Sdp:n kaupunginvaltuutettu, eläkkeellä oleva radiotoimittaja Tapani Ripatti perusteli Lahden valtuuston kokouksessa maanantai-iltana huomiotaherättävästi aloitettaan. Siinä halutaan siirtää marsalkka C.G.E. Mannerheimin ratsastajapatsas pois Lahden rautatieaseman vierestä.

– Mannerheim oli itsevaltainen, vallanhimoinen, narsistinen, sosiaalisesti rajoitteinen johtajavaje, Tapani Ripatti sanoi.

– Tällaiselle miehelle me haluamme pitää patsaan: ”Hänen jumalansa oli vain hän itse. Hän oli täynnä itseään jopa siinä määrin, että jokaisen oli uhrattava itsensä hänen vuokseen. Hän uskoi olevansa kuningas. Hän oli kostonhimoinen ja maksoi aina takaisin, jos joku oli toista mieltä kuin hän itse”, Ripatti siteerasi.

Ripatti piti Lahden valtuustolle esitelmänomaisen yhteenvedon Mannerheimin elämän ”ilmeisestä epäonnistumisesta”. Valtuutettu puhui 50 000 henkeä Suomelle maksaneesta Mannerheimin sisärenkaan virheestä kesäkuussa 1941 ja ”pienen kansan liian suuresta hinnasta”.

Ripatti totesi Lahden kaupunginmuseon sanovan aloitetta vastustavissa perusteluissaan patsasta kunnianosoitukseksi – ”no, tässä muutama toisenlainen ajatus”.

Valtuutettu listasi Mannerheimin ”rikokset ihmisyyttä kohtaan”, toisen maailmansodan keskitysleirit ja sotavangit. Ripatin mukaan 1918 kuolemanleireillä oli pahimmillaan 80 000 vankia, toisessa maailmansodassa Karjalan venäläinen väestö kuljetettiin keskitysleireihin ja sotavankeja kuoli 22 000. Lisäksi hän mainitsi syytelistalla muun muassa suomalaisten ampumat 89 rintamakarkuria ja omia antautuvia miehiä sekä Tallinnan pakolaisten murhenäytelmän.

Otsikolla ”Mannerheimin maanpetoksellinen toiminta” Tapani Ripatti totesi muun muassa heimosoturien sotaretket, tuen Lapuan liikkeelle, Lapin sodan ja painostuksen Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamiseen.

Ripatin mukaan talvi- ja jatkosodan aikana Mannerheimilla ei ylipäällikkönä ollut minkäänlaista asiantuntemusta eikä sotilaallista ammattitaitoa ja hänen johtamiskykynsä olivat nollatasoa. Presidenttinä hän oli valtuutetun mielestä ”koko ajan sairas” ja ”täysin kyvytön johtamaan Suomea”.

– Risto Ryti oli sotarikosoikeudessa syyllinen numero 1, Mannerheim syyllinen numero 2, mutta Urho Kekkonen ja Josif Stalin sallivat että Mannerheim voi paeta Suomesta, Tapani Ripatti sanoi.

Kokoomuksen Francis McCarron kävi puhujakorokkeella kysymässä, tätäkö on moderni ja eteenpäin katsova sosiaalidemokratia. McCarron sanoi luulleensa olevansa itse paha suustaan.

– Ripatin perusteet oli tehty loukkaamaan useiden sukupolvien uhrauksia ja kokemuksia. Patsaan fyysinen siirto oli keppihevonen jolla loukata kansakuntaa ja sen yhteisiä arvoja, McCarron katsoo.

Vasemmistoliiton Elisa Lientola sanoi Ripatin puheenvuoroa raikkaaksi. Lientolan mukaan hänen sukupolvensa arvomaailma ei halua ympärilleen vallan symboleina ”sotaisia, miehisiä pronssipökäleitä” ja pönöttävää mieskulttuuria.

Tapani Ripatti jatkoi toteamalla, että hän on puolustamassa totuutta. Hän kertoi lähteikseen Pirkko Turpeinen-Saaren, Juhani Suomen, Aapo Roseliuksen, Martti Turtolan, Jukka Seppisen, Esko Valtaojan, Tuulikki Pekkasen ja Seppo Rustaniuksen sekä Lars Westerlundin kirjat.

Lähde: Verkkouutiset

Tämmöisiä ripatteja vasemmistossa on edelleenkin.

Mannerheim halusi Päämajassa Mikkelissä puhuttavan suomea.

Helsingissä sijaitsevassa ratsastajapatsaassa oleva hevonenkin on ihan pollea.

Syyskuun alku on ollut ihmeellistä aikaa. Tässä on saanut pieni ihminen pää pyörällä katsoa, miten maahanmuuttokeskustelu on muuttunut. Vaalikiima on vallannut vanhat puolueet ja enää ei olekaan arvoista kiinni ja maahanmuuton haitoista saa puhua. Kunhan perussuomalaiset ja maahanmuuttokriitikot eivät osallistu keskusteluun. Sääliksi käy tulevan kevään äänestäjää. Varsinkin hän, joka ei seuraa politiikkaa, voi vielä pettyä rajusti.

Ruotsissa Jimmie Åkessonin johtamalle Ruotsidemokraateille odotetaan vaalivoittoa. Ainoa kysymys on siinä, että kuinka iso jytky sieltä tuleekaan. Ruotsissa vanhojen puolueiden valta on murentumassa. Mutta miksi ruotsalaiset ovat tyytymättömiä, vaikka taloudella menee hyvin? Ruotsidemokraattien nousua ei ole hidastanut mediasaarto eikä maahanmuutto-ongelmien kieltäminen niin mediassa kuin poliittisessa keskustelussa. Ei edes uhkailut, että puoluetta ei huolita hallitukseen, vaikka voittaisi vaalit. Myöskään median mustamaalauskampanjat eivät ole tuottaneet tulosta. Ei siis ihme, että Suomessa vapistaan. Sillä näitä samoja keinoja on käytetty jo pitkään Perussuomalaisia vastaan.

Näin vedätetään katsojia

Ylen Ykkösaamussa vieraana ollut pääministeri Juha Sipilä myönsi, että suurin osa 2015–2016 tulleista turvapaikanhakijoista on saapunut Eurooppaan taloudellisista syistä. Historia kuitenkin muistaa, että Sipilä oli aikaisemmin kiistänyt koko turvapaikkaturismin olemassa olon. Mistä siis on tämä yhtäkkinen takin kääntäminen?  Varmasti siksi, että monet keskustaa äänestävät ovat myös maahanmuuttovastaisia. Ei se maakunnanmies niin liberaali ole kuin meille annetaan ymmärtää. Joukosta erottuu kaksi linjaa: Toiset ovat sitä mieltä, että Sipilä on viimein ”ymmärtänyt totuuden”, mutta osa miettii, onko tämä vain vaalitaktiikkaa.

Mediassa siis annetaan ymmärtää, että pääministeri kiristäisi maahanmuuttokantaansa. ” Nythän tämän tilanteen teki vaikeaksi se, että suurin osa näistä liikkeellä olijoista oli taloudellisten syiden takia. Ei sen takia, että he pakenisivat sotaa tai henkilökohtaista vainoa. Se on tämän epäjärjestyksen aiheuttanut Euroopassa” sanoi Sipilä 1.9.2018. Vihreät ja Vasemmisto tarttuvat aina koukkuun, jos jonkun muun kuin suomalaisen etuja poljetaan ja niin tapahtui tälläkin kertaan. Punavihreiden suurin huoli on pääministerin muuttunut kanta kunniakansalaisia kohtaan. Suuren yleisön huomio kääntyi siis vain tähän, ei siihen, mitä oikeasti kerrottiin.

Annan teille esimerkin tuosta 1.9.2018 ulostulosta. Siinä missä Sipilän ulostulo ylitti uutiskynnyksen muissakin medioissa, niin pari asiaa jäi unholaan. Samassa lähetyksessä pääministeri pokkana kertoi, että pakolaiskiintiö joka nyt on 750 henkeä, voitaisiin nostaa jopa 2000 henkeen. Samaan hengenvetoon hän olisi myös nostamassa kehitysyhteistyörahoja 0,38 prosentista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tässä voi sanoa, että rahasta puhumisesta on tehty taidetta. Tavallinen kansa ajattelee, että onpa vähän. Tuo on siis alle prosentin. Tällä saadaan suuren yleisön hyväksyntä, silla harva tietää totuutta.

Totuus on toinen poliittisen puheen takana

Millainen paskamyrsky nousisikaan, jos puhuttaisiin asioista niin kuin ne todellisuudessa ovat. Vuonna 2018 kehitysyhteistyön määrärahat – 886 miljoonaa euroa – vastaavat 0,38 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Nostetaan vaan kehitysmäärärahoja lähemmäksi kahta miljardia euroa. Varsinkin, kun jokainen tietää, että kehitysyhteistyö ei ole vuosikymmenien aikana tuonut kolmansiin maihin toivottua tulosta.

Kuinka moni edes tietää mihin nuo rahat menevät? Minäpä kerron, että noilla varoilla tuetaan, niin kehitysmaita, YK:ta, kehityspankkeja ja suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja sitten on niitä hallinnollisia kuluja, jotka ovat kolmannes koko potista. Kenenkään ei siis tarvitse ihmetellä, että tietyt ryhmät kilvan huutavat näiden rahojen perään. Viimeksi kun vilkaisin SPR:n johtajien palkkoja, niin vuosiansiot olivat huimia yli 100 000 euroa. Kyllä kansa maksaa.

Äkkiseltään kun seuraa käytyä debattia, niin mitä mahtaa politiikkaa seuraamaton tavallinen kansalainen ajatella? Ehkä niin, että pääministeri on vihdoin löytänyt totuuden vai sen, että mahtaako kyseessä olla tulevat vaalit ja tämä on vain osa vaalitaktiikkaa. Tosi asia on, että äänestäjää viedään kuin pässiä narussa.. Tavallaan luvataan, ettei vuoden 2015–2016 pakolaisaalto ei ikinä toistuisi ja suitsimme haittamaahan muuttoa, mutta toisella kädellä kuitenkin ollaan ottamassa huomattava määrä pakolaisia ja lisäämään maahanmuuttokustannuksia.

Poliitikko on rehellinen ja kertoo kyllä mitä on tulossa, mutta puhuu kuin turkkilainen mattokauppias. Väitän, että keskustankin kannattajat ehkä miettisivät toisenkin kerran, jos puhuttaisiin asioista niin kuin ne ovat. Sipilähän siis lupasi seuraavaa. Tulemme nostamaan asteittain kehitysavun 0,7 prosenttiin. Toki tämä tarkoittaa, että kustannukset nousevat sen 800–900 miljoona euroa. Samalla nostetaan kiintiöpakolaisten määrää 750:stä 2000:en. Vastaanottokustannukset ovat nyt 119 miljoonaa, mutta eiköhän me sekin tuplata. Me olemme myös tehneet valtavia ponnistuksia pelastaaksemme ne 48 600:aa maatalousyrittäjää, jotka kärsivät ankarasta kuivuudesta. Me päätimme budjettiriihessä tukea kuivuudesta kärsivää maataloutta lähes 90 miljoonan euron tukipaketilla. Irtisanomissuojaa on heikennettävä, kyllä te ymmärrätte. Sieltä on tulossa lisää moniosaajia. Tämä on se, mitä Juha Sipilä, kunnioitettu pääministerimme lupasi.

Arvopohja on siis kohdallaan. Vanha sanonta on, että ”ensin suomalainen työ ja yrittäjyys ja vasta sitten maailmanparantaminen, mikäli rahaa jää” Mikäli minusta olisi kiinni, niin lakkauttaisin koko kehitysapujärjestelmän. YK julisti 1960-luvun kehityksen vuosikymmeneksi ja nyt elämme vuotta 2018 ja mitä se on tarjonnut? Ei apua, ei kehitystä, vaan kurjuuden tasapuolista jakautumista.

Jyrki Åland

maakuntavaalipäällikkö (ps)

Turku 

Tätä et lue suomalaisista valemedioista.

Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja, prikaatinkenraali evp Mauri Koskela varoittaa seuraavan turvapaikka-aallon mukana tulevista taistelijoistsa. Hän puhui Haminassa Rauhanturvaajien 50-vuotisjuhlassa.

Koskela muistuttaa vuodesta 2015 ja suuresta turvapaikanhakijavirrasta, joka ulottui myös Suomeen, jolloin yli 30 000 henkilöä saapui maahan. Hän myös varoittaa seuraavan turvapaikanhakija-aallon mukana tulevista ääriliikkeisiin kuuluneista taistelijoista.

– Tänä päivänä Migri varoittelee jopa 100 000 pakolaisen aallosta Suomeen lähitulevaisuudessa. Varmasti mukaan mahtuu paljon aidossa hädässä olevia ihmisiä, mutta juuri kahden vuoden komennukselta Lähi-Idästä palanneena voin sanoa seuraavassa aallossa ainakin Lähi-Idästä tulevan sodan karaisemia ja ääriliikkeisiin kuuluneita taistelijoita, jotka eivät kaihda mitään toimia asiansa eteenpäin viemisessä, Koskela muistuttaa.

Prikaatinkenraali sanoo, että sen sijaan, että turvapaikanhakijat otettaisin vastaan kaukana kriisialueilta, ongelmat pyrittäisiin ratkaisemaan niiden syntysijoilla.

– Huojentavaa on ollut havaita viimeaikaiset pyrkimykset ratkaista ongelmia niiden syntysijoilla. Lähellä kohdemaata voitaisiin myös paremmin kontrolloida sitä, millaista ainesta kohdemaihin hyväksytään ja estää ääriaineksen pääsy eteenpäin, Koskela sanoo.

Hän muistuttaa myös, että näin voitaisiin säästää kustannuksia ja ehkäistä kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautukset.

Lähde. Koskelan puhe

Siinäpähän Migri varoittelee. Onko samalla tavalla kuin vuonna 2015, kun Suomeen tuli yli 32 000 mierolaista, että uudesta sadantuhannen mierolaisen aallosta on jo SPR:n ja hallituksen kanssa sovittu?

Vuoden vaihteesa oli Saksassa 1 031 589 ihmistä vuokratyöyritysten palveluksessa. Määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa 43 %:lla, kertoo Saksan kakkosatelevision uutiset.

Pertti Rönkkö

toimittaja - Saksa

Sama kaiku on askelten myös Suomessa.

Haluatko sinä siellä vuokratyöyrityksen kautta hommiin?

Suomen lähes 700-vuotinen yhteys Ruotsin valtakuntaan jätti jälkensä siten, että Suomesta tuli osa laajempaa länsimaista sivilisaatiota. Länsimaiseen kohtalonyhteyteen liittyminen toi maallemme eurooppalaisen sivistyksen, kulttuurin ja taiteet, jotka nostivat maanosamme vuosisadoiksi maailman valtiaaksi. Ruotsin ajan vaikeat hetket, joihin lukeutuivat etenkin Ruotsin kuninkaiden sotaseikkailuiden aiheuttamat Suomen alueen miehitykset ja raskaat sotaväenotot, eivät kuitenkaan poissulje sitä tosiasiaa, että Ruotsin ajan saldo jäi Suomelle positiiviseksi.

Molemmat suursodat 1900-luvulla välttänyt Ruotsi nousi 1950-1970-luvuilla nopeasti yhdeksi maailman vauraimmista teollisuusvaltioista. Ruotsin talousihmeen keskeisenä moottorina olivat sadattuhannet suomalaiset siirtotyöläiset, jotka menivät etsimään onneaan lahden takaa sijaitsevasta ihmemaasta. Monille suomalaisille Ruotsiin lähtö oli ainoa mahdollisuus saada tuona ajanjaksona pysyvä työpaikka, sillä agraari-Suomen loppu ja maatilojen hiljentyminen tekivät mahdottomaksi jatkaa esi-esien ammatissa.

Kenties maailmansodista välttyminen ja maan suuri vaurastuminen 1900-luvun loppupuolella sai Ruotsissa aikaan vahvan humanitarismin eetoksen, joka ilmeni haluna osoittaa solidaarisuuttaan maailmalle avokätisenä kehitysavun antamisena ja humanitaaristen maahanmuuttajien vastaanottamisena suurissa määrin. Ruotsin maine maailman areenoilla ns. humanitaarisena suurvaltana oli asia, josta Olof Palmen johtaman kansankodin asukkaat olivat 1980-luvulla kiistatta pohjattoman ylpeitä.

2010-luvulle tultaessa säröt ruotsalaisen kansankodin arjessa tekivät mahdolliseksi ruotsidemokraattien vaalivoiton eilisissä valtiopäivävaaleissa. Lukuisat mellakoinnista kärsivät maahanmuuttajalähiöt ja maahanmuuttajajengien ammuskelut ja käsikranaatti-iskut keskellä kirkasta päivää maan suurkaupungeissa ovat aiheuttaneet valtavaa hämmennystä ei vain ruotsalaisten vaan koko maailman silmissä. On tullut selväksi, ettei ruotsalaisella kansankodilla ole ollut kykyä sulauttaa Aasian ja Afrikan sekasortoisilta alueilta tulleita ihmisiä pelkällä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon voimalla.

Ruotsilla on nyt mahdollisuus positiivisen valtiopäivävaalituloksen jälkeen viitoittaa uusi alku ruotsalaiselle kansankodille. Massiivinen maahanmuutto Aasian ja Afrikan levottomilta alueilta Ruotsiin on syytä lopettaa ja maassa jo olevat ulkomaalaistaustaiset ihmiset on saatettava Ruotsin yhteiskunnan valtavirtaan tiukoin ottein. Ruotsi on yksi Euroopan vanhimmista kulttuurivaltioista, eikä näin olisi maailmankulttuurille eduksi, mikäli Ruotsi hallitsemattoman maahanmuuton myötä kaatuisi yhteiskuntana.

Myös meille suomalaisille kansallismielisempi Ruotsi on suuri mahdollisuus. Isänmaalliset Suomi ja Ruotsi yhdessä voisivat myötävaikuttaa Pohjolan säilymiseen rauhan, hyvinvoinnin ja kulttuurin kehtona samaan aikaan, kun Keski-Eurooppa on sortumassa monikulttuurisen kaaoksen keskellä.

Mikael Lith (KTM)
Avustaja Euroopan parlamentissa

Tiesin, että monet ruotsalaiset ovat vaihtaneet puoluekantaansa ja että he äänestäisivät SD:tä. Tämän ikäisenä, jalat maassa tallustavana naisihmisenä tiesin myös sen, että Ruotsi on maana aikaa sitten astunut sen rajan yli, jossa sen oma kansa on liiaksi vaihtunut uuteen kansaan.

Mielipuolisuutta hipova täysin avoin maahanmuuttopolitiikka, jota on pakkosyötetty ruotsalaisille suurena humanismin ilmentymänä, jättää jälkensä. Rohkeasti ympäröivää maailmaa tarkastelevat ja sitä haastavat, itsenäisiä ratkaisuja tekevät Peppi-Pitkätossut ja Vaahteramäen Eemelit ovat kuolleet.

Ruotsidemokraattien kolmas sija on toki hyvä. Silti pelkään, että vauras ja rauhaisa valtakunta, Ruotsi, on tulevaisuudessa pelkkä levoton kaupunkisotien näyttämö, Pohjolan Syyria. Toivottavasti olen väärässä. Toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin.

Ruotsin vaalien yhteydessä Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on noussut keskiöön. Halla-ahon viisaat, älykkäät analyysit ja rauhallinen tyyli ovat saaneet mediassamme tilaa. Tämä on erinomaista.

Suomalainen vaalisalaisuus on kullanarvoinen asia. Vartioikaamme tätä yksityisyyden suojaa aina.

Sanna Paasikivi Facessa

Ruotsidemokraatit pysyivät kolmanneksi suurimpana puolueena ja nostivat kannatustaan lähes viisi prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista. Isompaa voittoa toki toivottiin, mutta iso laiva kääntyy hitaasti. Enemmistö ruotsalaisista on vuodesta toiseen kyselyissä sitä mieltä, että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, mutta äänestyskäyttäytyminen ei aina ole rationaalista.

Sosialidemokraatit tekivät huonoimman tuloksensa sataan vuoteen. On luontevaa, että kyseessä oli "torjuntavoitto".

Ruotsissa on tänään äänestys.

Toivotan onnea Jimmie Åkessonille ja Ruotsidemokraateilla.

Hyvä vaihtoehto valtamedian uutisille löytyy tästä linkistä.

Suosittelen