GroKo-hallituksen muodostaneiden CDU/CSU-liiton ja Saksan demareiden, SPD:n, yhteinen hallitustie on maksanut suuren siivun kannattajakunnasta. Emnid-instituutin Bild am Sonntag-lehdelle tekemästä kyselystä käy ilmi, että CDU/CSU-liitto on historiallisen matalalla 25 prosentin kannatuksellaan, mutta toinen hallituspuolue SPD on saanut nokilleen vielä enemmän ja heidän kannatuksensa on laskenut jo 15 prosentin rajalle.

Hallituspuolueiden laskeva kannatus on ollut huolen aihe jo sen muodostamisesta lähtien. Molemmat hallituspuolueet ovat saavuttaneet uuden ”kaikkien aikojen alimman tason” jokaisessa kyselyssä, eikä liukumäen loppua ole näkyvissä.

Lähde: Bild

Nauhoitus Perussuomalaisten teltalta Lohjan torilta.

Klikkaa tätä.

Jospa annettaisiin työnantajalle täysi vapaus palkata ja irtisanoa kuka tahansa koska tahansa ilman mitään tilivelvollisuutta kenellekään. Voittajia olisivat hyvät työntekijät ja häviäjiä huonot työntekijät?

Hyvinvoivat työntekijät ovat työnantajan etu ja hyvin menestyvä yritys on työntekijän etu. Kenelläkään ei olisi mitään intressiä irtisanoa hyviä työntekijöitä turhaan.

Kuinka moni alle kymmenen työntekijää työllistävä työnantaja hyötyy tästä lakosta?

Ja kuinka moni työnantaja häviää?

Entäpä työntekijät?

Pääministeri Juha Sipilän valmius neuvotteluihin irtisanomissuojan heikennysten korvaamisesta muilla keinoilla pistää miettimään, mihin hän tähtää: onko tarkoitus alun perinkään ollut tuon lain toimeenpano?

Mihin Sipilä lopulta tähtää?

Vai onko hänellä älliä tähdätä yhtään mihinkään?

Milloin hänestä päästään eroon?

Palvelualojen ammattiliitto PAM liittyy muiden ammattiliittojen rintamaan, jossa liitot ovat aiemmin ilmoittaneet hallituksen vastaisista uusista työtaistelutoimista.

PAM kertoi tänään, että yhden lain eli niin sanotun irtisanomislain osalta ollaan pahassa pattitilanteessa. PAM on päättänyt usealle tulevalle viikolle toimista, jotka kattavat yhteensä noin 50 000 ihmistä. Työtaistelutoimet alkavat ensi viikolla.

Tässä touhussa ei ole järjen häivää.

Suomen noususuhdanne taittuu vuonna 2019. Lakkoiluun ei olisi todellakaan varaa, koska se häiritsee vakavasti yhteiskuntarahaa.

Onko Sipilä tältä planeetalta?

Poliittinen lakko voi horjuttaa työrauhaa kyseenalaistamalla koko työehtosopimuksen. Lisäksi poliittisten lakkojen vaikutukset kohdistuvat suoraan työnantajiin, jotka eivät voi vastata niiden vaatimuksiin. Suomessa poliittisiin lakkoihin suhtaudutaan poikkeuksellisen sallivasti, käy ilmi Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen kirjoittamasta EVA Analyysista Protestin rajat.

Poliittinen lakko voi horjuttaa työrauhaa kyseenalaistamalla koko työehtosopimuksen. Lisäksi poliittisten lakkojen vaikutukset kohdistuvat suoraan työnantajiin, jotka eivät voi vastata niiden vaatimuksiin. Suomessa poliittisiin lakkoihin suhtaudutaan poikkeuksellisen sallivasti, käy ilmi Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen kirjoittamasta, tänään julkaistusta EVA Analyysista Protestin rajat. Muualla Euroopassa poliittiset lakot on yleensä kielletty, sillä poliittisen protestoinnin katsotaan kuuluvan vapaa-ajalle. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa korkeintaan muutaman tunnin spontaanit protestilakot on katsottu sallituksi.

Työoikeudellinen suhtautuminen poliittisiin työtaisteluihin keskeisissä EU-maissa. Lähteet: Evju (2008), Kairinen ym. (2012), Warneck (2007).

Koskisen mukaan poliittista lakkoilua voidaan vähentää joko tiukentamalla lainsäädäntöä tai muuttamalla nykyistä yksioikoista oikeustulkintaa. Työehtosopimuslakiin voitaisiin lisätä säädös, jonka mukaan lakon tulee kohdistua vain asioihin, joista työnantaja ja työntekijä voivat keskenään sopia. Vaihtoehtoisesti työtuomioistuin voisi poliittisia lakkoja tulkitessaan painottaa sitä, menettääkö työehtosopimus merkityksensä työrauhan turvaajana. Tällöin esimerkiksi työnantaja, joka joutuu ilman omaa syytään lakon osapuoleksi voisi saada korvausta kärsimistään vahingoista.

Poliittisten lakkojen vaikutukset kohdistuvat suoraan työnantajiin, jotka eivät voi vastata niiden vaatimuksiin.

Suomessa vallitsevan työoikeudellisen tulkinnan mukaan lakko on laillinen, jos se ei liity työehtosopimukseen.

Allekirjoittaako Suomi 10.12.2018 Marokon Marrakechissa kaikessa hiljaisuudessa nimensä alle YK:n laatimaan GMC-sopimukseen? (Globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta maahanmuutosta)

Sopimuksen tarkoitus on säädellä koko maailman laajuista muuttoliikettä YK:n alaisuudessa. YK saisi ymmärtääkseni päättää paljonko esim. Suomeen vuosittain tulisi pakolaisia ja elintasosiirtolaisia ja meidän tulisi maksaa ja järjestää heille elämä täällä.

Poliisit sen varmaan arvaavat, sillä käytännön havaintojensa kautta he tietävät, millaisen painajaisen sosiaalietuusperäinen haittamaahanmuutto on luonut rikollisuuden ja eripuran kasvun kautta.

Kun feministien ja ”antirasistien” toiminta muistuttaa jo nyt kissalaumaa, joka kynsii koulujen luokkahuoneille tyypillistä liitutaulua niin, että amalgaamipaikat irtoavat hampaista, tuloksena ei voi olla muuta kuin sisällissota.

Kun jo nyt maamme sihisee ja kihisee kaiken maailman yhdenvertaisuusvaltuutettuja, suvaitsevaisia ja muita yhteiskunnan vihollisia mustanaan, näen kristallipalloon katsomatta, että tämän alati syvenevän monikulttuurisuuskehityksen lopputuloksena on Euroopan laajuinen Harmageddon.

Kun monikultturisuuden luominen on jo alusta alkaen ollut pelkkää ghettoblasterin soittoa, graffiteilla töhrimistä, pilven polttoa, rähinöintiä, yhteiskunnan alaluokkaan kuuluvien ihmisten anarkiaa, terroria, riitelyä, kiistelyä ja arvo-, etu- sekä kulttuurikonflikteja, minua säälittävät ne vanhat suomalaiset kunnon ihmiset, jotka rakensivat tämän maan.

Nyt heidät pakotetaan sietämään muualta tulevien vaatimuksia ja heidän hyysäämistään sekä katselemaan ohituksia työpaikkojen ja kunnallisten vuokra-asuntojen täytössä, kun niitäkin jaellaan vierasperäisille ”positiiviseksi” sanotun syrjinnän mukaisesti, eli oikeudettomasti ja etuoikeuttamalla.

On sietämätöntä, että maahamme tuppautuu kutsumatta ja laittomasti epäperäisiä tunkeutujia, jotka valittavat tarjotusta ylläpidosta, joka minun tietääkseni on parasta, mitä koko universumissa on maahanmuuttajille ollut tarjolla. Sitten he haukkuvat suomalaista yhteiskuntaa, jota eivät ole itse luoneet eivätkä ansainneet.

Vihervasemmistolaiset, kokoomus ja keskusta suhtautuvat maahanmuuttajiin kuin kehitysvammaisiin. Heille tulee järjestää asunto, ruokaa, terveyspalvelut, erityiskurssit, koulutus ja rahaa. Muuten he syrjäytyvät. Mikäli he joutuvat palaamaan omaan kotimaahansa, heitä vainotaan.

Minusta on outoa, että kaikista niistä kymmenistä miljoonista Lähi-idän ihmisistä, Suomeen tulevat juuri ne, jotka eivät selviä ilman yhteiskunnan apua, mutta kuitenkin ne kymmenet miljoonat muut lähi-itäläiset selviävät kotimaassaan ilman suomalaisten apua. Eikö tässä ole jonkinlainen ristiriita?

Tehokkainta syrjäytymisen estoa on se, että täysi-ikäinen ihminen ottaa vastuun itsestään ja pitää itsestään huolen. Se että yhteiskunta tekee ihmisen puolesta asioita, joita normaali-ihminen tekee itse, johtaa varmasti syrjäytymiseen.

Amerikan Yhdysvalloissa on tehty aktiivista matuilua liki 300 vuotta. Siellä on periaatteena aina ollut, että maahan kyllä pääsee, mutta jokainen kantakoot itsestään huolta ja jos rikkoo lakia, saa kovat rangaistukset. Nykyisen suvakkikäsityksen mukaan, tällainen johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin.

No, kuinka kävi?

Kävi sillä tavalla, että sadassa vuodessa Yhdysvalloista kasvoi takapajulasta maailman johtava valtio, minkä maaperällä ei ole käyty sotia 150 vuoteen.

Toimittajilla on tapana tiivistää rivinsä ja käydä joukolla hyökkäykseen, jos joku kyseisen ammattikunnan edustajista joutuu julkisuudessa arvostelun kohteeksi. Tällä kertaa hyökkäyksen kärjessä toimii Helsingin Sanomat ja sen kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki kirjoituksellaan ”Ylen poliitikkojen tunnettava rajansa” (19.10.).

Mahlamäen kirjoituksessa viitataan tiedotteeseemme (17.10.), jossa toimme esiin näkemyksemme siitä, että Ylen toimittaja Sara Rigatelli oli menetellyt väärin ilmoittaessaan Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle ohjaaja Aku Louhimiehen kyseenalaista julkisuutta saaneista työskentelytavoista. Louhimiehen mukaan hänet laitettiin syrjään BBC:n draamatuotannosta sen jälkeen, kun Rigatelli oli ollut yhteydessä BBC:n toimittajaan.

Mielestämme Louhimiehen ajojahti on mennyt liian pitkälle, ja Rigatelli tulisi toimintansa vuoksi irtisanoa Ylen palveluksesta.

Toimittaja Mahlamäen mukaan kannanottomme oli osoitus siitä, ettemme ymmärtäisi tai kunnioittaisi luottamustoimeamme Yleisradion hallintoneuvostossa. Tämä väite on täysin vailla pohjaa.

Toimme asemamme Ylen hallintoneuvostossa julki tiedotteen yhteydessä asian läpinäkyvyyden vuoksi ja siksi, että lukijat ymmärtävät syyn, miksi juuri me nostimme epäkohdan esiin. Olemme täysin tietoisia siitä, että ns. operatiiviset, eli päivittäiset asiat, kuten henkilöstöpolitiikka ja journalismi, eivät kuulu hallintoneuvoston tehtäviin. Tästä syystä vetosimmekin tiedotteessamme Ylen operatiiviseen johtoon, jotta se ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin asiassa.

Rigatellin BBC:lle lähettämän kysymyksen olisi voinut muotoilla ilman, että Louhimiehen ympärille syntynyt kohu nostetaan jälleen esiin. On huomionarvoista, että Louhimiestä vastaan ei ole nostettu syytteitä, eikä häntä ole koskaan tuomittu oikeudessa yhdestäkään rikoksesta. Rigatellin teon motiiviksi on vaikea kuvitella mitään muuta, kuin Louhimiehen työllistymisen estäminen BBC:n tuotannossa.

Toiseksi, Helsingin Sanomat on perinteisesti ollut tarkka siitä, etteivät toimittajat toimi useassa roolissa samaan aikaan. Tämä periaate on nyt vakavasti koetuksella.

Rigatelli otti BBC:hen yhteyttä esiintyen Ylen toimittajana. Hän ei kyseisellä hetkellä ollut yhtiön toimittaja, vaan työnantajan direktio-oikeuden ulkopuolella oleva luonnollinen henkilö. Ylen olettaisi suhtautuvan erittäin vakavasti siihen, että toimituksen ulkopuoliset henkilöt esiintyvät sen nimissä. Ylen johto ei myöskään voi olla tietämätön niistä rajoituksista, joita virkavapaus tuo toimittajuudelle tullessaan.

HS:n säätiö on kustantanut Rigatellille lukuvuoden USC Annenberg -huippuyliopistossa, jossa hän suorittaa ”M.A. in Specialized Journalism”-tutkinnon. Edun arvo on kymmenien tuhansien eurojen suuruinen. Rigatellin toimittajastipendin ehdot yksiselitteisesti kieltävät työnteon. Stipendi on Ylen kanssa kilpailevan mediayhtiön säätiön myöntämä. Sen sijaan, että HS moittii viestintuojaa, yhtiön olettaisi suhtautuvan vakavasti siihen, että stipendiaatit rikkovat sen lähipiiriin kuuluvan säätiön sääntöjä.

Epäselvät lojaliteettisuhteet ovat omiaan rapauttamaan yleisön luottamusta mediaan. Louhimies-tapauksen jälkinäytöksessä ei ole enää kenellekään selvää, kenen lukuun Rigatelli juttujaan tekee – Ylen, Helsingin Sanomien vai #metoo-kampanjan. Rajojen tulisi olla kristallinkirkkaat.

Lopuksi: Koemme kansanedustajina velvollisuudeksemme nostaa yhteiskunnalliset epäkohdat esiin. Toisin kuin opintovapaalla oleva toimittaja, kansanedustaja on aina toimessaan, olipa hän sitten Ylen hallintoneuvoston jäsen tai ei. Mikään ei voi poistaa kansanedustajan oikeutta puhua epäkohdista edes silloin, kun ne eivät suoraan kuulu hänen luottamustoimensa päätösvallan alaisuuteen.

Jari Ronkainen, kansanedustaja
Olli Immonen, kansanedustaja