Turvapaikanhakijoiden rötöstely

29/9/2015

Suomeen on siis päästetty varoituksista huolimatta ja lukuisten puupäiden myötävaikutuksella tuhansia nuoria irakilaisia ja somalialaisia miehiä ja nyt sitten huomataan nousseen rikollisuuden muodossa, että paska lensi tuulettimeen.

Minun on ihan pakko sanoa, että ne, jotka ihan oikeasti uskovat näiden ihmisten olevan hädänalaisia ovat mielestäni syyntakeettomia, sillä jokainen jolla on edes vähäistä aivotoimintaa ymmärtää, että esimerkiksi yksistään Irakissa asuu edelleen kymmeniä miljoonia ihmisiä ilman ajatustakaan lähteä kotimaastaan pois.

Te syyntakeettomat olette tuominneet omianne, eli niitä, jotka ovat teidän turvallisuuttanne halunneet varjella ja minkä takia? Sen takiako, että Suomessa on rasismia ja te kuvittelette, että se poistuu kun olette olevinanne niin suvaitsevaisia?

Minä en teitä ymmärrä, vaikka kuinka yritän.

Mikä saa teidät uskomaan, että nämä ihmiset, jotka ovat pääosin syyllisiä oman maansa katastrofaaliseen ja väkivaltaiseen menoon, muuttuisivat kuin taikaiskusta, kun te aidot rasistit heitä kotoutatte?

Jari-Petri Heino

1 kommentti          Bookkaa tämä

Punavihreä kupla

29/9/2015

Arvokonservatiiviset joutuvat pitämään toimituksissa matalaa profiilia. Punavihreä kupla –kirjan tehnyt Marko Hamilo kirjoittaa toimittajien kokemuksista.

Kirjoitin ajatuspaja Suomen Perustalle kesäkuussa julkaistun raportin ”Punavihreä kupla – Perussuomalaiset ja media”. Sain raportista palautetta arvokonservatiivisilta toimittajakollegoiltani, jotka ovat itse kokeneet toimitusten punavihreän ilmapiirin ahdistavan yksiulotteisena. Ymmärrettävästi useimmat kollegani eivät halua tuoda kokemuksiaan esiin omilla nimillään.

Helsingin Sanomissa eri osastoilla useiden vuosien ajan toimittajana työskennellyt, nyt viestintätehtävissä toimiva Annakaisa Mänttäri kertoo keskustelleensa valtamedian poliittisesta asennoitumisesta muutaman mediaa tiiviisti seuraavan rivilukijan kanssa. Toimittajan mukaan kaikkien näiden mielestä oli selvää, että asia on juuri niin kuin raportissani sanotaan.

– En usko, että monikaan Sanomissa työskentelevä on valmis tätä ilmiötä tunnustamaan. Monellehan se on se ainoa todellisuus, jossa on koskaan elänyt. Ei sellaista varmaankaan helposti tunnista minkäänlaiseksi ilmiöksi, Mänttäri kirjoitti sähköpostipalautteessa.

Hän koki olleensa ajatustensa kanssa siinä määrin yksin, ettei erilainen ajattelutapa tullut koskaan edes puheeksi kenenkään kanssa.

Raportissani totesin, että tutkimustiedon mukaan tyypillisten punavihreiden nuorten rivitoimittajien ohella toimituksissa on myös talousoikeistolaisempia, varsinkin päällikköasemassa työskenteleviä toimittajia, jotka kuitenkin jakavat arvoliberalismin punavihreiden kanssa. Mänttäri vahvistaa tämän.

– Moni sellainen kollega, joka vaikutti jollakin tapaa ei-vasemmistolaisesti ajattelevalta, oli kuitenkin arvoiltaan hyvin liberaali ja siinä mielessä valtavirtaa, toisin kuin minä.

Yksi kipupisteistä oli Helsingin Sanomien voimakas sitoutuminen feminismiin.

– Naisen rooli vanhempana on yksi keskeisiä kysymyksiä, joissa oma ajatteluni erosi HS:n toimituksessa vallitsevasta linjasta. Yritin useissa yhteyksissä osallistua perhevapaiden jakamisesta käytävään keskusteluun kertomalla, että monissa perheissä hoitovapaata pitää nainen yksinkertaisesti siitä syystä, että naiset usein saavat pienempää palkkaa kuin puolisonsa. HS-kollegat esimiestä myöten olivat sitä mieltä, ettei se pidä paikkaansa. Ja jos pitäisikin, tilanne pitäisi korjata nimenomaan sillä, että naisten sijasta miehet pitäisivät perhevapaita. En sitten tiedä, kuka lainanlyhennystensä kanssa painiskeleva on valmis ideologisista syistä tällaiseksi tienraivaajaksi, jotta naisten yleinen palkkakehitys kääntyisi nousuun, Mänttäri sanoo.

Helsingin Sanomien edistyksellisyys seksuaalisuuden alalla eli jatkuva homorummutus tuli tutuksi myös minulle. Työskentelin Hesarissa vuoteen 2007 asti eli samoihin aikoihin kuin edellä siteeraamani kollegani. Kirjoitin tiedesivuille kerran jutun otsikolla “Virtuaalinen seksi saa yhä kummallisempia muotoja”. Juttu käsitteli Second Life -pelimaailmaa, jossa ihmiset vuorovaikuttavat graafisten hahmojen, avatarien välityksellä. Tuolloin, vuonna 2006, uutinen oli se, että jotkut pelaajat olivat ohjelmoineet avatareilleen sukuelimet ja seksikkäitä asuja.

– He olivat koodanneet hahmot harrastamaan animoitua kyberseksiä tuttujen ja ventovieraiden avatarien kanssa. Henkeäsalpaavan laaja kirjo erilaisten fetissien ympärille muodostuneita yhteisöjä kukoistaa Second Lifen metaversumissa, kirjoitin jutussani.

Päätin juttuni mielestäni poliittisesti korrektisti: “Todellinen ja virtuaalinen seksuaalisuus voivat yhdistyä toisellakin tavalla. Jotkut homot ja biseksuaalit ovat näet kokeilleet kaapista ulos tulemista virtuaalisesti ennen kuin yrittävät sitä oikeasti.”

Oletin, että tällainen fetissien ja seksivähemmistöjen kaapista ulostulon hehkutus saattaisi synnyttää kitkerää lukijapalautetta konservatiivisen lukijakunnan taholta. Uskoin kuitenkin toimituksen johdon olevan puolellani, vaikka jopa omasta mielestäni olin seksuaaliliberalismin hehkutuksessani ehkä jo hieman lapsellinen.

En ollut uskoa silmiäni, kun toimituspäällikkö kirjoitti toimituksen johdon aamupalautteessa jutustani, että otsikointini “seksuaalisista kummallisuuksista” olisi ollut seksivähemmistöjä halventava.

Niihin aikoihin ymmärsin, että Helsingin Sanomien “liberalismi” ei ollut enää klassiseen liberalismiin sisältyvää suvaitsevaisuutta omasta poikkeavia arvoja kohtaan, vaan uskonto, jota ei sovi kyseenalaistaa. Mänttäri ymmärtää, mistä puhun.

“Minua oudoksutti erilaisten seksuaalisten poikkeavuuksien jatkuva esiintuominen. Jos jutussa oli haastateltavina esimerkiksi neljä pariskuntaa, kehotettiin yleensä etsimään mukaan myös homo- tai lesbopari. Minusta tuntui, että mitä erikoisempi poikkeavuus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihminen päätyi Torstai-liitteen henkilöhaastatteluun”, Mänttäri kertoo.

– Kun Riikka Venäläinen tuli päätoimittajaksi, linjaa reivattiin, myös lukijapalautteen takia,  vähän normaalimpaan suuntaan. Silloin alettiin kiinnittää huomiota siihen, ettei friikkiosasto saisi liian paljon painoarvoa lehden sisällössä, ja että tavallinen Volvollaan töihin autoileva espoolainenkin voisi lukea lehtensä ilman, että tuntee itsensä jotenkin huonoksi ihmiseksi. Kaikki eivät tästä linjauksesta ilahtuneet, Mänttäri jatkaa.

Olen istunut Helsingin Sanomien ja muiden välineiden toimittajien kanssa lukemattomia kertoja palavereissa ja kapakoissa. Näissä keskusteluissa on käynyt moneen kertaan ilmi, että vihreiden kannattaminen on jonkinlainen oletusarvo, jota ei tarvitse erikseen perustella.

Mänttäri on samaa mieltä: “Poliittisiin kantoihin liittyen mieleeni on jäänyt se, kun joidenkin vaalien alla silloinen taloustoimituksen uutispäällikkö mainitsi, ettei ole vielä päättänyt ketä äänestää, mutta ‘tietenkin jotakin vihreää tai vasemmistoliittolaista’. Tämä lisäys ei ollut mikään huomiota herättänyt tunnustus, vaan sivumennen sanottu toteamus ikään kuin siltä varalta, ettei joku tietäisi, mitä puolueita nyt ylipäänsä on ok äänestää.”

Mänttäri on yleensä äänestänyt kokoomusta, vaikka sen sanominen rivikollegoille olisi hänen mukaansa vaatinut vielä kymmenen vuotta sitten aikamoista rohkeutta.

– Sitä mukaa, kun perussuomalaisten kannatus kasvoi, puolue pääsi hiljalleen kollegojen pilkan pääkohteeksi ohi kokoomuksen ja keskustan. Viimeisinä vuosina Hesarissa uskalsin jo joillekin mainita, mitä puoluetta olen äänestänyt. Jos olisin äänestänyt perussuomalaisia, en missään oloissa olisi uskaltanut kertoa siitä kenellekään.

Kirjoitin raportissani, ettei journalismin punavihreän agendan taustalla ole mikään toimituksien johtotehtävissä työskentelevien salaliitto ja käskytys, vaan journalismin sisältö lähinnä vain heijastelee toimittajien keskimääräistä arvomaailmaa, maailmankuvaa ja ennakkoluuloja.

Yleisradiossa työskentelevän toimittajan mukaan jokainen on Ylessäkin teoriassa vapaa kirjoittamaan mistä tahansa aiheesta mistä tahansa näkökulmasta, kunhan käsittely on Journalistin ohjeiden ja Ylen eettisten ohjeiden mukaista.

– En muista, milloin jokin hyvin perusteltu idea olisi torpattu ideologisista saati joistain näennäisen mielivaltaisista syistä. Varsinainen ongelma piileekin siinä, että kaikkia ideoita ei koskaan edes esitetä. Kun suuri osa toimituksesta koostuu arvomaailmaltaan vasemmistolaisista tekijöistä – joista moni on kaiken lisäksi tottunut toitottamaan mielipiteitään kovaan ääneen – on selvää, että rajusti erilaisia arvoja kannattavat pysyvät usein hiljaa. Ja jos jälkimmäiset eivät saa suutaan auki avokonttorissa tai edes kahvipöydissä, on turha kuvitella heidän äänensä kuuluvan juttuvalinnoissa ja käsittelytavoissa.

Yleisradion toimittajan mielestä tämä on äärimmäisen huolestuttavaa.

– Mitä eri puolueisiin tulee, on mielestäni aivan perusteltua tulkita, että toimituksessamme perussuomalaisia pidetään yleisesti rasisteina. Kirkkaimmin asenne tulee ilmi suhtautumisessa yksittäisiin henkilöihin. Usein on aivan sama, mitä esimerkiksi Jussi Halla-aho todella sanoo: lähes kaikki luetaan joka tapauksessa rasistisena populismina, eikä viestiä oteta vakavasti. Jos joku rohkenee tarttua asiaan ja kehottaa sivuuttamaan vähä-älyiset ad hominemit, saa tyypillisesti vastaukseksi vaivautuneen hiljaisuuden. Veikkaan, että aika moni tällaisia sananvaihtoja vierestä hiljaa seuraava pelkää leimakirvestä eikä siksi avaa suutaan koskaan.

Kyse ei ole vain uutisointiin liitetystä negatiivisesta tunnelatauksesta, vaan usein jutut ovat asiasisällöltään kerta kaikkiaan virheellisiä ja valheellisia.

– Edelliseen liittyvä, toinen selkeä kipupiste löytyy suhtautumisesta ihmisryhmiin. Heikoimmiksi ja uhatuimmiksi miellettyjen ryhmien puolustaminen on viety niin pitkälle, ettei sillä ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Faktat uhrataan pohjimmiltaan hyvää tarkoittavan mutta sinisilmäisen ideologian alttarilla, Ylen toimittaja kertoo. Hänen mukaansa tämä näkyy karuimmin uutisoinnissa islamistisista terrori-iskuista ja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.

– Esimerkiksi heti Charlie Hebdon joukkomurhan jälkeen toimituksessa alettiin hirveässä hädässä huolehtia siitä, ettei kukaan vain nyt leimaisi ketään muslimia missään. Näkökulmia kirjoitettiin, televisioon marssitettiin Suomen muslimeja ja Jaakko Hämeen-Anttila pyörittämään samaa levyä: ‘Terrori-iskut eivät ole todellista islamia. Islam on rauhan uskonto.’ Vaikka Allahu akbar kaikui vielä korvissa, syyt iskuun haluttiin nähdä milloin kantaväestön rasismissa, milloin kolonialismin perinnössä tai häiriintyneiden yksilöiden mielenmaisemassa. Tapahtuma pyrittiin selittämään kaikella muulla paitsi ilmeisellä eli islamilla. Edellä mainittu pätee luonnollisesti myös maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin Suomessa.

Yleisradion toimittajan mukaan tästä ilmapiiristä seuraa ikävää itsesensuuria.

– Tämä tietysti vaikuttaa uutisoinnin tasapuolisuuteen ja johtaa vääristyneeseen kokonaiskuvaan. Käytännössä siis vinoumat eivät synny pelkästään niiden juttujen sävystä, joita julkaistaan, vaan paljolti myös siitä, mitä ei julkaista.

Vuosikymmenien journalistisen uran tehneen toimittajan mukaan nuorten politiikan toimittajien joukossa työskentelee entisiä vihreiden aktiiveja, jotka nyt tekevät muka puolueetonta journalismia politiikasta:

”Koko sinä aikana, jona olen ollut toimittajana, en ole nähnyt niin vahvaa poliittista ilmapiiriä toimituksissa kuin vuoden 2011 vaalien jälkeen. Moni toimittaja on avoimesti persuvastainen, toimituksissa perussuomalaisille naureskellaan, heitä vähätellään ja heitä myös avoimesti vihataan.

Varsinkin Hesarilta näyttää karanneen täydellisesti mopo käsistä. Tämä näkyy nykyään ikävä kyllä myös toimituspäällikkötasolla ja lehdessä on toimittajia, jotka tuntuvat omistaneet koko vapaa-aikansa persujen oletetulla rasismilla reposteluun.

Muuallakin osataan. Toimittajien asenteellisuus näkyy monesti parhaiten ulospäin toimittajien sosiaalisen median käytöksestä. Persuille ilkutaan avoimesti, samat toimittajatahot keksivät jatkuvasti persuvitsejä, kauhistelevat puolueen toimijoita ja tykkäilevät toistensa persuvastaisista päivityksistä. Koko puolue arvotetaan hölmöimmän möläyttelijän mukaan. Selkääntaputteluja irtoaa, jos onnistuu tekemään jutun puolueesta siten, että he näyttävät mahdollisimman pässeiltä. Nämä toimittajat eivät varmaankaan mieti yhtään, miltä heidän touhunsa ulospäin näyttää. Tuskin he enää edes välittävät siitä. En ymmärrä, miten yhtä aikaa voi käyttäytyä tuolla tavalla ja toisaalta esiintyä neutraalina uutisoijana.”

Tämä kaikki siitä huolimatta, että esimerkiksi Ylen sosiaalisen median toimintaohjeissa todetaan: “1. Mieti, miten toimintasi sosiaalisessa mediassa vaikuttaa uskottavuuteesi Ylen työntekijänä. Et voi itse päättää, näytätkö muiden silmissä Ylen työntekijältä vai yksityishenkilöltä. 2. Punnitse, miten ilmaiset mielipiteesi: kyseenalaistavatko ne sinun tai Ylen luotettavuuden muiden silmissä.”

Raportissani Perussuomalaisten ja median suhteesta viittasin tutkimukseen, jonka mukaan nuoret politiikan toimittajat ovat luopuneet objektiivisuuden ihanteesta. Edellä siteerattu kokenut toimittaja jakaa tämän käsityksen.

– Mitä nuoremmista toimittajista puhutaan, sen räikeämpää tämä toiminta yleensä on. Vanhat toimittajat ovat tässä suhteessa reilumpia, mutta monesta nuoresta näkyy, että kantaaottavan journalismin tekemisessä ei ole enää mitään pidäkkeitä. Tuntuu siltä kuin 70-luvun puoluepoliittiset toimittajat olisivat taas ottaneet toimituksissa ohjat.

Jos keskusteluilmapiiri tuntuu nyt ahdistavalta, oli se vielä vähän aikaa sitten vielä enemmän yhdestä puusta veistetty, väittää “etelän mediassa” työskennellyt toimittaja:

– Näin yleisesti sanoisin, että se mitä mielipiteitä saa esittää, on huomattavasti muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Oikeastaan hidas muutos alkoi mielestäni jo ennen jytkyä, kun ensimmäisenä ilmestyi nämä miesasiamiesten kirjat ja sitten hännikäiset ja niin edelleen.

Ja sitten tuli jytky.

– Sen jälkeen se, miten puhutaan ja mitä saa sanoa, on laventunut eikä mielestäni ole yhtä ahdistava kuin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Persuja mielestäni on käsitelty viime aikoina lempeästi. En nyt siis allekirjoita, että puhavihreä hegemonia jyrää. Olen itse saanut tehdä kaikki ne jutut kaikista niistä näkökulmista, mitä olen halunnut.

Marko Hamilo

tiedetoimittaja

Suomen Uutiset

1 kommentti          Bookkaa tämä

Poliisi tutkii turvapaikanhakijoiden rikoksia

29/9/2015

MTV Uutisten tietojen mukaan poliisilla on tutkinnassa lukuisia rikoksia, joissa Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat epäiltyinä.

Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin.

–Tällaisia tapauksia on tutkinnassa, vahvistaa Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki MTV Uutisille.

MTV Uutisten tietojen mukaan kyseisiä rikosepäilyjä on tutkinnassa ympäri Suomea. Lähes kaikissa tapauksissa rikoksista epäillään Suomeen turvapaikanhakijoina tulleita irakilaismiehiä. Heitä on tullut viime viikkojen aikana Suomeen noin 8000.

Koskimäki suostuu puhumaan vain Helsingin tapauksista. Poliisin tietoon on hänen mukaansa tullut vastaanottokeskuksissa tapahtuneita pahoinpitelyitä mutta myös muun tyyppistä rikollisuutta.

– Emme halua leimata ketään, mutta otamme nämä asiat vakavasti ja asiat tutkitaan, Koskimäki sanoo.

Lähde: MTV

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Maahanmuutto ei ole uusi Nokia vaan työttömyyskriisi

28/9/2015

Maahanmuutto on hankala asia. Oheisessa kuvassa on EU:n tilastolaitos Eurostatin työttömyystilasto maittain, ikäryhmittäin ja ns. kansallisen alkuperän mukaan.

Suomessa täällä syntyneiden parhaassa työiässä (25-54) olevien työttömyysaste on 6,7 prosenttia, kun taas EU:n ulkopuolella syntyneiden työttömyysaste on 19,7 prosenttia - kolminkertainen siis.

Ruotsissa, joka on hyötynyt kuulemma tavattomasti maahanmuutosta, samat luvut ovat 4,9% ja 25,6% - yli viisinkertainen.

EU-maista muuttaneiden työttömyys on paljon alhaisempi kuin ei-EU-maista muuttaneiden. Kun muistetaan, että EU-maiden ulkopuolelta tulee porukkaa myös USA:sta, Kanadasta, Australiasta, Itä-Euroopasta, Aasiasta, niin valtavan eron EU-ja ei-EU-maissa syntyneiden välillä aiheuttaa Lähi-Itä ja Afrikka.

Työttömyysaste maalaa ruusuisen kuvan

Jos olet työvoiman ulkopuolella - kurssilla, eläkeläisenä, opiskelijana - niin sinua ei lasketa työttömäksi. Jos teet edes vähän töitä, vaikka jossain työpajaharjoittelussa - sinua ei lasketa työttömäksi. Jos teet kuukaudessa tuhannen euron tilin minimipalkkaisessa osapäivätyössä, ja yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen myötä, niin et ole työtön. Jos on kotiäitinä pienten lasten kanssa, ei ole työtön. Pikkuvihjeenä, jos katsotaan työllisyysasteita ja palkkasummia, luvut ovat vielä karmeampia.


Lähtömailla on eroja

Lähtömaalla on valtava merkitys. On ymmärrettävää, että ns. tuhoutuneissa maissa ei välttämättä ole mahdollisuutta käydä koulua, jossa oppisi lukemaan ja kirjoittamaan, tai tyydyttävää englanninkielentaitoa - eikä varsinkaan suomea tai sammapåsvenskaa. Siellä ei ole konttoreita, missä oppisi heiluttamaan hiirtä aina kun esimies kävelee työpisteen ohi.

Syyriassa oli ihan oikean kansantalous ennen sodan syttymistä. Maataloutta, kaivosteollisuutta ja öljynporausta. Koulutettua työvoimaa. Arvaan, että Saksa imuroi leijonanosan integroitavissa olevista syyrialaisista. Ne, jotka eivät ole syystä tai toisesta työn perässä tai jotka tietävät itsekin omat mahdollisuutensa integroitua heikoiksi, päätyvät sinne, missä on ok sosiaaliturva ja hyvä todennäköisyydet mm. perheenyhdistämiselle.

Suomelle taas huonoimmat kortit

Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista suurin osa tulee Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. On todennäköistä, että tällä porukalla on ihan yhtä heikot lähtökohdat kuin aiemmillakin tulijoilla. Olen aivan varma, että heidän integroitumisensa tulee olemaan huonompaa, kuin keskimäärin EU-maihin suuntautunut EU:n ulkopuolelta tullut muuttovirta tähän asti. Ehkä toteumat ovat jotain Ruotsin luokkaa.


Toisessa kuvassa on sitten Saksassa muutamien etnisten ryhmien työllisyyslukuja. Nekään eivät ole kaunista katseltavaa. Ikävänä tietona lisättäköön, että ongelmat muiden EU-maiden kokemusten mukaan sekä työllisyyden että koulutuksen osalta jatkuvat myös seuraavassa maahanmuuttajasukupolvessa. Huono tilanne periytyy, ja ongelma jatkuu.

Roskamedian ohi avainkysymykseen: onko integrointi edes mahdollista?

Koko tämä vellova keskustelu ja surkea uutisointi (ehkä teen vinoiluartikkelin HS:n ja Ylen viimeaikaisesta toimittelusta, joka on samassa luokassa Iltalehden pääkirjoittelun kanssa) kuvottaa jo minua. Luvut ovat kenen tahansa googlattavissa. Asiassa ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Silti uutisoidaan, mitä sattuu - tai pikemminkin, mitä halutaan.

Miksi?

Ei, kyse ei ole Suomen impivaaralaisuudesta, persuista, #unelmista, tötterömiehestä tai sekaisin olevista viestimien toimituksista. Kyse on siitä, että joillakin ihmisillä on kovin heikot eväät sellaiseen elämään, jota länsimaissa odotetaan elettävän. Jos tätä ei tunnusteta, kaikki kärsivät. Edes maahanmuuttajataustaisten nuorten kouluarvosanojen nostaminen korkeammaksi, kuin mitä he ansaitsisivat, ei auta. Se on sitä samaa valehtelua.


Miten työvoimapula ja huoltosuhden korjaantuisi? Integroimalla paremmin kuin kukaan, koskaan, missään? Jätetään budjetoimatta ja kertomatta, koska muu olisi vihapuhetta?

Jos joillain on perusteltua syytä epäillä, että osaisimme hoitaa hommat paremmin kuin Saksa ja Ruotsi, niin siitä vain kertomaan.  Se olisi rahanarvoista tietoa, ja sekä Suomen kansantalous että turvapaikanhakijat hyötyisivät siitä.

Juhani Huopainen (ps)

ekonomisti

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Ruotsin pakolaisleiri

28/9/2015

24.9. ehdotin parakkikyläratkaisua turvapaikanhakijoiden sijoitukseen. 25.9. Iltalehden päätoimittaja Jyrki Vesikansa näki syy-yhteyksiä ehdotukseni ja Hennalan tapahtumien välillä. Muutenkin Jyrkillä lähti mielikuvitus laukkaamaan ja vähän taisi lorahtaa kalsareihin:
"Päivää aiemmin europarlamentaarikko Jussi Halla-aho oli vaatinut länsirajalle "valtavaa parakkikylää" - "majoitustilat minimistandardeilla ja kaikki rahallinen tuki pois". Piirustukset saisi valmiina Auschwitz-Birkenausta. Pitäisikö pakojen vaikeuttamiseksi maahantulijat pukea raitavaatteisiin?"

Tuli vain mieleeni, kun tänään luin, että ihmisoikeuksien ihmemaa Ruotsi aikoo rakentaa valtavan parakkikylän turvapaikanhakijoiden majoittamiseen."

tohtori Jussi Halla-aho

Ruotsalainen lähde löytyy täältä. Tohtori Halla-aho näki taas tulevaisuuteen.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Mitä Suomeen tulleet pakolaiset haluavat?

28/9/2015

Helsingin Sanomat kysyi turvapaikanhakijoilta, mitä he haluavat Suomelta, jotta heidän olisi mukava asustella maassamme.

Poikkeuksellisesti Hesarin päivystävä desantti on sairaana, joten palsta antaa puheenvuoron Pauli Vahteralle.

HS kysyi. 1. Haluatko jäädä pysyvästi Suomeen?

2. Mitä voisit tehdä työksesi?

3. Haluatko saada perheenjäseniäsi Suomeen?

Hyviä kysymyksiä ihmisille, jotka kuolemaa uhmaten 10 000 euroa maksettuaan ovat päässeet turvaan Suomeen.

Rahmo, 38, Somalia

- Minulla on 10 lasta, jotka ovat mieheni luona Mogadishussa.

Rahmo ei tule koskaan tekemään Suomessa muuta kuin ehkä lisää lapsia. Hänellä ei ole koulutusta, joten tuskin osaa lukea ja kirjoittaa. Hän ehtii eläkeikään ennen kuin saisi itselleen koulutuksen ja ammatin sekä suomen kielen taidon.

Helsingin VOKissa oli eräs somalinainen avautunut kertomaan, että heidän tehtävänsä on muuttaa Suomi islamin uskoiseksi maaksi. Tästä suunnitelmasta olen kertonut monta kertaa FB:ssä. Tämä ei varmastikaan ole ollut yksittäistapaus. Rahmo täyttää allahin kaikki toiveet. 12+ islamuskoista kerralla. Ei siinä töitä enää tarvitse tehdä.

Amal, 23, Etiopia, korkeakouluopintoja

Robel, 31, Etiopia, ei koulutusta.

Sairaanhoitajaksi haluaa Amal, Robel haluaa vanhusten hoitajaksi. Etiopiassa ei ole mitään sotaa, joten miksi he ylipäätään ovat Suomessa. Etiopiassa on paljon suurempi tarve hoitajista kuin Suomessa. Suomalaisten pitää palauttaa heidät heti hoitamaan oman maansa sairaita ja vanhuksia. Toki koulutus ei riitä edes omassa maassa.

Hosib, 24, Syyria, ei koulutusta

Hosib haluaa parturiksi. Suomessa parturit ovat kyllä yleensä naisia. Markkinarako.

Khadro, 30, Somalia, peruskoulu, haluaa lastenlääkäriksi.

Somalien kuvitelmat Euroopasta ovat aivan käsittämättömiä. Hänestä ei peruskoulupohjalla voi tulla lastenlääkäriä Suomessa, mutta jos hän on sinnikäs, ehkä kun täyttää 50 vuotta.

Hoseyen, 22, Afganistan, peruskoulu, auto- ja konemekaanikoksi.

Pitkä tie edessä, mutta mahdollista.

Ahmed, 24, Afganistan, ei koulutusta.

Haluaa ommella työkseen vaatteita. Siitä vaan. Suomessa ei vaattureita montaa olekaan. Vaan vaatturikin tarvitsee luku- ja kirjoitustaidon ja suomen kielen osaamisen. Tai jos ompelee burkhia, voisi aloittaa työt heti.

Ammar, 30, Irak, lukio, lääketiedettä.

Suuruudenhulluutta kuten somaleillakin.

Gaswan, 30, Irak, lukio, haluaa urheilujournalistiksi ja kirjanpitäjäksi.

Mielenkiintoinen työyhdistelmä. Irak on saanut historian aikana yhden pronssimitalin painonnostossa.

Musafa, 30, Irak, englannin opettaja, haluaa toimia englannin opettajana.

Hyvä, kohta meillä on niin paljon irakilaisia, että he tarvitsevatkin oman englannin kielen opettajansa. Suomalaisille Musafa tuskin pystyy koskaan opettamaan englantia.

Saad, 30, Irak, insinööri, haluaa laitevalmistajalle suunnittelijaksi tai sairaalan laitehuoltajaksi.

Laitevalmistajia ei Suomessa enää taida olla, joten hänestä tulee sairaalan huoltomies.

Ali, 23, Irak, koneinsinööri, haluaa materiaalisuunnittelijaksi laitevalmistajalle.

Tulee kilpailemaan työpaikoista somalialaisten koneinsinöörien kanssa, koska heitä on ainakin Lieksa tulvillaan.

Suku Suomeen.

- Rahmo haluaa 10 lastaan ja miehensä

- Musafa veljen ja vanhempansa

- Saad äitinsä

- Ali äitinsä ja 4 sisarustaan

- Hosib vanhempansa

- Khadro miehensä

- Hoseyen äitinsä ja sisaruksensa

- Ahmed pelkuri vaimonsa sekä 5- ja 2-vuotiaat lapsensa

- Gazwan vanhemmat ja 3 sisarusta Jordaniaan lämpimään

- Ammar, perhe Suomeen

Pauli Vahtera

Lähde: Helsingin Sanomat

Uskokaa taikka älkää, niin suuri osa suomalaisista ja suurin osa politiikoista uskoo näihin tarinoihin.

Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että suomalaiset ovat hyväntahtoisia ja hyväuskoisia hölmöjä. Olen tosin aikaani jäljessä, sillä maanmainio pilapiirtäjä Kari Suomalainen kertoi tämän piirroksin Hesarissa jo 90-luvulla. Ja sai Janne Virkkuselta potkut. Lopultakaan hyvin harva asia muuttuu Suomessa.

Sitten kokonaan toiseen asiaan.

Sen päivän haluan nähdä, kun Salon kaupungin johto, hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat menevät Halikon Märyn vokkiin toivottamaan turvapaikanhakijat tervetulleeksi Saloon.

Sitä saa, mitä tilaa.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Suomi menossa rytinällä rotkoon

27/9/2015

Päättäjät, media ja valitettavan suuri osa kansasta ovat kadottaneet kaiken realismin tajun. He kohkaavat vain sitä, kuinka rajan yli tulevat maahanmuuttajat saadaan vastaanottokeskuksiin. Hinnalla millä hyvänsä. Tästä hyvä esimerkki on Evitskogin VOK, jonne tehtiin moninkertaiseen hintaan tilasopimus ja jonne käytiin bussilla tyhjentämässä IKEAn myymälä listahintaan. Koska rahaa ei saa ajatella hyvän asian edessä.

Hallitusta myöten etsitään yhtä naamioon pukeutunutta henkilöä – ilmeisesti siksi, että kansan mielenkiinto saadaan siirrettyä epäolennaisuuksiin.

Etenkin suuret yritykset ovat irtisanoneet tuhansittain ihmisiä, vaikka niiden työt eivät ole vähentyneet. Jäljelle jääneet työntekijät uupuvat, koska he tekevät irtisanottujenkin työt. Suomi on jakaantunut kahtia: he joilla on liikaa töitä ja he joilla ei ole mitään töitä. Oikeastaan kolmeen osaan: omaa tahtiaan työtä tekevä julkinen sektori on oma maailmansa. Suomi haluaa kasvattaa niiden ihmisten määrää, joilla ei ole mitään tekemistä.

Suomi on velkaantunut miljardeittain joka vuosi. Ja nyt tämä velkaantumistahti halutaan kaksinkertaistaa maahanmuuttajien avulla. Kun Suomen luottoluokitus alenee, korot nousevat. Ja taas otetaan lisää velkaa.

Me emme tule saamaan rahaa mistään, joten olemme huonommassa asemassa kuin kreikkalaiset, jotka ovat käyttäneet Suomenkin antamat ja takaamat miljardit.

Hallitus näpertelee säästöjensä kanssa hahmottamatta, että maahanmuutto tulee maksamaan paljon enemmän kuin tehtävillä säästöillä leikataan suomalaisten peruspalveluja.

VOKkien perustaminen maksaa, mutta se ei ole mitään sen rinnalla mitä näiden ihmisten asuttaminen tulee maksamaan. Osa ehkä saadaan maasta pois, mutta siihen menee valitusten takia vuosi ja jatkossa enemmän, koska hakijoiden suuren määrän takia mitkään resurssit eivät tule riittämään.

Mitä ihmettä meidän päättäjämme oikein ajattelevat? Ajattelevatko he mitään? Vai luulevatko he, että maahanmuuttajaongelma ratkeaa sillä, ettei tehdä mitään. Ei edes pohdita mitään.

Toimittajat ovat niin pihalla kaikesta, että he osaavat kirjoittaa vain nyyhkytarinoita siitä, kuinka tämä ja tämä perhe on kokenut kovia ja ansaitsee siksi oikeuden jäädä Suomeen. Yksikään toimittaja ei pysty edes kuvittelemaan, että joku näistä hyvistä ihmisistä voi hyvinkin vain juksata suomalaisia omien itsekkäitten tarpeidensa tyydyttämiseksi. Eivätkä he pysty näkemään, ettei tämän kaiken rahoittamiseen riittävää taikaseinää todellakaan ole olemassa. Toimittajat uskovat, että on kaksi taloutta. Suomen talous, jonka velkaantuminen kyllä osataan nähdä. Ja toinen on maahanmuuttajien talous, joka muka rahoittaa itse itsensä.

Toivottavasti Suomi rojahtaa rotkoon nopeasti. Koska vain siten voimme korjata taloutemme ja kansakuntamme suunnan. Meillä ei ole minkäänlaista otetta siihen, että korjausliike tehtäisiin ennen rotkoon valahtamista.

Pauli Vahtera (ps)

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Ruotsin Trelleborg romahti

27/9/2015

Trelleborg on Ruotsin  etelärannikolla sijaitseva hieno kaupunki, jonka monia maisemia on lainattu mm. Wallanderin elokuviin. Nyt tuo skooneainen kaupunki on romahtanut.

Vanhustenhoito, lastenhoito, terevydenhoito, koulutoimi ja ylipäätään kaikki tuntemamme hyvinvointisysteemit on ajettu alas ja tärkeintä on pakolaisten hoito. Kuntaan on tullut viime viikkojen aika 10 000 kehitysmaalaista. He ovat rantautuneet maahan Saksasta, josta heitä on kuljettanut mm. Stena Line- laivanvarustamo, joka on lopettanut normaalin matkustajaliikenteen ja kuskaa nykyään vain pakolaisia. Veronmaksaja, kuten esimerkiksi rekkaliikenne, voi hoitaa kuljetuksensa miten haluaa.

Varsinkin lapsukaiset syövät veronmaksajien kaikki rahat. Heitä tulee sadan hengen päivävauhtia. Kuntaan joudutaan avaamaan uusia perhekoteja joka päivä ja koska yksi lapsi maksaaa noin 5 000 kruunua kuukaudessa niin yksin yhden koululuokan asumiskulut ovat yli 5 000 000 kruunua. Tämän rahan ruotsalaiset siis tuhlaavat muutamaan lapseen, joka summa voitaisiin käyttää kehitysmaalaisten luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen Afrikassa ja Lähi-Idässä.

Lapsella on tässä tapaukessa eri merkitys  kuin suomenkielen sanalla lapsi, joka tarkoittaa suurinpiirtein henkilö ikävuosina 3-12. Sitä nuorempi on vauva ja sen jälkeen teini. Ruotsi lopetti jo vuosia sitten ikätarkistukset, koska se loukkaa ihmisoikeuksia ja 80% lapsista osoittautui 20-30 vuotiaiksi.

Sen lisäksi Trelleborgissa aloitetaan tyhjien teollisuuskiinteistöjen ja toimistotilojen pakkolunastus kehitysmaalaisten käyttöön. Seuraava askel lienee kantalaisten siirrot muualle. Minne?

Sama hulluus jatkuu Suomessa, jos kansa ei tee sille stoppia.

Paavo Tajukangas blogissaan

Koko juttu löytyy täältä.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Turvapaikanhaku on muuttunut pelleilyksi

27/9/2015

Mikään viimeisen vuoden aikana lukemani ei juurikaan enää vala uskoa siihen, että turvapaikkajärjestelmä nykyisessä muodossaan on pelastettavissa. Se oli hyvä idea silloin kun pakolaiset olivat työläisten ja talonpoikien paratiiseista karkuun päässeitä loikkareita. Näitä tuli länsimaihin kourallinen, ja toinen mokoma Etelä-Amerikan edistyksellisistä sotilasdiktatuureista.

Pakolaissopimus on varsin ankara siinä, kuka on sopimuksen mukainen pakolainen. Tämäkään ei ole vahinko, sillä sopimuksen tekijät lienevät nähneet hieman nenäänsä pidemmälle. Sota, sisällissota, köyhyys ja nälänhätä eivät ole turvapaikkaperusteita, kuten ei myöskään se, että jotkut maat nyt vain eivät ole kovin mukavia paikkoja elää. Lisäksi on keksitty uusia sopimuksia, kuten EU:n Dublin-järjestelmä, jossa turvapaikkaa kuuluu hakea ensimmäisessä maassa, ja muihin maihin valuneet pitäisi palauttaa tuohon maahan käsittelyä varten.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Hyvää tarkoittavat ihmiset Euroopassa alkoivat katsoa pakolaissopimusta läpi sormien. Turvapaikkoja alettiin myöntää humanitaarisin perustein, koska sen katsottiin edistävän jotakin hyvää asiaa. Mitä, se ei ole minulle selvää, mutta uskon, että heillä on ollut ja on edelleen pyrkimys edistää mielestään hyvää. Kun turvapaikan mukana tulee elatus, turvapaikka missä hyvänsä länsimaassa on hyvä bisnes. Sen jälkeen on alettu myös yhdistää perheitä. Yksi oleskeluluvan saanut tuo perässään monia muita, ja bisnescase paranee.

Turvapaikkoja myönnetään vähän, mutta oleskelulupia järjestyy jollain muulla perusteella. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi esimerkiksi Suomessa keskustellaan siitä, mitkä Irakin ja Somalian osat ovat turvallisia ja mitkä eivät ole. Pidän ajatuksenkin tasolla pähkähulluna, että jos suomalainen lähtee hakemaan turvapaikkaa amerikasta, hänen hakemuksensa hyväksytään, mikäli hän tulee työttömyyden vaivaamasta Salosta, mutta sitä ei hyväksytä, mikäli hän tulee Tampereelta, jossa elämä on pullaa. Minun nähdäkseni kummankaan hakemusta ei kuuluisi hyväksyä, vaan Salossa asuvan kuuluisi muuttaa Tampereelle, jos näin pääsee ongelmistaan eroon.

Euroopassa suhtautuminen viimeisen puolen vuoden aikana on ollut paljonpuhuvaa. Väkeä rupesi tulemaan Välimeren ylitse. Kreikka ja Italia olivat ja ovat edelleen helisemässä ihmisvirran kanssa. Saksa ilmoitti hyväntekemisen puuskassaan, että syyrialaiset ovat tervetulleita. Kauttakulkumaat idässä toivottivat ennen tulijat tervetulleiksi kauttakulkemaan, mutta jokainen niistä on perunut puheensa pikaisesti. Viimeisin takinkääntäjä oli Kroatia, joka aluksi ilmoitti, että Unkarin suljettua rajansa turvapaikanhakijat ovat tervetulleita kulkemaan Kroatian kautta kunhan vain jatkavat matkaansa. Nyt Kroatia on sulkenut rajojaan myös, sillä ihmisiä tulee yksinkertaisesti liikaa. Saksassakin näyttää ääni kellossa muuttuneen, ja kaikki syyrialaiset eivät enää olekaan tervetulleita ja nyt pitäisi Saksankin mukaan pikaisesti keksiä, miten tulijoiden virta saadaan loppumaan.

Ruotsissa on suhtauduttu tulijoihin melkein kuin Saksassa. Nyt kuitenkin irakilaiset ja afgaanit ovat lähteneet liikkeelle kohti Suomea, sillä Suomella ei ole palautussopimusta näiden maiden kansssa toisin kuin Ruotsilla. Ruotsi ei tee elettäkään rekisteröidäkseen heitä turvapaikanhakijoiksi vaikka Dublinin sopimus olisi velvoittanut Kroatian, Unkarin, Itävallan, Saksan ja Tanskan jo tekemään niin ennen Ruotsia. Sen sijaan Ruotsi lisää junavuoroja pohjoiseen, jotta mahdollisimman moni saadaan siirrettyä Suomen vaivoiksi.

Mikä Eurooppaa oikein vaivaa? Ymmärrän sen, jos joku maa, esimerkiksi Ruotsi, haluaa ottaa runsaasti uusia asukkaita, millä hyvänsä perusteella. Se on heidän asiansa. Nyt kuitenkin puheissa ollaan vahvasti ymmärtämässä turvapaikanhakijoita, ja samalla vasemmalla kädellä rakennetaan mekanismi, jolla Ruotsin houkuttelemat siirretäänkin Suomen ongelmaksi. Ja juuri samoin toimitaan Saksassakin. Ja kaikissa muissakin maissa. Virallisesti ei ole mitään ongelmaa ja kaikki on hyvin, epävirallisesti jokainen maa miettii mekanismeja, joilla täysin hallitsematon tulokasvirta saadaan toivottavasti suuntautumaan johonkin muualle.

Englannissa on toistaiseksi mukavaa, sillä joutosakki pysyy Calaisissa ja aiheuttaa korkeintaan satunnaisia häiriöitä junayhteyksiin, mikä saattaa hieman hidastaa herrasväen shamppiksenhakumatkoja, mutta ongelma on melko vähäinen.

Calaisista itse asiassa pääsemme toiseen asiaan, mikä on poskellaan. Rikos rehottaa. Calaisissa Englantiin haluavat murtautuvat joka yö aitojen lävitse alueille, joilla oleskelu on kielletty heiltä ja muiltakin. Turvamiehet nappaavat heidät kiinni ja luovuttaa poliisille, mutta poliisi päästää heidät menemään ja sama joukko yrittää uudelleen ensi yönä. Tämä on täysin oman oikeustajuni vastaista. Jos kyseessä ovat turvapaikanhakijat, miksi heitä ei rekisteröidä turvapaikanhakijoiksi kun kiinni saadaan? Ovat kyseessä ketkä vain, he ovat taparikollisia, mutta heitä ei tuomita saati karkoteta. Miksi ei? Siksi, että Ranskalla ei ole tähän motiivia. Jos Ranska aikoo karkottaa jonkun, silloin karkotettava sanoo turvapaikka ja asia jää Ranskan ongelmaksi. Mikäli Ranska ei tee mitään, on toivoa, että väki pääsee Englantiin tai lähtee johonkin muuhun maahan, jolloin Ranskalla ei ole ongelmaa.

Torniossa väki vaeltaa nyt edestakaisin. Turvapaikanhakijaa pukkaa, osa menee takaisin, osa kulkee sinne, osa kulkee tänne. Turvapaikanhakijat ovat aivan avoimesti shoppailemassa parhaita etuja ja pienintä palautusprosenttia, ja mikään asiasta kirjoitettu sopimus ja paperi ei ole minkään arvoinen. Etelä-Euroopassa rajoja suljetaan ja kansalaisjärjestöt huutavat kuin hinaajat, että ei noin saa tehdä, turvapaikanhakeminen muuttuu vaikeammaksi. Schengen-sopimus alkaa olla kuollut kirjain, sillä rajatarkastuksia nousee sinne tänne. Myös perustavaa laatua olevat yksilönvapaudet alkavat olla uhattuna, kun sellaisissakin maissa, joissa ei ole mitään vaatimusta henkilöllisyystodistuksen mukanaolosta, aletaan pistokokeilla tarkastaa vääränvärisiä siinä toivossa, että saadaan kiinni rekisteröitymättömiä turvapaikanhakijoita.

Meille on myös kerrottu, että turvapaikanhakijoiden määrä ei ole mikään ongelma, sillä he kyllä sopeutuvat eurooppalaiseen menoon. Kun katson viime päivien uutiskuvia, joissa ihmisiä roikkuu junien ikkunoista ja katoilta, bussien ikkunat on kivitetty rikki ja raja-asemilla on tuhottu henkilöautoja ja varastettu niistä kaikki irti lähtevä, joudun tulemaan siihen tulokseen, että turvapaikanhakijat ovat tuoneet Afrikan tullessaan.

Mitä pitäisi tehdä?

Turvapaikkahakemuksen käsittelystä pitäisi tehdä EU-prosessi. Rekisteröi turvapaikkahakemuksen mikä maa vain, käsittelyn pitäisi tapahtua EU-instanssissa eikä kansallisesti. EU:n pitää ottaa käyttöön palautussopimukset sen laajimmassa mitassa, eli jos jollain EU-maalla on palautussopimus jonkun maan kanssa, hylätyt turvapaikkahakemukset johtavat välittömään ja pikaiseen palautukseen. Mahdolliset valitukset käsitellään henkilön maasta poistamisen jälkeen, joten valittamalla ei voi prosessia pitkittää.

Turvapaikanhakijoita varten perustetaan keskuksia, jonne heidät kuljetetaan kaikkialta Euroopasta. Näitä keskuksia perustetaan EU-maihin vapaaehtoisuuteen perustuen. Oletan, että jos Itä-Euroopan maille maksetaan tarpeeksi, ne ovat valmiita näitä keskuksia alueelleen ottamaan. Käytäntö siitä, että turvapaikanhakijat vaeltavat ympäri Eurooppaa ja rynnistävät maasta toiseen sosiaalisen median viestinvälityksen perusteella, pitää saada loppumaan. Näissä vastaanottokeskuksissa majaileville tarjotaan ruoka, vaatteet, terveydenhoito jne. mutta ei rahaa.

Euroopassa laittomasti olevat ulkomaalaiset, jotka eivät ole hakeneet turvapaikkaa, palautetaan kotimaahansa kun heidät saadaan kiinni. Ne, jotka käynnistävät turvapaikkaprosessinsa tässä vaiheessa, pikakäsitellään kymmenessä minuutissa ja hakemukset ilmeisen perusteettomina hylätään. Jos turvapaikalle ei ole ollut tarvetta aikaisemmin, ei sille ole tarvetta silloinkaan.

Turvapaikka joko myönnetään tai ei myönnetä. Mitään välimuotoja ei ole. Turvapaikka-asiassa ryhdytään noudattamaan pakolaissopimusta huolellisesti ja tarkasti. Jos turvapaikka myönnetään, henkilölle etsitään asuinmaa ensin vapaaehtoisuuteen perustuen, viime kädessä pakolla mikäli yksikään EU-maa ei ole valmis vastaanottamaan vapaaehtoisesti. Turvapaikkahakemusten käsittelyyn varataan riittävät resurssit, jotta hakemukset saadaan käsiteltyä järkevässä ajassa, vaikkapa kuudessa viikossa.

EU maksaa kaikki turvapaikkajärjestelmästä aiheutuvat kulut ja antaa jonkunlaisen kertaluontoisen määrärahan sille maalle, joka ottaa vastaa hyväksytyn turvapaikanhakijan.

EU-maat saavat vapaaehtoisesti ottaa tämän systeemin lisäksi haluamansa määrän maahanmuuttajia haluamillaan perusteilla haluamistaan paikoista.

Mitä tästä seuraisi?

Nykyinen hallitsematon ihmisvirta lakkaisi olemasta hallitsematon. EU-mailla olisi motiivi ohjata turvapaikanhakijat saman tien jättämään turvapaikkahakemus ja siitä sitten eteenpäin. Turvapaikkahakemuksen vastaanottaminen ei ole enää minkäänlainen taloudellinen riski maalle, joka hakemuksen vastaanottaa.

Rajavalvonnassa ja muussa sisäiseen turvallisuuteen liittyvässä viranomaistoiminnassa alkaisi taas olla tolkku. Nyt kaikilla mailla on motiivi kääntää vain selkänsä kansanvaellukselle, sillä jos siihen kiinnittää huomiota, joutuu ehkä itse vastaamaan asian kuluista. Kun kulut hoidetaan joka tapauksessa keskitetysti ja käsittely hoidetaan keskitetysti, Italian santarmeilla on taas motiivi ottaa kiinni luvattomia rajanylittäjiä, Ranskan santarmeilla on motiivi ottaa kiinni murtomiehiä ja muita taparikollisia jne.

Humanitaarinen maahanmuutto palaa poliitikkojen kontrolliin, mihin se kuuluu. Pakolaissopimuksen mukaisia turvapaikkoja myönnetään aivan naurettavan vähän. Nämä kuuluu myöntää edelleen, mutta muut lähetetään takaisin. Jos joku maa haluaa ottaa vaikkapa 30000 pakolaista Syyriasta, se voi näin tehdä, ja useimmat näin myös tekevät jo nyt erinäköisten kiintiöiden puitteissa. Kansallisen politiikan areenalla keskustellaan siitä, mikä on kunkin maan linja asiaan. Nykyinen systeemi, jossa poliitikoilla ei ole käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa aivan keskeiseen yhteiskunnalliseen asiaan, on kestämätön. Asia on mitä puhtaimmin kunkin maan poliittinen kysymys, ja se pitää sellaiseksi palauttaa.

Tulijoiden määrä vähenee saman tien kun järjestelmä alkaa johtaa lähes automaattiseen palauttamiseen. Kun turvapaikanhakija ei saa missään vaiheessa euroakaan käteistä rahaa ennen kuin hakemus on tullut hyväksytyksi, kyky maksaa erinäköisille salakuljettajille poistuu.

Mikään ehdottamani ei todennäköisesti käy niille, jotka suhtautuvat suopeimmin massamuuttoon Lähi-Idästä. Ei se mitään. Olen nimittäin iloksen huomannut, että tässä asiassa on tapahtunut jonkunlaista pientä siirtymää hieman kontrolloidumpaa maahanmuuttoa suosivaan suuntaan. Julkisessa keskustelussa tämä näkyy, samaten sosiaalisessa mediassa. Mielenkiintoisena sukupuolieroseikkana olen ollut huomaavinani, että viime aikoina on ruvennut näkymään varsin kriittisiä puheenvuoroja nimenomaan naisilta. Aikaisemmin maahanmuuttokeskustelu on ollut pääasiassa miesten käymää keskustelua, ja jos joku nainen siihen osallistuu, useimmiten vapaan maahanmuuton puolestapuhujana. Nyt keskustelua tuntuvat käyvän kaikki, ja avoimien rajojen kannatus saattaa olla laskussa.

Pitäisiköhän tehdä jotain?

Hannu Visti

1 kommentti          Bookkaa tämä

Moraalinen köyhyys

26/9/2015

Yksi harmittavimmista piirteistä turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisessä on asian yhteiskunnallinen valtavirtaistuminen ja sen mukana asiantuntevuuden täydellinen romahtaminen.

Jokaisella tuntuu olevan tarve mielipiteen laukomiseen - mielellään mediassa ja asiantuntijana, vaikka ei olisi edes pintapuolisesti perehtynyt asiaan ja esimerkiksi tilastollisiin faktoihin. Yleisesti puhutaan subjektiivisista kokemuksista, esimerkiksi omasta matkustamisesta ja ulkomaisista ystävistä, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vedotaan tunteisiin ja luodaan mielikuvia pelosta ja ahdasmielisyydestä.

Monelle tämä tilanne tulee täysin uutena, yllätyksenä ja vailla minkäänlaista aiempaa kokemusta. Kun sisältöä ei haluta tai kyetä havainnollistamaan, nousevat nämä "morjestathan sinäkin naapuriasi" , "kyllä Suomestakin lähti sotalapsia"- tai "meillä on vastuu" tapaiset asiasisällöltään köyhät argumentit osaksi jokapäiväistä elämää. Samaan kategoriaan menevät vertauskuvalliset unelmat uusista Finlaysoneista. Havainnollistamisen vaikeuden suhteen omaa oloa saakin paremmaksi, kun toistaa tiettyä mediassa esiintyvää ja mielellään yleisesti hyväksyttyä ja oikealta kuulostavaa yksinkertaista mantraa.

Tutkija Riikka Purra on todennut hyvin, että kyky moraaliseen ajatteluun on heikentynyt. Esimerkkinä hän mainitsee pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sotkemisen. Ensimmäiselle on tarkka määritelmä YK:n asiakirjoissa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. Purran mukaan turvapaikanhakijan moraalinen kantokyky ei yllä lähellekään pakolaisuutta. Tällä hetkellä tilanne onkin se, että esimerkiksi Suomi tarjoaa suojelua kehitysmaiden rikkaimmille ja hyväosaisimmille nuorille miehille, ja suorastaan kiistelee, ketkä heitä saavat majoittaa.

Autuaan unohtuu se, etteivät nämä henkilöt täytä pakolaisuuden kriteerejä. Siten on otettu käyttöön toissijaisia ja kansainvälisiä suojeluita, koska muuten henkilöt eivät olisi oikeutettuja oleskelulupaan. Kun muistetaan vielä Suomessa alkanut kansalaisjärjestöjen ja kiinteistökeinottelijoiden liiketoiminta valtion kustannuksella, on tilanne enemmän kuin haasteellinen ja kaikkea muuta kuin rikkautta. Se on moraalista köyhyyttä ja humanitaarisen tilanteen hyväksikäyttöä oikeiden pakolaisten ja suomalaisten kustannuksella.

Villhelm Junnila

varakansanedustaja (ps)

1 kommentti          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Toukokuu 2020 (70)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com