Koulupäätös on viimeinen naula kehityksen arkkuun

15/1/2020

Vuoden ensimmäiset suuret päätökset Salossa koskevat kouluja ja päiväkoteja. Salo on maantieteellisesti poikkeuksellinen kunta ja siksi niin sanottuja kyläkouluja on suhteellisen paljon – ja syystäkin. Välimatkat ilman niitä muodostuvat pitkiksi ja entiset maalaiskunnat menettäisivät merkittävän vetovoimatekijän, jos kouluja ja päiväkoteja säästösyistä lakkautetaan.

Trendi on, että yhä useampi kasvukeskuksessa kuten Turussa ja Helsingissä asuva haluaa maaseudun rauhaan. Salon on oltava paikka, jossa tällaisen elämän perässä muuttava saa täältä myös lähipalvelut. Oppimisympäristöselvityksessä esitetään, että Hajalan, Hiiden, Komisuon ja Teijon koulut lakkautetaan jo tänä vuonna elokuun alusta. Tämä tarkoittaisi, että käynnissä oleva kevätlukukausi jäisi näissä kouluissa viimeiseksi.

Aikataulu on täysin kohtuuton ja perusteeton, sillä ainakaan vielä oppilasmäärät eivät ole sellaisessa laskussa, että hätäisiä päätöksiä pitäisi tehdä. Hajalan koulua on esitetty lakkautettavaksi ennenkin. Tuolloin tehdyt oppilasennusteet ovat olleet kohtuullisen lähellä totuutta, mutta esim. kuluvan kauden osalta ennuste ylittyy. Hajala on otollisella paikalla moottoritien varrella oleva yhteisöllinen kylä, joka edelleen odottaa kyläyleiskaavaa, joka hyvin todennäköisesti kasvattaisi tuntuvasti kylän asukasmäärää. Mikä siis kestää? Ilman koulua kaavan tuomaa hyötyä on turha odotella.

Komisuon ja Hiiden oppilasennusteet lähivuosille ovat tasaisia ja jopa nousevia. Molempien koulujen lakkautus toisi melkoisen alakoulutyhjiön pohjoiseen osaan Saloa, kun Rekijoenkin koulu on jo lakkautettu. Huomautettakoon, että Rekijoelle kannattaa mennä katsomaan, mitä koulun lakkauttaminen tekee kyläyhteisölle; se pysähtyy. Asuntokauppa ei käy ja kylä käytännössä kuolee.

Komisuon koulun lakkautus sotii myös yksimielisesti päätettyä strategiaa vastaan, jonka mukaan jokaisessa vanhassa kuntakeskuksessa on luvattu pitää alakoulu. Teijon koulu poikkeuksellinen sijaintinsa suhteen, mutta sitäkin tarpeellisempi alueelle ja sen kehittämiselle.

Teijon ja Matildan alueet ovat harvoja Salon kehittyviä alueita, joista löytyy niin teollisuuden kuin palvelualojenkin työpaikkoja luontoarvoista puhumattakaan. Kun koulun lakkautuksen suora säästöpotentiaali on tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia euroja, ei lakkautuksessa olisi järkeä. Välilliset vaikutukset olisivat negatiiviset Salon kassaan alueen vetovoiman heikennyttyä.

Suora säästöpotentiaali mainittujen neljän koulun lakkautusten kohdalla on joitain kymmeniä tuhansia euroja. Arvioni perustuu oppimisympäristöselvityksen lukuihin, jossa koulukohtaiset tilakustannukset sekä mahdolliset kasvavat kuljetuskustannukset on listattu. Esimerkiksi Hiiden koulun kohdalla tilakustannukset, jotka lakkautuksen myötä häviäisivät, ovat vuodessa 59 000 euroa, mutta kuljetuskustannukset nousisivat jopa 50 000 eurolla. Palkkakulut jatkuisivat opettajien jatkaessa lasten mukana jotakuinkin samoina, ellei heitä irtisanota ja ryhmäkokoja uudessa koulussa kasvateta.

Halutaanko siis heikompaa oppilaskohtaista opetusta luokkakokojen kasvaessa, pidempiä päiviä lapsille ja kylien näivettymistä sen hinnalla, että vuodeksi saadaan joitain kymmeniä tuhansia säästöä? Kuntatalouden tasapainottaminen kyläkoulujen- ja päiväkotien lakkautuksilla on lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa, jossa kehityksen arkkuun lyödään viimeinen naula. Verotuloja ei ainakaan jatkossa tule enempää vaan päinvastoin.

Salo tarvitsee lisää salolaisia, lisää työpaikkoja, lisää yrittäjiä. Vain niiden avulla kuntataloutta korjataan kestävästi. Salon kassavaje on kymmenissä miljoonissa vuosina 2019 ja 2020. Koulut saa lakkauttaa vaikka kaikki, eikä vajeesta ole katettu kuin marginaalinen osuus, jos sille tielle lähdetään.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps)

Salo

Kirjoitus julkaistiin Salon Seudun Sanomissa 15.1.2020

 


3 kommenttia          Bookkaa tämä

Rahaa Suomen akatemiasta

13/1/2020

Somessa on viime päivinä ollut kalabaliikkia Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä. Sytykkeenä on ollut dosentti Oula Silvennoisen saama poikkeuksellisen suuri tutkimusrahoitus kansanmurhaa koskevaan projektiin (434 000 €). Samaa koriin kuulunee Veronica Honkasalon saama 280 000 euron apuraha monikulttuurista seksuaalikasvatusta koskevaan tutkimukseen. Akatemian rahoituspäätöksistä keskustellaan toki lähes päivittäin yliopistoilla, mutta tämä keskustelu ei yleensä kanna julkisuuteen asti.

Omat kokemukseni ovat olleet vähemmän innostavia; vaikutelmaksi on jäänyt, että hakeminen ei oikein lyö leiville. Toki olen pariin otteeseen ollut vuoden ”varttuneen tutkijan” apurahalla, mutta järjestely oli aikanaan jonkinlainen ikälisään verrattava rutiini. Tosin ei ole voinut olla huomaamatta, että jotkut kollegani ovat olleet puolet työvuosistaan akatemian palkkalistoilla. Mutta heidän tutkimusaiheensa ovat kovin erilaisia kuin minulla: eriarvoisuus, tulonjako ja markkinoiden epäonnistuminen näyttivät parhaalta tavalta täyttää seitsemän oikein -lottokuponki.

Uskoni järjestelmään romahti oikeastaan kokonaan, kun 1990-lopussa akatemia sai 9 Mmk rahoituksen lamatutkimukseen (valtio sai palauksia laman myötä alaskirjatuista tappioista). Olin tällöin yhdessä Marinane Steniuksen ja Jaakko Kianderin kanssa laatimassa Akatemian keskustoimikunnalle listaa tuettavista projekteista. Listan tekeminen ei ollut hirveän vaikeaa, mutta listan läpivieminen olikin jo aivan eri juttu. Toimikunta jyräsi sen nimittäin kokonaan. Listalta pudotettiin ensi alkuun kaikki taloustieteen hakemukset sillä periaatteella, että ”taloustieteessä on paljon rahaa”. Jäljellä jäin vain yksi pikkuriikkinen selvitysprojekti, joka edusti koko hankkeen budjetista ehkä yhtä prosenttia. Ehdotin tällöin itse, että pudotetaan sekin, koska ”eihän lama ole mikään taloudellinen ilmiö”. Toimikunta halusi kuitenkin pitää sen ”maskottina”, mutta rahat menivät projekteille, joiden aiheet olivat tyyliin ”näkövammaiset ja lama”. Näillä eväillä olikin sitten hyvä valmistautua seuraavaan lamaan.

Akatemiassa jyräävät suuret oppiaineet. Kulttuurin ja yhteiskuntatieteiden puolella kuninkaan tekijän roolia näyttelevät historiatieteet. Historiatieteitä on n kappaletta, ja sen seurauksena virkoja ja rahaa on paljon yli sen, mikä historian yhteiskunnallinen merkitys tuntuisi olevan. Sitä paitsi historian tutkijat tuntuvat kiinnostuvat pelkästään lähihistoriasta, aiheet ovat usein täysin identtisiä valtio-opin kanssa. On mahdoton kuvitella, joka historioitsija kiinnostuisi ajasta ennen autonomiaa. Jos kysyy joltain heikäläiseltä, esimerkiksi miten paljon Ruotsi valtio on lypsänyt Suomesta rahaa Ruotsin (siirtomaa)vallan aikana, saa yleensä vastaukseksi, että se on liian vaikea aihe.

Periaatteessa tieteealojen koon ei pitäisi vaikuttaa valintoihin, mutta näin on vain periaatteessa, koska lopullinen valta on kollegioilla. Tutkimushankkeista pyydetään toki asiantuntijalausunnot, mutta hienolta kuulostavasta sanasta huolimatta kyse on koko prosessin heikoimmasta lenkistä. Akatemia palkitsee lausunnosta olemattoman vähän, ainakin työmäärään verrattuna, eikä kukaan järkevä tutkija ota arvioitavakseen (yli?) sadan sivun projektihanke-esitystä, jollei ole erityisen kiinnostunut (a) jonkin kaverinsa/hegenheimolaisensa hankkeen edistämisestä tai (b) vastaavasti jonkin toisen hankeen torppaamisesta. Eivät nobelistit tee näitä arvioita, arvioitsijaksi kelpaavat ne, jotka (pitkän maanittelun jälkeen) suostuvat. Tulee hieman orpo olo, kun joku Akatemian tiedesihteeri kauppaa jotain jättiläismäistä hakemusta arvioitavaksi kertomalla, että kukaan aiempi asiantuntijakandidaatti ei ole suostunut ottamaan tehtävää hoitaakseen. Erikoista vielä se, että hankeen onnistumista ei käytännössä arvioida lainkaan. Toki pitää tehdä loppuraportti, mutta on saman tekevää, mitä siihen kirjoittaa. Näennäisesti kaikki hankkeet onnistuvat sadan prosentin varmuudella.

Suomen Akatemialla on niin mielettömästi rahaa, että se sinällään on jo ongelma. Akatemialla on jo jonkinasteinen rahoitusmonopoli, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoiden on mukauduttava Akatemian kulloinkin omaksumiin prioriteetteihin ja mieltymyksiin. Hakijan on ajateltava ensisijaisesti, miten muiden tieteenalojen edustajat suhtautuvat hakkeeseen. On muistettava olla poliittisesti korrekti ja muistettava joka käänteessä korostaa monitieteellisyyttä ja monikulttuurisuutta sekä kaikkia muita muodissa olevia mantroja. Asetelma suosii kaikkea muuta kuin toisinajattelua ja kriittisyyttä, joiden pitäisi olla läpitunkevia piirteitä tieteellisessä toiminnassa. Turha sanoa, että opportunismille tämä on todellinen piristysruiske.

Mikä sitten neuvoksi? Ei ainakaan Akatemian koon paisuttaminen.  Päinvastoin olisi tuettava hajautetumpaa järjestelmää, jossa itsenäiset säätiöt hoitaisivat suuremman osan tutkimusrahoituksesta. Mieluimmin supistetaan akatemian budjettirahoitusta ja käytetään varat säätiöiden verotukijaisin (kasvattamalla esimerkiksi verovähennyksen määrää ja/tai valtion osuutta siitä). Tai sitten tuetaan avokätisemmin yritysten tutkimustoimintaa; yrityksillä kuitenkin on insentiivi käyttää varojaan toimintaan, josta on konkreettista hyötyä tuotannolla ja työllisyydelle.

Ylipäätään olisi järkevää, että tutkimus heijastelisi niitä tarpeita, joita yhteiskunnalla on sen sijaan, että rahoitus heijastelee esimerkiksi tieteenalojen historiallisia voimasuhteita tai painotuksia. Onhan meillä tieteenaloja tai oppiaineita (kuten vaikka maantiede), jotka ovat enemmänkin historiallisia reliikkejä kuin nykyajan tarpeita palvelevia aihealueita. Paljon haastavampi kysymys on se, mitä tutkimusta Suomessa ylipäätään kannattaa harjoittaa. Nykymaailmassa tieto leviää reaaliajassa. Miksi kilpailisimme tutkimustoiminnan jättiläisten kanssa kaikista aiheista? Eikö meidän kannattaisi vain kylmästi todeta, että ”tähän” ja ”tähän” meillä ei ole rahkeita tai kiinnostusta, antaa muiden tehdä se. ”Tämä ja tämä” tutkimustieto saadaan ilmaiseksi, miksi nähdä vaivaa toistaa ponnistukset (ja vielä veronmaksajien rahoilla). Voi jopa kysyä, miksi tutkimustoiminnan pitää tapahtua Suomessa (tiede kai on jotenkin universaalista)?

Poliitikot osaavat yleensä vain yhden sanan ”lisää”. Panostetaan tutkimukseen! Lisää rahaa tutkimukseen! Kertaakaan ei ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan tätä mantraa. Kukaan ei ole ehdottanut, että uudelleenarvioitaisiin koko järjestelmä. Maailma on kuitenkin 50 vuodessa muuttunut valtavasti. Ja joku vaikutus sillä täytyy olla kansallisen tutkimuksen harjoittamiseen.

Priorisointi on vaikeaa. Meillä on akateemisessa maailmassa tuhansia valtion palkollisia, joiden maailmankuvaan ei millään mahdu, että tehtäisiin muuta kuin sitä, mihin on kouluttauduttu tai mitä mieltä asioista itse ollaan. Vaikka akateemisen maailman palkollisten määrä ei ole kovin suri, on kyse kuitenkin niistä, joilla on julkisuuden ja tiedonvälityksen kautta monin(kymmen)kertainen vaikutusvalta verrattuna ”tavallisiin” työtätekeviin. Akateemiset ihmiset eivät tietenkään pane pahaksi vaikutusvaltaansa, mutta en ole kovin vakuuttunut siitä, että epäsuhta vaikutusmahdollisuuksissa on sopusoinnussa demokratian perusperiaatteiden kanssa. Tosin eivät sitä epäsuhtaa ole pahalla noteeranneet toimittajatkaan, joille muiden ihmisten älyllinen holhous tuntuu oleva itsestään selvä velvollisuus.

Matti Viren

taloustieteen professori

Lähde: Uusi Suomi

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Kouluja lopetetaan Salossa?

13/1/2020

On aika erikoista, että Salon kaupungin virkamiehet haluavat lopettaa lasten kouluja ja seimiä, kun samaan aikaan Salo käyttää maahantulijoiden asuttamiseen rahaa noin 2,5 -3 mljoonaa euroa vuodessa.

Salon Perussuomalaiset ovat kahden viimeisen istuntokauden aikana useaan otteeseen esittäneet, ettei Salo ottaisi maahanmuuttajia, mutta joka kerta meidät on äänestetty nurin.

Asialla ovat olleet vihreät, sosialistit, vasemmistoliitto, keskusta ja kokoomus. Samat puolueet, jotka nyt miettivät koulujen lopettamista.

Minusta tämä on absurdia politiikkaa.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Prahan entinen imaami tunnusti auttaneensa jihadisteja

11/1/2020

Entinen Prahan imaami Samer Shehadeh tunnusti tiistaina, että hän on auttanut veljeään ja siskopuoltaan matkustamaan Syyriaan ja liittymään Jabhat Fatah as-Sham -terroristijärjestöön, joka on Syyrian al-Qaeda.

Veli Omar ja siskopuoli Fátima Hudková ovat saaneet syytteet terrorismin tukemisesta, ja heitä uhkaa jopa 15 vuoden vankeusrangaistus.

Lähde: Kansalainen

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Australian maastopalojen laajat tuhot vihreän politiikan tulosta

11/1/2020

Australian vihreät poliitikot ja lobbausjärjestöt ovat saaneet läpi lakeja, jotka ovat kieltäneet palojen leviämistä estävien kulotettujen vyöhykkeiden ylläpido. Näiden vyöhykkeiden häviäminen vihreän politiikan vuoksi on aiheuttanut tilanteen, jossa maastopalot syttyessään leviävät vapaasti.

Mikäli vihreät poliitikot eivät olisi toimillaan estäneet näiden elintärkeiden vyöhykkeiden ylläpitoa, maastopalot olisi saatu monin paikoin hallintaan ajoissa ja palojen leviäminen olisi voitu estää.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Maapallo ei riitä

11/1/2020

Vajaan 80 vuoden kuluttua Planeetta Maalla asuu neljä miljardia afrikkalaista ja kolme miljardia kiinalaista, intialaisia unohtamatta. He haluavat ostaa autoja, asuntoja, televisioita ja kodinkoneita. He syövät enemmän lihaa.

Media välttää järjestelmällisesti puhumasta tästä maapallon suurimmasta ongelmasta.

Ei ole sattumaa, että väestön väkiluku mm. kaikkialla Euroopassa putoaa jyrkästi.

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Muslimit teloittivat 11 kristittyä jouluna Nigeriassa

10/1/2020

Nigerialainen katolilaisnainen Martha Bulus oli menossa hääjuhlaansa, kun Boko Haramin muslimit sieppasivat hänet. Martha ja hänen seuralaisensa mestattiin ja heidän teloituksensa kuvattiin.

Muslimien hirmuteosta uutisoivat muun muassa New York Post, Daily Mail ja BBC.

"Tämä on viesti kristityille kaikkialla maailmassa", naamioitu mies uhosi verkossa julkaistulla islamilaisen valtion "uutistoimisto" Amaqin esittämällä 56-sekunnin pituisella videolla.

Video näiden 11 kristityn murhista julkaistiin 26. joulukuuta ja se oli selvästi ajoitettu joulun juhlinnan aikaan.

Joulupäivänä tapahtunut verilöyly muistuttaa meitä niistä kristittyjen kuvista, joita saimme nähdä vuosi sitten, kun 34 etiopialaiskristityn ruumiit löydettiin joukkohaudasta Libyassa.

Kristityt oli puettu oranssinvärisiin haalareihin ja pakotettu notkistamaan polvensa libyalaisella rannalla. Kutakin kristittyä piteli naamioitu ja mustapukuinen muslimijihadisti veitsi kurkulla. Mestaaminen oli tapahtunut jo vuonna 2015.

Nigerian kristityt johtajat ovat protestoineet myös "musliminuorten tekemiä alaikäisten kristittyjen tyttöjen jatkuvia sieppauksia". Nämä tytöt "käännytetään pakolla islamiin ja otetaan avioliittoon ilman vanhempiensa suostumusta".

Nigerian kokema kristittyjen perinpohjainen hävittäminen ja kristittyihin kohdistuvat verilöylyt on määritelty "maailmanlaajuiseksi painajaiseksi".

Lähde: Oikea media

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Australian metsäpalot

9/1/2020

Vihreä sisäministeri kertoo toisaalla, että Australian metsäpalot johtuvat ilmastonmuutoksesta, ja että meidänkin on näin ollen saatava "hiilinielut ylös" (eli lopetettava metsien käyttö).

Metsäpalot eivät tietenkään oikeasti johdu ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi Kanada ei ole sen lämpimämpi paikka kuin Suomi. Silti Kanadassa palaa vuosittain keskimäärin 2,5 miljoonaa hehtaaria metsää. Suomessa palaa alle tuhat hehtaaria. Siis alle puoli promillea Kanadan paloista. Kuitenkin Suomen metsäpinta-ala on melkein viisi prosenttia Kanadan vastaavasta.

Useimmissa maissa metsät palavat hallitsemattomasti siksi, että niitä ei hoideta harvennushakkuilla, eikä niissä ole metsätaloutta palvelevaa metsätieverkostoa estämässä palojen leviämistä. Suomessa juuri metsätalous on käytännössä lopettanut metsäpalot.

Ilmastohörhöily ei ole ainoastaan tyhmää, se on myös vaarallista niin taloudelle kuin ihmisille ja luonnollekin. Jos leikimme, että metsäpalot muualla maailmassa johtuvat ilmastonmuutoksesta ja lakkaamme tämän vuoksi käyttämästä metsiämme ja huolehtimasta niistä, metsät palavat kohta meilläkin.

Jussi Halla-aho

puheenjohtaja (ps)

Facebook

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Tuppuraisen turhat

9/1/2020

Kuuntelin tässä radiota aamulla.

Siellä EU-ministeri Tytti Tuppurainen kehui Suomen puheenjohtajakautta.

Höristin korviani.

Luin sitten itsekehut ”…me johdimme sitä sinfoniaa, joka oli eurooppalaista yhteistä musiikkia. Koetimme luoda sen tavalla, joka luo harmoniaa, ei riitasointuja…”

Selkosuomeksi: ”listalla oli vaikeita asioita ja me epäonnistuimme”.

Kansainvälisissä lehdissä en ole nähnyt minkäänlaisia kehuja Suomelle. Ei ollut sinfoniaa eikä edes preludia. Ei edes pikkuriikkistä ”tykkäystä”.

Esimerkiksi Politico-lehdessä oli viimeaikainen tärkein Suomi artikkeli aivan muista asioista.

Totuus on se, että Tytti ja Suomi floppasivat

Lätsähtivät rähmälleen.

Ei sitä voi oikein käännellä onnistumiseksi.

Ei saatu 1) oikeusvaltioperiaatetta (joka on minusta aivan järjetöntä puuttumista meille ystävällismielisten maiden sisäisiin asioihin). Kumma kyllä Unkari ja Puola eivät innosta hyppien hyväksyneet sitä.

2) ilmastonmuutosasiassa Puola totesi implementoivansa päätökset kun kerkeää. Eli ei mitään.

3) Unkari ei pyytänyt anteeksi eikä pyörinyt tuhassa vaikka Tytti olisi halunnut.

4) Budjettiesitys oli susi.

Tuloksena oli puolivuotinen nöyryyttävä epäonnistuminen ja sitä ei auttanut edes se, että Tytillä iso avustajakaarti plus virkamiesten laumat, jotka auttoivat.

Ei auttanut vaikka kokouksissa oli kreetejä ja pleetejä. Irtokarkit eivät nyt auttaneet.

Ainoa positiivinen tulos puolivuotisesta kaudesta oli se, että Tytti osasi selittää epäonnistumiset onnistumisiksi.

Vähän kuin urheilija, joka sanoo, että ”kuntohuippu ei nyt natsannut ja tuli arvokasta kokemusta kisoista…”

Turhat selitykset ja vielä turhemmat avustajat.

Suomea ei juostu maailmankartalle siksi, että tämän hallituksen päämäärät olivat järjettömiä ja perustuivat lähinnä omiin toiveisiin.

Arto Luukkanen

dosentti

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Vapaus on arvo, jota kannattaa varjella

9/1/2020
Tallinnan Rotermannin alueelta, toisin sanoen melko läheltä Tallinkin laivojen käyttämää satamaa, keskellä katua nousee maasta metallisia pylväitä. Niitä löytyy esimerkiksi Toompean mäeltä Stenbocki-majan läheltä. Stenbocki-majassa kokoontuu Viron hallitus ja se toimii myös pääministerin kiinteänä työpisteenä.

Metallipylväiden lisäksi Tallinnan Vanhassa kaupungissa on useissa kohdin erilaisia kivestä tehtyjä esteitä tien tukkona.

Ajoesteitä alkoi ilmestyä Tallinnan(kin) kaduilla enenevässä määrin vuonna 2015 alkaneen invaasion seurauksena, vaikka Virossa ei ole kuin kourallinen rauhan uskonnon edustajia.

On erittäin kummallista, että eurooppalaiset johtajat päästävät maidensa rajojen sisään ihmisiä, joista osan oletetaan olevan "potentiaalisia pomminheittäjiä". Ei tällaista holtittomuutta ja vastuuttomuutta harjoitettu ainakaan Suomessa merkittävässä määrin ennen EU-aikaa.

EU on tosiasiassa pyrkinyt pakottamaan jäsenmaat vastaanottamaan sisäänsä ihmisiä, jotka muodostavat merkittävän uhan kantaväestölle. Kasvavan uhan lisäksi tulijat tuovat valtiolle (veronmaksajille) valtavan taloudellisen taakan.

Suomalaisille on toistuvasti tarjottu perusteluksi sitä, että meidän täytyy kantaa vastuumme ja huolehtia kaikkien hädänalaisten ihmisoikeuksista.  Tässä kohdin herää väistämättä kysymys siitä, mihin katoavat samalla suomalaisten ihmisoikeudet, joista merkittävin on oikeus elämään. Vähäisenä ei voi pitää myöskään oikeutta elää omassa maassa turvallisessa ympäristössä, jossa laki kohtelee kaikkia ihmisiä samalla tavoin.

Useat suomalaiset ovat jo menettäneet henkensä ja valtava määrä naisia ja tyttöjä on raiskattu nimenomaan niiden taholta, joiden on sanottu tarvitsevan turvaa ja joiden ihmisoikeuksista suomalaisten tulisi poliittisen eliitin ja median mukaan kantaa vastuuta.

Nykyiseen tilanteeseen on olemassa ratkaisuja, useitakin, mutta niitä ei nykyinen hallitus halua käyttää, kuten ei Sipilänkään hallitus halunnut.

Rajavalvonnan aloittaminen, säilöönotto ja tehostettu maasta poistaminen kaikille kielteisen päätöksen saaneille sekä kaikkien niiden sijoittaminen suljetulle alueelle, joiden motiivia ja henkilöllisyyttä ei saada varmuudelle selvitettyä.

EU-direktiivit sallivat edellä mainitut toimet, mutta poliittinen eliitti pyörittelee vain peukaloitaan presidentin tuella.

Mikä avuksi, kun poliittinen johto sysää oman kansan edun sivuun palvellakseen Brysseliä ja Suomeen vaeltavia vierasmaalaisia?

Poliitikkojen krooninen painostaminen asiallisella viestinnällä on yksi tapa. Perussuomalaisia poliitikkoja on turha painostaa, mutta kaikkien muiden kohdalla on toisin.

Kansalaisella on jokaisessa vaalissa yksi ääni. Jokaisen suomalaisen on hyvä ymmärtää, että politiikkaan ehdoin tahdoin pyrkivä tai siellä jo vaikuttava henkilö on täysin riippuvainen siitä, tietääkö hän varmuudella saavansa juuri sinun äänesi.
Mikäli epävarmuus kalvaa poliitikon mieltä, siirtyy etu kansalaiselle, jolla on äänensä myötä valttikortti kädessä.

Käyttäkää ihmeessä valttikorttia, mutta vain sen asian puolesta, jota pidätte kaikkein tärkeimpänä.

Vapaus on ainakin itselleni tärkeintä, mutta samalla tiedostan, että ilman turvallista yhteiskuntaa yksikään ihminen ei ole vapaa.

Ajatusta eteenpäin kuljettamalla havaitsee, että rajat luovat turvaa JA tarjoavat vastineeksi vapautta. Tarkoitan sekä konkreettisia rajoja että ihmisen toimintaan liittyviä lain määrittämiä rajoja.

Nämä asiat kun miettii mielessään ja oivaltaa miten hyvä yhteiskunta toimii, kykenee varmasti laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Heikki Porkka facessa

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Maaliskuu 2020 (33)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com