Olli Pusalla on tähdellistä asiaa

10/2/2014

Huiskaistaanpas tähän vielä tohtori Olli Pusan aatoksia illan ratoksi:

Esimerkki yhteystyöstä yli puoluerajojen: Ennen viime vaaleja suurin osa puolueista ilmoitti vastustavansa tukipaketteja. Niiden vastustajaksi ilmoittautuneet puolueet saivat vaaleissa 3/4-osaa eduskunnan paikoista. Sitten muodostettiin hallitus, joka kannatti tukipaketteja.

Perussuomalaiset jäivät pois.

Vastuunpakoilua?

Ei vaan ihan linjakasta toimintaa, joka on pitänyt puolueen pystyssä. Mukaan lähtö olisi varmaan tuhonnut puolueen. Tuollainen hallitus kertoo, etteivät puolueet mitään politiikkaa päätä. Se sanellaan ulkopuolelta (rahoittajilta). Sama mikä vaalitulos, politiikka jatkuu entisellään. Puolueet hallituksessa vaihtuvat ja saavat palkkioksi likaisen työn hoitamisesta rahoitusta, virkoja jne.

Suomalainen puoluelaitos on läpeensä korruptoiva. Kun ihmiset pyörivät siinä, alkaa tavallinen elämä helposti unohtua. Yhä useampi mukana pyörivä näkee politiikan keinona edistää omaa henkilökohtaista uraansa politiikan keinoin. Puolueen linja on sen rahoittajien linja. Tuo on suomalaisissa puolueissa keskeisintä politiikan ydintä.
Kannattaa perussuomalaisissa olla tarkkana, ettei lipsahda samaan putkeen kuin muut puolueet. Se olisi todennäköisesti puolueen loppu, mutta pahempaakin. Sen jälkeen olisi minkään liikkeen vaikea saada enää luottamusta ihmisiltä.

Parlamentaarinen tie Suomen uudistamisessa olisi käyty loppuun ja edessä olisivat varmaankin ulkoparlamentaariset keinot. Siksi on syytä ymmärtää myös saamansa luottamuksen velvoittavuus. Kaikella kunnioituksella perussuomalaisia aktiiveja kohtaan sanon, että teidän urallanne ja unelmillanne tulee tässä olla vain toissijainen merkitys.

Näin tämä menee.

Ihminen on kädellisten kunu.

Kaikki tietävät saman, minkä Olli Pusakin, mutta silti he äänestävät ihan, miten sattuu.

Mistä merkillisestä se johtuu?

Miten ihminen voi toimia vastoin omaa etuaan?

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Suomeen tarvitaan suoraa demokratiaa

10/2/2014

Sveitsiläiset käyttivät suoraa kansanvaltaa äänestämällä EU-maiden maahanmuuttokiintiöiden puolesta. Euroopan Unioni katsoo Sveitsin päätöksen olevan vastoin sopimusta vapaasta liikkuvuudesta. Sopimuksen aikana Sveitsiin on tullut muualta Euroopasta yli miljoona ihmistä.

EU:n huolestuneisuus on erikoista, koska unioni on itse tukipakettipolitiikallaan rikkonut omia perussopimuksiaan ilman minkäänlaista kansanäänestystä.

Jos saadaan ”väärä” äänestystulos, niin EU:ssa on tapana äänestää uudestaan niin kauan, että tulos muuttuu ”oikeaksi”. EU ei voi kuitenkaan äänestyttää sveitsiläisiä uudestaan, koska Sveitsi ei ole Euroopan Unionin jäsen.

Siksi toisekseen vaikuttaa siltä, että sveitsiläiset viis veisaavat siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Harvinaisen fiksua kansaa.

Suomalaiset johtavat poliitikot, kuten ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka isoäiti oli maanpetoksesta tuomittu Hella Wuolijoki, äärikommunisti ja stalinisti, jonka tarkoitus oli tuhota Suomi, sanoi, että vapaa liikkuvuus on sveitsiläisten etu. Miten itsenäisen maan ulkoministeri voi olla näin pihalla.

Caj-Göran Stubbin kanta tietysti tunnetaan, mutta hänenkin piti vielä varmistaa hölmöytensä toteamalla, että Sveitsi on hyötynyt maahanmuutosta, eikä hän voi ymmärtää, miksi tiedot maahanmuuton hyödyistä eivät uppoa Euroopan maiden kansalaisiin.

Kommunisti Annika Lapintien sekapäisiä ajatuksia en viitsi edes kommentoida. Voisin sen sijaan osallistua keräykseen, jossa Annika-tätöselle ostetaan menolippu Siperiaan.

Rajaton maahanmuutto Eurooppaan ei ole jokamiehen ja –naisen oikeus. Perussuomalaisilla olisi tuhannen taalan paikka vaatia samantapaista SITOVAA kansanäänestystä Suomessa kuin Sveitsissä juuri järjestettiin.

Kuten olen aikaisemminkin monesti todennut, Sveitsi on paitsi hieno maa, kenties maailman ainoa todellinen demokratia. Siellä saadaan äänestää niistä asioita, joista kansa haluaa, illman, että poliitikot tulevat sähläämään kansalaismielipiteen tielle.

Suora demokratia on toiminut Sveitsissä loistavasti. Sveitsi on rikas, taloudellisesti ja sotilaallisesti vapaa valtio, joka kunnioittaa paitsi ihmisoikeuksia myös asettaa omien kansalaistensa edun etusijalle.

Kun EU:ssa valtaa pyritään keskittämään entistä pienemmälle joukolle, Sveitsi toimii juuri päinvastoin. Siinä, missä EU edustaa ”eliitin” eli poliitikkojen, lakimiesten, virkamiesten ja suuryritysten valtaa, Sveitsi edustaa kansanvaltaa.

Mitään yleismaailmallista etua, kuten vapaata liikkuvuutta ilman raja-aitoja ei voi olla edes olemassa. Jokaisen maan tulisi päättää omalta kohdaltaan, mikä on sen alkuperäisten asukkaiden ja kansalaisten etu. Kukaan muu ei voi sitä tietää, eikä saa sitä sanella. Kysymys on myös arvoista.

Lähteet: Yle, HS, PSNuoret ynnä muut aikaansa seuraavat mediat

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Väärin äänestetty

10/2/2014

Sveitsiläset äänestivät maahanmuutosta kansanäänestyksessä.

Väärin äänestetty, sanoo Euroopan Unioni.

Kansa on ennenkin EU:n mielestä äänestänyt väärin. EU-perustuslaki hylättiin Hollannissa, Ranskassa ja Irlannissa. Kunnioittiko EU tuloksia? Ei.

Eikä kunnioita nytkään. Äänestäkää uudestaan on EU:n rohto. Paitsi silloin kuin sen kanta voittaa…Ei ole ihme, että Islannin uusi hallitus katkaisi EU-jäsenyysneuvottelut. Siitä ei tarvinnut äänestää. Siitäkin tulisi väärä tulos.

Sveitsi, Norja ja Islanti eivät kumarra Brysseliä. Harmittaahan se Euroopan Unionin elitistejä ja heidän mediapuudeleitaan, kuten pääkirjoituksista saamme lukea.

Näin Timo Soini plokissaan.

Minulla ei ole tähän mitään lisättävää.

1 kommentti          Bookkaa tämä

MTV3:n valehtelun sijaan kannattaa lukea, mitä todella tapahtui

9/2/20140 kommenttia          Bookkaa tämä

Suojelusenkeli

7/2/2014

Arto Luukkanen (s. 1964) on Helsingin yliopistosta väitellyt teologian tohtori, jonka tutkimustyö on kohdistunut laaja-alaisesti Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan sekä sen nykypäivän politiikkaan.

Hän toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella ja hän on kirjoittanut monia Venäjän-tutkimuksen alan perusteoksia.

Suojelusenkeli on romaani suomalaisille tutusta lähetystöneuvos Viktor Vladimirovista. Tieto hänen "märkien operaatioiden" roolistaan vuoti julkiseen tietoisuuteen vasta pari vuotta sitten.

Virallisesti Vladimirov tunnettiin kylmän sodan aikana hiljaisena neuvostodiplomaattina, joka oli Suomen asiantuntija. Hän oli myös Suomen poliittiselle ja taloudelliselle eliitille liiankin vanha tuttavuus.

Todellisuudessa tämän harmaantuneen ja kohteliaan toverin rooli Suomessa oli kuitenkin vain peitetarina; hiljainen lähetystöneuvos organisoi ja toteutti Neuvostoliiton tekemät salamurhat lännessä. Romaani sijoittuu ajallisesti Suomessa ja maailmalla Kuuban kriisistä 1961 Kennedyn murhaan, Prahan kevääseen ja Neuvostoliiton tuhoon saakka.

Kirja päättyy vuoteen 1995. Trilleri vie lukijan arkisten salamurhien, tappajien ja velvollisuudentuntoisten kiduttajien maailmaan, johon tavalliset ihmiset eivät normaalisti koskaan törmää. Se pakottaa pohtimaan, mikä Vladimirovin merkitys oli todellisuudessa, mikä hänen suhteensa oli Juri Andropoviin, Urho Kekkoseen ja suomalaisiin ylipäänsä.

Kenen suojelusenkeli Vladimirov oli? Ketä ja mitä hän suojeli ja miksi?

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Emmekö mahda byrokraateille mitään?

7/2/2014

Maailmassa on vuosituhansien aikana syntynyt ja kuollut valtava määrä erilaisia ammatteja. Elämän kiertokulku on aivan normaalia ja tietää tietysti sitä, että tulevaisuudessa moni nykyisinkin tavallinen ammatti  häviää.

Etla on arvioinut ammattien uhanalaisuutta. Suuressa katoamisvaarassa ovat valokuvien kehittäjät. Melko turvallisissa ammateissa toimivat esimerkiksi kuulontutkija ja hotellinjohtajaa.

Luokaamme silmäys kauemmas kuin Etla, joka tuijottaa vain muutaman vuoden päähän.

Jos seuraa tarkasti uutisia, voi päätellä että Suomessa byrokratia lisääntyy, vaikka sitä pitäisi päinvastoin purkaa. Purkaminen on mahdotonta, koska tarvitsemme uusien typerien lakien täyttäjiksi ja valvojiksi uusia tarkastajia ja tietysti virkamiehiä.

EU on tekemässä vakavissaan päätöstä puun polton vaarallisuudesta. Niinpä Suomessa joudutaan tämä tapa mitä ilmeisimmin lopettamaan ja siirtymään tuontienergiaan, koska puun poltto on hengenvaarallista.

Suomessa on arvioitu olevan noin miljoona tulisijaa. Tämä on suuri määrä, jolla voimme työllistää vaikkapa alussa mainitsemiani valokuvankehittäjiä, kun heidät huolellisesti koulutetaan uudestaan. Tarkastajien lisäksi tarvitaan tietysti muuta henkilökuntaa: takkojen cd-merkitsijöitä, tarkkaveron laskijoita ja hiukkasverotutkijoita.

Suomen hallituksen käsittämätöntä toilailua seuratessa tajuaa, että se tulee toimillaan lisäämään virkamieskuntaa huomattavasti. Hallitus kun ei ole vielä huomannut, että veronkorotuksilla tyrmätään orastavan kasvun mahdollisuudet Suomessa. Jotta hallitus pysyisi tavoitteissaan, meidän on palkattava kokonaan uusia ammattikuntia.

Keitä he ovat?

No, he ovat tietysti veroinnovaattoreita, naisia ja miehiä, joilla on kekseliäisyyttä pohtia uusia verotuskohteita, vanhat kun alkavat olla puhkiverotettuja. Keksimättä on vielä muun muassa älypuhelinvero.

Myös himmelinrakentaja kuuluu tulevaisuuden ammatteihin. Heitähän tarvitaan ehdottomasti kuntarakennetta uudistettaessa ja vanhoja kuntia uuteen uskoon sorvattaessa. Himmelinrakentajia olisi tarvittu myös Salon hallinto-organisaatiota uudistettaessa. Nyt hommaan joutui ryhmä harrastelijoita, joista osa oli niin voimakkaasti kytköksissä ay-liikkeeseen ja kunnan työntekijöihin, ettei siitä mitään tullut. Jos olisi leikattu liian paljon kunnan virkoja, olisi samalla menetetty vino pino kunnan työntekijöiden ääniä, eduskuntavaalit kun alkavat kolkutella hiljalleen ovelle.

Osa hallintosääntötyöryhmän jäsenistä taas kuului sellaisiin puolueisiin, etteivät he voineet edes kuvitella virkamiesten erottamista. Kuka sitä nyt hyvälle veljelle kenkää antamaan.

Sopivia himmelinrakentajia siis tarvitaan tulevaisuudessakin. Heille pystyy järjestämään työpaikkoja, kun jätetään muutama maaseudun tie päällystämättä, lopetetaan haja-alueen kouluja ja jätetään vanhukset murjuihinsa ”ei kenenkään” vastuulle. 

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Mahdoton yhtälö

7/2/2014

Kannattaako äänestäminen.

Kyllä ja ei.

Seuraavat EU-vaalit ovat kenties Suomen historian tähän mennessä tärkeimmät vaalit.

Se johtuu siitä, että niissä ratkaistaan Suomen kohtalo – kohti liittovaltiota vai kohti vapautta.

EU-vaalien jälkeen seuraavat vuonna 2015 eduskuntavaalit. Niitä varten muun muassa SDP on jo ajamassa joukkojansa taisteluasemiin, kukaan ei tosin tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä. Varmuuden vuoksi Jutta Urpilainen on heitetty susille ja Antti Rinteestä, jolla on sivumennen sanoen melko mielenkiintoinen menneisyys, ei kukaan tiedä, onko hän vain jonkun kolmannen ehdokkaan bulvaani vai tosimielellä liikkeellä.

Mitä merkitsee äänestäminen eduskuntavaaleissa?

Mikään äänestystulos ei seuraavissa vaaleissa lopeta suurinta uhkaamme eli julkisen sektorin pöhötautia, se on varmaa. Hyvinvointivaltiosta huolehtiminen jää yritysjohtajien harteille. He saattavat olla isänmaallisia miehiä, sillä miehiä he ovat, mutta heidän pitäisi uskaltaa panostaa kansainväliseen kilpailuun hallituksen toimista huolimatta. Kansakunnan edun vuoksi uhrautuminen ei ehkä kuitenkaan ole heidän työkalupakissaan päällimmäisenä.

Suomalaisten yritysten tulisi oppia tekemään yhteistyötä. Se on ainoa mahdollisuutemme. Meitä on viisi miljoonaa, kun esimerkiksi jenkkejä on kolmesataa miljoonaa. Suomesta ei voida ponnistaa kovin monelle alalle yhtä aikaa. Yhteistyö olisi voimaa.

Summa summarum – minkäänlainen lopputulos eduskuntavaaleissa ei johda mihinkään, vaan kaikki jatkuu samanlaisena riippumatta siitä, kuka heiluu pääministerinä ja kuka valtiovarainministerinä.

Saamme juuri sellaiset herrat kuin ansaitsemme.

Siitä huolimatta aion käydä äänestämässä jokaisissa vaaleissa kuolemaani asti.

Käykää tekin.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Kansa kiittää

4/2/2014

Kreikan ja troikan välisissä neuvotteluissa mukana oleva euroalueen virkamies on vahvistanut uutistoimisto Reutersille, että Kreikka tarvitsee uuden 10-20 miljardin pelastuspaketin selvitäkseen vuosista 2014-2015.

Saksaislehti Der Spiegel kertoi viikonloppuna Saksan valmistelevan Kreikalle 10-20 miljardin euron suuruista kolmatta pelastuspakettia. Tiedot perustuivat lehden näkemään valtiovarainministeriön viisisivuiseen raporttiin.

IMF:n mukaan Kreikan budjettivaje ensi vuodelle on 4,4 miljardia euroa ja vuodelle 2015 6,5 miljardia euroa. Tarkkaa määrää on kuitenkin liian aikaista arvioida, koska kaikkia viime vuoden taloustilastoja ei vielä ole saatavilla.

”Tarkasta summasta on eri arvioita ja todellinen luku asettuu 10-20 miljardin väliin”, nimettömänä pysytellyt virkamies sanoi Reutersille.

Reutersin lähteiden mukaan Kreikka ja troikka ovat edenneet neuvotteluissaan ja Kreikka on myöntynyt suurimpaan osaan troikan vaatimista lisäsopeutustoimista.

Vaihtoehtoina on maan virallisille velkojille suunniteltu uusi velkaleikkaus tai lisärahoituksen järjestäminen Euroopan hätärahastolta. Vaihtoehtoiset toimet eivät kuitenkaan ole olleet keskusteluissa pöydällä, koska useat maat vastustavat ankarasti Kreikan velkojen leikkaamista. Aiemmin Kreikka on saanut 240 miljardin euron suuruiset lainaohjelmat kahdessa eri ohjelmassa.

Lähde: Talouselämä

Mutta kuinka silloin käy Suomen ammattiyhdistyliikkeen?

2 kommenttia          Bookkaa tämä

X ja Y

4/2/2014

Tiedättekö, mitä tarkoittaa X-sukupolvi?

Se tarkoittaa vuosien 1964-1979 välisenä aikana syntyneitä, jotka ovat tulleet työikään 90-luvun laman aikana. Tämä sukupolvi ei tule koskaan saavuttamaan vanhempiensa elintasoa vaan jää heitä köyhemmäksi.

Lama toi Suomeen massatyöttömyyden, pätkätyöt ja ulkoistuksen varjossa elämisen. Sukupolvella oli toki yhteisiä hyviä kokemuksia, kuten Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton romahtaminen ja USA:n nouseminen maailman ainoaksi supervallaksi, mutta myös negatiivisia kokemuksia, kuten epävarmat työsuhteet, huonot työolot, heikot palkat ja pitkä työttömyysjaksot. Noin 45 prosenttia X-sukupolven edustajista ei ole koskaan elämänsä aikana ollut vakituisessa työsuhteessa, vaikka he ovat paremmin koulutettuja, kielitaitoisempia ja kaikin puolin sivistyneempiä kuin vanhempansa.

Toisen maailmansodan jälkeen tulot ja elintaso ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta nyt tälle kehitykselle näyttäisi tulevan loppu. X-sukupolvi tulee olemaan ensimmäinen sukupolvi, josta tulee köyhempi kuin vanhemmistaan, ja tämä köyhtyminen tulisi näillä näkymin jatkumaan.

X-sukupolven jälkeen on nimittäin syntynyt uusi sukupolvi, jota nimitetään Y-sukupolveksi.

Se tarkoittaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyttä sukupolvea. Nimitys on johdettu edellistä sukupolvea kuvaavasta X-sukupolvi-nimityksestä. Samasta kohortista käytetään myös muun muassa nimityksiä nettisukupolvi ja milleniaalisukupolvi tai lyhemmin milleniaalit.

Vielä tänään Vattin pääjohtaja, harhainen Juhana Vartiainen pelottelee, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, Suomeen tulee ennennäkemätön työvoimapula. Hänen mukaansa Suomeen pitäisi rahdata ulkomailta valtaisia määriä ihmisiä, että työvoima riittää. Nyt kun suurten ikäluokkien pääosa on eläkkeellä, mistään työvoimapulasta ei näy merkkiäkään. Päinvastoin, työttömänä on edelleen yli 300 000 henkeä.

Miksi X-sukupolvi jää köyhemmäksi kuin vanhempansa - ja Y-sukupolvi vielä sitäkin köyhemmäksi?

Tärkein syy on työelämän murros ja sen raju huonontuminen. 1990-luvun lama oli katastrofi, josta Suomi ei ole vieläkään selvinnyt. Tuon laman perintönä meillä on yhä jättityöttömyys ja valtava määrä inhimillisiä tragedioita. Ja jos ensimmäinen työpaikka on pätkä-, silppu- tai tilapäistöitä, on todennäköistä, ettei työura koskaan kohoa siivilleen, vaan se jää lopullisesti pätkä-, silppu- ja tilapäistöiden asteelle. Siitä ei kerry sen enempää palkkaa kuin eläkekertymääkään, saati omaisuutta. Nollan rajalle painettu inflaatio on merkinnyt myös sitä, että yhä harvemmalla X-sukupolvelaisella on ollut varaa sellaiseen omaisuuteen, joka perinteisesti on hankittu velkarahalla, kuten omistusasuntoon, veneeseen tai kesämökkiin.

On arvioitu, että X-sukupolvesta olisi 15-20 prosenttia lopullisesti syrjäytynyt. Y-sukupolven, joka astui kouluun 1990-luvun lamassa ja työelämään nyt 2010-luvun lamaan, luvut ovat vielä hurjempia. Arvion mukaan tästä sukupolvesta jo liki 30 prosenttia on syrjäytynyt. Asuntojen hinnat ovat nousseet niin paljon, että asunnon omistaa enää vajaa puolet 60- ja 70-luvulla syntyneistä, kun 40- ja 50-luvulla syntyneistä omistusasunto on neljällä viidestä.

Näen, että ratkaiseva syy köyhtymiseen on Suomen teollisuuden romahtaminen. Teollisuus on ainoa elinkeinohaara, joka luo uutta lisäarvoa, kun palvelut vain jakavat jo olemassa olevaa eivätkä tuota mitään.

Teollisuus jaetaan kolmeen haaraan: pääomavaltaiseen (raskas teollisuus, konepajateollisuus, jne.), raaka-ainevaltaiseen (prosessiteollisuus, paperiteollisuus, kemian teollisuus) ja työvoimavaltaiseen (kevyt teollisuus, mekaaninen puunjalostus jne.).

Elektroniikkateollisuus ja hightech-teollisuus on tyypillistä kevyttä teollisuutta ja hyvin työvoimavaltaista, koska sen suurimmat kustannustekijät aiheuttavat työvoima ja palkat.

Ne maat, jotka ovat voimakkaimmin panostaneet pääomavaltaiseen teollisuuteen, kuten Saksa ja Sveitsi, ovat deindustrialisoituneet vähiten ja niiden tulevaisuudennäkymät ovat parhaat.

Suomi on tässä suhteessa täysin näköalaton, koska elektroniikkateollisuutemme on ulkoistettu Kiinaan ja Intiaan eikä myöskään raaka-ainevaltaisesta teollisuudesta tunnu näillä leveysasteilla enää tulevan mitään. On aivan sama, mikä puolue Suomea johtaa tai kuka on pääministerinä. Paluuta ei enää ole.

Suomen tulevaisuus olisi ollut konepajateollisuudessa, ei sellunkeitossa eikä bittinikkaroinnissa. Lisää lunta tupaan – myös Salon tupaan – tulee tuomaan se, että muutaman vuoden päästä Microsoft huomaa saaneensa Nokiasta käpäläänsä Mustan Pekan. Silloin Salossa on 1 200 työtöntä lisää.

Kuinka silloin käy ammattiyhdistysliikkeen?

4 kommenttia          Bookkaa tämä

Unelma kommunistisesta Suomesta

4/2/2014

Mikko Uolan uusi tutkimus sodanjälkeisen Suomen sisäpolitiikasta ja kommunistien roolista vuosina 1944–53 sisältää monilta osin uutta mielenkiintoista tietoa.

Teksti on hyvin dokumentoitu, mutta silmään pistää myös tietty mustavalkoisuus. Kommunistit nähdään useimmiten pelkkinä pahiksina, kun taas muut poliittiset toimijat isänmaallisina oikeusvaltion puolustajina.

Sodanjälkeisistä ”Vaaran vuosista” kuten myös ”Kekkoslovakian suomettumisesta” on ilmestynyt paljon tutkimusta, nimenomaan Neuvostoliiton hajottua. Tämä tosiasia kertoo maamme erityisaseman ja vaikkapa YYA-sopimuksen uudelleentulkinnoista Suomen idänsuhteissa ja sisäpolitiikassakin ennen vuotta 1991. Moskovan arkistojen (osittainen) avautuminen ja itsesensuurin poistuminen ovat niinikään panneet vauhtia tutkimustyöhön.

Mikko Uola ei käytä Moskovan dokumentteja, mutta sitäkin perusteellisemmin suomalaisia arkistolähteitä, valvontakomission, Valpon ja Supon tuotoksia, lehdistöaineistoja ja muistelmia. Tutkijan ansioksi pitää lukea ainakin sodanjälkeisten vaalikamppailujen ja äärivasemmiston (SKP, SKDL) valtaannousun yksityiskohtainen kirjaaminen.

Erittäin suurella mielenkiinnolla luin ”ohranan valtaamisesta” ja punaisesta Valposta, asekätkennästä, niin sanotuista Leinon vangeista ja turvasäilöön suljetuista sekä Suomesta poliittisen tai ideologisen toimintansa vuoksi paenneista ”maanpakolaisista”. Heitäkin oli varsin runsaasti. Muutamasta keskeisestä toimijasta (Aladar Paasonen, Lauri Törni) on vastikään ilmestynyt myös uutta tutkimuskirjallisuutta.

On päivänselvää, että maan alta ja vankityrmistä ministereiksi, Valpon virkailijoiksi tai politiikan tähtihahmoiksi nousseet kommunistit halusivat innolla muuttaa poliittisia käytäntöjä, rakentaa sosialistista Suomea. Otto Wille Kuusisen tytär Hertta Kuusinen lienee yksi valovoimaisimmista ja näkyvimmistä tässä joukossa.

Kosto oli ja on aina myös yksi motiivi politiikanteossa. Osa kommunisteista hallitsi ”herrahissin” huonosti, osa paremmin: kulttuuriväkeäkin riitti vasemmalla laidalla. Sisäministeri Yrjö Leinon suurimmaksi synniksi nousi alistuminen valvontakomission painostukseen: esimerkiksi parinkymmenen, pääosin ”valkoisen” venäläisemigrantin luovutus Neuvostoliittoon. Ministeri ylitti valtuutensa ja sai vähän myöhemmin maksaa kömmähdyksestään. Paljon pahempi oli luovutettujen ”Leinon vankien” kohtalo ja tulevan leirielämän ankeus.

Jostakin syystä Uola jatkaa ”Vaaran vuosia” ja kommunismiunelmaa aina Stalinin kuolemaan (1953) saakka. En näe tähän perusteita: poliittinen kartta rakentui uudelleen jo kesän 1948 eduskuntavaalien jälkeen. Ja paljon ennen SKDL:n vaalitappiotakin oli Valpossakin tapahtunut yhtä ja toista.

Kommunistista unelmaa tuskin monikaan helli enää 1950-luvulla: SKP ja varsinkin SKDL alkoivat kummasti sopeutua reaalipolitiikkaan. Stalinismi puolueessa jatkui vielä pitkään, mutta Tshekkoslovakian tie ei sittenkään ollut Suomen tie, vaikka Otto Wille ja Hertta Kuusinen aluksi niin uskoivat.

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Lokakuu 2020 (39)
Syyskuu 2020 (64)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com