Löytyy tästä.

TV1:n Ykkösaamun pitkäaikainen juontaja, toimittaja Jari Korkki on lokakuun lopussa irtisanottu Yleisradion palveluksesta. Toimituksen johto ei kommentoinut irtisanomisen syytä.

Yleisradion ajankohtaisohjelmissa käy myllerrys. A-teemaillat ovat lopetusuhan alla, ja A-studion juontajapaletti menee täysin uusiksi.

A-studion pitkäaikainen toimittaja Kirsi Heikel lopettaa ohjelman juontamisen. Heikel siirtyy toiselle osastolle politiikan toimittajaksi vuoden 2019 alusta. Hän on ollut koko syksyn palkattomalla vapaalla.

A-studion on jättänyt 2017–2018 koko tähtijuontajien kaarti: Jan Andersson, Johanna Vesikallio ja Susanne Päivärinta.

Päivärinta siirtyi Iltalehteen, Vesikallio Perheyritysten liittoon ja Andersson aloittaa marraskuussa MTV Uutisissa.

Myös monia muita A-studion ydintiimiin kuuluneita journalisteja on lähtenyt pois. Esimerkiksi pitkään ruudussa työskennellyt Markus Liimatainen ei jatka A-studiossa, vaan on juuri siirtynyt Yle Luonnon tuottajaksi.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan ajankohtaistoimituksen sisällä on ollut tyytymättömyyttä johtamiseen.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen sanoo, että vaihtuvuudesta huolimatta kyse on normaaleista työnkierrollisista asioista, eikä esimerkiksi Heikelin lähtöön ole mitään erityistä syytä.

”Hän halusi uudenlaisia tehtäviä. Ja täytyy muistaa, että live-juontajan työ on erittäin raakaa hommaa.”

Jokisen mukaan nykyaikaan liittyy voimakas arvostelu etenkin sosiaalisessa mediassa, mikä korostuu etenkin naisjuontajien kohdalla.

Heikel tulee näkymään tehtäväsiirrosta huolimatta ruudussa ja mahdollisesti myös tulevissa vaaliohjelmissa.

Jatkossa A-studiossa on kolme juontajaa. Politiikkaradiosta tuttu Sakari Sirkkanen on vakinaistettu toimitukseen ja Annika Damström siirtyy torstaisin lähetettävästä A-talkista A-studioon.

Radion Ykkösaamusta tuttu ja vastikään Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon saanut Olli Seuri aloittaa A-talkin juontajana.

Tunnen Jari Korkin jollain tavalla. Hän oli kauan, kauan sitten Lontoossa BBC:llä hommissa ja tapasin hänet siellä muutamia kertoja. Mukava kaveri.

Mutta, mutta...

Jostain tämä nyt kertoo. Kertooko se siitä, että Yle aikoo lisätä mokuttamista entisestään, vai mistä, se nähdään i närmate framtiden. Ja kuten huomaatte, niin ajankohtaistoimituksen Jokinen syyttää tästä vihapuhujia. 

Yle on merkillisessä tilassa, äärivihervasemmistolaisen porukan valtaama.

Lähde: Suomalaiset mediat

A-studion torstai-illan lähetyksessä oli tarkoitus keskustella siitä, miten ”me vastaan ne” -kehitys saadaan pysäytettyä. Juontaja Annika Damström rakensi kuitenkin ohjelmasta vastakkainasettelun malliesimerkin, jossa Mr. Trumpia ja perussuomalaisia haukuttiin neljä yhtä vastaan asetelmasta.

A-Talkin aihe oli sinänsä ajankohtainen: Yhdysvalloissa kansa jakaantuu, Euroopassa vanhan vallan rakenteet tutisevat. Keskustelua vetäneen toimittaja Annika Damströmin ratkaisumalli kahtiajakautumisen estämiseen oli se, että hän ja kolme vieraista muodostivat ”me”-ryhmän, syyttäen vuoron perään Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia ja perussuomalaisia lähes kaikista maailman ongelmista. Syrjittyä ”Ne”-ryhmää pääsi tällä kertaa edustamaan PS-nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila, 29, jonka sentään annettiin useimmiten jopa vastata syytöksiin.

Toimittaja Damströmin linja ei jäänyt kenellekään epäselväksi: Trump on vastuussa kirjepommeista, koska niiden lähettäjä on esiintynyt hänen kannattajanaan. Trump on vastuussa Yhdysvaltain kahtiajakautumisesta, koska demokraatit eivät pidä hänestä. Trump on paha. Ja Suomen jakautuminen on perussuomalaisten syytä. Useimmat syytöksensä Damström puki tietenkin näennäisesti kysymyksen muotoon.

– Oletko sinä Samuli nyt se nuorisopoika, joka selittelee Trumpia, eikä ymmärrä, että hän on paha mies? kysyi toimittaja.

Nuorisopoika-termin Damström poimi Miapetra Kumpula-Natrin aiemmasta kommentista.

PS-nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila selitti, että hänen mielestään on kunnioitettavaa, että Trump pyrkii täyttämään vaalilupauksensa. Voutila toi esille Yhdysvalloissa tapahtuneen, todellisen muutoksen ja näköalattomuuden: kaikki eivät enää elä ”amerikkalaista unelmaa”.

Parhaiten toimittaja Damströmiä säesti meppi Miapetra Kumpula-Natri (sd). Toiseksi parhaiten ”Me”-puolen keskustelijoista selvisi akatemiatutkija Oula Silvennoinen, joka korosti, että kaikki on äärioikeistoa: ruotsidemokraatit on äärioikeistopuolue ja Vaihtoehto Saksalle on äärioikeistopuolue.

Sen verran historiantutkija Oula Silvennoinen oli valmis antamaan perussuomalaisille armoa, että ei pitänyt vuoden 1918 tapahtumia perussuomalaisten syynä.

– Se ei ollut persujen vika, että 100 vuotta sitten tapettiin toisiamme, mutta tämän hetken keskusteluilmapiiri on, Oula Silvennoinen sanoi.

Silvennoinen maalaili värikkäästi sitä palautetta, jonka hän arveli itseään odottavan, kun hän avaa sosiaalisen median. Toisaalta Oula Silvennoinen ei itsekään ole tunnettu moitteettomasta somekäytöksestään.

Globalisaation ongelmat myönnettiin, syyllisestä epäselvyyttä

Mielenkiintoista oli, että tietyt maailmanlaajuiset kehityskulut ja ongelmat kyllä myönnettiin. Lähes kaikki keskustelijat tuntuivat näkevän ne suunnilleen samalla tavalla. Vain syyllisistä ja ratkaisuista oltiin eri mieltä. John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen myönsi, että ennusteiden mukaan noin 20 vuoden päästä valkoiset ovat Yhdysvalloissa vähemmistö.

Tutkija Oula Silvennoisen mukaan länsimaissa vallitsee systeeminen kriisi, koska talouden hegemonia on siirtymässä muualle. Ihminen ei voi enää laskea sen varaan, että pärjäisi niin hyvin kuin vanhempansa. Suurkaupungeista tulee liian kalliita asua niille, joiden pitäisi siellä työskennellä. Kyseessä ovat siis ihan todelliset pelot. Mutta eniten Silvennoista pelotti, että näihin ongelmiin ”iskevät populistiliikkeet, jotka haistavat siinä paikan”.

Samuli Voutila näki ongelmat samoin, mutta korosti, että PS:n ja muiden populistisiksi leimattujen puolueiden nousu on seuraus, ei syy. Perinteiset puolueet ovat liian pitkään pyrkineet lakaisemaan eurooppalaisten suurimmat huolet maton alle korostamalla ilmastonmuutosta, kun pitäisi puhua maahanmuutosta. Keskiluokka menettää uskonsa tulevaisuuteen, sanoi Voutila.

Lopussa tutkija Benita Heiskanen kiteytti hyvin tämän hetken ja tämänkin keskusteluohjelman suurimmat ongelmat: peruskommunikointi on hukassa, eikä osapuolten kesken ole edes todellista keskusteluyhteyttä.

Lopuksi otettiin toimittaja Damströmin kehotuksesta iso hali. Tai ainakin kättely. ”Me vastaan PS” -vastakkainasettelu oli siltä erää päättynyt.

Suomen Uutiset

Perussuomalaisten ajatuspajalta Suomen Perustalta julkaistiin viikko sitten tutkija Samuli Salmisen selvitys ”Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee? Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta, työmarkkinat ja julkinen talous”, jota esiteltiin Tuumaustunnilla. Selvityksestä on lähetetty tiedotteita kaikkiin medioihin. Lisäksi se on toimitettu paperiversiona useisiin kohteisiin. Sähköisenä sitä voi lukea verkossa.

Tuumaustunnilla aiheesta olivat keskustelemassa myös puheenjohtaja Jussi Halla-aho, minä sekä tilaisuuden avaajana Matti Putkonen. Omassa puheenvuorossani tarkastelin raportin aihetta suhteessa maahanmuuttoon yleensä sekä talous- ja sosiaalipolitiikkaamme.

Raportissa kumotaan yksi toisensa jälkeen poliitikkojen ja monien ministerien, asiantuntijoiden ja etujärjestöjen väitteet saatavuusharkinnasta ja työperäisestä maahanmuutosta. Raportissa hyvin selvästi tuodaan esille, mitä saatavuusharkinnalla oikeasti säädellään, mitä sen purkamisesta seuraisi Suomessa ja mitä siitä on seurannut Ruotsissa.

Ruotsi on ainoana EU-maana luopunut saatavuusharkinnasta. Maahan tulleista vain 12 % sijoittuu kuitenkin aloille, joilla on työvoimapulaa. Sen sijaan esimerkiksi yli 70 % niistä tiettynä aikana saapuneista, jotka jäivät maahan, haki turvapaikkaa.

Työperäisen maahanmuuton suhde turvapaikkamaahanmuuttoon on selvä myös Suomessa, ja hallituksen viimeaikaiset päätökset entisestään ja tietoisesti vahvistavat tätä suhdetta. On yhä epäolennaisempaa, saapuuko tietyistä maista tuleva henkilö maahan turvapaikanhakijana vai töihin – lopputulos on enemmän tai vähemmän sama.

Saatavuusharkinnan käsittelyn lisäksi raportti koostuu tutkimusosasta, joka tuo esille tilastoaineistojen valossa tuloksia, joita ei kukaan ole aiemmin esittänyt. Tutkimus vertautuu siis Suomen Perustan aiemmin julkaisemaan jättimäiseen maahanmuuton kustannuksia selvittävään tutkimukseen, jota monin paikoin käytetään aihepiirin pioneerina ja siis täysin validina, ei poliittisena, tutkimuksena. Tämän jatko-osa, elinkaaren yli laskettuja maahanmuuton kustannuksia esittelevä työ, julkaistaan vielä tänä vuonna.

Sanomattakin on selvää, että tällaisia tutkimuksia pitäisi tuottaa yliopistoissa – ei puolueiden ja ajatuspajojen resursseilla.

Halpatyövoimaraportin tutkimusosiosta käy selville esimerkiksi se, että EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien nettovaikutus julkiseen talouteen heikkenee maassaolovuosien myötä. Tänne töihin tulevien työllisyysaste laskee kantaväestön työllisyysasteen alle muutaman vuoden maassaolon jälkeen. Nyt emme siis puhu turvapaikanhakijoista tai pakolaisista vaan työperäisistä maahanmuuttajista. Niistä, joita Suomeen halutaan lisää muun muassa purkamalla saatavuusharkinta lopuiltakin, vielä voimassa olevilta osiltaan.

Kuulostaako järkevältä?

Omaa puoluemediaamme lukuun ottamatta yksikään media ei ole kertonut raportistamme. Ei sanaakaan.

Perussuomalaiset ei yleensäkään ole median suosikki, mutta näin karuna hiljaisuus ei ole koskaan kaikunut. Miksi asiasta ei kerrota?

Onko asia vähäpätöinen? Onko selvityksessä jotakin vikaa, siis metodologisesti? Tuskin. Ja jos onkin, miksei media etsi sille opponoijaa ja haasta meitä keskusteluun?

Korostan edelleen, että huomattava osa poliitikoista – myös ministereistä – ja tietyistä etujärjestöistä, aktivisteista ja epävirallisemmista keskustelijoista vetoaa aiheeseen tavalla, joka on ristiriidassa selvityksen tulosten kanssa. Tai jopa täysin päin honkia. Media ei kyseenalaista näitä väitteitä. On mahdollista, että se ei osaa. Nyt olisi 100 sivua suht helposti omaksuttavaa materiaalia, jolla suoriutua tästä – medialle kuuluvasta – tehtävästä. Olkaa hyvä!

Työperäisestä maahanmuutosta keskustellaan päivittäin jossakin – suhteessa huoltosuhteeseen, kestävyysvajeeseen, työvoimapulaan, sosiaaliturvaan, maahanmuuttopolitiikkaan, innovaatioihin, osaamiseen, työhalukkuuteen, työttömyysturvaan ja niin edelleen. Se on ehdottomasti esillä tulevissa vaaleissa ja yksi paneelien ja keskustelujen vakioaihe.

Hyvä suomalainen media, miksi te olette hiljaa?

Riikka Purra

Poliittinen suunnittelija

Perussuomalaiset rp

Facebook

Loistava puheenvuoro, jollaisesta kroonisessa kyykyssä olevien suomalaispoliitikkojen enemmistön pitäisi ottaa oppia, kun hyörivät kansainvälisellä kentällä.

Tähän mennessä Suomen ministerit ovat lausuneet pääasiassa,"kyllä herra, kyllä rouva" ja muuta yhtä rohkeaa.

Muut poliitikot ovat varsin hämmentyneen näköisiä, kun kuulevat totuuden suoraan päin likaista naamaa.

Filmi on tekstitetty suomeksi ja kesto noin puolitoista minuuttia.

Kiitos Heikki Porkka.

Katso tästä.

Suomessa oli enimmillään yli 200 vastaanottokeskusta, joista tällä hetkellä on toiminnassa noin viisikymmentä turvapaikanhakijoiden tulovirran laannuttua. Useita kalliita keskuksia on saanut jatkaa toimintaansa ja monia hyvin halpoja yksiköitä on suljettu. Lakkaustuskohteiden valinnassa piti kuitenkin hinnan olla keskeinen tekijä: mitä kalliimpi keskus, sen nopeammin se piti lakkauttaa.

Halvimmat lakkautetut vastaanottokeskukset järjestivät majoitusta noin 20 – 30 euron vuorokausihintaan henkilöä kohden viime vuonna. Kalleimmat vuorokausihinnat olivat sen sijaan sadan euron tuntumassa sellaisissa keskusmajoitusyksiköissä, jotka jatkavat edelleen toimintaansa.

Esimerkiksi Vantaan Auramo-talon keskihinta oli viime vuonna 100 euroa vuorokaudelta ja Kirkkonummen Evitskogin hinta 88 euroa.

Johtaja Pekka Nuutinen Maahanmuuttovirastosta perustelee näiden SPR:n keskusten jatkoaikaa vuokrasopimuksilla, joista ei ole päästy eroon. Hänen mielestään keskuksia suljettaessa ei voida tuijottaa pelkkää hintaa.

- Vastaanottojärjestelmä on sopeutettu sillä silmällä, että meillä olisi balansoitu alueellinen verkosto, Nuutinen toteaa.

Viime vuonna turvapaikanhakijoiden vastaanottopalveluihin kului valtion rahaa 554 miljoonaa euroa. Noin puolet kuluista kohdistui Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskuksiin. Toiseksi suurin summa meni Luonalle.

Jos maahanmuuttovirasto olisi saavuttanut asetetun hintatavoitteensa, vastaanotosta olisi selvitty Suomessa parisataa miljoonaa halvemmalla. Virasto tavoitteli 37 euron vuorokausihintaa.

Lähde: Yle MOT

Pitääkö taas sanoa, että äänestäkää oikein?

Kuinka monta puheenjohtajehdokkuudesta kieltäytyjää Yle-uutiset ehtii vielä luetella ennen vihreiden pj-valintaa?

Käydäänkö Yle-uutisissa tulevina päivinä läpi kaikki vihreiden kansanedustajat lukuun ottamatta Jani Toivolaa, joka ei aio olla ehdolla kansanedustajaksi ensi keväänä.

Tosin Toivola on ennenkin kertonut asioita, jotka eivät ole pitäneet paikkaansa, joten kai se Toivolakin vielä esitellään Yle-uutisissa kieltäytyjien listalla?

Aika hupaisaa on seurata kuinka aktiivisesti Yle-uutiset raportoi kaikkien mahdollisten vihreiden ehdokkaiden kieltäytymisistä, ehkä-ehdokkuuksista ja ehdolle varmasti asettumisesta.
Aivan kuin Yle-uutiset olisi vihreiden tiedotustoimisto.

Yle-uutisten intoa esitellä vihreiden tilannetta voi verrata Yle-uutisten intoon katsella Donald Trumpia mahdollisimman vinosta kulmasta.
Siinä missä vihreitä puffataan, vähintään samassa mitassa Trumpia mollataan. Yleläistä uutisoinnin tasapainoa?

Nähtävästi nyt ollaan puolueettoman ja neutraalin uutisoinnin ehdottomassa huippukohdassa, sillä tämän ja ensi viikon ajan luotettavat mediat keskittyvät olemaan erityisen luotettavia ja vastuullisia.

Yle-uutisten päätoimittaja Riikka Räisänen totesi Ylen haastattelussa (julkaistu 30.10.2018):

"– Tässä ajassa on entistä tärkeämpää, että journalistit miettivät toimitatapojansa niin, että ne ovat eettisesti kestäviä. Jos sanotaan, että pyritään vaikkapa tasapuolisuuteen, niin oikeasti sitten pyritään. Juttujen näkökulmia ja valintoja pitää pystyä perustelemaan avoimesti, ja henkilökohtaiset mielipiteet eivät kuulu uutisjuttuihin."

Ja nyt on sitten toimittu juuri kuten Räisänen kertoo?

Aika epätasapainoista on Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen raportointi ollut, kun vertailee millä tavalla se esittelee vihreitä ja vasemmistoliittoa suhteessa siihen, millä tavalla perussuomalaisiin poliitikoihin suhtaudutaan erityisesti Ylen "kympin tyttöjen" toteuttamissa haastatteluissa ja uutisoinneissa.

Jos olisin Ylen ja muun suomalaisen luotettavan median varassa Yhdysvaltain yleisen tilanteen tai esimerkiksi tällä hetkellä Yhdysvaltain rajaa kohti marssivan monikansallisen "siirtolaisjoukon" osalta, minulla olisi melko vääristynyt käsitys todellisuudesta.

Heikki Porkka Facessa

Nykymuotoisen Ylen legitimiteettiä on murennettu sieltä täältä moukaroiden. Entisestä kulttuurilaitoksesta on jäljellä enää surulliset rauniot, joiden tehtävä on toimia yksipuoluejärjestelmän propagandatuuttiina.

Unkarin hallitus vahvistaa rajavalvontaansa, sillä maata uhkaa etelästä jopa 70 000 kohti Länttä pyrkivää laitonta maahantulijaa.

Pääministerin kabinettipäällikkö Gergely Gulyás kertoi, että Kroatiassa Unkarin eteläpuolella on tuhansia laittomia maahantulijoita, ja hänen mukaansa Unkarin hallitus on tarjoutunut antamaan Kroatialle apua kriisin ratkaisemisessa, kertoo About Hungary.

Kabinettipäällikön mukaan hallitus on myös vahvistanut rajavalvontaa maan etelärajoilla, sillä raporttien mukaan Balkanilla jopa 70 000 laitonta maahantulijaa pyrkii kohti pohjoista ja Unkaria.

Puhemies Zoltán Kovács vahvisti, että sään huononeminen syksyn edetessä pahentaa tilannetta lisäten tulijoiden aiheuttamaa painetta, kuten saatiin todeta Bosnia-Hertsegovinan ja Kroatian rajalla, missä laittomat maahantulijat hyökkäsivät rajaa valvovan Kroatian poliisin kimppuun.

– Unkari vahvistaa poliisin ja rajavalvojien läsnäoloa Unkarin ja Kroatian rajalla. Unkarin poliisi on myös läsnä Makedoniassa ja Serbiassa siirtolaisten painopistealueilla, hän totesi.

Lähde: Kansalainen

Luonnonsuojelijoiden ratkaisut siirtävät huomiota pois oikeasti biodiversiteettiä tuhoavista asioista näennäiseen puuhasteluun.

Suomessa ekologinen jalanjälki on reippaasti alle maan biokapasiteetin, vaikka me suomalaiset olemme kaiken pahuuden ilmentymiä ja elämme muiden puolesta.

Suomen tavoin elävät tarvitsisivat vain noin puolet maapallosta. Nämä ovat kuitenkin tilastokikkailuja, joissa otetaan käsiteltäväksi se kivoin vaihtoehto, jolla voidaan syyllistää suomalaisia.

Maissa, joihon Suomea usein verrataan ja joissa sekä väestönräjähdys että biokapasiteetin puute on holtitonta, nämä vähiten kuluttavat on suurin väestönryhmä.

Vuonna 1957 Euroopassa oli noin 585 miljoonaa asukasta. Vuonna 2017 asukkaita oli 744 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu oli keskimäärin 0,40 %. Mikäli koko maailma olisi noudattanut samaa tahtia, maapallon väkiluku olisi nyt noin 3,5 miljardia. Meillä ei olisi mitään hätää.

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Planeetta Maalla menee itse asiassa hyvin. Tällä menolla päästään lopultakin eroon liiasta ihmismassasta. Muutama tuhat vuotta on meille pitkä aika, mutta kaikkeudelle sekunti.

Miten tuhoutuminen sitten tapahtuu?

Jos vesi nousee ja ruoan tuotanto sakkaa, vesi ja sapuska ovat kortilla. Tästä aiheutuu tietysti sotia, joka lisäävät jo nyt voimakasta Eurooppaan suuntautuvaa kansainvaellusta. Tuhon jälkeen erilaiset epidemiat huolehtivat lopusta.

Ihmiselle tapahtuu vain se, mikä tapahtuu muillekin eläimille. Sopeudu tai tuhoudu.

Jos järkiinnymme, johon en kovin vahvasti usko, niin ihmiskunta ei suinkaan tuhoudu kokonaan vaan saa voimallisen oppitunnin.

Elä maapallolla, äläkä lisäänny holtittomasti.

Luovu kulutusvimmasta, niin ei tässä ole mitään hätää.

Tämä tuskin toteutuu, sillä politiikoista ei ole siihen, että he kääntäisivät kurssia tarpeeksi nopeasti. Jos tämä touhu on sipilöiden käsissä, niin olemme liemessä.