurokriisi on asettanut 1950-luvulla alkaneen, lopulta liittovaltioon tähtäävän, integraation kyseenalaiseksi. Vuonna 1957 talousnobelisti James Meade selvitti mitä eurooppalaisen integraation tie pitää sisällään: talous- ja rahapoliittisen vallan siirtäminen valtioilta ylikansalliselle taholle, joka käytännössä käyttäisi useiden jäsenvaltioiden perustuslain mukaan maan hallitukselle kuuluvaa valtaa. Tällä hetkellä itsenäisen valtion tärkeintä valtaoikeutta, talouspoliittista (budjetti-) valtaa, ollaan asteittain siirtämässä jäsenvaltioilta unionille.

Suomen rahapoliittinen valta siirrettiin valheiden, ja kenties jopa rikollisin keinoin, Euroopan keskuspankille vuonna 1999 Suomen astuttua EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Sitä ennen Suomi oli samanlaisin keinoin liitetty Euroopan unioniin. Julkaisussaan ”Kymmenen polkua populismiin” (8/2013) EU-kansanäänestyksen aikaan Helsingin Sanomissa toimittajana työskennellyt Johanna Korhonen kertoo kuinka toimittajia ohjeistettiin kirjoittamaan EU:sta vain positiiviseen sävyyn. Korhosen ja hänen työtoveriensa yritykset tuoda Helsingin Sanomissa esiin EU-jäsenyyden todelliset seuraukset – merkittävimpänä sitoutuminen talous- ja rahaliitto EMU:un – estettiin tylysti ja journalistietiikkaa loukaten. Kansanäänestyksen tuloksen ollessa melko niukalla 56,9 prosentin enemmistöllä liittymisen kannalla, ei kansan mielipidettä uskallettu kysyä enää EMU:n kolmannen vaiheen, eli euroon liittymisen yhteydessä.

On myös huomionarvoista, että niin EU:hun kuin euroonkin liittymisen aikaan Suomen rahayksikkö oli perustuslain mukaan markka. Uusi EU:a varten muotoiltu perustuslaki astui voimaan vasta maaliskuussa 2000, kun hallitus oli jo vuosia aiemmin omatoimisesti luvannut eurokraateille liittää Suomen euroon. Eduskunta ei 17.4.1998 (VNT 1/1998) tosiasiallisesti äänestänyt liittymisestä euroalueeseen, vaan kyseessä oli ainoastaan hallituksen tiedonanto, jonka silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö eduskunnalle esitteli. Yksittäisten kansanedustajien lisäksi myös useissa valiokuntamietinnöissä oli EU:hun liityttäessä edellytetty erillistä hallituksen esitystä euroon liittymisestä. Lopulta sen enempää kansa kuin eduskuntakaan ei siis päässyt asianmukaisesti päättämään euroon liittymisestä.

On suuri vaara, että eurokriisin ja siitä seuraavien korjaustoimenpiteiden vuoksi EU-jäsenmaiden keskinäinen luottamus ja taloudellinen moraali romuttuvat pysyvästi. Talousnobelisti Robert Mundellin vuonna 1961 esittämässä optimaalisen valuutta-alueen teoriassa tärkeimpiä kriteerejä on työvoiman vapaa liikkuvuus. Vaikka tätä usein korostetaankin EU:n päätöksenteossa, ei todellista vapaata liikkuvuutta ole Euroopassa mahdollista saavuttaa kieli- ja kulttuurieroista johtuen. Vapaan liikkuvuuden puutetta olisi mahdollista kompensoida työmarkkinoiden joustavuudella, mikä kuitenkin käytännössä tarkoittaisi palkkojen alentamista eli sisäistä devalvaatiota.

Nykyisten kriisimaiden tavoin Suomi yritti 90-luvun lamasta selvitä sisäisellä devalvaatiolla.  Sisäisen devalvaation epäonnistuttua luovuttiin kiinteästä valuuttakurssista ja annettiin markan kellua. Kelluvaa valuuttaa tarvitsisivat tällä hetkellä myös euroalueen kriisimaat. Kriisimaiden valuutat on kuitenkin eurojäsenyyden kautta sidottu alueen vahvimman kansantalouden, Saksan, valuuttaan. Kriisimailla on euroalueen jäsenenä kolme vaihtoehtoa: 1) säilyttää nykyinen elintaso muista maista saatavilla tulonsiirroilla, 2) alentaa elintasoa, 3) muuttaa muualle. Koska ammattiyhdistysliike estää käytännössä useimmissa Euroopan maissa palkkojen alentamispyrkimykset, on kriisimaissa päädytty seuraaviin väistämättömiin keinoihin eli tukipakettien anomiseen ja maastamuuttoon. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka vain äidinkieltään ja kenties englantia osaava kykenee työllistymään vieraskielisessä euromaassa – kielen oppiminen kun on huomattavasti hitaampaa kuin talouden suhdannevaihtelut.

Euroalueen epäoptimaalisuuksista aiheutuvia ongelmia yritetään tällä hetkellä lievittää pankkiunionilla ja jäsenmaiden välisillä tulonsiirroilla, joita varten on perustettu mm. ERVV ja EVM. Koska eurokriisi on valuutta-alueen epäoptimaalisuuksista johtuva rakenteellinen kriisi, ei se kuitenkaan tule ratkeamaan näillä eurokraattien toivomilla keinoilla. Euroalueen kasassa pitäminen edellyttää väistämättä jatkuvia tulonsiirtoja vahvemmista jäsenmaista heikompiin jäsenmaihin, ja tässä kehityksessä Suomi tulee jatkossakin olemaan maksajan roolissa. Suomen itsenäisyyden pelastamiseksi ainoa vaihtoehto on irrota yhteisvaluutan kahleista ja erota eurosta.

Kansallisvaltiota tarvitaan yhä

Euroopan unionin kehittämiselle liittovaltioksi on haettu perusteluja Pohjois-Amerikan jo olemassa olevista Yhdysvalloista. Vertaus ontuu, sillä Yhdysvallat oli perustaltaan hyvin yhdenmukainen maa. Sen perustan loivat pääosin englanninkieliset, protestanttiset uudisasukkaat, joiden varaan Amerikan Yhdysvaltojen yhteiskunnalliset instituutiot rakentuivat. Yhdysvaltojen väestön nykyinen ennennäkemätön demografinen ja sosiokulttuurinen käänne eurooppalaisperäisten ihmisten dominoivasta maasta kohti mitä erilaisimpien vähemmistöjen välistä konfliktipesäkettä asettaa kuitenkin lähitulevaisuudessa USA:n koko valtiollisen yhtenäisyyden vaakalaudalle. EU:n vertaaminen Kiinaan on myös ontuvaa, sillä Kiina on lukuisista vähemmistöistään huolimatta väestöltään hyvin yhtenäinen ja mandariinikiinan kieli auttaa alueellisten murteiden ja kielten puhujia ymmärtämään toisiaan. Euroopan unioni puolestaan koostuu lukuisista eri kansoista ja kieliryhmistä, joiden historia ja maantieteelliset erityisolosuhteet ovat muovanneet ne toisistaan eroaviksi.

Kansallisvaltiolle ei edelleenkään ole kelvollista kilpailijaa maailmanpoliittisessa järjestelmässä. Oma kansallisvaltio on myös suomalaisille paras mahdollinen edunvalvoja nykyisessäkin globalisoituvassa maailmassa, jossa kaupankäynnin ja muun kanssakäymisen raja-aidat madaltuvat. Kansaa edustavan valtion kannattaa kansainvälisessä järjestelmässä minimoida mahdollisuudet joutua sidotuksi päätöksiin, jotka ovat valtiolle ja sen kansalaisille epäedullisia. Siksi ylikansallinen federalismi on pahasta.

Kaikkien Euroopan kansojen erityisluonnetta on kunnioitettava. Kansojen monimuotoisuudesta aiemmin voimansa ammentaneiden Euroopan kansallisvaltioiden yhdistäminen ylikansallisen eurooppalaisen valtion alaisuuteen merkitsisi kansakuntien sulautumista yhtenäiseksi massaksi. Tällöin Euroopasta muodostuisi samanlainen eri kansojen hautausmaa kuin Neuvostoliitto oli.

Eurooppalainen yhteistyö tarvitsee toimiakseen kansojen hyväksynnän. Siksi pelkkä poliittisen eliitin tahto ei riitä, vaan tarvitaan muun muassa lisää suoria sitovia kansanäänestyksiä. Eurooppalainen yhteistyö ilman kansalaisten laajaa hyväksyntää ei ole kestävää.

Nykymuotoisen liittovaltiota kohti kehittyvän Euroopan unionin kunniaksi on väärin perustein annettu kunnia maanosamme vuosikymmeniä kestäneestä rauhasta. Rauhantilan ovat luoneet itsenäisten valtioiden välisen yhteistyön ja kaupankäynnin varaan rakentuneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, Euroopan talousyhteisö ja Euroopan yhteisö. Sen sijaan Euroopan unionin mukanaan tuoma liittovaltiokehitys tuntuu tuovan mukanaan vain levottomuutta ja kasvattavan kansojen välistä epäluottamusta.

Rauhaa maanosassamme ei takaa se, että EU poistaa brutaalisti valtionrajat. Silloin konfliktit vain siirtyvät EU-imperiumin sisälle. Jo nyt on ollut helposti havaittavissa, kuinka eurokriisiin sisältyvät EU-jäsenvaltioiden intressit ja lähtökohdat ovat laittaneet Euroopan kansat toisiaan vastaan. Keskusjohtoisessa EU-imperiumissa kansat, niiden kielet ja kulttuurit sekä niistä seuraavat erilaiset intressit olisivat yhä poliittinen todellisuus, jota voisi hallita harjoittamalla vain Rooman valtakunnan ajalta tuttua hajota ja hallitse -taktiikkaa. Eurokriisin kokemusten pohjalta on helposti nähtävissä, missä asemassa Suomi olisi osana kyseistä taktiikkaa.

Keskusjohtoinen ja pakkobyrokraattinen EU-valtio ei ole yhteen sovitettavissa suomalaisen kansanvallan kanssa, sillä aitoa demokratiaa ei voida harjoittaa loukkaamalla yhteiskunnan ylintä auktoriteettia eli kansan tahtoa. Kansan tahdon loukkaaminen voi johtaa liian hajanaiseen valtiokokonaisuuteen ja synnyttää siten haitallista separatismia.

Eurooppalaisessa yhteistyössä palattava taaksepäin

David Cameronin puhe tammikuussa 2013 aloitti keskustelun EU:n olemassaolon syistä ja hyödyistä sekä EU-järjestelmän demokraattisuudesta. On tärkeää huomata, että ne hyödyt, jotka usein liitetään Euroopan unionin ansioiksi, kuten vapaakauppa ja ihmisten vapaa liikkuvuus, on jo saavutettu vuonna 1994 voimaan astuneella sopimuksella Euroopan talousalueesta (ETA). Euroopan unionin purkaminen tai sen voimakas muuttaminen avaisi mahdollisuuden uudelle eurooppalaiselle vapaakauppaan ja jäsenmaiden yhdenvertaisuuteen perustuvalle järjestölle. Luontevinta tämä järjestö olisi toteuttaa yhdistämällä ETA ja EFTA.

Britanniassa yli puolet kansasta kannattaa EU:sta irtautumista, ja näistä suuri osa EFTA:an takaisin liittymistä. Mikäli Britannia päättää erota EU:sta ja liittyä EFTA:an, olisi Suomellekin luontevaa seurata samaa kehityskulkua. Cameronin pyrkimystä neuvotella maansa EU-ehdot uusiksi täytyy pitää kuitenkin vain bluffina ja ajan peluuna, joka liittyy Britannian sisäpolitiikkaan sekä on riippuvainen konservatiivien epätodennäköisestä parlamenttivaalivoitosta vuonna 2015. Suomessa onkin turha pitää yllä illuusioita niin sanotusta cameronilaisesta käänteestä EU-suhteissamme, sillä maamme on yhteisössä täysin eri asemassa Britanniaan nähden. Britannia on jo tällä hetkellä pysyvästi integraation ulkokehällä, eikä sitä sido Suomea kuristavat euroalueen yhteisvastuut, Schengen-määräykset tai EU:n oikeus- ja sisäasioiden velvoitteet. Britannia ei ole myöskään saanut miltään merkittävältä EU-jäsenmaalta tukea jäsenyysehtojensa reformointiin, mikä saattaa jo itsessään tehdä lopun koko Cameronin epätoivoisesta hankkeesta.

On myös tunnustettava se tosiasia, että Suomelle tärkeiden Pohjoismaiden valtioista sekä Ruotsi että Tanska ovat jättäytyneet euroalueen ulkopuolelle, eikä Tanskaa sido myöskään EU:n yhteinen oikeus- ja sisäasioiden politiikka. Näin muutkaan Pohjoismaat ovat tuskin halukkaita tai kykeneviä tarjoamaan Suomelle selustatukea valtaoikeuksien palauttamiselle Brysselistä takaisin Suomen kansalle.

Euroeliittiä ei kiinnosta uudistaa Euroopan unionia, sillä EU:n demokratiavajeesta on keskusteltu jo vuosikymmenet. Demokratia on kaukainen ihanne nykyisessä Euroopan unionissa, josta on koko ajan 1950-luvulta lähtien ollut tarkoitus luoda keskusjohtoinen valtio. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajaisä Jean Monnetin mukaan nimettyyn Monnetin metodiin kuului, että Euroopan integraatiota edistetään demokratian ulkopuolella ja demokratia seuraa perässä, jos seuraa. Monnetin mielestä keskusjohtoisen byrokratian piti yhdistää manner.

EU:n tuhkasta nousee Kansakuntien Eurooppa

Euroopan unionin perustavaa laatua olevan mädännäisyyden vuoksi se pitää kaataa, jotta tilalle voidaan rakentaa aidosti kansanvaltainen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittava yhteisö, Kansakuntien Eurooppa. Vetoapua suomalaiset EU-vastaiset poliitikot voisivat saada tavoitteeseensa Euroopan kansallismielisiltä puolueilta, joista yksi merkittävimmistä on Ranskan kansallinen rintama, jonka puheenjohtaja Marine Le Pen on todennut kylmästi EU:n olevan korjaamaton ja sen romahtavan kuin Neuvostoliitto. Alankomaiden vapauspuoluetta johtava Geert Wilders on puolestaan todennut, että kansallisvaltioiden romuttamiseen pyrkivät eurokraatit kuuluvat menneisyyteen. Wildersin mukaan Eurooppa on väkivallattoman ja demokraattisen vallankumouksen kynnyksellä, eikä Euroopan unionille ole enää tarvetta. Wilders kokee EU:n hajottamisen olevan myös tärkeää kansallisen voiman lisäämiseksi.

Euroopan unionin tilalle rakennettava Kansakuntien Eurooppa perustuu itsenäisten valtioiden yhteistyölle. Kansakuntien Euroopan malli rakentuisi itsemääräämisoikeutensa säilyttävien valtioiden varaan, ja sen jäsenvaltiot säilyttävät neutraaliutensa sekä kansallisen budjettivaltansa. Euroopan valtioiden suvereeniuden kunnioittamisen ohella kansakuntien Eurooppa tunnustaa eurooppalaisten kansakuntien historialliset ja kulttuuriset juuret. Kansallinen itsenäisyys tulee nähdä vastakkain globalisaatiokehityksen kanssa, joka imee voimansa pitkälti yhdysvaltalaisesta kulttuuri-imperialismista. Eurooppa tulee nähdä muista maanosista riippumattomana omana sivilisaationaan, joka on yhteen sovittamaton muiden kilpailevien sivilisaatioiden kanssa. Tietynlainen vuorovaikutus sivilisaatioiden välillä on hyväksyttävää, mutta niiden pakonomaisesta toisiinsa sulauttamisesta seuraa väistämättä konflikti. Tämän vuoksi Kansakuntien Euroopalla tulee olla puhtaasti eurooppalaiset rajat, eikä esimerkiksi Turkin kaltaisilla mailla ole sijaa tässä kulttuurisessa arvoyhteisössä.

Suomalaisten täytyy uskoa parempaan kansalliseen tulevaisuuteen. Kansallisen yhtenäiskulttuurin perintönä meillä on varsin hyvin toimivat yhteiskunnalliset instituutiot, koulutettu väestö ja vahva kansanluonne. Suomen kansan olemassaolo tarvitsee edunvalvojakseen oman kansallisvaltion selvitäkseen kansainvälisen järjestelmän puristuksissa.

Suomi jakaa monia hyviä yhteisiä arvoja muiden Euroopan maiden kanssa, ja siksi eurooppalainen yhteistyö on tärkeää Suomen kannalta myös jatkossa. Kansakuntien Euroopan valtioilla voisi perusteellisesti olla Keskinäinen puolustusliitto, koska sivilisaatiomme turvallisuus on yhteinen. Sen sijaan Euroopan maiden yhteinen ulkopolitiikka ei ole geopoliittisista syistä mahdollista. Yhteisessä ulkopolitiikassa Eurooppa hajoaisi keskenään kinasteleviin kuppikuntiin, mikä ei ole kestävää. Euroopan eri osilla, Atlantin rannikolla, Välimeren alueella, Tonavan alueella, Itämeren alueella, on kaikilla omat ulkopoliittiset intressinsä ja suuntautumisensa, jotka eivät voi toteutua samassa muotissa. EU-nöyryytyksen aiheuttaman kansallisen itseluottamuksen takaisin saaminen on välttämätöntä Kansakuntien Euroopan rakentamiseksi. Eurooppa voi olla vahva vain, jos sen osat ovat vahvoja. Tämä edellyttää sitä, että Suomi tulevina vuosina harjoittaa sisäisesti ja maailmalla kansallisista eduista tinkimätöntä ja päämäärätietoista kansallismielistä politiikkaa.

Olli Immonen

kansanedustaja (ps.)

Oulu

On hämmästyttävää, millaisiin suoritukseen, selkeään ajatteluun ja visionäärisiin sfääreihin nämä perussuomalaiset nuoret miehet pystyvät.

Yksikään, toistan, yksikään suomalainen toimittaja ei Helsingin Sanomissa, Ylellä tai MTV3:lla pysty tällaiseen.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Ei ole mitään pelättävää

26/5/2014

Suomessa on vähitellen opittu amerikkalaisten tavoille. Ennen EU-vaaleja alkoi massiivinen manipulointi- ja propagandakampanja, johon muun muassa Yle käytti miljoonia veronmaksajien rahoja.

Virallinen äänestysprosentti oli Suomessa 40,9. Se ei pidä paikkaansa. Todellinen ja oikea prosentti on 39,2, joka on hyvin lähellä kaikkien EU-maiden prosenttia.

Äänioikeutettuja oli kaikkiaan 4 440 297. Luvussa ovat mukana ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset. Äänestäneitä oli 1 740 319. Suomessa äänestäneitä oli 1 725 992 eli 40,9 %, ja ulkomailla äänestäneitä 14 327 eli 6,4 %.  Näin saadaan oikea äänestysprosentti, joka on edellä mainitsemani 39,2.

Miten virallinen ja median levittämä korkeampi äänestysprosentti on sitten saatu aikaiseksi?

Helposti. Ulkomailla asuvat 222 215 suomalaista äänioikeutettua ja 14 327 äänestänyttä on poistettu äänestysprosentin laskennasta.

Alhainen äänestysprosentti on suosinut porvaripuolueita ja vienyt suhteellista kannatusta niin sanotuilta työväenpuolueilta ja erityisesti vihreiltä. Koskaan Suomessa ei ole "äänestetty väärin", koska äänioikeus on yleinen ja yhtäläinen.

Mistä huono äänestysprosentti kertoo?
Minä en osaa vastata, tuskin kukaan muukaan pystyy esittämään muuta kuin arveluita.

Mistä johtuu, etteivät vasemmistopuolueet (pois lukien vassarit) eivät saaneet äänestäjiään liikkeelle?

Kaikki varmasti tiesivät, että muun muassa RKP äänestää ”viimeiseen mieheen” ja kokoomus sekä keskusta kyöräävät vanhat mummut ja faarit uurnille vaikka toinen jalka olisi haudassa.

Muun muassa SDP:llä tämä oli satavarmasti tiedossa. Kävi juuri niin kuin pelättiin. Herrasväki ja eliitti äänesti, kun taas palvelusväki jäi valmistamaan heille vaalikaffetta ja nisua.

Eurovaalien suurin puolue oli jälleen kerran nukkuvien puolue 59,1 prosentin kannatuksellaan. Tämä yhdistettynä suomalaisten muutoinkin noin prosentin luokkaa olevaan äänivaltaan EU:ssa antaisi hyvän syyn kirjoittaa EU:n legitimiteetistä. Samaan viittasi myös tohtori Jussi Halla-aho kommentoidessaan eilisessä Ajankohtaisessa kakkosessa vaalien huonoa äänestysprosenttia.

Suomalaiset mepit ovat Halla-ahoa, Sampo Terhoa ja Paavo Väyrystä (josta ei ota selvää ukko mustalainenkaan) liittovaltiomyönteisiä. Tosin sekin juna ehti jo mennä. Olemme olleet jo pitkään liittovaltiossa ja ote kiristyy joka vuosi.

Halla-ahoa voi tarkastella nimenomaan poliittisena ilmiönä on. Hänen olemassaolonsa ja valtava vaalimenestyksensä on paras todiste siitä, että asioita on mahdollista muuttaa. Halla-aho nousi tuntemattomuudesta suureen kansansuosioon ilman suurta rahaa pääosin kiertämällä Suomea ja keskustelemalla ihmisten kanssa, puhumalla järkeä. Kaikki tämä vielä hyvin lyhyessä ajassa.

Halla-ahosta voi olla montaa mieltä, mutta hän on ylittänyt vaiheen, jossa leimakirveen iskut eivät enää tehoa. Halla-ahon suurin ansio, jonka harva vielä sisäistää, on siinä, että demokratialla on vielä elintilaa. Hän taistelee ja usein voittaa Euroopan komissaarin ja ministerien kanssa. Tämä, jos mikä antaa toivoa tavalliselle suomalaiselle. 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

80 529

25/5/2014

Kansanedustaja, tohtori Jussi Halla-aho sai toiseksi eniten ääniä EU-vaaleissa.

Hänen tuore haastattelunsa on nähtävissä täältä.

Kesto noin 19 minuuttia.

Tämä kannattaa katsoa. Haastattelu on avoin ja paikotellen kipeän kirpeän analyyttinen.

1 kommentti          Bookkaa tämä

EU-vaalit ja Muurlan tulospalvelu

24/5/2014

Hyvät toverit!

Ihan ensimmäiseksi - onnittelut Jussi Halla-aholle ja Sampo Terholle.

Meillä on nyt kaksi Euroopan parlamentin jäsentä.

Salon osalta meni ihan mukavasti.

Tsiikatkaas lukuja täältä.

Ainoa oikea tapa on verrata juuri päättyneitä vaaleja viiden vuoden takaiseen eli vuoden 2009 Eurovaaleihin.

Kokoomukselle, jota pitää rehdisti onnitella tässä kohtaa, on tullut kasvua Salossa 0,2 prosenttia. Kokoomus on viiden vuoden aikana menettänyt 45 ääntä.

Keskusta, jota pitää rehdisti onnitella tässä kohtaa, on tullut kasvua Salossa 2,1 prosenttia. Keskusta on viiden vuoden aikana voittanut 247 ääntä.

Vasemmistoliittoa, jota pitää rehdisti onnitella tässä kohtaa, on tullut kasvua Salossa 3,1 prosenttia. Vasemmistoliitto on viiden vuoden aikana voittanut 444 ääntä.

Perussuomalaisille - käytän tässä yhteydessä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän kaikkia perussuomalaisia, jotka olivat mukana vaalityössä ja tietysti myös kaikkia niitä, jotka äänestivät meitä - on tullut kasvua 3,8 prosenttia. Perussuomalaiset ovat viiden vuoden aikana voittaneet 525 ääntä.

SDP on menettänyt Salossa kannatustaan 5,9 prosenttia. Ääniä SDP on menettänyt peräti 918.

Muut puolueet ovat noin suurin piirtein entisissä lukemissa.

Äänimäärät ovat Salossa seuraavat:

Kokoomus - 3 727.

Keskusta - 3 221.

SDP - 2 286.

PS - 2 166.

Vas. - 1 056.

Vihreät -  818.

KD - 759.

RKP - 222.

Muut jäävät alle sadan.

Tää korutont on kertomaa.

Palaan analyyttisemmin vaalien tulokseen lähipäivinä.

Niin, piti vielä sanomani, että Jussi Halla-aho oli Muurlassa, Stubbin ja Rehnin jälkeen, kolmanneksi eniten ääniä saanut ehdokas. Varsinaisena vaalipäivänä Muurlassa äänesti tasan 300 henkilöä. Muurlassa ääniä sai 251 ehdokkaasta 64, joten äänten hajonta oli melkoinen. Tämä alustavan laskelman mukaan.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Äänestä - Rösta

23/5/2014

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Viimeinen taisto - Salon torilla

23/5/2014

Porilainen EU-ehdokkaamme Laura Huhtasaari, erityisopettaja ja kasvatustieteiden maisteri, vieraili tänään Salossa.

Perussuomalaisilla on paitsi kauniita myös fiksuja naisia ehdokkaina.

Kaksisataa lettua tänään taipaleelle, kiitos Marjatta ja Keijo Leivonen.  


Haluan kiittään Salon seudun perussuomalaisia ja lukuisia muita henkilöitä sekä tietysti äänestäjiämme. Monet teistä ovat olleet eri tavoin mukana tai tukemassa toimintaamme. Matka EU-vaaleihin on ollut antoisa.

Kiitos siitä kuuluu teille.

Olen iloinen ja onnellinen, että minulla on ollut tilaisuus kulkea tätä matkaa teidän kanssanne.

Muistakaa käydä huomenna äänestämässä.

Seuraavan kerran tapaamme yhdistystorilla 14.8. ja Salon markkinoilla 25.-27.9.

Markkinoista alkaa seuraava matka.
Kamppailu eduskuntavaalipaikoista.

Me aiomme voittaa sen kisan.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

JSN antoi langettavan päätöksen MTV Uutisille

23/5/2014

Langettava päätös 5411/TV/14

Vastaaja: MTV

Asia: Virheen korjaus

STT:n tekemässä ja MTV:n julkaisemassa uutisessa oli olennainen virhe. Toimitus ei sitä korjannut kantelijan pyynnöstä ja STT:n oikaisusta huolimatta.

Kantelu 10.1.2014

Kantelu kohdistuu MTV:n Kymmenen uutisissa 22.12.2013 olleeseen uutiseen mielenosoituksesta Ruotsissa. Uutisessa kerrottiin virheellisesti, että edellisellä viikolla toisen mielenosoituksen yhteydessä tapahtuneen puukotuksen tekijä oli uusnatsi.

Kantelija vaati oikaisua ja toimitti sen yhteydessä linkin, jossa viitattiin Dagens Nyheterin samana päivänä julkaisemaan uutiseen asiasta. Uutisessa kerrottiin, että kiinniotettu puukottaja oli vasemmistolainen.

MTV:n vastaus 3.2.2014

Vastauksessaan Julkisen sanan neuvostolle päätoimittaja Merja Ylä-Anttila myöntää, että MTV3:n uutisoimassa sähkeessä oli virhe. ”Uutisen julkaisuvaiheessa meillä ei ollut suoraa tietoa siitä, että puukottaja oli jo saatu kiinni ja että hän oli tunnettu äärivasemmistolainen.”

Päätoimittajan mukaan oikaisupyyntöä ei toimitettu asiakaspalvelusta uutistoimitukselle. Siksi juttua ei ole oikaistu.

STT:n vastaus 20.1.2014

STT:n päätoimittaja Mika Pettersson toteaa, ettei uutistoimisto ole itse huomannut tekemäänsä virhettä, mutta korjasi sen heti 17.1.2014 saatuaan tietoonsa kantelun ja sen osoittaman virheen.

Ratkaisu

Olennainen asiavirhe on korjattava heti tiedotusvälineen verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20/2011).

Päätös perustuu vuoden 2011 ohjeisiin. Uudet Journalistin ohjeet otettiin käyttöön vuoden 2014 alussa.

MTV julkaisi Kymmenen uutisissa 22.12.2013 jutun, jonka mukaan uusnatsit olisivat syyllistyneet puukotuksiin Ruotsissa järjestetyssä rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. Tosiasiassa puukottaja oli vasemmistolainen. MTV ei reagoinut oikaisupyyntöön, eikä vastannut kantelijan kyselyyn pyynnön käsittelystä. Toimitus ei korjannut virhettä, vaikka uutisen välittänyt STT oikaisi oman uutisensa.

Julkisen sanan neuvoston pitää erikoisena sitä, ettei kantelijan oikaisupyyntö tavoittanut MTV:n uutistoimitusta ja ettei toimitus reagoinut sen sähköpostiin lähetettyihin viesteihin. MTV ei oikaissut uutiseensa sisältynyttä väärää tietoa silloinkaan kun STT välitti sille kyseistä uutista koskevan korjauksensa.

Julkisen sanan neuvoston katsoo, että MTV on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja neuvosto antaa MTV:lle huomautuksen.

Ratkaisu tehty:

21.5.2014

Ratkaisun tekivät:

Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Anssi Halmesvirta, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Marja Irjala ja Jaakko Ujainen.

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Lokakuu 2020 (41)
Syyskuu 2020 (64)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com