Internetiä ei voi voittaa. Sanomalehtien päätoimittajat ja toimittajat eivät ole tätä ymmärtäneet. Media ei enää voi omistaa ja omia tietoa vaan nyt kuka tahansa voi toimia julkaisijana. Vanhaan ”hyvään aikaan”, jota lehtipatruunat kaiholla muistelevat, tiedon välittämiseen tarvittiin kustantaja tai piti olla oma kirjapaino. Looginen askel eteenpäin oli omakustanteet.

Muun muassa 80-luvulla Suomessa ja Salossa nuoret tekivät runsaasti omakustannelehtiä, joilla oli pieni painos ja pieni levikki, mutta joita luettiin varsin paljon. Näittenkin tekemiseen tarvittiin rahaa.

Mahtaako niitä jossain vintin perukoilla olla vielä tallessa?

No, netti aiheutti yleistyessään sen, että kuka tahansa voi milloin tahansa perustaa blogin tai twitter-tilin ilmaiseksi. Vermeet ja yhteydet pitää tietysti hankkia, mutta sen jälkeen voi kirjoittaa sydämensä kyllyydestä.

Sanomalehtimiehet eivät vieläkään tajua sitä, että tiedonvälityksessä on meneillään suurin vallankumous sitten Johannes Gutenbergin, joka keksi painokoneen vuonna 1436. Yhä pienemmiksi käyvillä vehkeillä kuka tahansa kadun tallaaja on potentiaalinen julkaisija. Sanojen, valokuvien, liikkuvan kuvan ja äänen siirtäminen on lapsellisen yksinkertaista, halpaa ja nopeaa.

Sanomalehdet ja muut ”vanhat” mediat joutuvat kilpailemaan netin kanssa ja ne häviävät pelin. Vanha media ei ole ymmärtänyt, ettei se voi kilpailla määrässä vaan sen ainoa kilpailuvaltti on laatu.

Ennen muinoin lukijat uskoivat kaiken, mitä lehtiin painettiin. Koska kirjoittaminen lehtiin oli tarkasti rajattua, toimittajat puhuivat rahvaalle ylhäältä alas. Heillä oli hallussaan väline, jolla laukoa kiistattomia totuuksia, joita harva pystyi tarkistamaan.

Vanhan median auktoriteettiasema on murtunut, lukijakunta on pirstoutunut ja oppinut mediakriittiseksi. Se on johtanut siihen, että osaa toimittajista pidetään pelleinä tai ammattitaidottomina. Osa heistä on sitä.

Eivät lukijat halua saarnoja Helsingin Sanomissa vastikään uhriutuneen Umayya Abu-Hannan tapaan. He haluavat tasavertaista keskustelua.

Jolleivät he sitä saa, he pakottavat toimittajat ottamaan heidät huomioon.

Jokunen media Helsingin Sanomien lisäksi pyristelee vielä vastaan, eikä suostu puhumaan muutamista tabuina pitämistään aiheista.

Tällainen käyttäytyminen ei ole viisasta vaan typerää.

Heidän pitäisi ymmärtää, että he ovat jo hävinneet pelin. Helppoa se ei näytä lehtimiehille olevan.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti ensimmäisen uuden vuoden puheensa hetki sitten.

Näin hän sanoi:

- Vaikeita poliittisia päätöksiä edeltää aina toistensa ohi puhumisen aika. Nyt se on kulumassa loppuun, käsillä on ratkaisujen aika.  Kannustan hallituksen ja eduskunnan jäseniä rohkeuteen; pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä. Suomen kansa on harvoin rankaissut, usein kyllä palkinnut rohkeuden nähdä oikeudentuntoisesti oman etupiirinsä ulkopuolellekin, presidentti lausui.

Puhe oli kaikkiaan varsin onnistunut. Ainakin hän hakkasi meitä 12 vuotta piinanneen punamummon mennen tullen.

Meillä on olosuhteisiin nähden oikein hyvä presidentti, mutta toivottavasti et potkase mun pakkiani nurin.

Suomessa sanomalehdet voivat toistaiseksi paksusti, vaikka niiden levikit laskevat jatkuvasti. Lehdet eivät oikein tiedä, mitä on tapahtumassa, vaikka mediatalojen päättäjät näkevät, että uskollinen vanha tilaajakanta poistuu, eikä uusia tule tilalle, koska nuoret hakevat uutisensa verkosta.

Suurimpia häviäjiä olivat viimeksi tilastoituna vuonna Kauppalehti (10,9 %), Iltalehti (5,1 %), Uutispäivä Demari (5,5 %), Keskisuomalainen ja Savon Sanomat (4%), Hufvudstadsbladet (3,8 %) ja Helsingin Sanomat (3,6 %).

Tilastokeskus julkaisi toukokuussa 2011 tutkimuksen median ajankäytöstä. Siitä selvisi, että sanomalehtien lukeminen on vähentynyt merkittävästi 90-luvulta lähtien. 10–14-vuotiaista enää 30 prosenttia seuraa lehtiä, kun luku vuonna 1991 oli 65 prosenttia. 15–24-vuotiaista hieman yli 70 prosenttia, vertailuluvun ollessa 90.

Vuonna 1990 sanomalehtiä julkaistiin Suomessa 252 kappaletta. Vuonna 2009 lehtiä ilmestyi enää 194. Määrä vähenee joka vuosi.

Vaikka mediataloilla Suomessa menee siis suhteellisen hyvin, ennusmerkit ovat näkyvissä. Niiden levikki tulee vääjäämättä laskemaan ja ne yrittävät paikata menetettyä levikkiä muun muassa irtisanomalla toimittajia, vähentämällä panostusta toimituksiin, perustamalla näköiskappaleita nettiin, pienentämällä lehtiä broadsheet-koosta tabloidiin ja niin edelleen ja niin edelleen.

Muun muassa toimittajien määrän väheneminen johtaa siihen, että laatujournalismin, jos sellaista Suomessa on koskaan ollutkaan, määrä vähenee. Toisin sanoen Suomessa tehdään kaikki samat virheet kuin muualla maailmassa, jossa levikit ovat kohta vapaassa pudotuksessa kuin Onni Suurosen moottoripyörä surmanajopöntössä, on tehty.

Lehtien päätoimittajien ja talousjohtajien päähän ei ole pälkähtänyt, että tulevaisuuden journalismi on digitaalista. Uutiset siirtyvät verkkoon, mutta päätoimittajat eivät tiedä, miten se pitäisi tehdä.

Kaikkein pahin tämän hetken esimerkki on Helsingin Sanomat, joka pienensi printtilehden kokoa tabloidiksi ja teki nettisivuistaan, joissa olevat uutiset ovat täysin samoja kuin paperilehdessä, maksullisen.

Se on tuhon tie, mutta Helsingin Sanomien ollessa kyseessä, se on lukijoille ja koko Suomen mediakentälle vain hyvästä.

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Älkäätten teloko itseänne niitten rakettien ja jytkyjen kanssa.

Minä en rakettia ammu, kun olen puoliltaöin jo syvässä unessa kuin lapsonen, jolla on hyvä omatunto.

Paha omatunto muuten on hyvä omatunto.

Tätä Mustafe Mohamad Jama tiedusteli Jorvin sairaalan lastenosasto 3:n hoitajilta keskiviikkona. Kysymys on jo melko yleinen Helsingin ja Uudenmaan sairaaloissa.

Jaman kaksivuotias tytär Khadija Jama toipuu sairaalavuoteessa keuhkokuumeesta. Muslimi-isä polvistuu sängyn viereen rukoilemaan silloin, kun rukouksen aika on.

Jos ei ole pakko, sairaanhoitaja tai lääkäri ei tällöin astu huoneeseen, vaan odottaa, että rukoushetki on ohi.

Hus palvelee 1,6:ta miljoonaa ihmistä. Heistä ulkomaista syntyperää on yhdeksän prosenttia, 140 000. Monen potilaan kulttuuriin kuuluu asioita, jotka vaikuttavat heidän hoitoonsa.

- Niin pitkälle kuin mahdollista pyrimme ottamaan kulttuuriset seikat huomioon, osastoryhmäpäällikkö Eila Manninen-Kauppinen kertoo.

Esimerkiksi Jorvin lastenosasto 3:n potilaista noin puolet oli perjantaina muuta kuin suomalaista syntyperää.

Haasteita hoitohenkilökunnalle aiheuttaa juuri muslimikulttuuri. On tyypillistä, että kun nainen tulee lääkäriin, hoitohenkilökunnan kanssa keskustelee mies. Voi olla, että nainen ei osaa suomea, tai kulttuurisista syistä hän ei saa keskustella lääkärin kanssa. Arkaluontoiset vaivat tai pahoinpitelyt saattavat jäädä selvittämättä.

Esimerkiksi muslimikulttuuriin kuuluva perhekeskeisyys näkyy lääkäreiden kanssa käytävissä keskusteluissa.

Läheiset haluaisivat olla potilaan vierellä yötä päivää. Vierailijoiden määrää ja vierailuaikoja pitää rajoittaa, jotta osaston arki ei häiriinny.

Sukupuoli- ja siveyssäännöt vaikuttavat nekin arkeen. Toivetta lääkärin sukupuolesta noudatetaan mahdollisuuksien mukaan, Auroran infektio-osaston sairaanhoitaja Carola Granström kertoo. - Eräs miespotilas ei ramadanin aikaan antanut naishoitajan mitata verenpainetta.

Täysin ilman kitkaa eivät asiat vieläkään hoidu. Hus järjestääkin vuosittain koulutusta eri kulttuureista tulevien kohtaamiseen. Väärinymmärryksiä, kommunikaatiovaikeuksia ja sanaharkkaa syntyy edelleen.

- Välttämättä hoitohenkilökunnalla ei vielä ole niin hyvää tietoa eri kulttuureista, jotta tietäisimme, miten se voitaisiin ottaa huomioon parhaalla tavalla, Eila Manninen-Kauppinen toteaa.

Turvapaikanhakijoista piti tulla suomalaisten pyllynpyyhkijöitä, mutta he syövätkin suuren osan kantaväestön terveyspalveluista. Suvaitsevaiston unelmat murentuvat.

Maahanmuuttokriitikot olivat alusta asti oikeassa.

Se, että meidän tulisi opiskella noita keskiaikaisia naisenalistuskulttuureita on täysin käsittämätön. Kaikenmaailman hömppäkurssien sijaan sairaalaan pitäisi palkata muutama riuskaotteinen vahtimestari, joka ei kahta kertaa käy kehottamassa hiljaisuuteen.

Tämä maa on nimeltään Suomi.

Sairaalat ovat suomalaisia sairaaloita ja suomalaiset maksavat niistä.

Sairaaloissa vallitsevat suomalaiset säännöt ja tavat - eivät kenenkään muun.

Jos ei kelpaa, niin hoidosta voi kieltäytyä.

Koko ajan väheneviä resursseja ei pidä tuhlata höperehtimiseen.

Miksi ihmeessä me sallimme kaiken tämän? Miksi pitää sovitella, tehdä myönnytyksiä, järjestää kulttuurikoulutusta, kiireisen hoitohenkilökunnankin mukautua erityisvaatimuksiin ja niin edelleen ja niin edelleen.

Miksi?

Mitä me saamme tästäkin vastineeksi?

Hoitohenkilökunta opiskelee eri kulttuurien tapoja, eikä niin päin, että eri kulttuureista tulevat potilaat ja omaiset mukautuisivat sairaalan toimintatapoihin.

Matelua toiseuden edessä.

Minun muistini mukaan Suomessa on hoitoalalla armoton työvoivapula.

Suomalaiset maksavat kaiken tämän.

Oikein vilulla karauttaa.

Ihanan kallista!1

Lähde: Helsingin Sanomat (mikäs muu)

Minun omatuntoni on puhdas.

Jan Vapaavuori

elinkeinoministeri (kok.)

Olin pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntatyön asiantuntijaryhmän jäsen. Pääministeri osallistui muutamaan kokoukseen. Huomasin, että hän menee yhden päivän aikana moneen eri tilaisuuteen, jossa jokaisessa tulisi esittää jotain viisasta. Niin fiksua ihmistä ei Suomesta löydy, että se olisi mahdollista.

Politiikot ovat taitavia omaksujia ja mustan auton siirtyessä toiseen paikkaan, heidän avustajansa preppaavat olennaisimmat asiat uudessa paikassa. Kun jokainen avustaja ja asiantuntija ajavat omaa asiaansa, tulee hallituksesta rahan tuhlaaja, joka ei osaa lopettaa.

Juuri sen takia valtiovarainministeriksi voi pystymetsästä ottaa peruskoulun opettajan. Tämä johtaa käytännössä virkamiesvaltaan, jota poliittiset avustajat täydentävät.

Jos ministerit pysähtyisivät edes päiväksi miettimään käsittelemiään asioita ilman avustajakaartia, he tulisivat samalla lailla kriittisiksi kuin rahan holtitonta jakamista kritisoivat kansalaiset ovat.

Demokratia tulee kalliiksi.

Pauli Vahtera blogissaan

Kun Suomea viilattiin EU-kuntoon, vuonna 1987 kauppaministeri Pertti Salolainen (kok) vieraili Saksassa ja allekirjoitti sopimuksen Suomen meriteollisuuden (eli telakkateollisuuden) alasajosta. Asia pidettiin salassa niin kauan kuin mahdollista, mutta lopulta se paljastui.

Samalla tavalla Suomi on menettänyt elektroniikka- ja metsäteollisuuden. Itse asiassa kaikki Suomen merkittävät vientiteollisuuden alat on ajettu alas.

Kokoomuksen Lasse Männistö totesi STX:n Turun telakan lainapäätöksestä, ettei ”telakkateollisuutemme nyt vaan ole kilpailukykyinen”.

Niinpä korealaisessa omistuksessa olevat ja keskenään kilpailevat Suomen ja Ranskan telakat katsoivat, kumpi maa joustaa.

Suomessa se jäi kiinni 50 miljoonan euron lainasta.

En usko tähän.

Suomelle, joka heittelee kymmenien miljardien lainatakuita eteläisen Euroopan roistovaltioille, 50 miljoonan euron laina on pikkuraha.

Suomi ostaa miljardeilla vaikutusvaltaa EU:sta, mutta on todellisuudessa vain Saksan ja Ranskan pankkien käsikassara. Nyt pelastimme ranskalaisen telakan ja lahjoitimme heille parikymmentätuhatta miestyövuotta.

Näin kokoomus ja Suomi tukee kotimaista yritystoimintaa ja hankkii duunareille töitä.

Tähän kun vielä lisätään eläkeiän korotus ja työuran pidentäminen molemmista päistä, niin kaikkihan on hyvin.

Telakkateollisuuden grand old man, vuorineuvos Martin Saarikangas, sanoo elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta mieheksi, joka tappoi telakkateollisuuden Suomesta.

Iso-Masalla on kanttia puhua suoraan asioista niiden oikeilla nimillä.

Kokoomus ei jostain syystä halunnut säilyttää 23 000 työpaikkaa Turun telakalla.

Koko jupakan takana on aivan jotain muuta, joka aikanaan varmasti noussee julkisuuteen.

Tänään on kerrottu, että TX:n Ranskan-telakan johtaja Laurent Castaing haluaa tehdä yhteistyötä Turun kanssa uuden Oasis-risteilijän rakentamisessa.aing'n mukaan telakka on jo lähettänyt yhteistyöstä epävirallisen ehdotuksen Turun-telakan johdolle.

– Olemme olleet yhteydessä kollegoihimme Turussa ja tiedustelleet, olisivatko he valmiita työskentelemään meille joko laivan suunnittelussa tai sen osien rakennuksessa, Castaing sanoo.

Castaing kertoo, että Saint-Nazairen telakka on myös pyytänyt Turun-telakkaa välittämään heille yhteystiedot sellaisista suomalaisista aliurakoitsijoista, jotka voisivat mennä Ranskaan rakentamaan risteilijää.

Castaing'n mukaan on hyvin todennäköistä, että yhteistyö Suomen ja Ranskan välillä toteutuu. Hän ei kuitenkaan osaa vielä arvioida, kuinka iso osa risteilijän rakennuksesta voitaisiin tehdä Turussa.

Salon päätös vuokrata Attendolta tiloja vanhusten palvelutalosta on tulossa uudelleen käsiteltäväksi. Käytännössä vuokraamisen ratkaisee ensi vuonna aloittava uusi kaupunginhallitus.
Nykyisestä kaupunginhallituksesta muut paitsi kokoomus eli sosiaalidemokraatit, keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät haluavat käyttää otto-oikeutta. Otto-oikeus tarkoittaa, että kaupunginhallitus ottaa uudelleen käsiteltäväksi sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen.

– Kokous on pidettävä heti alkuvuodesta, koska otto-oikeusaika umpeutuu, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Jorma Elovaara (sd.) sanoo.

Kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa päätetään ainoastaan otto-oikeuden käytöstä, ja sen jälkeen asia palautuu uudelleen valmisteltavaksi.

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti joulunalusviikolla vuokrata puolet hoivapalveluyritys Attendo Oy:n Viitanlaaksoon suunnittelemasta vanhusten palvelutalosta. Päätös on herättänyt Salossa runsaasti kriittistä keskustelua.

– Emme nähneet mitään järkevää syytä sille, miksi iso periaatteellinen kysymys pitää hoitaa näin nopeassa aikataulussa, Elovaara sanoo.

Minä uskon joulupukkiin, mutta en oikein Salon tempoilevaan vanhustenhoitoon.

Olen edelleen sitä mieltä, että Salon vanhuuspoliittinen ohjelma pitää avata ja rakentaa kokonaan uudelle pohjalle.

Ei tällä asialla ole niin kiire, ettei sitä olisi voinut jättää ihan suosista uuden hallituksen päätettäväksi.

Pelin politiikkaa, sanoisi vanha veikko, jos eläisi.

Kysymys on siitä, että kokoomus haluaa yksityistää sekä vanhustenhoidon että koulut.

Ennen vanhaa sitä sanottiin kommunismiksi.

Hyvää koko touhussa on se, että SDP:n ja keskustan paikallispoliitiiot ovat ryhtyneet ajattelemaan omilla aivoillaan.

Lähde: SSS

Suomen EU-jäsenyys on kuin koulukiusatulla. Joka päivä sen eväät syödään.

Suomen kurmuuttaminen EU:ssa johtuu siitä, että jo 90-luvun alkupuolella jäsenyysneuvotteluissa suomalaispoliitikoilla oli hirvittävä into päästä EU:n jäseneksi.

Kun media ei sanallakaan kritisoinut EU:ta, niin samaa säveltä luonnollisesti soitetaan edelleen.

Herrat ja media ovat oppineet, ettei kansan mielipiteestä tarvitse välittää tuon taivaallista.

Suomalainen on laiska seuraamaan tapahtumia ympärillään, joten ne voi kuljettaa korvasta vaikka helvettiin.

Sitäpaitsi - saavathan ne äänestää kerran neljässä vuodessa.

Ja aina väärin.