EU

5/5/2016

EU ei enää tyydy uhkailuun. Nyt on vuorossa kiristys. 250 000 euron sakko lävähtää jokaisesta maahantulijasta, jota maa ei EU:n uhkailuista huolimatta suostu vastaanottamaan.

Kun aikoinaan Pekka eikun Paavo Lipponen huijasi suomalaiset liittymään EU:hun, niin EU:ta puollettiin erityisesti sillä, että "EU:ssa me olemme päättämässä omista asioistamme".

Niinpä niin.

Jos tämä on mahdollista, on turha enää puhua itsenäisistä EU-valtioista.

Kyllä tämä on selkeä liittovaltio.

Ja Suomi kusessa.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Captagon

5/5/2016

Ranskalainen Le Point -lehti julkaisi videon hotellihuoneesta, jonka Pariisissa iskeneet terroristit olivat vuokranneet viime hetken valmisteluja varten.

Videolla näkyy terroristien jälkeensä jättämiä roskia, kuten tyhjiä pizzalaatikoita sekä injektioruiskuja ja muoviletkuja. Huoneesta löydettiin myös pizzojen tähteitä sekä hotellin välipala-automaatista ostettuja suklaakakkuja.

Syyrian sodassa Isisin terroristien ja muiden jihadistitaistelijoiden on epäilty jo pitkään käyttävän huumeita. Taustalla on se, että asiantuntijat ihmettelevät, miten Isisin terroristit kykenevät käsittämättömiin raakuuksiinsa. Asiasta ovat kertoneet Reuters, brittilehti The Guardian ja Time Magazine. Väitteiden tulokseksi on esitetty, että amfetamiinin kaltaisen huumeen, Captagonin, tuotanto olisi kasvanut räjähdysmäisesti Syyriassa sodan puhjettua.

Mikä Captagon?

Captagon on myyntinimi fenetylliinille, joka kehitettiin Saksassa 1960-luvun alussa. Fenetylliini on amfetamiinin ja teofylliinin kemiallinen sidos. Sitä käytettiin aiemmin hyperaktiivisuuden, narkolepsian sekä masennuksen hoitoon. Captagon oli suosittua myös urheilupiireissä: esimerkiksi entinen bundesliigavalmentaja Peter Neururer on kertonut pelaajien käyttäneen huumetta 1980-luvulla jalkapallokentillä.

Syyriassa Captagonin nimellä myytävät pillerit sisältävät yleensä kofeiinia, teofylliinia ja vaihtelevasti amfetamiinia tai metamfetamiinia. Captagon näyttelee suurta roolia Syyrian sisällissodassa, sillä monet sodan osapuolet rahoittavat toimintaansa huumekaupalla. Turkin viranomaiset takavarikoivat liki 11 miljoonaa Captagon-pilleriä Syyrian rajalla. Asiasta kertoi muun muassa The Independent.

BBC Arabic -kanavan syyskuussa julkaisemassa dokumentissa Captagonia käyttäneet kertoivat kokemuksiaan huumeen vaikutuksista.

– Et voi nukkua tai sulkea silmiäsi, libanonilainen käyttäjä kertoi BBC:lle.

– Tuntui siltä kuin omistaisin maailman. Kuin minulla olisi voimia, joita kenelläkään muulla ei ole, toinen käyttäjä kuvaili kokemustaan.

– En tuntenut Captagonin ottamisen jälkeen enää pelkoa, kuvasi kolmas.

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Venäläisten turistien määrä romahtaa

3/5/2016

Suomeen tulleiden venäläismatkailijoiden määrä jatkaa laskuaan, ilmenee Rajavartiolaitoksen raportista. Venäläisten itärajanylitykset vähenivät tammi-huhtikuussa 13 prosenttia verrattuna vuodentakaiseen vastaavaan aikaan. Myös meriteitse Helsingin satamaan saapuneiden venäläisten matkustajien määrä laski.

Tilastokeskus kertoi viime viikolla, että venäläisten yöpymiset Suomessa vähenivät viime vuonna yli 40 prosenttia edellisvuodesta.

Minusta tästä on syytä huolestua.

Herra pääministeri ja Suomen hallitus.

Lisää pakotteita EU:n määräyksestä, niin hyvä tulee.

Lähde: STT

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Mitä kirkko puuhailee?

3/5/2016

Kangasalan seurakunnan päiväkerhojen lasten vanhemmat ovat järkyttyneitä. Vatialan päiväkerhossa vieraili irakilainen mies, jota epäillään seurakunnan nettisivujen keskustelufoorumilla sotarikolliseksi.

Netissä on julkaistu valokuva, jossa samannäköinen henkilö esiintyy aseistautuneena sotilasvarusteissa. Toisessa kuvassa mies esiintyy kerholasten kanssa.

Kangasalan seurakunnan mukaan lasten kerhoissa on vieraillut muutaman hengen turvapaikanhakijaryhmiä kevään aikana. Helsingin kaupungin varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja eduskunta-avustaja Aleksi Niskanen (ps) on järkyttynyt tapahtuneesta.

– On järkyttävää ja anteeksiantamatonta, että päästetään lasten pariin turvapaikanhakijoita, joiden taustoja ei ole selvitetty.

Turvaselvitys koskee kaikkia

Suomen lain mukaan henkilön täytyy esittää työnantajalle, viranomaiselle, oppilaitokselle tai vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle rikostaustaote, kun henkilö ryhtyy toimimaan alaikäisten kanssa.

– Kaikkien lasten kanssa toimivien turvapaikanhakijoiden tausta pitää selvittää. Suomalaisenkin täytyy antaa turvaselvitys omasta taustastaan, jos hän työskentelee lasten kanssa. Turvapaikanhakijoiden joukossa on ollut sotarikollisia ja muihin rikoksiin syyllistyneitä, Niskanen muistuttaa.

Ei pidä hyssytellä

Niskanen on huolissaan kuinka yleistä Kangasalan tapauksen kaltaiset tilanteet ovat Suomessa.

Kangasalan seurakunnan kirkkoherra Seppo Jarva vakuuttaa Suomen Uutisille, että maaliskuussa sattunut tapaus selvitetään perin pohjin.

– Tämä on valitettavaa. Olen järkyttynyt ja surullinen samoin kuin lasten vanhemmat. Kokonaiskuvan selvittely on vielä kesken. Turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevä henkilö on ulkomailla, enkä ole vielä voinut käydä tapahtunutta läpi hänen kanssaan, Jarva kertoo.

Jarvan mukaan seurakunta on ollut keskusteluyhteydessä lasten vanhempien kanssa. Lisäksi seurakunta järjestää vanhemmille keskustelutilaisuuden ensi viikolla.
– Suurin virhe tässä on se, että kerhoihin on tullut vieraita, vaikka heistä ei ole etukäteen ilmoitettu. Sitä selvitetään, miksi näin on käynyt.

– Meillä on ohjeet, joiden mukaan lasten vanhemmille pitää kertoa vieraista etukäteen. Myös valokuvaaminen on luvanvaraista. Jos olisi toimittu Kirkkohallituksen ohjeiden mukaan, niin tällaista tilannetta ei olisi päässyt syntymään, Jarva myöntää.

Suomen Uutiset

1 kommentti          Bookkaa tämä

Ministeri Lindströmin ohituskaista

3/5/2016

Työministeri Jari Lindström on ryhtymässä työnantajien juoksupojaksi, syyttää ammattiliitto Pron Jorma Malinen.

Lindström kertoi hallituksen työllisyyssuunnitelmista, joihin sisältyy merkittäviä työttömyysturvan kiristyksiä. Viime viikolla esiteltyyn palkattomaan työnäytteeseen ei saatu lisävalaistusta.

Ammattiliitto Pron mukaan Lindströmin suunnitelmat vaarantavat kilpailukykysopimuksen.

– Jo aiemmin on näyttänyt siltä, ettei työministerillä pysy työkalut käsissään. Nyt hän on vaihtanut alaa ja ryhtymässä työnantajien juoksupojaksi, Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen sanoo.

Työnäytekokeilun mahdollinen myöhempi eteenpäin vieminen osoittaisi, että tavoitteena on työttömyyden vähentämisen sijaan työn hinnan halpuuttaminen.

– Kilpailukykysopimusta rakennettaessa lähtökohtana on ollut, että käsillä ovat ne toimet, joilla palkansaajat osallistuvat talkoisiin. Vaikka niissäkin on jo riittävästi purtavaa, hän on kaatamassa päälle vielä lisää, Malinen varoittaa.

Lindström sanoo kutsuvansa Pron ministeriöön keskustelemaan työnäytteestä, jonka valmistelu on vasta aluillaan. ”Tehdään vaikka yhdessä muotoilu, joka kelpaa”, Lindström sanoo HS:lle.

Lindströmin mukaan vielä ei ole mitään valmista mallia. ”Kyseessähän voi olla vaikka päivän tai viikon kokeilu. Pelko pakkotyön teettämisestä on aivan turhaa.”

Lindström sanoo, ettei myöskään työttömyyskorvausuudistuksessa ole vielä tarkkoja päätöksiä. ”Tässä asiassa pitää pohtia esimerkiksi se, minkä tasoisesta pudotuksesta voisi olla kyse. Katsotaan nyt lausuntopalaute ensin.”

Niinpä - ministeri Jari Lindström julkisti huhtikuussa hallituksen työllisyyspaketin. Kerron medioiden peiteltyä tekstiä hieman yksinkertaistaen, mistä on kysymys.

Paketissa on kaksi Pron sietokyvyn ylittävää kohtaa: uusi työnäyte-palvelu ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa pienemmällä korvauksella työhön patistaminen.

Malinen vaatii, että työttömien pitää vastaisuudessakin saada kieltäytyä työstä, jos siitä maksettu palkka on huonompi kuin työttömyysturva.

Malisen mukaan työministeri Lindströmille on huomautettu, että uudistus saattaa johtaa työttömäksi jääneen omaisuuden myyntiin. Malisen mukaan vastaus ei ollut miellyttävä.

Ei mennyt kuin muutama päivä, niin Turun Sanomat kirjoittaa hallituksen mallista tänään näin:

Parhaillaan on käynnissä tarjouskilpailu, jossa valtio etsii sijoittajia ja yrityksiä uuteen työllistämiskokeiluun. Maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen työ- ja elinkeinoministeriöstä kuvailee kokeilua ”win-win-tilanteeksi”. Toisin sanoen valtio säästää, ja sijoittajat rikastuvat.

Vaikuttavuusinvestointimalliksi ristitty menetelmä on lähtöisin Suomen itsenäisyyden rahastosta Sitrasta. Hanke nousi esiin eilen, kun hallitus esitteli lääkkeitään maahanmuuttajien kotouttamisen nopeuttamiseksi.

– Työelämä siintää aivan liian kaukana, pahimmassa tapauksessa useamman vuoden päässä. Tässä halutaan kääntää asetelma ylösalaisin. Mennään työpaikalle heti, aivan muutaman kuukauden lyhyen koulutuksen jälkeen, ja tehdään kotoutumiskoulutus työssäoppimisessa, Hämäläinen selventää.

Yksityisellä rahalla maksetaan maahanmuuttajien koulutusta. Tavoitteena on löytää 2 500 työpaikkaa muun muassa rakennus-, hoiva- ja ravintola-alalta. Hanke kestää kolme vuotta. Jos kokeilu sujuu hyvin, nopeutunut työllistäminen säästää valtiolta työmarkkinatukea ja tuottaa verotuloja.

– Tästä säästöpotista jaetaan sijoittajille tuotto ulos, Hämäläinen sanoo.

Maksettaville tuotoille määritellään tuottokatto. Hämäläisen mukaan vastaavissa hankkeissa tyypillisesti tuotto jaetaan tasan sijoittajien ja valtion kesken.

SAK:ssa hankkeeseen suhtaudutaan varovaisesti. Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Eve Kyntäjä pitää investointikokeilua monimutkaisena, muttei tyrmää sitä.

–  Tässä tulee esiin vähän tällainen ”Lindströmin ohituskaista”. Mutta täydellisiä ratkaisuja ei ole. Olennaista on, miten tämä kaikki käytännössä toimii. Yhdenvertainen kohtelu on tärkeä, Kyntäjä korostaa.

Jollei tämä ole ohituskaista, niin mikä sitten on?

Olisivat nyt häveliäisyyden vuoksi odottaneet vaikka pari viikkoa ennen uutisen julkistamista, niin äänestäjät olisivat ehtineet unohtaa ministeri Lindströmin puheet.

Viimeisin puolueiden kannatusgallup kertoo tylyllä tavalla sen, mitä mieltä kansalaiset ovat hallituksen linjasta.

Ehkä olisi korkea aika herätä kylmään maailmaan.

3 kommenttia          Bookkaa tämä

EU kaavailee jättiläismäistä sakkoa

3/5/2016

U:n komissio kaavailee sakottavansa maita, jotka eivät ota kiintiöpakolaisia vastaan. Sakon suuruudeksi on kaavailtu 250 000 euroa per turvapaikanhakija. Asiasta kirjoittaa Financial Times (FT).

EU yrittää pelastaa turvapaikkajärjestelmänsä ottamalla käyttöön sakkomaksun. Se suunnattaisiin EU-maille, jotka eivät suostu ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia. EU teki viime vuonna päätöksen 160 000 Italiaan ja Kreikkaan tulleen hakijan sijoittamista, mutta vain murto-osa hakijoista on kyetty jakaamaan eri maiden välillä. Komissio yrittää vauhdittaa vastaan hangoittelevia maita jakamaan Kreikan ja Italian kaltaisten ”etulinjan” maiden taakkaa.

Mikäli sakkomaksu toteutuu aiotun suuruisena, se tarkoittaisi varsin raskasta laskua kieltäytyjämaille. Mikäli esimerkiksi Puola kieltäytyisi 6200 kiintiöpakolaisen vastaanottamisesta, sille mätkähtäisi 1,5 miljardin euron sakko.

Komission esitystä valmistelleiden neljän virkamiehen mukaan sakkosumma on tarkoituksella nostettu korkeaksi, jotta voitaisiin nimenomaan rangaista vastaan hangoittelevia maita. Heidän mukaansa kyseessä on kuitenkin vasta esitys, joka voi muuttua kuluvan viikon aikana. Komissio esittää keskiviikkona uusia turvapaikkalinjauksia.

Lähde: Suomen Uutiset

Milloin Eu on saanut tällaisen mandaatin, jossa se voi lähteä sakottamaan EU:hun kuuluvia maita mielensä mukaan?

Jos tässä FT:n uutisessa on ripauskaan totta, Suomen pitää hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon EU:sta. Olemme jo nyt EU:n nettomaksaja, joka tarkoittaa sitä, että sinä maksat kaikista EU:n koohotuksista oman osasi.

EU on Eurooppalaisten kansojen orjuuttaja.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Taakanjakoa ja numeroita

3/5/2016

Euroopan parlamentin jäsen, tohtori Jussi Halla-aho, on päivittänyt tämän hetkisen laittomien maahantulijoiden tilanteen EU:n näkökulmasta.

Suosittelen lukemaan tämän artikkelin, jota ette taatusti Salon Seudun Sanomista tai mistään muustakaan suomalaisesta mediasta löydä, koska ne eivät halua, eivätkä uskalla julkaista faktoja vaan hymisevät virrestä viis.

Artikkeli on pitkä, mutta kannattaa lukea, koska tilanne näyttää menevän entistä katastrofaalisemmaksi. Lukemisen jälkeen luulette vähemmän ja tiedätte enemmän.

Keskustelu Välimeren tilanteesta on kiihtynyt niin mediassa kuin EU:n toimielimissäkin tuoreiden, paljon kuolonuhreja vaatineiden tragedioiden jälkeen. Parlamentin täysistunnot ovat viime aikoina jokseenkin säännöllisesti alkaneet hiljaisella hetkellä merellä kuolleiden muistoksi.

Keskeisiä kysymyksiä ovat "työntötekijät" ("push factors") eli syyt, joiden vuoksi ihmiset jättävät kotiseutunsa, "vetotekijät" ("pull factors") eli tekijät, jotka houkuttelevat ihmisiä juuri Eurooppaan, sekä siirtolaispainetta hyväksi käyttävät rikollisjärjestöt, jotka työntävät ihmisiä merelle merikelvottomissa aluksissa.

Käyn tässä kirjoituksessa tiiviisti läpi numeroita, tosiasioita, EU:n lainsäädäntöä sekä ratkaisuehdotuksia.

Vuosina 2004-2010 Euroopasta vuosittain turvapaikkaa hakeneiden määrä pysytteli 200 ja 280 tuhannen välillä, mutta tämän jälkeen luvut alkoivat kasvaa nopeasti:

2011: 309 000
2012: 335 000
2013: 435 000
2014: 626 000

Valtaosa, yli 500 000, näistä hakemuksista jätettiin EU-maihin. Muita suosittuja kohteita ovat Sveitsi ja Norja, jotka esim. Schengen- ja Dublin-järjestelmiin kuuluvina maina ovat maahanmuuttokysymysten kannalta de facto -jäsenmaita.

Välimeren kautta Unionin alueelle tuli viime vuonna 218 000 ihmistä, joista "keskisen Välimeren reittiä" Libyasta Italiaan käytti 171 000. Viimeksimainituista n. puolet oli syyrialaisia ja eritrealaisia. Komission edustaja kertoi viime viikolla Libe-valiokunnan kokouksessa, että syyrialaisten ja eritrealaisten osuus tulijoissa vähenee kuitenkin jatkuvasti, kun taas länsiafrikkalaisten "taloudellisten siirtolaisten" ("economic migrants") osuus kasvaa koko ajan. Tämä on toki silmämääräisestikin helppo havaita lehdistön julkaisemista valokuvista.

Tulijamäärät ovat kasvaneet kaikkein voimakkaimmin juuri keskisellä Välimerellä. Tulijoita oli siis viime vuonna 171 000, kun vuonna 2013 heitä oli 45 000. Kasvun odotetaan jatkuvan kiihkeänä myös tänä vuonna; tammikuussa 2015 tulijoita oli 3528, kun vuotta aiempi vastaava luku oli 2171. Itäisen Välimeren reittiä saapui viime vuonna 50 561 henkeä, kun edellisen vuoden luku oli 23 299. Talvikuukaudet ovat yleensä olosuhteista johtuen hiljaisimpia. Komission edustajan mukaan huhtikuuhun mennessä tulijoita on ollut n. 40 000.

Merellä tapahtuvat onnettomuudet saavat, oikeutetusti, paljon huomiota, mutta ne on asetettava kontekstiinsa. Vuonna 2014 hukkuneita tai kateisiin joutuneita oli n. 3500, mutta vähintään 214 500 siirtolaista pääsi meren yli. Vaikka merimatka on vaarallinen, todennäköisyys päästä elävänä Eurooppaan on erittäin suuri. Todennäköisyys joutua palautetuksi taas on erittäin pieni monestakin syystä. 2010 voimaantullut palautusdirektiivi loi yhteisiä sääntöjä palautuksille ja poistamisille. Jäsenmaat palauttavat siirtolaisia joko EU:n palautussopimusten tai kahdenvälisten sopimusten nojalla. Rajaturvallisuusvirasto Frontexilla on keskeinen operatiivinen rooli, kun taas European Return Fund antaa jäsenmaille rahoitusta.

Vain pieni osa niistä, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, palautetaan, ja tämän katsotaan toimivan vetotekijänä. Lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ei aina ole palautussopimuksia, eivätkä kolmannet maat noudata olemassaoleviakaan, minkä lisäksi siirtolaisten kansalaisuutta on usein vaikea määritellä.

Italialaiset reagoivat kahden vuoden takaiseen Lampedusan onnettomuuteen kansallisella Mare nostrum -meripelastusoperaatiollaan, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta räjäytti tulijoiden määrän ja oli tavallaan suora tulonsiirto merimatkoja järjestäville rikollisorganisaatioille. Marraskuussa Frontex käynnisti oman Triton-operaationsa, jonka resurssit ovat kuitenkin selvästi pienemmät. Tritonin kuukausibudjetti on 2,9 miljoonaa euroa, kun Mare nostrumin kuukausittaiset kustannukset olivat lähes 10 miljoonaa euroa.

(Frontex on vuonna 2004 luotu organisaatio. On muistettava, että sillä ei ole omaa kalustoa, joukkoja tai itsenäistä toimivaltaa, vaan ulkorajavalvonta kuuluu jäsenmaille. Frontex tukee ja koordinoi kansallisten rajavalvontaviranomaisten yhteistyötä sekä tekee tutkimusta ja tarjoaa koulutusta. Frontex voi myös lähettää EBGT-joukkoja (European Border Guard Team) yhteisoperaatioihin ja nopeaa toimintaa vaativiin tilanteisiin. Ne lainaavat kaluston jäsenmailta. EU:n rajahallintaa täydentää Eurosur-kommunikaatiojärjestelmä, joka mahdollistaa esim. viranomaisilta, satelliiteista ja laivoilta saadun tiedon reaaliaikaisen jakamisen.)

Monet kysyvät, miksei pakolaislaivoja voi käännyttää tai hinata takaisin Libyaan. Yhtenä syynä ovat kansainväliset lait, jotka velvoittavat pelastamaan merihädässä olevat ja toimittamaan heidät turvalliseen paikkaan. Toukokuussa 2014 voimaan tulleiden EU-säännösten mukaan mereltä noukitut siirtolaiset voidaan toimittaa siihen kolmanteen maahan, josta aluksen oletetaan lähteneen, tai siihen EU-maahan, josta käsin pelastusoperaatio toimii. Siirtolaislaivat ovat lähtökohtaisesti merihädässä, koska ne ovat merikelvottomia. Lisäksi ne seilaavat nykyään usein "aavelaivoina", ilman muuta miehistöä kuin matkustajat, mikä selittyy osin sillä, että EU-lainsäädäntö antaa mahdollisuuden rangaista niitä, jotka organisoivat laittomien siirtolaisten matkoja. Vuonna 2014 saatiin kiinni yli 8000 järjestäjää ("facilitator").

Miksi siirtolaiset siis tuodaan Italiaan sen sijaan, että laivat hinattaisiin takaisin Libyaan? Kyseessä on Geneven pakolaissopimukseen kirjattu non-refoulement -periaate, jonka mukaan turvapaikanhakijaa ei voida käännyttää eikä palauttaa, jos on olemassa vakavan vaaran tai vainon riski. Libya on romahtanut valtio, jossa tällainen riski epäilemättä on.

Euroopan parlamentti, etenkin sen vasen laita, on vaatinut hyvin kiihkeästi "laillisten reittien avaamista" siirtolaisille sekä mahdollisuutta hakea "humanitaarista viisumia" EU-maiden konsulaateista. Lailliset reitit eivät kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että Euroopalla ei ole varaa tänne pyrkiviin ihmisiin sellaisissa määrin kuin pyrkijöitä on. Lisäksi suurin osa Lähi-Idän ja koko maailman pakolaisista jää joka tapauksessa kriisialueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä oleville leireille, joiden olot ovat yleensä erittäin huonot. Itse asiassa juuri näillä oloilla perustellaan tyypillisesti sitä, että Euroopan pitäisi ottaa enemmän tulijoita vastaan. Kuitenkin sillä rahalla, joka käytetään yhden Eurooppaan tulleen, tukien varassa elävän siirtolaisen ylläpitämiseen, voitaisiin kohentaa huomattavan suuren ihmisjoukon elämisen edellytyksiä niillä leireillä.

Tähän vastataan yleensä, että "pitää tehdä molempia", ts. sekä ottaa tulijoita vastaan että tukea leireillä olevia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki raha, joka sijoitetaan Eurooppaan tuleviin siirtolaisiin, on pois siitä rahasta, joka voitaisiin käyttää leireillä olevien ihmisten auttamiseen. Eurooppaan siirretyn vähemmistön ongelmana ovat vastaanottokeskuksen apeat verhot ja vähäiset viihdemahdollisuudet. Leireillä olevien ihmisten ongelmia ovat ruuan ja puhtaan veden puute.

UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä 50 000 000 pakolaista. Libanonin, Jordanian, Turkin, Irakin ja Egyptin leireillä on lähes neljä miljoonaa syyrialaista pakolaista, minkä lisäksi Syyrian sisällä on 7,6 miljoonaa sisäistä pakolaista. On taloudellisesti ja varsinkin poliittisesti mahdotonta siirtää merkittävää osaa näistä ihmisistä Eurooppaan, eikä esimerkiksi Persianlahden öljysheikkejä voisi juuri vähempää kiinnostaa. Leijonanosa pakolaisista siis jää kaikissa tapauksissa leireihin, kunnes - toivon mukaan - he pääsevät joskus palaamaan koteihinsa. Tämän vuoksi kaikkia pakolaisia pitää pyrkiä avustamaan siellä missä he ovat sen sijaan, että pientä osaa pakolaisista "autetaan" tuomalla tai päästämällä heidät Eurooppaan.

Media, varsinkin Helsingin Sanomat, lähestyy usein Välimeren kysymystä runollisella "häpeäretoriikalla". Ennen kaikkea pohjoiseurooppalaisten pitää kuulemma hävetä:

"Nämä ihmishenkien menetykset ovat suoraa seurausta Euroopan maiden – myös Suomen – kyvyttömyydestä yhteistyöhön ja taakanjakoon. Pohjois-Eurooppa on ollut haluton jakamaan vastuuta etelän kanssa, ja poliitikot ovat halunneet pysyä hissukseen maahanmuutosta, sillä he pelkäävät pakolaisten antavan lisäsytykkeitä populisteille."

On totta, että pelko maahanmuuttokriittisten liikkeiden voimistumisesta on tehnyt Euroopan hallituksista nihkeitä taakanjaon suhteen, mutta puheet Pohjois-Euroopan kyvyttömyydestä yhteistyöhön tai haluttomuudesta taakanjakoon ovat melko kohtuuttomia. Yhteistyötä esimerkiksi Italian ja Kreikan kanssa tehdään aiemmin mainitun Frontexin puitteissa. Vuosina 2014-2020 Italia saa yhteensä 522 miljoonaa euroa Turvapaikka-, siirtolaisuus- ja integraatiorahastosta (AMIF) sekä Sisäisen turvallisuuden rahastosta (ISF). Kreikkaa tuetaan samoista lähteistä 450 miljoonalla eurolla ja Espanjaa 500 miljoonalla eurolla.

Vaikka muodollista taakanjakomekanismia ei vielä olekaan, taakka jakautuu vapaan liikkuvuuden ja toimimattoman Dublin-menettelyn ansiosta jo nyt. Tai oikeastaan se ei jakaudu vaan siirtyy. Kuten kirjoituksen alussa sanoin, Euroopan maista haki viime vuonna turvapaikkaa 630 000 henkilöä. Tärkeimpiä ryhmiä olivat syyrialaiset, irakilaiset, afgaanit ja eritrealaiset. Jättävätkö nämä ihmiset turvapaikkahakemuksen ensimmäiseen turvalliseen maahan, kuten Dublin-menettely edellyttäisi?

630 000 turvapaikanhakijasta 32,5% jätti hakemuksensa Saksaan, 13% Ruotsiin, 10,3% Italiaan, 10% Ranskaan, 6,8% Unkariin, ja 5,1% Britanniaan. Väkilukuun suhteutettuna eniten turvapaikkahakemuksia ottivat vastaan seuraavat maat:

Ruotsi: 8417 hakemusta miljoonaa asukasta kohden
Unkari: 4331 -"-
Itävalta: 3296 -"-
Malta: 3174 -"-
Tanska: 2609 -"-
Saksa: 2509 -"-

Kuten huomaamme, Välimeren maat, Maltaa lukuunottamatta, eivät kuulu taakanjakajien top-5:een.

Dublin II -säännöstön mukaan vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä, samoin kuin suojelun tarjoamisesta, kuului sille maalle, jonka kautta hakija tuli EU-alueelle. Toiseen jäsenvaltioon siirtyvä hakija palautettiin automaattisesti ensimmäiseen. Tämä asetti hankalaan tilanteeseen ne jäsenmaat, jotka sattuvat sijaitsemaan ulkorajalla.

Dublin III (2013) ottaa huomioon EU-tuomioistuimen ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan turvapaikanhakijaa ei voi palauttaa sellaiseen jäsenmaahan, jonka menettelyissä tai vastaanotto-olosuhteissa on systemaattisia puutteita. Tämä koskee lähinnä Kreikkaa, mutta EIT on katsonut, että myös palautus Italiaan voi joissakin tapauksissa johtaa hakijan epäinhimilliseen kohteluun.

Dublin III on parhaillaan uudelleentarkastelussa, koska EU-tuomioistuin päätti, että yksin saapuvan alaikäisen turvapaikkahakemus on käsiteltävä siinä jäsenmaassa, jossa alaikäinen on läsnä, vaikka hän olisi aiemmin jättänyt hakemuksia muuallekin. Perusteluna on, että alaikäisten tarpeetonta siirtelyä jäsenmaiden välillä pitäisi välttää. Pelätään, että tämä lisää turvapaikka- ja perheenyhdistämisshoppailua sekä lasten salakuljetusta EU-alueen sisällä.

Dublin-järjestelmä siis toimii käytännössä hyvin huonosti. Schengenin turvin myös laittomasti alueella oleskelevat voivat liikkua esteettä, kulkureittejä on mahdotonta jäljittää ja sisääntulomaat ovat käytännössä palautuskelvottomia, joten turvapaikkahakemuksen voi jättää minne haluaa. Kohtuuden nimessä on todettava, että jos Dublin toimisi, se olisi epäoikeudenmukainen ulkorajavaltioita kohtaan. Jotain pitäisi siis lainsäädännön tasolla tehdä.

Euroopan parlamentti on useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2014, vaatinut pysyvän ja sitovan taakanjakomekanismin luomista. Tällä hetkellä on olemassa tilapäinen EU:n sisäinen uudelleensijoitusohjelma Maltaa varten (Eurema II). Vuodesta 2005 alkaen muut jäsenmaat ovat uudelleensijoittaneet 700 henkilöä Maltalta joko Eureman puitteissa tai kahdenväliseen sopimiseen perustuen. Hanke on tuonut esiin taakanjakomekanismeihin liittyviä ongelmia. Esimerkiksi Puola sitoutui sijoittamaan Maltalta 75 pakolaista. Löytyi vain kahdeksan henkilöä, joille Puola kelpasi sijoituskohteeksi. Puolen vuoden sisällä nämäkin olivat poistuneet johonkin toiseen jäsenmaahan, todennäköisesti Saksaan.

Tiedustelin Libessä aiemmin tänä vuonna puhuneelta komission edustajalta, miten tällainen sekundäärinen muuttoliike, joka ilmiselvästi vesittäisi minkä tahansa taakanjakojärjestelmän, pystyttäisiin estämään. Ehdotus oli, että sijoituspaikaksi valittu maa solmisi sopimuksen tulijan kanssa. Tulija sitoutuisi asumaan esim. kolme vuotta kyseisessä maassa, ja sanktiona olisi oleskeluluvan peruuttaminen. Epäilen suuresti, miten toimiva ja oikeudellisesti pätevä moinen sopimus olisi. Ne, jotka työllistyvät, jäisivät todennäköisimmin paikalleen, kun taas ne, jotka eivät syystä tai toisesta integroidu, muuttaisivat karenssiajan päätyttyä avokätisimmän jäsenvaltion riesaksi.

Valitettava tosiasia on, että niin kauan kuin Euroopan maiden elintasoerot ovat näin suuria ja sosiaaliturvajärjestelmät näin kirjavia ja jäsenmaiden väliset rajat valvomattomia, siirtolaiset menevät niihin maihin, jotka heidän näkökulmastaan ovat houkuttelevimpia.

Paine jonkinlaiseen taakanjakomekanismiin kasvaa joka tapauksessa, mm. siksi, että Saksa, jonka sanalla on merkitystä, on nykyisen tilanteen suurimpia häviäjiä. Ruotsi on tietysti kaikkein suurin, mutta Ruotsi on niin pahasti tabujen kahlitsema, että maahanmuuttajien kutsuminen taakaksi on siellä vaikeaa. Ruotsihan pystyy ottamaan vastaan vaikka kaikki EU:hun tulevat pakolaiset! Toisaalta esimerkiksi vihreiden saksalainen mep Ska Keller suhtautui Libessä, äkkiä katsoen yllättäen, hyvin skeptisesti taakanjakoon. Perustelu oli kuitenkin se, että mekanismi rajoittaisi EU:hun tulevien siirtolaisten (ihmis)oikeutta valita itse vapaasti, missä he asuvat.

UNHCR, Itävallan sisäministeriö ja Libe-valiokunta järjestivät taakanjakokysymykseen keskittyneen seminaarin "Save lives" 25.3.2015. Itävalta on ollut näissä projekteissa muutenkin hyvin aktiivinen, mikä on maan houkuttelevuus huomioiden ymmärrettävää. Seminaarissa jaettiin myös ICMPD:n (International Centre for Migration Policy Development) raportti "An Effective Asylum Responsibility-Sharing Mechanism". ICMPD on sveitsiläis-itävaltalainen organisaatio, joka tuottaa maahanmuuttoon liittyviä asiantuntijapalveluja hallituksille Euroopassa ja muualla maailmassa.

Raportissa esitellään taakanjakokysymyksen historiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 1994. Saksaan tuli tuona vuonna 460 000 turvapaikanhakijaa, ja maa esitti tulijoiden jakamista jäsenmaiden kesken mm. maan bruttokansantuotteeseen, väkilukuun ja pinta-alaan perustuvin kriteerein. Ranska ja Britannia torppasivat hankkeen, mutta ajatus "jakoavaimesta" ("distribution key"), eli joukosta jakokriteereitä, jäi elämään ja on muistutellut itsestään erilaisissa raporteissa vuosien varrella. Milloinkaan sitä ei ole ajettu yhtä aggressiivisesti kuin juuri nyt.

Taakanjaolla voidaan tarkoittaa a) ihmisten fyysistä uudelleensijoitusta, b) rahallista kompensaatiota eniten siirtolaisia vastaanottaville maille tai c) niihin syihin puuttumista, joiden vuoksi siirtolaisvirrat ohjautuvat epätasaisesti (ts. epäyhtenäiset perheenyhdistämissäädökset, vaihtelevat sosiaaliturvajärjestelmät). Nyt käynnissä oleva keskustelu, ainakin Euroopan parlamentin tasolla, keskittyy kohdassa a) tarkoitettuun taakanjakoon eli ihmisten liikutteluun.

Keskeinen ongelma, johon jo ylempänä viittasin, on se, että tulijoille ei välttämättä kelpaa se maa, johon heidät haluttaisiin sijoittaa. Ratkaisuksi, kuten ylempänä myös totesin, on esitetty sanktioita. Monissa jäsenmaissa, mm. Suomessa, humanitaarisia maahanmuuttajia on pyritty hajasijoittamaan, vaihtelevalla menestyksellä. Raportista käy ilmi, että ainakin Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa tulija menettää osan sosiaalietuuksistaan, ellei hän suostu asumaan hänelle osoitetussa paikassa.

Tämä on hämmentävää. Kun perussuomalaiset maahanmuuttopoliittisessa vaaliohjelmassaan esittivät vastaavaa sanktioitua hajasijoitusmallia, se oli ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan paitsi lain ja perustuslain myös kansainvälisten sopimusten ja yleensäkin maailmanjärjestyksen vastainen. Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa sellainen kuitenkin on, eikä Suomi paheksu asiaa lainkaan.

Eurooppa-neuvosto kokoontui viime viikolla ylimääräiseen istuntoon ja julkaisi kymmenen kohdan toimenpideohjelman, johon sisältyy mm. ...

... Frontexin koordinoimien Triton- ja Poseidon -operaatioiden rahoituksen lisääminen.

... ihmissalakuljettajien käyttämien alusten systemaattinen kiinniotto ja tuhoaminen.

... sormenjälkien systemaattinen kerääminen kaikilta EU-alueelle tulevilta siirtolaisilta.

... Frontexin koordinoiman pikakäännytysjärjestelmän luominen.

... yhteistyö Libyan naapurimaiden kanssa.

... EU:n laajuinen vapaaehtoinen uudelleensijoitusohjelma.

Parlamentti keskustelee Välimeren tilanteesta täysistunnossaan 29.4. Oma kantani, joka vastaa pitkälti ECR-ryhmän kantaa, on se, että meripelastusoperaatioiden paisuttaminen ei ole ratkaisu, sillä se kannustaa ihmisiä lähtemään merelle ja on suoraa yritystukea rikollisjärjestöille. Mitä enemmän ihmisiä merellä on, sitä enemmän on myös hukkuneita.

Kuten ylempänä sanoin, laillisten maahantuloväylien luominen ei poista ongelmaa, koska halukkaita tulijoita tulee aina olemaan paljon enemmän kuin Eurooppa voi ottaa vastaan tekemättä itselleen huomattavaa vahinkoa. Syyrian sisällissotaa, Eritrean diktatuuria tai Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhyyttä ja väestöpommia ei voida ratkaista siirtämällä ihmisiä Eurooppaan.

Välimeren liikenne voidaan pysäyttää tuhoamalla salakuljettajien alukset, mikä ei ole ylivoimainen operaatio. Kun liikenne on saatu loppumaan, voidaan pohtia kestävämpiä ratkaisuja tilanteeseen. Sotaa ja vainoa pakeneville ihmisille voidaan järjestää säälliset elinolosuhteet olemassaoleville pakolaisleireille kriisialueiden läheisyyteen, tai tällaisia vastaanottoalueita voidaan perustaa Välimeren eteläpuolelle yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Säälliset olosuhteet tarkoittavat esimerkiksi asiallista majoitusta, terveydenhuoltoa, työtä ja lasten mahdollisuutta koulunkäyntiin. Lähtökohtana tulee olla se, että ihmiset palaavat kotiseudulleen heti, kun olosuhteet sen sallivat. Eurooppaan asti päässeet eivät palaa koskaan, ja muun väittäminen on itsensä pettämistä.

Eurooppa ei voi sysätä koko ongelmaa muiden niskoille, mutta vastuunkantoa ei ole rypeminen omassa syyllisyydessä ja kolottavan omantunnon lääkitseminen tarjoamalla elinikäinen ylläpito niille harvoille, joilla on rahaa laivamatkaan. Vastuunkantoa on se, että autamme käytettävissä olevilla resursseilla mahdollisimman suurta määrää avuntarvitsijoita.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Käytöstä se on huonokin käytös

2/5/2016

Tällainen käytös toisille ihmisille merkityksellisiä asioita tai esineitä kohtaan erottaa stalinismin ja islamismin niiden kaikissa variaatioissa oikeasta suomalaisesta kulttuurista.

Jos kansalaista on kasvatettu säällisissä oloissa säällisiin arvoihin, hän ei perseile, vaikka ketään ei olisi katsomassa.

Oikea ja väärä ovat ja pysyvät.

Miksi Li Anderssonin on mahdotonta sanoa, että väkivalta on väärin, vaikka sen tekisi vassari "hyvässä tarkoituksessa"?

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Heinäkuu 2020 (11)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com