Skitsofrenistä

7/5/2015

Valiokunnan iltapäivä kului Välimeren ja holistisen maahanmuuttostrategian parissa.

Ihmiset vaativat yhtäältä päättäväistä taistelua ihmissalakuljettajia vastaan ja korostavat toisaalta samaan hengenvetoon tulijoiden pyhää oikeutta tulla (ja jäädä) Eurooppaan.

Tämä on hiukan skitsofreenista. Jos taistelemme ihmissalakuljettajia vastaan ja voitamme kyseisen taistelun, miten Libyan rannikolla odottavat sadattuhannet ihmiset pystyvät käyttämään pyhää oikeuttaan tulla Eurooppaan? Rakennammeko kenties sillan Välimeren yli, vai kaivammeko tunnelin sen ali?

Tämä on vain yksi esimerkki siitä ongelmasta, että ei ole strategiaa. Eurooppa ei ole päättänyt, mitä se tavoittelee, ja sen vuoksi reagointi on vain sekalainen joukko toimenpiteitä, jotka ovat usein ristiriidassa keskenään.

Jos lähtökohta on, että kaikilla on oikeus tulla Eurooppaan, on päätettävä, koskeeko tämä oikeus vain niitä, joilla on riittävästi rahaa ja fyysistä kuntoa merimatkaan, vai myös kaikkia niitä kurjissa oloissa eläviä, jotka jäävät Afrikan sarveen tai Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Sieltä eivät tulijat lopu. Asukkaita on tällä hetkellä toista miljardia ja vuoteen 2100 mennessä neljä miljardia.

Lisäksi jonkun pitäisi kertoa, millä tänne tulleiden ylläpito rahoitetaan, ja minkä muun asian kustannuksella. Vai onko jossain sellaista rahaa, joka ei ole mistään muusta pois, eli joka jäisi käyttämättä, jos sitä ei käytettäisi satojentuhansien tai jatkossa miljoonien vuotuisten tulijoiden vastaanottoon ja ylläpitoon?

Kuten sanottua, pitäisi päättää, mihin pyritään, ja sitten keksiä keinot sinne pääsemiseksi. Australia on päättänyt, että sillä ei ole halua eikä varaa kalliiksi käyviin vieraisiin, ja toimenpiteet ovat näennäisestä epäinhimillisyydestään huolimatta tämän mukaisia. Australian vesillä hukkuu vähemmän ihmisiä kuin Välimerellä, koska lähtöhaluisille on tehty sanoin ja teoin selväksi, ettei meren ylittämisestä seuraa muuta kuin käännytys merelle.

Jussi Halla-aho

Euroopan parlamentin jäsen

1 kommentti          Bookkaa tämä

Salon sopeuttamisohjelman aikataulua kiristettiin

5/5/2015

Salon sopeuttamisohjelma aiotaan saada kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi jo 1. kesäkuuta. Alkuperäistä aikataulua on kiristetty kaksi viikkoa.

Kaupunginjohtaja Antti Rantakokko ilmoitti maanantaina, että aikaistuksesta on sovittu valtuuston puheenjohtajan ja valtuustoryhmien johtajien kanssa. Tarkoitus on, että kaupunginhallitus hyväksyy sopeuttamisohjelmaan perustuvan ensi vuoden talousarvion raamit juhannuksen jälkeen.

Salon lautakunnat eivät pääse käsittelemään lainkaan kaupungin virkamiesjohdon esitystä kymmenen miljoonan euron sopeuttamisohjelmasta. Ohjelma viedään suoraan kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuuston hyväksyttäväksi.

Esitys julkistettiin viime viikolla. Hallitus käsittelee sitä iltakoulussaan ensi maanantaina. Kaupunginjohtajan ajatuksena on, että valtuuston periaatepäätös sopeutustoimista sitoisi kaupunginhallitusta, lautakuntia ja virkamiehiä.

Lähde: SSS - Asko Lehtonen

Kaupunginjohtaja Antti Rantakokko oli 30.4. yhteydessä poliittisten ryhmien puheenjohtajiin. Hän ehdotti, että ohjelmaa aikaistettaisiin ja tuotaisiin, kuten SSS uutisessaan toteaa jo 1. kesäkuuta kaupunginvaltuustoon. On aivan käsittämätöntä, jos lautakunnat eivät pääse lainkaan lausumaan mielipidettään ohjelmasta ennen ensi syksyä.

Olen satavarma siitä, että lautakuntien ohittamista ei ole otettu ryhmien puheenjohtajien kanssa puheeksi. Joko Rantakokon ulostulo on tulkittu virheellisesti tai sitten on kysymys sellaisesta demokratian halveksimisesta, joka on ennenkuulumatonta jopa Salossa.

Näissä erilaisissa selvitys- ja pelastautumissuunnitelmissa on aina hirveä kiire. Käsittelyyn tulevaa sopeutusohjelmaa virkamiehet ryhtyivät laatimaan jo viime vuoden elokuussa. Aikaa sopeuttamiseen on ollut koko tähän astinen valtuustokausi. Jo tehdyistä ratkaisuista ei ole tänä päivänä saatu selviä laskelmia siitä, tuottivatko ne säästöjä vai lisäsivätkö vain kuluja. Kokonaissummaksi sanotaan 20 miljoonaa euroa, mutta onko summa todellinen vai pelkästään laskennallinen?

Kaupunginhallitus ja valtuuston haluavat aivan varmasti tarkkoja laskelmia siitä, ovatko sopeutusohjelmassa kuvatut säästöt realistisella pohjalla.

Erityisesti Meritalon koulun lopettamisessa pitää kuulla sitoutumattomia ja riippumattomia asiantuntijoita, ennen kuin tehdään yhtäkään päätöstä.

Ei näitä hommia näin hoideta. Eikä demokratia toimi tällä tavalla.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Jatkojytky ja media

5/5/2015

1. PS - puolue pakeni vastuuta jättäytymällä oppositioon.

Tällaista mantraa toistettiin mediassa edellisten (2011) eduskuntavaalien jälkeen seuraavien (2015) vaalien kynnykselle asti.

Persukauhuiset toimittajat ja mediat raportoivat säännöllisesti persujen pakoilleen hallitusvastuuta. Media halusi muistuttaa kansalaisia siitä, kuinka typerää ja turhaa perussuomalaiset - puolueen äänestäminen on.

Tavoitteena oli tietysti saada persujen kannatus vahvaan laskuun vuoden 2015 vaaleja ajatellen.

2. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa persut, vastoin useiden politiikan suurten tietäjien ennustuksia ja ukaaseja, jytkytteli jatkojytkyn.

Jatkojytkyn seurauksena mediassa alkoi uusi kauhistelu. Tällä kertaa median monivärinen, mutta yksiarvoinen sekametelisakki aloitti pelottelukirjoittelun, jolla haluttiin estää PS-puolueen hallitukseen nousu.

Poliitikoista median toiveisiin vastasivat Sdp:n historiansa surkeimpaan suosioon johtanut Antti Rinne sekä kovan henkilökohtaisen ja puolueen vaalitappion kokenut Paavo Arhinmäki.

Paavo Arhinmäen vappupuheesta saattoi aistia kaikuja sekä natsien että kommunistien retoriikasta ja metodiikasta. Arhinmäen mielestä yhdenkään vastuuntuntoisen puolueen ei pitäisi mennä samaan hallitukseen PS-puolueen kanssa.

Kummallakin totalitaristisella väkivalta-aatteella oli taipumus estää eri mieltä olevien pääsy politiikan vaikuttaville paikoille.
Jos puhe ei tehonnut, niskalaukaus, omaisuuden tuhoaminen tai henkihieveriin hakkaaminen osoittivat poliittisille vastustajille oikean ajattelun mallin.

3. Median mielipiteen vastaiset tapahtumat jatkoivat vyöryään, kun Juha Sipilä ilmoitti eilen, että "ei enää esteitä hallitukseen", tarkoittaen persujen olevan nyt samalla viivalla muiden hallituspuolue-ehdokkaiden kanssa. Median ja vasemmistopuolueiden vihakampanja saattaa siis "mennä kiville". Mitään ei ole vielä kuitenkaan kirkossa kuulutettu.

4. Media tuntuu jo hiukan luovuttaneen ja elää uskossa, jonka mukaan hallituksen rungon muodostavat keskusta ja perussuomalaiset.
Apupuolueeksi esitetään joko Sdp:tä tai kokoomusta.

Ihmettelen kovasti, jos Rkp ei ole mukana, sillä suomenruotsalainen selkäranka taipuu vaikka 180 astetta, kun toisessa vaakakupissa on kielipolitiikka.

5. Mutta ei hätää, sillä tänä aamuna media (Yle) kaivoi taskustaan uuden negatiiviselta haiskahtavan kortin, joka liittyy persuihin.
Aamun Ylessä herra Ylimielisyys, Pekka Ervasti todisti, että persuäänestäjä pettyy aina.

Jos PS on hallituksessa, persuäänestäjä pettyy, koska puolue ei saa kaikkia haluamiaan asioita hallitusohjelmaan.
Jos PS taas ei ole hallituksessa, persuäänestäjä pettyy, koska PS ei ole hallituksessa.
Samalla linjalla Ervastin kanssa oli Ylen nykyinen ”asiantuntija” ja lausuntoautomaatti Erkka Railo.

Lopuksi kysymys, joka nousi mieleen Ervastin ja Railon mielipiteistä.

Tuntuuko sinusta, joka olet äänestänyt PS-puoluetta, että Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitus (ryhmä toimittajia) pitää itseään jotenkin fiksumpana ja sinua vähän hölmönä tollukkana, joka ei ymmärrä mitään politiikan lainalaisuuksista?

Henkilökohtaisesti en tunne yhtään ihmistä, joka kuvittelee, että monipuoluehallitusta muodostettaessa yksikään puolue saa kaikki haluamansa asiat hallitusohjelmaan.

Toisin sanoen. Montako kertaa Yle on aiemmin uutisoinut, että Sdp:n tai kokoomuksen tai keskustan kannattajat pettyvät, koska heidän puolueensa ei saa vaaliohjelmansa kaikkia asioita hallitusohjelmaan?

Heikki Porkka

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Pirkko Ruohonen-Lerner europarlamenttiin

4/5/2015

Perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner siirtyy europarlamenttiin. Meppipaikka avautui, kun helsinkiläinen Sampo Terho (ps.) tuli äskettäin valituksi eduskuntaan. Päätös ei ollut Ruohonen-Lernerille helppo. Hänen nimensä on noussut esille eduskunnan puhemiehen paikkaa ja perussuomalaisten mahdollisia ministeripaikkoja koskevissa spekuloitaessa.

Ruohonen-Lerner haluaa keskittyä europarlamentissa velkaantumisen hallintaan ja talousasioiden kuntoon saattamiseen.

Porvoolainen Pirkko Ruohonen-Lerner sai vuoden 2014 eurovaaleissa 20 942 ääntä. Tämän vuoden eduskuntavaaleissa hän keräsi 3301 ääntä. Ruohonen-Lerner on edellisellä eduskuntakaudella toiminut eduskuntaryhmän puheenjohtajana, tarkastusvaliokunnan jäsenenä sekä Eduskunnan pankkivaltuuston varapuheenjohtajana.

SUOMEN UUTISET

1 kommentti          Bookkaa tämä

Taakanjaon hirvittävä mekanismi

4/5/2015

EU-eliitti on jo päättänyt, että taakanjako tullaan toteuttamaan jäsenmaissa. Koska sellainen ymmärrettävästi herättää suurta vastustusta tavallisissa kansalaisissa, EU-eliitti on päättänyt levittää kiivaasti Välimeri-propagandaansa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen ja saadakseen ihmiset myötätuntoisiksi hukkuneille. Olemme kaikki tätä propagandaa kohdanneet viime aikoina.

Kun käytin sanaa propaganda, en suinkaan tarkoittanut, etteikö Välimerellä hukkuisi ihmisiä. Varmasti hukkuu. Mutta se jättimäinen mediarummutus, mitä tämä ilmiö on osakseen saanut, paljastaa, että Eliitillä on nyt jotakin tekeillä - ei Eliitti julkaise sellaisia uutisia ja juttuja, jotka ovat sille epäedullisia.

Silmiinpistävää on myös se, että tämän ongelman ilmiselvin, humaanein ja tehokkain ratkaisu ei ole saanut tilaa mediassa: milloin olette nähneet, että joku merkittävä poliitikko neuvoisi laittamaan rajat kiinni tämän tragedian pysäyttämiseksi?

EU-eliitti haluaa toteuttaa Euroopassa suurimittaisen poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen kaaoksen ja tässä tarkoituksessa se haluaa laskea miljoonat kehitysmaalaiset tuhoamaan järjestäytyneitä yhteiskuntiamme. Tämä biologinen ase on toden totta tehokas. Irvokkainta on, että sitä markkinoidaan humanismilla, vastuunkannolla, välittämisellä ja heikomman auttamisella, vaikka sen lopputulos on kaikkien noiden käsitteiden vastakohta, ihmisyyden alasrepiminen Euroopassa.

Me olemme sodassa. Meidät halutaan tuhota. Nämä ovat länsimaisen sivilisaation kohtalonhetkiä. Seisomme yhtä tärkeän haasteen edessä kuin aikaisempi sukupolvi, joka joutui sotaan. Jokainen taakanjaon kannattaja on vastapuolen sotilas, hirvittävä ihmisyyden ja humanismin vihaaja.

Me emme saa murtua tämän kohtalonkysymyksen edessä emmekä saa antaa propagandakyynelten sumentaa ajatteluamme ja rakkauttamme ihmisyyteen.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Miksi hukutimme pienen punahameisen tytön?

3/5/2015

Siihen vastaa Pauli Vahtera blogissaan.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Entäs virkamiesten ylipitkät lomat

2/5/2015

Milloin virkamiesten lomat muutetaan saman mittaisiksi kuin yksityisillä, viiteen viikkoon vuodessa. Tarkka määrä heillä on 38 päivää vuodessa. Toisin kuin yksityisellä puolella, julkisella puolella lauantaita ei lasketa mukaan. Näin ollen 38 lomapäivää jaetaan viiden työpäivän viikoilla, mistä tulee kahta päivää vaille kahdeksan viikkoa lomaa. Siinä kyllä olisi tehostamisen paikka, ennemmin virkamiesten lomat kuin lasten koulut ja synnytykset!

Lähde: SSS

Tätä sinun pitää kysyä Lauri Lylyltä ja kumppaneilta. Salon luottamushenkilöt eivät mahda tällä asialle yhtään mitään.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Äly hoi

2/5/2015

Pajulan ala-asteen tapauksesta –

Salolle tosiaan myönnettiin aiemmin mainittu 364 000 ryhmäkokojen pienentämiseen
Ei 170 oppilasta mitenkään siirretä ympäri kaupunkia ilman, että jossain ryhmäkoot nousevat, taasko tässä on tällainen näennäissäästö ajatuksissa?

Väistämättä – kuten virkamiehet jo vihjasivatkin – tulee lasten uudelleen sijoitteluja myös muiden koulujen osalta, miksi ihmeessä näitä pieniä ihmisiä käytetään pelinappuloina?

Kaupunkiliikenneverkkokin on täysin riittämätön tukemaan pienten lasten matkoja Keskustan tai Ollikkalan kouluun.

Lähde: SSS

Äly hoi ei ole nyt aivan ajan tasalla. Ollikkalaan, joka sijaitsee hyvin lähellä Pajulaa, mahtuu tällä haavaa 130-140 oppilasta. Ollikkalan koulu on juuri peruskorjattu, joten hometta ei pitäisi ainakaan pariin vuoteen esiintyä. Jos lisätarvetta on, niin seuraava paikka on Keskustan koulu, mutta tällä muuttovauhdilla, kun vanhemmat muuttavat lapsineen työn perässä muualle, Ollikkalan koulu riittänee yksin. Siellä on ollut aikoinaan 500 oppilasta, mutta nyt siellä on 200 oppilasta.

Peruskoulun oppilaalla on oikeus koulukuljetukseen lakisääteisesti (ilman erillispäätöstä), mikäli koulumatkan pituus on yli 5 km (1.-2. luokka 3 km). Tämä kerrotaan Salon kaupungin koulukuljetusperiaatteissa, jotka löytyvät Salon nettisivuilta.

Salo sai valtiolta 364 000 euroa ryhmäkokojen pienentämiseen, mutta on turha olla valtion kanssa liian luottavainen. Todennäköisesti tuota rahaa ei enää tule.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Entinen salolainen

2/5/2015

Nyt on pakko laittaa ns. kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ja onnitella itseään järkevästä valinnasta eli poismuutosta. Salo on kohta kuoleva kaupunki, josta ulosmuutto, varsinkin lapsiperheiden kohdalla, tulee olemaan ainoa vaihtoehto.
Eivätkö päättäjät todellakaan löydä mitään muita vaihtoehtoja säästämiselle, kuin ne pienimmät ja heikoimmat. Kenelle Salon kaupungin päättäjät rakentavat tulevaisuutta? Itselleen ja hyväveli-ystävilleenkö? Äänestäkää lapsiperheet jaloillanne, mikäli se on mitenkään mahdollista.
Tuonkaltaiset kouluihin tehtävät leikkautukset ovat ainoastaan ja vain lyhytnäköistä päätöksentekoa, josta laskun maksavat lapset, ja sitä laskua he maksavat lopun elämänsä.

Lähde: SSS

Niinpä. Tässä on malliesimerkki siitä, mistä mainitsin. Jollette tee, kuten MINÄ haluan, niin muutan pois.

Nimimerkille tiedoksi, että päättäjät eivät ole esittäneet yhtään mitään vaan sopeutusohjelma on virkamiesten laatima.

Ennen valtuuston päätöstä (1.6.2015) ohjelmaa käsitellään muun muassa kuntakuulemisissa.

Tosin se taitaa tämän nimimerkin kohdalla olla myöhäistä.

Toivotan onnea perheelle uuden elämän alussa jossain muualla.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Taakanjakoa - tätä ette lue Helsingin Sanomista

1/5/2015

Keskustelu Välimeren tilanteesta on kiihtynyt niin mediassa kuin EU:n toimielimissäkin tuoreiden, paljon kuolonuhreja vaatineiden tragedioiden jälkeen. Parlamentin täysistunnot ovat viime aikoina jokseenkin säännöllisesti alkaneet hiljaisella hetkellä merellä kuolleiden muistoksi.

Keskeisiä kysymyksiä ovat "työntötekijät" ("push factors") eli syyt, joiden vuoksi ihmiset jättävät kotiseutunsa, "vetotekijät" ("pull factors") eli tekijät, jotka houkuttelevat ihmisiä juuri Eurooppaan, sekä siirtolaispainetta hyväksi käyttävät rikollisjärjestöt, jotka työntävät ihmisiä merelle merikelvottomissa aluksissa.

Käyn tässä kirjoituksessa tiiviisti läpi numeroita, tosiasioita, EU:n lainsäädäntöä sekä ratkaisuehdotuksia.

Vuosina 2004-2010 Euroopasta vuosittain turvapaikkaa hakeneiden määrä pysytteli 200 ja 280 tuhannen välillä, mutta tämän jälkeen luvut alkoivat kasvaa nopeasti:

2011: 309 000
2012: 335 000
2013: 435 000
2014: 626 000

Valtaosa, yli 500 000, näistä hakemuksista jätettiin EU-maihin. Muita suosittuja kohteita ovat Sveitsi ja Norja, jotka esim. Schengen- ja Dublin-järjestelmiin kuuluvina maina ovat maahanmuuttokysymysten kannalta de facto -jäsenmaita.

Välimeren kautta Unionin alueelle tuli viime vuonna 218 000 ihmistä, joista "keskisen Välimeren reittiä" Libyasta Italiaan käytti 171 000. Viimeksimainituista n. puolet oli syyrialaisia ja eritrealaisia. Komission edustaja kertoi viime viikolla Libe-valiokunnan kokouksessa, että syyrialaisten ja eritrealaisten osuus tulijoissa vähenee kuitenkin jatkuvasti, kun taas länsiafrikkalaisten "taloudellisten siirtolaisten" ("economic migrants") osuus kasvaa koko ajan. Tämä on toki silmämääräisestikin helppo havaita lehdistön julkaisemista valokuvista.

Tulijamäärät ovat kasvaneet kaikkein voimakkaimmin juuri keskisellä Välimerellä. Tulijoita oli siis viime vuonna 171 000, kun vuonna 2013 heitä oli 45 000. Kasvun odotetaan jatkuvan kiihkeänä myös tänä vuonna; tammikuussa 2015 tulijoita oli 3528, kun vuotta aiempi vastaava luku oli 2171. Itäisen Välimeren reittiä saapui viime vuonna 50 561 henkeä, kun edellisen vuoden luku oli 23 299. Talvikuukaudet ovat yleensä olosuhteista johtuen hiljaisimpia. Komission edustajan mukaan huhtikuuhun mennessä tulijoita on ollut n. 40 000.

Merellä tapahtuvat onnettomuudet saavat, oikeutetusti, paljon huomiota, mutta ne on asetettava kontekstiinsa. Vuonna 2014 hukkuneita tai kateisiin joutuneita oli n. 3500, mutta vähintään 214 500 siirtolaista pääsi meren yli. Vaikka merimatka on vaarallinen, todennäköisyys päästä elävänä Eurooppaan on erittäin suuri. Todennäköisyys joutua palautetuksi taas on erittäin pieni monestakin syystä. 2010 voimaantullut palautusdirektiivi loi yhteisiä sääntöjä palautuksille ja poistamisille. Jäsenmaat palauttavat siirtolaisia joko EU:n palautussopimusten tai kahdenvälisten sopimusten nojalla. Rajaturvallisuusvirasto Frontexilla on keskeinen operatiivinen rooli, kun taas European Return Fund antaa jäsenmaille rahoitusta.

Vain pieni osa niistä, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, palautetaan, ja tämän katsotaan toimivan vetotekijänä. Lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ei aina ole palautussopimuksia, eivätkä kolmannet maat noudata olemassaoleviakaan, minkä lisäksi siirtolaisten kansalaisuutta on usein vaikea määritellä.

Italialaiset reagoivat kahden vuoden takaiseen Lampedusan onnettomuuteen kansallisella Mare nostrum -meripelastusoperaatiollaan, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta räjäytti tulijoiden määrän ja oli tavallaan suora tulonsiirto merimatkoja järjestäville rikollisorganisaatioille. Marraskuussa Frontex käynnisti oman Triton-operaationsa, jonka resurssit ovat kuitenkin selvästi pienemmät. Tritonin kuukausibudjetti on 2,9 miljoonaa euroa, kun Mare nostrumin kuukausittaiset kustannukset olivat lähes 10 miljoonaa euroa.

(Frontex on vuonna 2004 luotu organisaatio. On muistettava, että sillä ei ole omaa kalustoa, joukkoja tai itsenäistä toimivaltaa, vaan ulkorajavalvonta kuuluu jäsenmaille. Frontex tukee ja koordinoi kansallisten rajavalvontaviranomaisten yhteistyötä sekä tekee tutkimusta ja tarjoaa koulutusta. Frontex voi myös lähettää EBGT-joukkoja (European Border Guard Team) yhteisoperaatioihin ja nopeaa toimintaa vaativiin tilanteisiin. Ne lainaavat kaluston jäsenmailta. EU:n rajahallintaa täydentää Eurosur-kommunikaatiojärjestelmä, joka mahdollistaa esim. viranomaisilta, satelliiteista ja laivoilta saadun tiedon reaaliaikaisen jakamisen.)

Monet kysyvät, miksei pakolaislaivoja voi käännyttää tai hinata takaisin Libyaan. Yhtenä syynä ovat kansainväliset lait, jotka velvoittavat pelastamaan merihädässä olevat ja toimittamaan heidät turvalliseen paikkaan. Toukokuussa 2014 voimaan tulleiden EU-säännösten mukaan mereltä noukitut siirtolaiset voidaan toimittaa siihen kolmanteen maahan, josta aluksen oletetaan lähteneen, tai siihen EU-maahan, josta käsin pelastusoperaatio toimii. Siirtolaislaivat ovat lähtökohtaisesti merihädässä, koska ne ovat merikelvottomia. Lisäksi ne seilaavat nykyään usein "aavelaivoina", ilman muuta miehistöä kuin matkustajat, mikä selittyy osin sillä, että EU-lainsäädäntö antaa mahdollisuuden rangaista niitä, jotka organisoivat laittomien siirtolaisten matkoja. Vuonna 2014 saatiin kiinni yli 8000 järjestäjää ("facilitator").

Miksi siirtolaiset siis tuodaan Italiaan sen sijaan, että laivat hinattaisiin takaisin Libyaan? Kyseessä on Geneven pakolaissopimukseen kirjattu non-refoulement -periaate, jonka mukaan turvapaikanhakijaa ei voida käännyttää eikä palauttaa, jos on olemassa vakavan vaaran tai vainon riski. Libya on romahtanut valtio, jossa tällainen riski epäilemättä on.

Euroopan parlamentti, etenkin sen vasen laita, on vaatinut hyvin kiihkeästi "laillisten reittien avaamista" siirtolaisille sekä mahdollisuutta hakea "humanitaarista viisumia" EU-maiden konsulaateista. Lailliset reitit eivät kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että Euroopalla ei ole varaa tänne pyrkiviin ihmisiin sellaisissa määrin kuin pyrkijöitä on. Lisäksi suurin osa Lähi-Idän ja koko maailman pakolaisista jää joka tapauksessa kriisialueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä oleville leireille, joiden olot ovat yleensä erittäin huonot. Itse asiassa juuri näillä oloilla perustellaan tyypillisesti sitä, että Euroopan pitäisi ottaa enemmän tulijoita vastaan. Kuitenkin sillä rahalla, joka käytetään yhden Eurooppaan tulleen, tukien varassa elävän siirtolaisen ylläpitämiseen, voitaisiin kohentaa huomattavan suuren ihmisjoukon elämisen edellytyksiä niillä leireillä.

Tähän vastataan yleensä, että "pitää tehdä molempia", ts. sekä ottaa tulijoita vastaan että tukea leireillä olevia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki raha, joka sijoitetaan Eurooppaan tuleviin siirtolaisiin, on pois siitä rahasta, joka voitaisiin käyttää leireillä olevien ihmisten auttamiseen. Eurooppaan siirretyn vähemmistön ongelmana ovat vastaanottokeskuksen apeat verhot ja vähäiset viihdemahdollisuudet. Leireillä olevien ihmisten ongelmia ovat ruuan ja puhtaan veden puute.

UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä 50 000 000 pakolaista. Libanonin, Jordanian, Turkin, Irakin ja Egyptin leireillä on lähes neljä miljoonaa syyrialaista pakolaista, minkä lisäksi Syyrian sisällä on 7,6 miljoonaa sisäistä pakolaista. On taloudellisesti ja varsinkin poliittisesti mahdotonta siirtää merkittävää osaa näistä ihmisistä Eurooppaan, eikä esimerkiksi Persianlahden öljysheikkejä voisi juuri vähempää kiinnostaa. Leijonanosa pakolaisista siis jää kaikissa tapauksissa leireihin, kunnes - toivon mukaan - he pääsevät joskus palaamaan koteihinsa. Tämän vuoksi kaikkia pakolaisia pitää pyrkiä avustamaan siellä missä he ovat sen sijaan, että pientä osaa pakolaisista "autetaan" tuomalla tai päästämällä heidät Eurooppaan.

Media, varsinkin Helsingin Sanomat, lähestyy usein Välimeren kysymystä runollisella "häpeäretoriikalla". Ennen kaikkea pohjoiseurooppalaisten pitää kuulemma hävetä:

    "Nämä ihmishenkien menetykset ovat suoraa seurausta Euroopan maiden – myös Suomen – kyvyttömyydestä yhteistyöhön ja taakanjakoon. Pohjois-Eurooppa on ollut haluton jakamaan vastuuta etelän kanssa, ja poliitikot ovat halunneet pysyä hissukseen maahanmuutosta, sillä he pelkäävät pakolaisten antavan lisäsytykkeitä populisteille."

On totta, että pelko maahanmuuttokriittisten liikkeiden voimistumisesta on tehnyt Euroopan hallituksista nihkeitä taakanjaon suhteen, mutta puheet Pohjois-Euroopan kyvyttömyydestä yhteistyöhön tai haluttomuudesta taakanjakoon ovat melko kohtuuttomia. Yhteistyötä esimerkiksi Italian ja Kreikan kanssa tehdään aiemmin mainitun Frontexin puitteissa. Vuosina 2014-2020 Italia saa yhteensä 522 miljoonaa euroa Turvapaikka-, siirtolaisuus- ja integraatiorahastosta (AMIF) sekä Sisäisen turvallisuuden rahastosta (ISF). Kreikkaa tuetaan samoista lähteistä 450 miljoonalla eurolla ja Espanjaa 500 miljoonalla eurolla.

Vaikka muodollista taakanjakomekanismia ei vielä olekaan, taakka jakautuu vapaan liikkuvuuden ja toimimattoman Dublin-menettelyn ansiosta jo nyt. Tai oikeastaan se ei jakaudu vaan siirtyy. Kuten kirjoituksen alussa sanoin, Euroopan maista haki viime vuonna turvapaikkaa 630 000 henkilöä. Tärkeimpiä ryhmiä olivat syyrialaiset, irakilaiset, afgaanit ja eritrealaiset. Jättävätkö nämä ihmiset turvapaikkahakemuksen ensimmäiseen turvalliseen maahan, kuten Dublin-menettely edellyttäisi?

630 000 turvapaikanhakijasta 32,5% jätti hakemuksensa Saksaan, 13% Ruotsiin, 10,3% Italiaan, 10% Ranskaan, 6,8% Unkariin, ja 5,1% Britanniaan. Väkilukuun suhteutettuna eniten turvapaikkahakemuksia ottivat vastaan seuraavat maat:

Ruotsi: 8417 hakemusta miljoonaa asukasta kohden
Unkari: 4331 -"-
Itävalta: 3296 -"-
Malta: 3174 -"-
Tanska: 2609 -"-
Saksa: 2509 -"-

Kuten huomaamme, Välimeren maat, Maltaa lukuunottamatta, eivät kuulu taakanjakajien top-5:een.

Dublin II -säännöstön mukaan vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä, samoin kuin suojelun tarjoamisesta, kuului sille maalle, jonka kautta hakija tuli EU-alueelle. Toiseen jäsenvaltioon siirtyvä hakija palautettiin automaattisesti ensimmäiseen. Tämä asetti hankalaan tilanteeseen ne jäsenmaat, jotka sattuvat sijaitsemaan ulkorajalla.

Dublin III (2013) ottaa huomioon EU-tuomioistuimen ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan turvapaikanhakijaa ei voi palauttaa sellaiseen jäsenmaahan, jonka menettelyissä tai vastaanotto-olosuhteissa on systemaattisia puutteita. Tämä koskee lähinnä Kreikkaa, mutta EIT on katsonut, että myös palautus Italiaan voi joissakin tapauksissa johtaa hakijan epäinhimilliseen kohteluun.

Dublin III on parhaillaan uudelleentarkastelussa, koska EU-tuomioistuin päätti, että yksin saapuvan alaikäisen turvapaikkahakemus on käsiteltävä siinä jäsenmaassa, jossa alaikäinen on läsnä, vaikka hän olisi aiemmin jättänyt hakemuksia muuallekin. Perusteluna on, että alaikäisten tarpeetonta siirtelyä jäsenmaiden välillä pitäisi välttää. Pelätään, että tämä lisää turvapaikka- ja perheenyhdistämisshoppailua sekä lasten salakuljetusta EU-alueen sisällä.

Dublin-järjestelmä siis toimii käytännössä hyvin huonosti. Schengenin turvin myös laittomasti alueella oleskelevat voivat liikkua esteettä, kulkureittejä on mahdotonta jäljittää ja sisääntulomaat ovat käytännössä palautuskelvottomia, joten turvapaikkahakemuksen voi jättää minne haluaa. Kohtuuden nimessä on todettava, että jos Dublin toimisi, se olisi epäoikeudenmukainen ulkorajavaltioita kohtaan. Jotain pitäisi siis lainsäädännön tasolla tehdä.

Euroopan parlamentti on useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2014, vaatinut pysyvän ja sitovan taakanjakomekanismin luomista. Tällä hetkellä on olemassa tilapäinen EU:n sisäinen uudelleensijoitusohjelma Maltaa varten (Eurema II). Vuodesta 2005 alkaen muut jäsenmaat ovat uudelleensijoittaneet 700 henkilöä Maltalta joko Eureman puitteissa tai kahdenväliseen sopimiseen perustuen. Hanke on tuonut esiin taakanjakomekanismeihin liittyviä ongelmia. Esimerkiksi Puola sitoutui sijoittamaan Maltalta 75 pakolaista. Löytyi vain kahdeksan henkilöä, joille Puola kelpasi sijoituskohteeksi. Puolen vuoden sisällä nämäkin olivat poistuneet johonkin toiseen jäsenmaahan, todennäköisesti Saksaan.

Tiedustelin Libessä aiemmin tänä vuonna puhuneelta komission edustajalta, miten tällainen sekundäärinen muuttoliike, joka ilmiselvästi vesittäisi minkä tahansa taakanjakojärjestelmän, pystyttäisiin estämään. Ehdotus oli, että sijoituspaikaksi valittu maa solmisi sopimuksen tulijan kanssa. Tulija sitoutuisi asumaan esim. kolme vuotta kyseisessä maassa, ja sanktiona olisi oleskeluluvan peruuttaminen. Epäilen suuresti, miten toimiva ja oikeudellisesti pätevä moinen sopimus olisi. Ne, jotka työllistyvät, jäisivät todennäköisimmin paikalleen, kun taas ne, jotka eivät syystä tai toisesta integroidu, muuttaisivat karenssiajan päätyttyä avokätisimmän jäsenvaltion riesaksi.

Valitettava tosiasia on, että niin kauan kuin Euroopan maiden elintasoerot ovat näin suuria ja sosiaaliturvajärjestelmät näin kirjavia ja jäsenmaiden väliset rajat valvomattomia, siirtolaiset menevät niihin maihin, jotka heidän näkökulmastaan ovat houkuttelevimpia.

Paine jonkinlaiseen taakanjakomekanismiin kasvaa joka tapauksessa, mm. siksi, että Saksa, jonka sanalla on merkitystä, on nykyisen tilanteen suurimpia häviäjiä. Ruotsi on tietysti kaikkein suurin, mutta Ruotsi on niin pahasti tabujen kahlitsema, että maahanmuuttajien kutsuminen taakaksi on siellä vaikeaa. Ruotsihan pystyy ottamaan vastaan vaikka kaikki EU:hun tulevat pakolaiset! Toisaalta esimerkiksi vihreiden saksalainen mep Ska Keller suhtautui Libessä, äkkiä katsoen yllättäen, hyvin skeptisesti taakanjakoon. Perustelu oli kuitenkin se, että mekanismi rajoittaisi EU:hun tulevien siirtolaisten (ihmis)oikeutta valita itse vapaasti, missä he asuvat.

UNHCR, Itävallan sisäministeriö ja Libe-valiokunta järjestivät taakanjakokysymykseen keskittyneen seminaarin "Save lives" 25.3.2015. Itävalta on ollut näissä projekteissa muutenkin hyvin aktiivinen, mikä on maan houkuttelevuus huomioiden ymmärrettävää. Seminaarissa jaettiin myös ICMPD:n (International Centre for Migration Policy Development) raportti "An Effective Asylum Responsibility-Sharing Mechanism". ICMPD on sveitsiläis-itävaltalainen organisaatio, joka tuottaa maahanmuuttoon liittyviä asiantuntijapalveluja hallituksille Euroopassa ja muualla maailmassa.

Raportissa esitellään taakanjakokysymyksen historiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 1994. Saksaan tuli tuona vuonna 460 000 turvapaikanhakijaa, ja maa esitti tulijoiden jakamista jäsenmaiden kesken mm. maan bruttokansantuotteeseen, väkilukuun ja pinta-alaan perustuvin kriteerein. Ranska ja Britannia torppasivat hankkeen, mutta ajatus "jakoavaimesta" ("distribution key"), eli joukosta jakokriteereitä, jäi elämään ja on muistutellut itsestään erilaisissa raporteissa vuosien varrella. Milloinkaan sitä ei ole ajettu yhtä aggressiivisesti kuin juuri nyt.

Taakanjaolla voidaan tarkoittaa a) ihmisten fyysistä uudelleensijoitusta, b) rahallista kompensaatiota eniten siirtolaisia vastaanottaville maille tai c) niihin syihin puuttumista, joiden vuoksi siirtolaisvirrat ohjautuvat epätasaisesti (ts. epäyhtenäiset perheenyhdistämissäädökset, vaihtelevat sosiaaliturvajärjestelmät). Nyt käynnissä oleva keskustelu, ainakin Euroopan parlamentin tasolla, keskittyy kohdassa a) tarkoitettuun taakanjakoon eli ihmisten liikutteluun.

Keskeinen ongelma, johon jo ylempänä viittasin, on se, että tulijoille ei välttämättä kelpaa se maa, johon heidät haluttaisiin sijoittaa. Ratkaisuksi, kuten ylempänä myös totesin, on esitetty sanktioita. Monissa jäsenmaissa, mm. Suomessa, humanitaarisia maahanmuuttajia on pyritty hajasijoittamaan, vaihtelevalla menestyksellä. Raportista käy ilmi, että ainakin Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa tulija menettää osan sosiaalietuuksistaan, ellei hän suostu asumaan hänelle osoitetussa paikassa.

Tämä on hämmentävää. Kun perussuomalaiset maahanmuuttopoliittisessa vaaliohjelmassaan esittivät vastaavaa sanktioitua hajasijoitusmallia, se oli ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan paitsi lain ja perustuslain myös kansainvälisten sopimusten ja yleensäkin maailmanjärjestyksen vastainen. Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa sellainen kuitenkin on, eikä Suomi paheksu asiaa lainkaan.

Eurooppa-neuvosto kokoontui viime viikolla ylimääräiseen istuntoon ja julkaisi kymmenen kohdan toimenpideohjelman, johon sisältyy mm. ...

... Frontexin koordinoimien Triton- ja Poseidon -operaatioiden rahoituksen lisääminen.

... ihmissalakuljettajien käyttämien alusten systemaattinen kiinniotto ja tuhoaminen.

... sormenjälkien systemaattinen kerääminen kaikilta EU-alueelle tulevilta siirtolaisilta.

... Frontexin koordinoiman pikakäännytysjärjestelmän luominen.

... yhteistyö Libyan naapurimaiden kanssa.

... EU:n laajuinen vapaaehtoinen uudelleensijoitusohjelma.

Parlamentti keskustelee Välimeren tilanteesta täysistunnossaan 29.4. Oma kantani, joka vastaa pitkälti ECR-ryhmän kantaa, on se, että meripelastusoperaatioiden paisuttaminen ei ole ratkaisu, sillä se kannustaa ihmisiä lähtemään merelle ja on suoraa yritystukea rikollisjärjestöille. Mitä enemmän ihmisiä merellä on, sitä enemmän on myös hukkuneita.

Kuten ylempänä sanoin, laillisten maahantuloväylien luominen ei poista ongelmaa, koska halukkaita tulijoita tulee aina olemaan paljon enemmän kuin Eurooppa voi ottaa vastaan tekemättä itselleen huomattavaa vahinkoa. Syyrian sisällissotaa, Eritrean diktatuuria tai Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhyyttä ja väestöpommia ei voida ratkaista siirtämällä ihmisiä Eurooppaan.

Välimeren liikenne voidaan pysäyttää tuhoamalla salakuljettajien alukset, mikä ei ole ylivoimainen operaatio. Kun liikenne on saatu loppumaan, voidaan pohtia kestävämpiä ratkaisuja tilanteeseen. Sotaa ja vainoa pakeneville ihmisille voidaan järjestää säälliset elinolosuhteet olemassaoleville pakolaisleireille kriisialueiden läheisyyteen, tai tällaisia vastaanottoalueita voidaan perustaa Välimeren eteläpuolelle yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Säälliset olosuhteet tarkoittavat esimerkiksi asiallista majoitusta, terveydenhuoltoa, työtä ja lasten mahdollisuutta koulunkäyntiin. Lähtökohtana tulee olla se, että ihmiset palaavat kotiseudulleen heti, kun olosuhteet sen sallivat. Eurooppaan asti päässeet eivät palaa koskaan, ja muun väittäminen on itsensä pettämistä.

Eurooppa ei voi sysätä koko ongelmaa muiden niskoille, mutta vastuunkantoa ei ole rypeminen omassa syyllisyydessä ja kolottavan omantunnon lääkitseminen tarjoamalla elinikäinen ylläpito niille harvoille, joilla on rahaa laivamatkaan. Vastuunkantoa on se, että autamme käytettävissä olevilla resursseilla mahdollisimman suurta määrää avuntarvitsijoita.

Jussi Halla-aho

Euroopan parlamentin jäsen (ps)

1 kommentti          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Syyskuu 2018 (86)
Elokuu 2018 (136)
Heinäkuu 2018 (129)
Kesäkuu 2018 (81)
Toukokuu 2018 (85)
Huhtikuu 2018 (49)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (53)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (47)
Marraskuu 2017 (45)
Lokakuu 2017 (71)
Syyskuu 2017 (50)
Elokuu 2017 (59)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (27)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (41)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (44)
Joulukuu 2016 (36)
Marraskuu 2016 (20)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (50)
Elokuu 2016 (64)
Heinäkuu 2016 (27)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (69)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (45)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (105)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (116)
Syyskuu 2015 (153)
Elokuu 2015 (76)
Heinäkuu 2015 (71)
Kesäkuu 2015 (75)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (54)
Maaliskuu 2015 (85)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (80)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (74)
Lokakuu 2014 (67)
Syyskuu 2014 (57)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (48)
Kesäkuu 2014 (37)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (63)
Maaliskuu 2014 (67)
Helmikuu 2014 (52)
Tammikuu 2014 (46)
Joulukuu 2013 (45)
Marraskuu 2013 (54)
Lokakuu 2013 (75)
Syyskuu 2013 (76)
Elokuu 2013 (96)
Heinäkuu 2013 (89)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (59)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (35)
Tammikuu 2013 (37)
Joulukuu 2012 (29)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (64)
Syyskuu 2012 (59)
Elokuu 2012 (65)
Heinäkuu 2012 (63)
Kesäkuu 2012 (58)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (75)
Helmikuu 2012 (63)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (38)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (60)
Syyskuu 2011 (93)
Elokuu 2011 (65)
Heinäkuu 2011 (43)
Kesäkuu 2011 (58)
Toukokuu 2011 (75)
Huhtikuu 2011 (56)
Maaliskuu 2011 (65)
Helmikuu 2011 (41)
Tammikuu 2011 (16)
Joulukuu 2010 (25)
Marraskuu 2010 (45)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (20)
Elokuu 2010 (36)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (34)
Toukokuu 2010 (43)
Huhtikuu 2010 (34)
Maaliskuu 2010 (58)
Helmikuu 2010 (37)
Tammikuu 2010 (30)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (24)
Lokakuu 2009 (24)
Syyskuu 2009 (31)
Elokuu 2009 (31)
Heinäkuu 2009 (37)
Kesäkuu 2009 (39)
Toukokuu 2009 (34)
Huhtikuu 2009 (28)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (44)
Tammikuu 2009 (24)
Joulukuu 2008 (12)
Copyright © Tapioarjo.com