Iltalehti14.4.2009

10/5/2009

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors. Pitääkö paikkansa, että vastaanottokeskusten kustannukset lähentelevät jo kuutta miljoonaa euroa viikossa?

- Ei se vielä pidä paikkaansa.

"Toimittaja" teki emämunauksen, kun ei älynnyt kysyä, että KUINKA paljon se sitten on, jollei se ole VIELÄ kuutta miljoonaa. Kesällä saattaa jo olla. Kuusi miljoonaa euroa viikossa on 312 miljoonaa euroa vuodessa.

Eli mummon markoissa, joissa kaikki kannattaa edelleen laskea, koska meitä eurolla kusetettiin, 1 872 miljardia. Muistanette, että miljardissa on yhdeksän nollaa. Miljardi on niin suuri luku, etten ainakaan minä pysty sitä mitenkään hahmottamaan.

Tällä summa kuluu Suomessa rautatieverkon ylläpitoon vuodessa. Tällä summalla pyöritettäisiin yksittäistä terveyskeskusta noin viisi vuotta. Tällä summalla voitaisiin palkata kymmeniä tuhansia lääkäreitä, psykiatreja ja sairaanhoitajia huolehtimaan vaikkapa vanhuksista, jotka viruvat säilytystiloissa kusisissa vaipoissaan. Tällä summalla...

Jos tämä ei ole hulluutta, niin mikä sitten on?

Olenko minä ainoa ihminen Suomessa, joka ajattelee tällä tavalla? Hyväksyvätkö kaikki muut elättien saapumisen Suomeen ilman pienintäkään ajatusta siitä, että jokin tässä hommassa mättää?
 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Ne tekevät sen ihan itse

10/5/2009

Lopettakaa uikutus islamin hyökyaallosta

ja opetelkaa uimaan...

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Radio Mogadishu

9/5/2009

Islamistit taistelevat verisesti Somalian pääkaupungista

Ainakin 65 ihmistä sai viikonlopun aikana surmansa verisissä yhteenotoissa Somalian pääkaupungissa Mogadishussa.

Kaupungin hallinnasta kamppailevat väliaikaishallitukselle uskolliset joukot sekä sitä vastustava al Shabaab -islamistiryhmä. Al Shabaab väitti myöhään sunnuntaina ottaneensa haltuunsa kaupungin pohjoisosan.

Somaliassa on käyty rajua sisällissotaa vuosikausia, ja taisteluissa on kuollut tuhansia ihmisiä. Pakolaisia on yli miljoona.

Maa on ollut käytännössä vailla toimivaa keskushallintoa vuodesta 1991, mikä on ajanut sen anarkiaan. Maan rannikkoa kansoittavat merirosvojoukkiot, jotka kaappaavat säännöllisesti ulkomaisia aluksia.

Jåså!

Suomeen pukkaa uutta turvapaikanhakijaa. Rajat railona auki!

Tant Astrid heti järjestämään ilmasiltaa Suomeen!

Nimimerkki: Me vaadimme

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Eila Kännö kuollut

9/5/2009

Eila Kännö on kuollut

Tiukan ulkomaalaispolitiikan henkilöitymänä pidetty varatuomari Eila Kännö on kuollut.

Kännö kuoli 88-vuotiaana 10. huhtikuuta Helsingissä, Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaina verkkosivuillaan.

Kännö toimi sisäministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkönä 1970- ja 1980-luvuilla. Suomen tiukkaa ulkomaalaispolitiikkaa ryöpytettiin tuolloin mediassa, ja arvostelun kärki suunnattiin usein Kännöön. Kännö jäi tehtävästä eläkkeelle 1984.

Jos Eila Kännön tapaisia suoraselkäisiä virkamiehiä olisi piisannut 80-luvun jälkeenkin, Suomessa ei oltaisi parhaillaan näin kusessa.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Jotain mätää Tanskan maassa

9/5/2009

Kööpenhaminassa vietettiin kaupunkipoliittista festivaalia. Järjestävä taho käytti iskulauseita: turvapaikka kaikille, ei rajoja, ei valtioita, kapitalismi on tylsää jne.


Riehujat panivat tasaiseksi Kööpenhaminen Hyskenstradea. Politiikot puoluekannasta riippumatta (kummallista) ihmettelivät, miksi poliisi tyytyi seuraamaan hävitystä, semminkin kun "aktivistit" olivat etukäteen mainostaneet muuttavansa kaupungin taistelutantereeksi.

Ehkäpä poliisit Tanskassa(kin) ovat jo vittuuntuneet tarpeeksi. Politiikkoihin...

Kukahan kehveli tämänkin tuhoamisen maksaa?

 

(Lähde: Politiken-lehti)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Tätä EU-ehdokkaasi ei sinulle kertonut

9/5/2009

On se kumma, kun todellista tietoa joutuu kaivamaan muun Euroopan lehdistä. Yksikään suomalainen media ei ole uutisoinut tätä tanskalaisessa Politiken-lehdessä ollutta mielenkiintoista asiaa.

Lehti kertoo lakialoitteesta, jonka mukaan Tanska sekä muut Pohjoismaat eivät voisi
jatkossa tuosta vaan palauttaa humanitaarisia maahanmuuttajia, vaikka he ovat ennen Skandinaviaan joutumistaan seilanneet pitkin ja poikin eteläisen Euroopan meriä.

Syvässä ristiriidassa Dublin-säädösten kanssa olevan aloitteen mukaan rikkautta tulee jakaa tasaisemmin EU-valtioiden kesken. Mikäli tulija on saapunut lihapatojen ääreen rantautuen veneellä jonnekin Etelä-Eurooppaan, mutta kulkeutuu sittemmin jostain tuntemattomasta syystä Pohjolan perukoille, hänen palauttamistaan maahan johon hän ensimmäisenä saapuu (missä hänen turvapaikka-anomus tulisi Dublin-sopimuksen mukaan käsitellä) voidaan pitkittää jopa vuodella. Lakiehdotuksen läpimeno vaatii EU:n ministerineuvoston hyväksymisen.

UNHCR:n tilastojen mukaan Suomessa notkui vuosina 2004-2008 2,9 turvapaikanhakijaa 1000 asukasta kohden. Espanjassa vastaava luku oli 0,6. Joten se siitä ainaisesta jauhamisesta, ettei Suomi "kanna vastuutaan".

Eu hoitaa asian niin, että Malta, Italia ja Kreikka saavat irtisanoutua Dublin-sopimuksesta, joten näihin maihin ei voida enää palauttaa humanitaarisia turvapaikanhakijoita, mutta sieltä voi Schengenin sopimuksen nojalla vapaasti saapua EU:n sisärajojen yli muun muassa Pohjoismaihin.

Kun Suomi (ja muut Pohjoismaat) lopulta ovat taloudellisessa romahtamispisteessä, eivätkä enää pysty ottamaan lisaa humanitaarisia turvapaikanhakijoita, vesitetään Duplin-sopimus. Sen jälkeen EU-politiikot vaativat jokaiselle EU-maalle maakiintiöitä tulijavirran tasoittamiseksi. Tähänhän tänä päivänä EU:ssa ollaan pyrkimässä, vaikkei kukaan sitä uskalla vielä ääneen sanoa. Kiristystä.

Toivottavasti Tanska nyt käsittää, missä mennään ja pyrkii irtisanoutumaan kokonaan pakolaissopimuksista. Siinä meille olisi Pohjoismaisen yhteistyön mallia.

Lakialoitteesta voit lukea myös täältä:

http://www.europarl.europa.eu/news/expert/infopress_page/022-55223-124-05-19-902-20090506IPR55222-04-05-2009-2009-true/default_fi.htm


(Lähteet:
Politiken
http://www.unhcr.org/statistics/STATISTICS/49c796572.pdf)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Laman lapset ja konsensus

8/5/2009

Suomalaista yhteiskuntaa on riivannut konsensuksen piru 70-luvun alusta asti. Tämä on johtanut siihen, että Suomi ei ole enää länsimainen demokratia. Talouden rakenteet, poliittinen kulttuuri ja arvot heijastelevat yksilön vapauden vastaisia arvoja. Kansalaiset tietävät asian laidan, mutta eivät välitä. Kerron, miksi he eivät välitä.

Kansalaiset eivät osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, he eivät pysty itsenäiseen ajatteluun ja he ovat alamaisia suomettajien sukupolvelle. Se sopii hyvin maatamme hallitsevalle valtaeliitille.

Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston tutkimuksen mukaan demokratiassa eläminen on tärkeää vain 44.2 prosentille suomalaisista. Ruotsissa vastaava luku oli 77,9 prosenttia. Ruotsalaisille ovat tärkeitä asioita vapaat vaalit, puolueeton oikeusjärjestelmä ja kansalaisvapaudet. Suomalaiset etsivät voimakasta johtajaa, presidenttiä, puolustusvoimia, jonkinlaista isä-hahmoa, joka päättää kaikesta mahdollisesta. Silloin ei tarvitse itse vaivautua.

Suomalaisia ei kiinnosta, kenen käsissä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat, koska näiden instituutioiden kautta ei voi vaikuttaa.

90-luvun jälkeen meille on pesiytynyt henkinen lama. Se on tuonut tullessaan välinpitämättömyyden, joka on jo periytynyt isältä pojalle. Nuorista miehistä alle puolet on täysin välinpitämätöntä poliittisesta toiminnasta eikä äänestä missään vaaleissa.

Laman lapset vuorottelevat pätkätöissä ja työttömänä. Tulevaisuudelta ei ole paljon odotettavissa. Kun ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta, ei haluta osallistua. Tämä johtaa pitkässä juoksussa väkivaltaisiin tekoihin. En mielelläni puhu Jokelasta tai Kauhajoesta, mutta kannattaa muistaa, että siellä ammuttiin kohti.

Demokratian rappio syventyi laman 90-luvun laman kourissa. Suomalaisten arvot ovat romahtaneet. Harva hahmottaa niitä teemoja, joita yhteiskunnassa on meneillään. Kiinnostus kansalaistoimintaan on kadonnut lähes kokonaan. Tunne siitä, ettei yhteiskunta tarvitse yksilön panosta muuta kuin tuotannontekijänä ja ostoautomaattina on juurinut yhteisöllisyyden.

Konsensus

Suomessa vallitsee kolmen puolueen harvainvalta. Kaksi suurta puoluetta on vallassa (yhdessä apupuolueiden kanssa) ja yksi oppositiossa. Oppositiossa oleva puolue pystyy tekemään vain sellaista politiikkaa, joka on jommankumman vallassa olevan puolueen politiikan kanssa yhteneväistä. Apupuolueita (jotka suostuvat mihin tahansa pysyäkseen hallituksessa) tarvitaan näennäisdemokratian ylläpitämiseen.

Puolueohjelmat muotoillaan niin, että ne kelpaavat kaikille muille puolueille. Lopputuloksena on politiikka, joka on kaikille sopiva, muttei kenellekään mieluisaa. Pyritään loputtomiin kompromisseihin ja vähiten vastustusta aiheuttaviin vaihtoehtoihin.

Voéla! Tämä on konsensusta.

Konsensus johtaa siihen, että missä tahansa vaaleissa on samantekevää, ketä äänestää. Vaalien tulos ei muuta maassa tehtävää politiikkaa. Kansalaiset ovat huomanneet, ettei äänestäminen kannata. He eivät enää välitä. Äänestysprosentit valtiollisissa vaaleissa ovat laskeneet vuodesta 1981 saakka. Suomalaisissa poliittisissa puolueissa ei ole vaihtoehtoja. Kaikki ovat toistensa klooneja. Puolueet eivät oikeasti halua haastaa toisiaan, koska seuraavien eduskuntavaalien jälkeen ne voivat istua samassa hallituksessa.

Konsensuspolitiikka johtaa toista tietä, poliitikkojen kautta, vaikenemisen kulttuuriin, joka pystyy suitsimaan keskustelun jopa suomalaisen elämäntavan kaikkein keskeisimpien elementtien loukkauksista, demokratian ja sananvapauden rajoituksista.

Valtiomme pääministeri Matti Vanhanen totesi Helsingin Sanomissa:
”Hallituksen kannattaa valmistella julkistettavat asiansa mahdollisimman pitkälle omalta puolelta ja sitten käydä niiden faktojen ja esitysten pohjalta julkista keskustelua.”

Mitä pääministeri tällä lausunnolla hakee?

Hän hakee sitä, ettei asioista saa puhua niiden valmisteluvaiheessa eli silloin, kun niitä voitaisiin keskustelemalla mahdollisesti korjata ja muuttaa parempaan suuntaan. Jos ja kun hallitus tuo valmiit esitykset eduskunnalle, ei keskustelulla enää ole todellista merkitystä. Se ei muuta mitään. Eduskunnasta on tullut pelkkä kumileimasin. Tärkeät asiat päätetään vallan muualla kuin eduskunnassa. Eduskunta on näennäisdemokratiaan keskittyvä teknokraattinen laitos.

Tämä johtaa siihen, että maata johtaa kourallinen eturivin poliitikkoja. Vai mitä mieltä olette listasta: Esko Aho & Iiro Viinanen, Paavo Lipponen & Sauli Niinistö, Matti Vanhanen & Jyrki Katainen?

Kolmipuoluejärjestelmä ja konsensus on vaarallinen yhdistelmä. Otan esimerkiksi Itävallan, josta vajaa viikko sitten palasin. Erityisen mielenkiintoni kohteena oli maan puoluejärjestelmä, joka on hyvin samankaltainen kuin Suomen järjestelmä.

Itävallassa, juuri samoin kuin Suomessa, poliittiset kartan keskusta-alueen ovat motittaneet harvat suuret puolueet, jotka ovat sopineet yhteiskunnan avainpaikkojen jaosta ja jakaneet toisilleen mandaatit ja edut. Demokraattista vaihtoehtoa ei ole ollut. Tämä antoi kasvualustaa Jörg Haiderin kaltaisille populisteille, jotka liikkuvat puoluekartan äärirajoilla. Vastaava ilmiö Suomessa nähtiin vuoden 2008 syksyllä kunnallisvaaleissa, jossa perussuomalaiset nappasivat roiman vaalivoiton.

Itävallassa Haiderin perilliset tarjoavat selkeän vaihtoehdon maassa noudatettavalle politiikalle, koska heidän kannatuksensa on ennusteiden mukaan tällä hetkellä noin 28 prosentissa. Kansalaisilla on tarjolla mahdollisuus muutokseen. He uskovat siihen ja he haluavat sitä.

Suomessa perussuomalaiset eivät kykene kannatuksen kasvusta huolimatta tuomaan konsensuspolitiikkaan muutosta. Tämä johtuu paitsi puolueen puheenjohtajan Timo Soinin henkilökohtaisista ominaisuuksista myös siitä, että Soini, kunnon tuuliviirin tapaan, on milloin mitäkin mieltä asioista aina sen mukaan, mistä katsoo olevan eniten hyötyä perussuomalaisille. Muutosvoimaksi perussuomalaisista ei ole. Heiltä puuttuu selkeä ideologia ja halu muutokseen. Soini metsästää ministerinpaikkaa. Perussuomalaiset on hänelle astinlauta omaan henkilökohtaiseen menestykseen.

Soini esiintyy tarvittaessa populistina ja muun muassa maahanmuuttokriittisenä, vaikkei oikeasti sitä ole. Kolme suurta tarvitsee perussuomalaisten kaltaisia apupuolueita, joille kansalaisten paha olo voidaan kanavoida, mutta jotka toimivat tosipaikan tullen kolmen suuren apupuolueena kyseenalaistamatta niiden politiikkaa.

Mihin konsensus johtaa?

Konsensus on kansan tuho. Konsensuspolitiikka rapauttaa vähitellen suomalaisen hyvinvoinnin. Rappio on ollut nähtävissä parikymmentä vuotta. Poliittinen apparaatti ei ole pystynyt muuttamaan kuntarakenteita eikä palveluja. Työttömyys on pysynyt ja tulee pysymään korkeana. Suomeen ei tule koskaan karjuvaa työvoimapulaa politiikkojen päinvastaisista lausunnoista huolimatta. Katsokaapa tällä hetkellä nuorisotyöttömyyttä. Se on räjähtänyt pilviin, mutta politiikot seisovat tumput suorina.

Konsensus on johtanut siihen, että mediasta on tullut eliitin sylikoira. Yhteiskunnastamme puuttuu kriittinen media. Media sensuroi paitsi itseään myös kansalaisten kirjoituksia. Samaan aikaan se toteaa, että Suomessa sananvapaus on erinomaisen hyvässä mallissa ja juhlistaa kerran vuodessa tätä ”totuutta” oikein omalla Sananvapauden päivällä.

Suomesta puuttuu kriittisen median lisäksi keskusteleva älymystö, arvomaailma, joka korostaisi yksilön oikeuksia, riippumaton oikeuslaitos ja avoin keskustelu.

Talousneuvosto

Oletteko koskaan kuulleet instanssista nimeltä Talousneuvosto?

Niinpä.

Harva on.

Talousneuvosto on hallituksen, tärkeimpien etujärjestöjen ja Suomen Pankin välinen yhteistyöelin, jota johtaa pääministeri. Se tarkastelee keskeisiä talous- ja yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä ja tukee talouspoliittista päätöksentekoa keskustelemalla talouden kasvu-, tasapaino ja rakennekysymyksistä. Talousneuvoston sihteeristö valmistelee talousneuvoston käsittelemät asiat keskittyen talouden linjakysymyksiin. Talousneuvosto kokoontuu kerran kuussa.

Kuinka ollakaan, kokoukset ovat suljettuja. Pöytäkirjoista ei käy selville, kuka on kulloinkin esitelmöitsijänä. Kukaan muu kuin läsnäolijat eivät saa tietää, millaista politiikkaa talousneuvostossa tehdään. Se on isokenkäisten herraklubi, jossa päätetään yksilöön kohdistuvista kauaskantoisista ratkaisuista.

Talousneuvosto ilmoittaa, että se ei varsinaisesti päätä mistään. Se vain muodostaa käsityksiä siitä, missä parhaillaan mennään, mitä valtakunnassa oikeasti tapahtuu ja miten muutoksiin voidaan varautua. On varmaa, että talousneuvostossa käsitellään todella isoja asioita.

Nämä Talousneuvoston Mustat lesket pyrkivät yhteiseen näkemykseen eli konsensukseen. Yhteinen näkemys ei tietenkään ole paras mahdollinen ratkaisu vaan kompromissi eri toimijoiden kesken. Näin konsensus toimii. Jälkeenpäin tavalliselle ihmiselle, joka ei seuraa politiikkaa tai yhteiskunnallisia asioita, tulee kummallinen tunne siitä, että asiat on jo etukäteen mietitty ja päätetty jossain.

Niin onkin. Konsensus on jälleen voittanut.

Talousneuvoston kaltaisia elimiä toki on muissakin Euroopan maissa, mutta siellä niiden rakenne on erilainen. Esimerkiksi Ranskassa talousneuvosto on olemassa sitä varten, että se välittää kansalaisten ja etujärjestöjen näkemyksiä hallitukselle eikä päinvastoin, kuten Suomessa.

Jotkut muistanevat vielä Sata-komitean, jonka työ alkoi 2007. Komitean työ oli alusta alkaen salailevaa parhaimpien Vanhasen oppien mukaan. Avointa keskustelua ei käyty. Kun Suomi syöksyi lamaan, työmarkkinajärjestöt pyyhkivät komitean valmistelulla – hhhmmmm – pöytää ja loivat – salassa, kuinkas muuten – pikavauhti oman sosiaalitupon.

SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola vaati hallitusta kannattamaan työmarkkinajärjestöjen ratkaisua. Juntta kaappasi vallan ja runnoi läpi ratkaisunsa kansalta paljon kyselemättä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan pituus, varsinainen kipukohta, jäi ennalleen.

(Lähteet:
HS 22.6.2007
Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston tutkimus (Pettersson & Nurmela, 2007)
Aamulehti 23.2.2008
Jukka Hankamäki, Sensuurin Suomi, 2009
Katja Boxberg & Taneli Heikka, Lumedemokratia, WSOY 2009)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Turismia

8/5/2009

Somalian matkailuministeri Abdi Jinmale Osman taitaakin olla hauska veikko:

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Saako Kirsi nyt kenkää?

7/5/2009

Miksi vakava asia ei kiinnosta?

Kirsi Virtanen - Journalisti 7.5.2009


"Suomalainen tasa-arvokeskustelu: feministit kaivautuvat yhteen poteroon, miesasioista puhuvat toiseen.

Omasta kuopasta huudellaan vuorotellen:

”Sinä löit!”

”Sinäkin löit!”

”Sinä löit ensin!”

”Sinä löit kovempaa!”

Ja niin edelleen.

Kunnes joku saapuu paikalle ja sanoo:

”Noh, joka tapauksessa te molemmat lyötte lapsianne.”

 
Typerä pattitilanne on ollut tosiasia monta vuotta, eikä medioissa muuta tasa-arvoa juuri käsitellä.

Aamulehti kunnostautui 2.4. julkaisemalla artikkelin, jossa imaami Chebab Khodr kertoi: ”13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä”. Imaami sanoi myös, että Suomessa on satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja. Imaami veti myöhemmin sanansa takaisin. Olisiko joku valistanut häntä ja kertonut, että lausunnot ovat ristiriidassa Suomen lain kanssa?

Ennen kaikkea: heräsivätkö nais- ja miesjärjestöt imaamin puheisiin? Toimittajat?

Eivät, vaikka molempiin kuulunee sekä äitejä että isiä.

Vakava asia ei nähtävästi kiinnosta, mutta toki Naisasialiitto Unionilla on varaa ja aikaa postittaa ex-ministeri Ilkka Kanervalle telaketjufeministi-alushousuja (13. 3. 2008).

Vaikuttaa siltä, että monet toimittajat ovat haksahtaneet kulttuurirelativismin syövereihin. Se estää heitä erottamasta ihmisoikeusloukkauksia ja uskonnonvapautta toisistaan.

Musliminaisten huntu on hyvä esimerkki. Hunnuista kerrotaan yleensä romantisoiden. Mediassa hunnut ovat vapaaehtoisia asusteita, jotka ovat sekä näppäriä että kauniita. Huomaamatta jää, että huntu on pakollinen miljoonille naisille ja tytöille; hunnuttomina heidät voidaan pahoinpidellä, raiskata ja jopa tappaa. Huntu on monessa muslimimaassa julman sorron välikappale. Voiko sen vapaaehtoinen käyttö siis olla kunnioitettava teko?

Eikö hunnun vapaaehtoinen käyttö ole sama kuin polkisi niiden naisten ja tyttöjen oikeuksia, joiden on – hengissä pysyäkseen – käytettävä huntua?

Suomalaisten naisten ja miesten välinen lapsellinen syyttely on johtanut siihen, ettei meillä ole oikeaa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia koskevaa keskustelua. Kaikki luulevat, että he ovat tehneet osansa, kun valitsevat leirinsä ja sen jälkeen säännöllisin välein tekevät jutun siitä, kuka Suomessa onkaan alistetuin.

Onpahan tullut otettua kantaa tasa-arvoasioihin ja inhimillisyyteen.

Juupas-eipäs, lukkopiste, avain aurinkoon ja pikkuhousut postiin."


Kirjoittaja on Yleisradion radiotoimittaja

Joskus harvoin sitä näkee ilonpilkahduksia oman ammattikunnan harjoittajiltakin. Imaami Chebab Khodrista käytiin todellakin voimakasta keskustelua internetissä. Mutta ei missään muualla. Helsingin Sanomat ja Yle, tuo suuri ja mahtava verovaroin ylläpidetty tuutti, vaikenivat asiasta täysin. Eipä näkynyt juttuja muissakaan lehdissä, noissa sananvapauden puolustajissa. Ei halaistua sanaa herran toilailuista.

Herra imaamista tehtiin myös tutkimuspyyntö poliisille, koska häntä epäiltiin rikoksesta. Miksi helvetissä yksikään feministi- tai naisasialiitto ei ottanut kantaa imaamin pöllöilyyn?

Miksi yksikään lehtimies tai -nainen, yksikään radiotoimittaja (Kirsiä lukuunottamatta) tai TV-kanava ei puuttunut millään tavalla imaamin kauhistuttavaan viestiin?

Tämä maa elää pahemmassa itsesensuurissa kuin Neuvostoliitto Stalinin aikana.

Jos joku haluaa lukea syvempää tietoa imaamista, niin sitä löytyy tästä Päiväkirjaosiosta

2.4. otsikolla Imaamilla pätkii

2.4. Imaamista tutkintapyyntö poliisille

ja Kirjoituksia-osiosta

2.4. Shariaa pukkaa Suomeen.

Olla hyvä. Käykää tutustumassa suomalaiseen shariaan.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Shariaa Britanniassa

7/5/2009

Sharia-laki rantautui Britanniaan

Vaikka muslimeja on vain kolme prosenttia Britannian väestöstä, heidän uskontonsa on nousemassa hyvin näkyväksi. Erityisen suurtä hämmennystä on herättänyt slamilainen sharia-laki, jonka tuomioita jaetaan jo useilla paikkakunnilla. Sharia-tuomioistuimia toimii jo ainakin Lontoossa, Birminghamissa, Bradfordissa ja Manchesterissa.

Suurin osa sharia-oikeuksien ratkaisuista on koskenut avioeroja, mutta myös esimerkiksi perintöjuttuja on käsitelty. Jos molemmat riitaosapuolet hyväksyvät sharia-tuomioistuimen oikeaksi ratkaisupaikaksi, se voi saada välimiesokeuden aseman eikä sen päätöksestä välttämättä voi valittaa perinteisiin tuomioistuimiin.

Naisjärjestöt huolissaan

Etenkin monet naisjärjestöt ovat huolissaan sharia-tuomioistuinten toiminnasta. Niiden tiedetään suosivan poikia perintökysymyksissä. Myös vaimojen pahoinpitelyjutuissa aviomiehet ovat päässeet
sharia-tuomioistuimissa varsin vähällä.

Sharia-tuomioistuimia edustava Islamic Sharia Council (ISC) listaa kotisivuillaan internetissä 11 erillistä tuomioita jakavaa moskeijaa tai islamilaista yhteisöä. Vuodesta 2006 alkaen ne ovat käsitelleet tuhat tapausta.
ISC:n mukaan suurin osa tapauksista on vaimojen hakemia avioeroja. Toisinaan hakijat ovat jo eronneet Britannian siviilioikeuksissa, mutta he haluavat uskonnollisen tunnustuksen erolleen voidakseen mennä uudelleen naimisiin. ISC korostaa, että joissain tapauksissa sharia-tuomioita hakevien kannattaa selvittää myös siviilioikeuden suhtautuminen heidän juttuihinsa.

Kouluja kiinni muslimien juhlapäivinä

Tänä keväänä monet kunnat ovat antaneet kouluilleen luvan sulkea ovensa islamilaisina juhlapyhinä, jotta uskonnosta johtuvat poissaolot vähenisivät.

Manchesterin ja Lontoon alueen kunnissa monet koulut kärsivät oppilaskadosta muslimien uskonnollisina juhlapäivinä. Nyt alueiden opetusviranomaiset suosittelevat, että jos oppilaista 40 prosenttia on todennäköisesti poissa koulusta, niin koko koulun pitäisi olla kiinni.

Uskonnollinen juhlapäivä on Britanniassa pätevä poissaolon syy. Koulupäiviä on vuodessa 190, mutta rehtorit voivat päättää vapaapäivien sijoittelusta. Muslimien juhlapyhinä koulu voi vaikka pitää opettajien koulutuspäivän, joita on vuosittain viisi. Manchesterin alueella koulujen poissaolot ovat Britannian toiseksi korkeimmat. Poissaoloista neljä prosenttia johtuu uskonnollisista syistä.

Moskeijat täyttyvät

Britannian muslimit ovat muihin väestöryhmiin verrattuna varsin uskonnollisia. Heistä miljoona käy vähintään kerran kuukaudessa moskeijassa. Vaikka peräti 70 prosenttia briteistä, siis 42 miljoonaa, on kristittyjä, niin kirkoissa käy vain neljä miljoonaa kuukausittain.

Muslimien vaikutus myös voimistuu koko ajan, sillä heidän joukossaan nuoret ovat jopa vanhempiaan
uskonnollisempia ja perinteisempiä. Valkoisten anglikaanien joukossa nuoret pikemminkin kavahtavat uskontoa kuin arvostavat sitä.

Religious Trends -tilastojulkaisun mukaan 20 vuoden kuluttua moskeijoissa käy enemmän väkeä kuin
kirkoissa.

Koulujen sulkeminen muslimijuhlapäivinä kerää Britanniassa melkoisesti kritiikkiä. Arvostelijoiden mukaan kristinusko on maan valtionuskonto eikä vastaava asema kuulu muille uskonnoille. Sosiaalista yhtenäistymistä ajavan tutkimuslaitoksen Centre for Social Cohesionin johtaja Douglas Murray pitää muslimijuhlapäivien kiinnioloa sosiaalisesti eristävänä. Hänen mielestään maata ei pidä jakaa alueisiin, jotka ovat tai eivät ole islamilaisia.

Mielenkiintoiseksi tämän uutisen tekee se, että jo näin pieni islamilainen vähemmistö voi muuttaa maata näin paljon. Huomionarvoista on myös se, että naisjärjestöt ovat asiasta huolissaan. Oletteko Suomessa huomanneet yhdenkään naisjärjestön lausuvan sanaakaan naisia syrjivästä lainsäädännöstä? Ette ole. Edes Anna "Tulta munille" Moilanen ei ole pukahtanut sanaakaan. Mikähän siinä on, että se suomalaisten osa, joka eniten tulee shariasta kärsimään, eli naiset, ei ota asiaan lainkaan kantaa?

Ehkäpä suomalainen heteromies on juovuspäissään pelotellut heidän hiljaisiksi?

Tämän mokutuksen meille tarjoili Kaleva.

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Kesäkuu 2020 (2)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com