Terveisiä Espanjasta

31/12/2009

Espanjaan saapuvien laittomien siirtolaisten määrä on laskenut rajusti huippuvuosiin verrattuna.

Tänä vuonna maahan saapui 7000 siirtolaista, kun heitä viime vuonna oli 14000.

- Olemme voittamassa taistelun laitonta siirtolaisuutta vastaan muutaman erittäin vaikean vuoden jälkeen, sanoi pääministeri Jose Luis Rodriguez Zapatero keskiviikkona. Hän teroitti kuitenkin, että maan on syytä pysyä edelleen valppaana.

Kanariansaarille saapui tänä vuonna 2250 afrikkalaista. Viime vuonna määrä oli yli 9000 ja huippuvuonna 2006 ennätysmäiset 31600. Tällöin työpaikkoja oli Espanjassa runsaasti tarjolla rakennusalalla.

Pääministerin mukaan siirtolaisten määrän vähenemisen syitä ovat Afrikan maiden kanssa tehdyt yhteistyösopimukset maahantulijoiden kotiuttamisesta ja partioinnin lisääminen rannikolla.

Myös taantuma on hillinnyt tulijoiden määrää, sillä Espanja kärsii Latvian jälkeen pahimmasta työttömyydestä EU:n alueella.

(Lähde: Verkkouutiset)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Muslimien hautacaust jatkuu

31/12/2009

Hei!

Kiitos tiedustelusta. Vastauksena totean, että Iltasanomien juttu on sisällön osalta totuudenmukainen. Otsikointi on lehden muotoilema.

Jutun on kirjoittanut luotettava toimittaja, joten siksi asia oli vain Iltasanomissa.

Poliisi aloittaa tutkinnan uskonrauhan rikkomisena, koska asialla on myös yhteiskunnallista merkitystä.

Kirkon puolella tapausta käsitellään virallisesti kirkkohallituksessa ja ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnassa.

Ystävällisin terveisin
Jukka Simoila
pastori, Herttoniemen seurakunta

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Hauta- ja uskonrauhan rikkominen

30/12/2009

 Kirjoittelin tuosta musujen hautarauhan rikkomisesta, jonka Ilta-Sanomat ainoana mediana uutisoi. Arvatkaapa ihan piruuttanne, onko muu suomalainen media lainannut Ilta-Sanomien uutista? Kuulitteko Ylen puoli yhdeksän uutisissa Matti Röngän kertovan halaistua sanaa tapauksesta?

Ette kuulleet.

Suomalainen media on (taas kerran) paljastanut mädännäisyyteensä ja munattomuutensa. Olen jo vakavasti kallistunut siihen näkökantaan, että Suomessa on Euroopan, ellei koko maailman huonoin media.

Ilta-Sanomatkaan ei uskaltanut uutisoida tapahtuneesta nettisivuillaan vaan ainoastaan paperiversiossa. Ehkä kansa olisi vaatinut päitä vadille?

Kuten olemme mediasta Jaakko Hämeen-Anttilan suulla oppineet, kaikki Suomessa asuvat muslimit ovat maltillisia. Niinpä kysymyksessä täytyy olla yksittäistapaus, johon ei kannata kamalasti huomiota kiinnittää. Vanhaa kunnon netsisanontaa käyttääkseni: Kyseessä on yksittäistapaus, jota ei sovi yleistää.

En mielelläni puutu kirkon asioihin, mutta päätoimittaja Seppo Simola on Kirkko & Kaupunki -lehdessään julistanut vuosikaupalla kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä, että islam kotiutuu Suomeen hyvin sopuisasti. Niin näyttää tekevän.

Muutamat suomalaiset saattavat kokea muslimien uskon- ja hautarauhan häpäisyn karmeana, mutta se on väärä suhtautumistapa, joka kertoo vain suomalaisten ennakkoluuloista ja peloista vierasta kulttuuria kohtaan. Me olemme metsäläisiä, joille tekee hyvää kokea hieman rikastusta ja etnistä värinää. Kyseessähän oli tietysti se, että vainaja rikkoi islamin sääntöjä eroamalla islamista ja ryhtymällä kristityksi.

Uskoisin, että parinkymmenen vuoden koulutuksella, jahka Turkuun saadaan se moskeijakin, opimme näkemään, kuinka köyhä kulttuurimme ja uskontomme itseasiassa on. Muslimeja on Suomessa noin 45 000. Tarvitsemme ehdottomasti heitä lisää. Ainakin saman verran kuin pidemmälle ehtineissä Euroopan maissa, muun muassa Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa on asian laita.

Tässäpä seurakunnan kannanotto:

"Poliisi on jo ollut yhteydessä meihin jo lehtijutunkin perusteella. Asia etenee syyteharkintaan uskonrauhan rikkomisena. Tapaus on esillä myös kirkon virallisella tasolla kirkkohallituksessa ja ihmisoikeuskysymysten neuvotteluryhmässä. Ev. lut kirkko on yhteydessä myös islamilaiseen neuvostoon."

Niinpä. Joka tapauksessa asiasta jätetään myöhemmin tänään tutkimuspyyntö ja/tai rikosilmoitus poliisille.

Katsotaan, miten keissi etenee.

Pieni kysymys teille, suomalaiset. Oletteko sitä mieltä, että suomalaisten ei pitäisi missään tapauksessa sallia tällaista toimintaa muslimeilta? Oletteko sitä mieltä, että Turkuun ei saisi rakentaa moskeijaa?

Jos olette, ottakaa yhteyttä ja allekirjoittakaa Muutos 2011:n kannattajakortti. Muutos ei nimittäin halua eikä aio sietää sitä, että suomalaisten uskontoa raiskataan tällä tavalla.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Hautarauha

28/12/2009

Päivän Ilta-Sanomat kertoo esimerkin muslimien kuulusta sovittelutaidosta. Lehden mukaan kristityksi kääntyneen 28 vuotiaan entisen muslimimiehen hautajaiset Helsingissä saivat yllätyskäänteen, kun vainajan muslimisukulaiset ryntäsivät pusikoista haudalla ja ottivat hautajaismenot käsiinsä.

Kyllä evankelisluterilaisella kirkolla nyt on itsetutkiskelun paikka. Ehkä muodostetaan komitea, joka ryhtyy pohtimaan pelisääntöjä uskontojen kohtaamiseen?

Paikalle tuli myös imaami, joka luki rukouksen arabiaksi, puhui englanniksi ja pyyhki kristityn papin kappelissa arkulle muotoileman hiekkaristin pois. Vainaja oli kääntynyt kristityksi joulukuussa 2008 ja mennyt naimisiin kristillisin menoin viime kesänä. Vainaja kuoli vakavaan sairauteen. Hän toivoi kristillisiä hautajaisia. Miehen kristitty vaimo ja anoppi hoitivat hautajaisjärjestelyt, koska vainajan muslimisukulaiset eivät halunneet osallistua niihin.

Näköjään muslimit eivät kuitenkaan jääneet toimettomina seuraamaan kristillisten hautajaisten järjestelyjä, vaan tilasivat hautajaisiin imaamin ja menivät itse pusikkoon odottamaan kristittyjä arkunkantajia. Hautajaisvieraat olivat lehden mukaan surun murtamia eivätkä jaksaneet puuttua tapahtumiin. Pastori Jukka Simoila puuttui niihin vasta, kun muslimit alkoivat peittää hautaa. Hän pyysi heitä odottamaan, että kristityt omaiset saisivat jättää kukkia ja heittää hiekkaa avoimeen hautaan. Tähän  muslimit suostuivat.

Pastori Simoila sanoo pahinta olleen sen, "etteivät muslimit kunnioittaneet hautajaisten kristillistä sisältöä", hiekkaristikin pyyhittiin pois. "Koen sen provokaationa, että tällä tavalla toimitaan", Simoila lisää.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Torinon käärinliina - valokuva Jeesuksesta?

26/12/2009

Lukeminen kannattaa aina. Toisinaan, ehkä pari kertaa vuodessa käsiin sattuu kirja, joka on tavallista merkittävämpi. Nyt se tapahtui joulun tietämissä.

Oulun yliopiston dosentti, kulttuurihistorioitsija ja antropologi Juha Hiltunen, joka on erikoistunut etnohistoriaan sekä myyttien, ideologisen propagandan ja historiallisten väärennösten tutkimukseen, on tarttunut valtavaan haasteeseen.

Turkulaissyntyinen Hiltunen on käynyt käsiksi yhteen aikamme suurista mysteereistä, Torinon käärinliinaan. Häneltä on ilmestynyt Kirjapajan kustantamana Valokuva Jeesuksesta? –teos, jossa käsitellään Torinon kuuluisaa käärinliinaan tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa.

Viimeinen suomeksi aiheesta julkaistu teos on Ian Wilsonin Käärinliinan arvoitus vuodelta 1978. Kesti kolmekymmentä vuotta, ennen kuin aiheeseen suomen kielellä palattiin. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että vuonna 1988 tehty radiohiilikartoitus ajoitti käärinliinan keskiajalle. Tällöin pääteltiin, että kysymyksessä on väärennös. Nykyään ollaan varmoja siitä, että radiohiiliajoitukset epäonnistuivat.

Tieteelliset menetelmät kehittyvät hurjaa vauhtia. Vuosikymmenten aikana Torinon käärinliinan, kristillisen tradition kuuluisimman reliikin, tutkimus on kokenut ennen näkemättömän kiinnostuksen kasvun. On perusteltua olettaa, että kysymyksessä on sama hautaliina, johon juutalainen ihmeitä tekevä rabbi ja kristinuskon keskushenkilö Jeesus Nasaretilainen kiedottiin ristinkuolemansa jälkeen. Liinaan mystisesti valokuvautunut vainajakuva ilmentää täydellisesti evankeliumien passiokertomusten todisteita.

Huolimatta valtavasta monitieteellisen tutkimuksen määrästä tiede ei kykene vieläkään selittämään liinan olennaisinta ominaisuutta: miten vainajakuva on voinut syntyä kankaaseen. Torinon käärinliina on yhä mysteeri.

Käärinliina on kansainvälisen monitieteellisen tutkimuksen kohteena. Liki kolmekymmentä erityistieteen alaa on julkaissut liinasta tutkimustuloksia. Liinasta on kirjoitettu ja kirjoitetaan satoja kirjoja, tuhansia lehtiartikkeleja ja sitä käsitellään yli puolella miljoonalla nettisivustolla.

Liinaa ovat tutkineet muun muassa historioitsijat, antropologit, arkeologit, teologit, uskontotieteilijät, taidehistorioitsijat, mikrobiologit, fyysikot, mikrokemistit, arkeoastronomit, ikonologit, valokuvausekspertit, röntgentutkijat, kriminologit, oikeuslääketieteilijät, anatomit, patologit, kuvanveistäjät, taidemaalarit, erikoislääkärit, tekstiiliasiantuntijat, radiohiilianalyytikot, mikrobiologit, geologit ja kiviasiantuntijat, säteilyfyysikot, museologit, paleografit, numismaatikot, judaistit, eksegeeit, radiologit, klassiset filologit, atomifyysikot, konservaattorit, sähköinsinöörit, psykologit, ase-ekspertit, taidekriitikot, erilaiset historiallisten väärennösten asiantuntijat, hematologit, genealogit, dna-analyytikot, folkloristit, palynologit, metallurgit, muumioasiantuntijat, botanistit, reliikkiasiantuntijat, heraldikot, juristit, steroakuvaspesialistit, spektroskooppianalyytikot, ydinfyysikot, baktereologit sekä lukemattomat Lähi-idän vanhoihin kieliin, kulttuureihin ja uskontoihin perehtyneet omien erityisalojensa johtavat asiantuntijat.

Torinon reliikki on ylivoimaisesti perusteellisimmin tutkittu kulttuurihistoriallinen esine, joka tunnetaan mutta joka asettaa edelleen tutkijoilleen monitieteisen haasteen.

Nyt lukijalle tietysti herää kysymys siitä, miksei Suomessa ole puhuttu tästä tutkimuksesta mitään. Vastaus on jälleen se yksi ja sama. Suomalainen media vaikenee.

Filosofian tohtori Juha Hiltunen 13.12.2001 Turussa Kuralan kylämäen intiaaniteltassa.

(Copyright: Jarmo Markkanen) 

Torinon käärinliina on esillä erittäin harvoin. Seuraavan kerran se on nähtävissä pääsiäisenä 2010. Dosentti Juha Hiltunen aikoo järjestää keväällä Turkuun näyttelyn käärinliinan tutkimukseen liittyvistä asioista.

Sitä ennen. Suosittelen Valokuva Jeesuksesta? –kirjan lukemista lämpimästi. Ehkä se johdattaa teidät elämän suurten kysymysten äärelle ja edes hieman laajentaa maailmankuvaanne.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Hyvää valkoista joulua kaikille!

24/12/2009

Oikein riemullista joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Rankat ankat

24/12/2009

Aikoinaan salolaisessa paikallisradiossa vaikutti Rankat ankat -niminen äijäkööri Viitasen Ikun johdolla. Ohjelma sai valtavan suosion. On valitettavaa, että kaikki hauska pitää aina lopettaa.

Suomea ja sen lautasia on seitsemän vuoden ajan hallinnut Rampa ankka. Suomalainen yhteiskunta on joutunut tuon valtansa betonoineen miehen ratkaisuista kärsimään. Nyt hänet potkitaan pihalle.

Matti ”jalkoja särkee” Vanhanen vetäytyy takavasemmalle erittäin ovelaan aikaan, juuri joulun alla. Vanhasen lähdöllä on etenkin suomalaiseen mediaan, tuohon vallan sylikoiraan, suorastaan hätkähdyttävät vaikutukset. Valtakunta jää tyhjän päälle.

Mistä me nyt keskustellaan?

Ei Ikeä ja Jonskua puutarhatöissä, ei Mattia ja Suskua uuniperunan kimpussa.  Eikä tuppeensahattua lautakasaa.

Matti Vanhanen oli sattumapääministeri, synnynnäinen epäonnistuja, jonka kohtalo heitti kovaan paikkaan Anneli Jäätteenmäen pakkoeron jälkeen. Vanhasen kansansuosionsa laski samaan tahtiin, kuin hänen töppöilynsä ja älyttömät ratkaisunsa tulivat kansan tietoon.

Vanhanen muodostui kiviriipaksi puolueelleen, joka ei halunnut lähteä enää eduskuntavaaleihin hänen johdollaan vaan lemppasi miehen pihalle. Minä, kuten moni muukaan, tuskin uskoo, että ratkaisu on Vanhasen oma ratkaisu. Puolue pisti miehen kesantopellolle.

Puolueen puheenjohtajuudesta eroaminen tarkoittaa sitä, ettei Vanhanen voi jatkaa Suomen pääministerinä. Niinpä keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee myös pääministeri.

Kuka hän sitten lienee?

Itse näkisin mielelläni pääministerinä Kanki-Kaikkosen. Hänellä alkaa jo olla keskustalaista pelisilmää ja sopivasti julkisuuttakin perseelleeen menneen vaalirahasekoilun takia. Lisäksi hän on taitava tanssija ja naisten naurattaja. Oivallisia avuja pääministerin virkaan.

Lehdistö, tuo vallan sylikoira, saa kiinnostavia puheenaiheita, kun Kaikkonen kankeaa naisia tanssilattialla. Kukapa sitä nyt haluaisi uutisoida sellaisissta ikävistä asioista kuin talous- ja työllisyystilanteen korjaaminen.

Äänestäjä eli tavallinen kansalainen, ei tähän valintaan tietenkään pääse millään tavalla vaikuttamaan. Heille on varattu sivustakatsojan rooli. Mitäpä siitä, että 2010-luku tulee olemaan sotien jälkeisen ajan vaikein jakso isänmaamme historiassa. Esi-isiemme luoma hyvinvointiyhteiskunta kun tulee uskaltaa voida muuttaa kantokykyä vastaavaksi. Ja kuka ne tummahipiäisetkään pelastaa.

Tämänkaltaista muutosta eivät pysty viemään läpi Vanhasen ja Kataisen kaltaiset tulonjakopolitiikkaan hirttäytyneet pellet.

Mutta Matti saa mennä. Ja se on erinomaisen hyvä asia.

Mukavia luppopäiviä Kelan pääjohtajana. Melkein onnistuit tuhoamaan tämän maan. Jatka samaan tahtiin Kelassa.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Voi kauhiaa, mitä professorismies puhuu!

22/12/2009

Koska harvempi salonseutulainen lueskelee tamperelaista Aamulehteä, lainaan tähän heidän kirjoituksensa, joka koskee turkulaista professoria Timo Vihavaista. Voi kauheaa, mahdanko nyt saada Aamulehdeltä syytteen siitä, että olen lainannut heidän kirjoitustaan.

Useimmat Suomessa julkaistavat sanomalehdet puhuvat pelkkää soopaa. Harvinainen poikkeus on kyseinen Aamulehti. 

Julkisen Sanan Neuvoston uudeksi päälliköksi on juuri valittu sanomalehti Kalevan entinen päätoimittaja Risto Uimonen. Kaleva sai Uimosen aikana JSN:n huomautuksen piilomainonnasta. Että simmoinen johtaja.

Uimonen kirjoitti vastikään ihan kivan kirjan Median mahti, jossa hän pyrki käsittelemään mediaa tasapuolisesti.

Ei käsitellyt.

Uimonen unohti kokonaan tärkeimmän sanomalehdistön vallankäyttövälineen, vaikenemisen vallan. Tästä kuullaan vielä. Joko täysin tyhjänpäiväisessä Julkisen Sanan Neuvostossa, jossa toimittajat päättävät siitä, mitä toimittajat voivat kirjoittaa, tai sitten jossain muualla.

Toinen seikka, minkä Uimonen kirjassaan unohti, oli se, että toimittajat tekevät juuri niin kuin päätoimittaja ja häntä ohjaava omistaja eli kustantaja käskee. Lehdistöä ohjaa ahneus ja rahanhimo. Mikä neljäs valtiomahti se sellainen on?

Kaikesta huolimatta. Oikein hyvää päivänjatkoa.

Ja nyt syventymään Aamulehden artikkeliin:

 

Emme uskalla ymmärtää näkemäämme

Kaikkialla Euroopassa maahanmuutto on tutkijan mukaan aiheuttanut reviirin ja integraation (sulautumisen) ongelmia. Kuvitelma siirtolaisista kilttinä työvoimareservinä on naiivi ja vaarallinen.

Siksi Suomessa on hänestä meneillään March of Folly, hulluuden riemumarssi, jota järjestelmämme toteuttaa ”yhtä sokeasti kuin kyynisestikin”. Vaihtoehdoista ei saa keskustella, eikä kukaan uskalla Vihavaisen mukaan avata suutaan maahantulon kielteisistä seurauksista, ettei leimaudu rotusortajaksi ja joudu sylkykupiksi.

Tilanne muistuttaa hänestä kommunistisen suomettumisen aikaa, jolloin äärioikeistolaisen ja fasistin leiman sai herkästi.

Ainoana rohkeana hän julkaisi suomettumisesta terävän tutkimuksen Kansakunta rähmällään (1991). Ja nyt hän analysoi ensimmäisenä kriittisesti uusinta ”höpsismiä” nimeltä multikulturalismi, monikulttuurisuus, ja vetää siitä johtopäätöksen: ”Olemme matkalla kohti tuhoa”.

Maailmanhistoriaan emme voi vaikuttaa, mutta ”vähin mitä voimme tehdä, on ainakin sanoa mielipiteemme ja olla elämättä valheessa”, Vihavainen perustelee.

Talousmiehet valittavat aina työvoimapulaa ja haluavat lisää maahantulijoita. Siihen intellektuellit ovat kehittäneet haavekuvan paratiisista – monikulttuurisuuden, jossa vallitsee yleinen suvaitsevuus, koska kaikki ovat erilaisia. ”Herttainen hyväntahtoisuus kantaväestöä kohtaan oletetaan muuttajien perusasenteeksi”, kun he saapuvat valmiin hyvinvoinnin ääreen.

Mutta Euroopan kokemuksista Vihavainen tietää sen harhaluuloksi ja ennustaa, ettei muslimiväestö integroidu koskaan läntiseen kulttuuriin. Siinä käykin toisinpäin, kun keskiaikainen oppi ja humaani demokratia kohtaavat. Nopeasti kasvavat muslimikeskittymät eristäytyvät vihamielisinä ympäristöstään.

Euroopan kaupunkeja kuten Pariisia piirittävä slummivyöhyke on vihan ja väkivallan tyyssija, joka elää ”Ranskan veronmaksajien rahoilla”.

Professori ivaa kuvitelmaa, ettei Suomeen voi syntyä slummeja. Nykyiset maahantulijat muodostavat jo tulevien slummiemme kantaväestön, jossa islam on vankasti esillä. Kehitys on ollut kaikkialla sama.

Silti mikään ei pakota meitä oravanpyörään, joka edellyttää ”koko väestömme vaihtamista parin sukupolven sisällä”. Siitä seuraisi nykyisen suomalaisen kulttuurin nopea loppu, sanoo tutkija.

Olemme hänestä nyt ajopuuna sellaisessa koskessa, joka uhkaa maatamme paljon pahemmin kuin kommunistinen diktatuuri. Kansaa ollaan vaihtamassa toiseksi, mutta kysymys kuuluu, ”haluaako Suomen kansa sitä”.

Pahin virhe demokratiassa onkin tehty siinä, ettei kansalta ole kysytty eikä suunvuoroa annettu. Hulluuden riemumarssilla on toiset rumpalit.

Monikulttuurisuuden aatteessa muodikasta on kirjan mukaan ollut eliitin huutokauppa kaikenlaisella sallivuudella ja vastikkeettomilla tukitoimilla. Sitä he ovat tehneet kansan rahoilla enemmistön tahtoa vastaan, kilpaillen keskenään suuren hyväntekijän sädekehästä.

Vahingon valtavuus alkaa näkyä, mutta ”multikulturalistit ovat riemuissaan”. Nyt pitäisi Vihavaisen mukaan selvittää nopeasti, missä kulkee maahantulijoiden määrän kriittinen raja. Kummallista ettei sitä ole selvitetty. Suomalaisuus voi hyvin nopeasti joutua vähemmistön asemaan.

Pääkaupunkiseudulla syntyy jo enemmän lapsia maahantulijoille kuin suomalaisille. Muissakin Euroopan maissa maahantulijat ovat pian enemmistönä. Suomalainen kansakunta muuttuu identiteetiltään tyystin toiseksi ja menettää loputkin ohuesta kristillisyydestään, tutkija ennakoi.

Länsimaiden perikadon 1922 kirjoittanut Oswald Spengler piti uskontoa sivilisaation ytimenä, mutta siihen ei teknotieteellinen länsi halua palata. Ironista kyllä se näyttää ajautuvan siihen väkisin islamin mukana.

Vihavainen hallitsee aate- ja kulttuurihistorian loistavasti. Kirja on vuosituhannen ensimmäinen teos, joka kertoo maapallon suurimpien ongelmien syyn ja seuraukset – liikalisääntymisen ja levittäytymisen. Kirja on kuin poikkeama poliittisesti korrektista julkaisulinjasta.

Kuitenkin Suomessa tajutaan Vihavaisen mukaan jo yleisesti, että suunta on alaspäin, ikäviä asioita on ilmestynyt koko ajan enemmän. Kasvu ei lisää onnellisuutta, kylläisyyden utopia on kadonnut. Symboliksi ja tulevaisuuden kuvaksi on hänestä noussut rajattomiin turpoava ego ja sen loputon kiimaisuus.

Syvällisten arvojen – totuus, kauneus, hyvyys – tilalle on tullut lööppilehtien ”lapsellinen moralisointi ja omahyväinen sentimentaalisuus”.

Konsumerismi (kulutusideologia) on korvannut uskonnon. Kyltymätön Kuluttaja vailla haastajaa näyttää nyt toteuttavan ”ihmisen suurta kosmista tarkoitusta”, Vihavainen ironisoi.

Hänestä emme uskalla ymmärtää sitä, minkä jo selvästi näemme. Onneksi hän uskaltaa.

Johan Lahdenperä

* * * * * * *

Kulttuurieroosio nakertaa länsimaita

Oulu Realisti? Rasisti? Totuuden torvi? Pahanilmanlintu? Halla-aholaisten puolesta puhuja?

Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho -kirjassa esittämät arviot länsimaisen kulttuurin uhkakuvista ja islamismin ehdoilla elämisestä ovat herättäneet kiivasta keskustelua sekä kirjasta että kirjoittajasta. Vihavaista on sekä kiitetty että moitittu erilaisilla keskustelupalstoilla.

Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori on itse pysynyt kaiken kohun keskellä varsin rauhallisena.

Hänen ei ole tarvinnut piilotella maan alla, mutta toisaalta hän ei ole suostunut minkään ääriryhmittymän keulakuvaksi.

”Minun korviini kantautunut palaute on ollut 90-prosenttisesti myönteistä. Netissähän on kaikenlaista muuta arviota, mutta viitsiikö niitä edes lukea”, Vihavainen sanoo.

Vihavainen on halunnut kirjallaan kyseenalaistaa sitä, onko nyky-Suomi tulevaisuudessa sellainen onnela kuin se jollain mittareilla nyt on.

”Kirjoitin 30 vuotta sitten Suomen historian pikkujättiläiseen arvion aikakaudesta ihan tuoreeltaan. Tuli mieleen, että olisi hauska kirjoittaa vastaavanlainen arvio. Elämme nyt eräänlaista kultakautta ja ajatellaan, että parempaa ei ole koskaan ollut. Siitä ei olla yksimielisiä, onko parempaa tulossa.”

Mitkä ovat professorin mielestä ne pahimmat uhkatekijät, jotka voivat suistaa länsimaisen onnellisuusparatiisin turmion tielle?

”Olen keskittynyt kirjassani tietynlaiseen kulttuurieroosioon. Osa eroosiosta on sitä, ettei minkäänlaisia omia arvoja käytännössä enää tunnusteta ja jos muita tunkee tilalle, niin niitä kyllä kumarrellaan.”

”Hedonismi on noussut korvikeuskonnoksi. Rooman valtakunnan aikana oli ihan samanlaisia oireita ja silloin puhuttiin sivistyksen rappiosta. Aiheesta puhuttiin sata vuotta sitten ja vielä sodan jälkeenkin. 1960-luku on ollut tässä keskustelussa taitekohta: sen jälkeen ei ole ollut huolta huomisesta”, professori painottaa.

Professori itse on hyvin huolissaan muun muassa maahanmuutosta ja erityisesti islamin aggressiivisesta leviämisestä, jonka edessä suomalainen sivistyneistö on rähmällään – aivan kuin 1970-luvulla oltiin kontallaan Neuvostoliiton edessä.

Vihavainen uskaltaa olla poikkiteloin ja aikoo palata vielä aiheeseen uusilla kirjoituksilla.

Mutta sitä ennen on luvassa vielä jatkoa loppusyksystä ilmestyneeseen Vihavaisen ja Andrei Saharovin (toim.) kirjaan Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot (Edita 2009).

”Jatkosodasta pitäisi tulla kirja. Tapasin juuri Moskovassa FSB:n arkistopalvelun johtajan ja kyselin, että milloin niitä dokumentteja tulee. Hän sanoi, että kunhan he saavat ensin suomalaisia dokumentteja. Vastasin, että jo viisi vuotta sitten lähetimme paksun nipun papereita, jotka on jo käännetty venäjäksi. Hän ei ollut muistavinaan, joten saa nähdä”, nauraa Timo Vihavainen.

* * * * * *  

Timo Vihavainen

62-vuotias Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori (vuodesta 2002).

Työskennellyt aikaisemmin mm. Suomen Pietarin-instituutin johtajana 2000–2002.

Teoksia mm.: Hyvinvointi-Suomi -osio teoksessa Suomen historian Pikkujättiläinen (WSOY 1987). Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991). Opas venäläisyyteen (toim. Otava 2006). Länsimaiden tuho (Otava 2009).

Harrastuksia: kirjoittelu, purjehdus, kirjallisuus.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Päivän mietelause

19/12/2009

Ei ole hyvä, jos talossa asuu pelkkiä maahanmuuttajia. Siitä tulee kaaos.

Nasir Abdullahi

Helsinki

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Suomalaiset sotalapset

19/12/2009

Suvaitsevaiselle mokutukselle ovat ominaisia joko tahalliset valheet, virheet tai suhteellisentajun puutteesta kertovat rinnastukset ja päättelyketjut.

Talvisodan alkamisesta tuli jokin aika sitten kuluneeksi 70 vuotta. Helsingin Sanomat, kuten tunnettua, julkistaa vain yksipuolisia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä kirjoitukia. Yksi suomalaisiin sotalapsiin liittyvä kirjoitus julkaistiin 29.11.2009. Siinä Suomen Pakolaisapu ry:n puheenjohtaja Thomas Wallgrenin totesi muun muassa näin:

"Julkisuudessa käytetään usein termiä "ankkurilapsi" alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Sanavalinta on erheellinen. Lapsen saapumista Suomeen ei saa leimata itsessään epäilyttäväksi. Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomesta maailmalle lähetettyjä ankkurilapsia kutsuttiin sotalapsiksi."

Ruoditaanpa Wallgrenin sanomisia. Sanaa ”ankkurilapsi” käytetään yleisesti nykyisestä turvapaikkashoppailusta. Sanan käyttämisessä ei ole mitään epäilyttävää. Suomeen saapuvat ”alaikäiset” (lainausmerkeissä siksi, koska jopa puolet näistä ”alaikäisistä” ovat tosiasiassa täysi-ikäisiä, ankkurilapset käynnistävät heti oleskeluluvan saatuaan perheenyhdistämisprosessin, jonka tuloksena Suomeen saapuu vähintään neljä, joskus lähemmäs 30, klaanin jäsentä.

Koska Suomeen on tämä omituinen mekanismi luotu, on päivänselvää, että sitä käytetään. Esimerkiksi somalit lähettävät lapsiaan täysin tietoisena tästä prosessissa tarkoituksenaan käyttää sitä hyväkseen.

Herra Wallgren kutsuu sodan aikana Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin lähetettyjä suomalaislapsia ”ankkurilapsiksi” ja käyttää heitä perusteena somalialaisten lasten vastaanottamisen puolesta.

Hävytöntä.

Tarkastellaanpa lähemmin suomalaisia sotalapsia, koska teema on noussut mokuttajien kielenkäyttöön yleisemminkin.

Talvisota synnytti ruotsalaisissa Suomen kansan auttamisen halun. Ruotsissa keskeinen vaikuttaja oli filosofian tohtori Hanna Rydh, joka toimi Fredrika Bremer –nimisen yhdistyksen toiminnanjohtajana. Hän sai ajatuksen ottaa suomalaisia lapsia hoitoon Ruotsiin 30.11.1939 ja piti Suomessa Kulosaren kasinolla lehdistötilaisuuden 11.12.1939. Rydh oli toiminut nopeasti, koska jo silloin 5000 ruotsalaista perhettä oli ilmoittanut halukkuutensa ottaa vastaan suomalaisia lapsia.

Joulukuun 13. 1939 perustetiin Helsingissä Pohjoismaiden Avun Suomen keskus, jonka päätehtävänä oli organisoida Suomen kansalaisten siirtoa Ruotsiin. Järjestö sai sisäministeri K-A. Fagerholmilta ja sisäasiainministeri Ernst von Bornilta täydet valtuudet toimia.

Ensimmäinen kuljetus lähti Ruotsiin jo 15.12.1939. Rydh oli saattamassa lapsia henkilökohtaisesti, mutta palasi heti Suomeen tapaamaan marsalkka Mannerheimia. Mannerheim kiitti ruotsalaisia avusta ja toivoi, että kaikki ne, jotka ovat halukkaita, voisivat käyttää ruotsalaisten tarjousta hyväkseen.

Myös Unkari ja Sveitsi tarjosivat Suomen lapsille sijoitusmahdollisuutta, mutta näihin ei pitkän matkan takia haluttu Suomessa suostua. Kaikkiaan Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan siirtyi noin 70 000 suomalaista lasta. Myös Salon seudulta lähdettiin Turun kautta Ruotsiin. Merimatka oli vaarallinen, sillä muun muassa neuvostoliittolaiset sukellusveneet partioivat merellä, eivätkä empineet käydä siviilialusten kimppuun.

Talvisodan jälkeen ensimmäinen suuri siirtoaalto Ruotsiin tapahtui 1941–1942. Sen aikana lähetettiin naapurimaahan noin 21 000 lasta. Toisessa aallossa lapsia lähti noin 31 000 ja se sijoittui vuosiin 1944–1945. Jälkimmäisen käynnistivät Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944.

Talvi- ja jatkosodan siirtojen lisäksi lapsia lähetettiin Ruotsiin myös yksityisesti. Tarkkoja lukuja ei ole tiedossa, mutta lastensiirtokomitean johtajan Elsa Bruunin arvion mukaan heitä oli noin 15 000. Mannerheimliiton kautta Tanskaan siirtyi kaikkiaan noin 4000 lasta ja Norjaan muutama sata.

Lastensiirtokomitean periaatteena oli, että kaikki Ruotsiin siirretyt lapset tulisi palauttaa kotimaahansa. Kotiuttaminen ei sujunut siten kuin oli ajateltu.

Suomen valtioneuvosto päätti maaliskuussa 1946 lastensiirtokomitean esityksen johdosta, että kaikki Ruotsiin terveinä siirretyt lapset oli palautettava Suomeen saman vuoden aikana.

Päätös nostatti Ruotsissa voimakkaan vastalausemyrskyn ja lasten annettiin toistaiseksi jatkaa oleskeluaan Ruotsissa. Lastensiirtokomitea lopetti toimintansa vuonna 1948. Tuolloin suomalaislapsia oli palauttamatta tuhansia ja vireillä oli lukuisia oikeusjuttuja ruotsalaisten kasvatusvanhempien ja suomalaisten vanhempien välillä.

En puutu lähemmin inhimillisiin ongelmiin, kunhan totean, että Eila Räsänen tutki vuonna 1988 lapsuusajan separaatiokokemusten vaikutusta aikuisiän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Noin puolet sotalapsista olisi halunnut jäädä Ruotsiin. Suoranaista vihaa Suomeen palaamista kohtaan tunsi 18 prosenttia vastanneista. 32 prosenttia palanneista piti edelleen yhteyttä ruotsalaiseen kasvattiperheeseensä. Paluuseen liittyvät kielivaikeudet nousivat esiin 68 prosentissa tapauksista. Vastanneista puolet ilmoitti, etteivät he ymmärtäneet palatessaan lainkaan suomea.

Mutta palataanpa asiaan. Miksi herra Wallgrenin ja muiden samaa argumenttia käyttävien rinnastus on älytön?

Siksi, että Suomesta lähetettiin koordinoidusti ja ruotsalaisten aloitteesta suomalaisia sotalapsia vainolaiselta turvaa.

Siksi, että lapset sijoitettiin ruotsalaisiin kummiperheisiin eikä vastaanottokeskuksiin.

Siksi, että lasten vanhemmat eivät muuttaneet Ruotsiin lastensa kanssa vaan jäivät puoulustamaan isänmaataan kuka ase kädessä, kuka kotivainioilla ja kaupungeissa.

Siksi, että suurin osa sotalapsista palasi sodan päätyttyä rakentamaan Suomea siksi hyvinvointivaltioksi, jossa me nyt elämme ja jota eliittimme on hyvää vauhtia rappeuttamassa.

Siksi, että sotalapset olivat kaikki alle 12 vuotiaita eikä partasuisia ”ankkurilapsia”.

Siksi, että Ruotsi ei millään tavalla panostanut äidinkielen ja suomalaisen identiteetin vaalimiseen.

Herra Wallgren.

Mikä asia, edellä mainitut argumentit huomioiden, oikeuttaa teidät vertaamaan suomalaisia sotalapsia ja somalialaisia ”ankkurilapsia” toisiinsa?

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Heinäkuu 2017 (16)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (27)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (41)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (44)
Joulukuu 2016 (36)
Marraskuu 2016 (20)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (50)
Elokuu 2016 (64)
Heinäkuu 2016 (27)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (69)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (45)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (105)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (116)
Syyskuu 2015 (153)
Elokuu 2015 (76)
Heinäkuu 2015 (71)
Kesäkuu 2015 (75)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (54)
Maaliskuu 2015 (85)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (80)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (74)
Lokakuu 2014 (67)
Syyskuu 2014 (57)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (48)
Kesäkuu 2014 (37)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (63)
Maaliskuu 2014 (67)
Helmikuu 2014 (52)
Tammikuu 2014 (46)
Joulukuu 2013 (45)
Marraskuu 2013 (54)
Lokakuu 2013 (75)
Syyskuu 2013 (76)
Elokuu 2013 (96)
Heinäkuu 2013 (89)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (59)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (35)
Tammikuu 2013 (37)
Joulukuu 2012 (29)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (64)
Syyskuu 2012 (59)
Elokuu 2012 (65)
Heinäkuu 2012 (63)
Kesäkuu 2012 (58)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (75)
Helmikuu 2012 (63)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (38)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (60)
Syyskuu 2011 (93)
Elokuu 2011 (65)
Heinäkuu 2011 (43)
Kesäkuu 2011 (58)
Toukokuu 2011 (75)
Huhtikuu 2011 (56)
Maaliskuu 2011 (65)
Helmikuu 2011 (41)
Tammikuu 2011 (16)
Joulukuu 2010 (25)
Marraskuu 2010 (45)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (20)
Elokuu 2010 (36)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (34)
Toukokuu 2010 (43)
Huhtikuu 2010 (34)
Maaliskuu 2010 (58)
Helmikuu 2010 (37)
Tammikuu 2010 (30)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (24)
Lokakuu 2009 (24)
Syyskuu 2009 (31)
Elokuu 2009 (31)
Heinäkuu 2009 (37)
Kesäkuu 2009 (39)
Toukokuu 2009 (34)
Huhtikuu 2009 (28)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (44)
Tammikuu 2009 (24)
Joulukuu 2008 (12)
Copyright © Tapioarjo.com