Elämme tulevaisuudessa!

Näin ainakin ajatteli vuonna 1964 professori ja tieteiskirjailija Isaac Asimov, joka intoutui New Yorkin maailmannäyttelyn kunniaksiennustamaan The New York Timesissa, millainen maailma olisi tasan 50 vuoden kuluttua. Asimov siis yritti arvata, millaista elämä olisi alkavana vuonna 2014. Asimov tunnetaan etenkin robottiaiheieisista scifi-kirjoituksistaan ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia käsittelevästä Säätiö-sarjasta.

1: Elämän tylsistyminen aiheuttaa masennusta

"Ihmiskunta tulee kärsimään suuresti sairaudeksi muuttuvasta tylsistymisestä. Tämä sairaus leviää vuosi vuodelta yhä laajemmalle yhä voimakkaampana. Tällä tulee olemaan vakavia henkisiä, emotionaalisia ja sosiologisia seurauksia. Väitänkin, että psykiatria tulee olemaan ehdottomasti tärkein lääketieteen ala vuonna 2014."

2: Laitteet valmistavat itsekseen aterioita

"Kodin laitteet vapauttavat ihmiskunnan yhä suuremmasta osasta toistuvia askareita. Keittiöihin ilmestyy laitteita, jotka valmistavat "automaattiaterioita", kuumentavat veden ja muuttavat sen kahviksi; paahtavat leivän; paistavat munat; grillaavat pekonin ja niin edelleen. Aamiaisensa voi tilata laitteelta edellisenä iltana

3: Puhelimella voi lukea kirjoja

"Viestinnässä ovat mukana sekä näkö- että kuuloaisti, ja puhelimessa puhuvan henkilön voi paitsi kuulla myös nähdä. Soittamisen lisäksi ruudulta voi tutkia asiakirjoja ja valokuvia ja lukea otteita kirjoista. Geosynkroniset satelliitit tekevät mahdolliseksi puhelut jokaiseen maailmankolkkaan, vaikkapa Etelänavalle."

4: Ihmiset vetäytyvät luonnosta

"Ihminen vetäytyy yhä kauemmas luonnosta luodakseen itselleen paremmin sopivan ympäristön. Vuoteen 2014 mennessä ... katot ja seinät hehkuvat kevyesti ja eri väreissä, jotka vaihtuvat vain nappia painamalla. Maan alle rakennetut ihmisasumukset ovat yhä yleisimpiä."

5: Robotit tulevat, mutta eivät vielä

"Robotit eivät tule olemaan kovinkaan yleisiä vuonna 2014, mutta niitä tulee olemaan olemassa."

6: Mobiililaitteet ovat yleisiä

"Vuoden 2014 laitteissa ei tietenkään ole sähköjohtoja, sillä niiden käyttövoima tulee pitkäikäisistä akuista, jotka käyttävät hyväkseen radioisotooppeja."

7: Moottoritiet ovat kuihtuneet

"Moottoritiet ... maailman kehittyneemmissä kolkissa ovat ohittaneet parhaat päivänsä vuonna 2014. Yhä enemmän huomiota kiinnitetään liikennevälineisiin, jotka koskevat mahdollisimman kevyesti maanpintaa. Olemassa on tietenkin lentokoneita, mutta myös maaliikenne kulkee yhä useammin jalan tai pari maanpinnan yläpuolella."

8: Robottiautot ovat yleisessä käytössä

"Robottiaivoja hyödyntävät kulkuneuvot ... voidaan ohjelmoida kulkemaan päämääräänsä, jonne ne osaavat ilman häiriötä ihmiskuljettajan hitaista reflekseistä."

9: Taulutelevisiot yleistyvät

"Seinänäytöt ovat korvanneet tavanomaisen television, mutta markkinoille ovat jo tulossa läpinäkyvät kuutiot, joista voi katsella kolmiulotteista kuvaa."

10: Koneet tekevät työt

"Maailmassa vuonna 2014 tulee olemaan vain vähän rutiinitöitä, joista koneet eivät suoriudu ihmistä paremmin. Ihmiskunnasta tulee näin koneiden paimenia.
Koulujen opetus on muotoiltava mukailemaan tätä kehitystä. Kaikille yläkoululaisille opetetaan tietokonetieteen perusteet, he ymmärtävät binaarilaskentaa ja saavat opetusta niissä ohjelmointikielissä, jotka kehittyvät nykyisistä kielistä kuten Fortranista."

11: Elintasoerot räjähtävät

"Vaikka teknologian kehitys pysyykin vuoteen 2014 asti väestönkasvun perässä, onnistuminen tulee olemaan vain osittaista. Maailman koko väestö ei tule nauttimaan tulevaisuuden maailman laitteistoista täysin rinnoin.

Suurempi osuus ihmistä tulee olemaan vähempiosaisia kuin nyt. Vaikka he olisivat materiaalisesti ottaen rikkaampia kuin nykyisin, he jäävät yhä kauemmas jälkeen maailman kehittyneimpiin osiin verrattuna. Suhteellisesti ottaen he ovat siirtyneet taaksepäin."

Ei ollut herra Isaac mikään turha heppu. Lähes kaikki hänen ennustuksensa ovat toteutuneet. Minä olen kirjoittanut samansuuntaisia asioita mm. robotiikasta. Se, ettei lentäviä autoja ole vielä kehitetty, johtunee melko pitkälti siitä, että kaiken maailman Shellit ja Exxonit haluavat myydä öljyn viimeiseen tippaan maapallolta pelkkää ahneuttaan.

Vetymoottori on jo kuitenkin tulossa.

JA - ottakaa huomioon.

Sen tietää myös herra Jorma Ollila.

Ei hän aivan turhaan suunnitele Suomeen automaksuja. Mutta tästä aiheesta lisää i närmaste framtiden.

Yksikään toinen maa ei kärsinyt toisessa maailmansodassa yhtä pahoin kuin Neuvostoliitto. Luotettavimpien arvioiden mukaan vuosina 1941-45 menetti henkensä 26 miljoonaan neuvostokansalaista, joista kaksi kolmasosaa oli siviilejä, 18 miljoonaa sotilasta haavoittui ja neljä miljoonaa katosi. Sodan demografiset vaikutukset olivat katastrofaalisia. Kolme neljäsosaa surmansa saaneista oli iältään 28-45-vuotiaita. Sodan päättyessä näissä ikäluokassa oli kaksinkertainen määrä naisia miehiin verrattuna ja raskaimpien taistelujen alueelle, kuten Stalingradissa, Voronezissa, Kurskissa ja Krasnodarissa naisia oli jopa kolme kertaa enemmän kuin miehiä.

Aineelliset tuhot olivat kauheat: 70 000 kylää, 1 700 kaupunkia, 32 000 tehdasta ja 100 000 kilometriä rautateiä oli tuhottu. Moskovassa, joka ei ollut sodan pahimpia alueita, 90 prosentissa taloista ei ollut lainkaan lämmitystä ja 48 prosentissa ei ollut juoksevaa vettä eikä viemäröintiä vuonna 1945. Sodan jäljiltä kaikkiaan 20 miljoonaa ihmistä eli kodittomina.

Kausi, jolloin Venäjä sorti omia kansalaisiaan kesti vuodesta 1917 vuoteen 1953. Diktaattori Josif Stalin kuoli 5. maaliskuuta 1953.

Nikita Hrustsov käynnisti heti Stalinin kuoleman jälkeen tukun uudistuksia tarkoituksenaan vahvistaa ”sosialistisen laillisuuden” periaatetta, jotka olivat yhtä vanhoja kuin Neuvostoliitto. 25. helmikuuta 1956 Hrustsov piti kuuluisan puheensa, jossa paljasti ja tuomitsi Stalinin teot. Aikoi suojasään kausi, joka kuitenkin päättyi 1964, kun Hrustsov vaihtui Leonid Brezneviin ja suojasään suhteellisen vapaamielinen kausi päättyi. Stalinin maine suurena sodanjohtajana palautettiin ja Breznev otti tiukan linjan toisinajattelijoihin. Ihmiset tukahduttivat muistonsa, kieltäytyivät puhumasta menneisyydestä ja sulautuivat pintapuolisesti lainkuuliaisten neuvostoliittolasiten hiljaiseen enemmistöön.

Matkustimme tänään Suomen Valtion rautateillä pääkaupunkiin rouvan kanssa. Oli tärkeää asiaa määrääville tahoille, rouva shoppaili sen aikaa, mutta ehdimme toki käydä Ateneumissa tarkistamassa, millainen kaveri se Rafael Wardi oikein on. Hänen näyttelynsä on kohtapuoleen päättymässä.

Kuten on yleisesti tunnettua, niin Ateneumissa ei saa valokuvata, joten joudutte tyytymään skannauksiin.

Wardilla on poikkeuksellisen pitkä ura, joka on kestänyt jo yli 60 vuotta. Herra jatkaa edelleen aktiivisesti taiteilijan uraansa. Hänet tunnetaan värikkäistä teoksistaan. Aivan huipulle Suomen taidemaailmassa hän pääsi vuonna 2002, kun sai maalata Tarja Halosen muotokuvan, joka herätti suurta huomiota.
Tuo taulu oli tietysti mukana näyttelyssä. Olin luullut, että se on melko pienikokoinen, mutta se olikin valtavan suuri. En halua sanoa tästä taulusta tai edes Wardin tuotannosta tämän enempää. Käykää itse katsomassa.

Ateneumissa oli nähtävissä myös Järven lumo –teeman alla Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Taiteilijoiden muuton Tuusulanjärvelle aloitti kirjailija Juhani Aho ja hänen taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldt. He muuttivat Tuusulanjärven tuntumaan vuonna 1897. Pian perässä seurasivat Eero Järnefelt, Jean Sibelius ja Pekka Halonen perheineen. Vilkas kanssakäyminen ja yhteisen ihanteen jakaminen tekivät Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä ainutlaatuisen Suomen historiassa.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö perustettiin poliittisesti levottomana aikana. Monet taiteilijat kokivat Helsingin ilmapiirin painostavana, ja toisaalta pääkaupungin vilkas huvielämä häiritsi keskittymistä luovaan työhön. Tuusulanjärven rannoille taiteilijoita houkuttivat luonnonkaunis ympäristö ja työskentelyrauha. Liian kauas pääkaupungin kulttuurielämästä ei kuitenkaan haluttu lähteä: Järvenpäästä pääsi Helsinkiin junalla puolessatoista tunnissa.

Olen ollut pitkän, mutta kevyen elämäni varrella myös taidegalleristina ja ostan edelleen taidetta, lähinnä salonseutulaisia taiteilijoita. Pidän erittäin paljon vanhoista suomalaisista mestareista: Hugo Simbergistä, Pekka Halosesta, Eero Järnefeltistä, eritoten Akseli Gallen-Kallelasta ja monesta monesta muusta.

Muutama modernisti, kuten Sampsa Sarparanta mahtuu mukaan. En tiedä, onko oikein nimittää häntä modernistiksi, mutta veikkaan, että hän on vielä suuri nimi taiteenkin saralla Suomessa ennemmin tai myöhemmin. Rosvoille voin kertoa, ettei kokoelmani suinkaan sijaitse kotiosoitteessani vaan vallan muualla. 

Junalla pääsee Helsingistä Saloon myös puolessatoista tunnissa. Helsingissä on aina mukava käydä. Tunnelma on kesäisin – tietyistä syistä, joita valtiovalta ei suostu poistamaan – hieman ahdistava, mutta talvisin saa olla jokseenkin rauhassa, mitä nyt kaksi nuorta venäläispoikaa kohteliaasti, mutta huonolla englannilla kyselivät tietä Suurkirkolle. Neuvoimme rouvan kanssa auliisti. Ja sen jälkeen menimme Tiramisukahville. Ai, että oli herkullista.

On tua Vahteran Pauli sitten ilkiä mies. Kaiken kauniin, romanttisen ja ihqn se pillaa, vettää maahan ja lokkaan:

Pussy Riot sananvapautta

Pussy Riotista on suomalainen media tehnyt sananvapauden marttyyrin.

Pussy Riot tällä kertaa vaatteet päällä ja kasvotkin huputettuna

Venäjän tilannetta hyvin tunteva henkilö sanoi, että ryhmä on enemmänkin venäläinen versio Johanna Tukiaisesta. Ryhmä on yrittänyt kaikin keinoin saada julkisuutta. Venäjällä ei media ja poliisi seuraa jokaista varavaltuutetun facebook-möläystä ja siellä vallan sietoraja on paljon Suomea korkeammalla. Siksi ryhmä on järjestänyt mm. ryhmäseksiorgiat julkisella paikalla. Yksi “taiteilijoista” oli viimeisillään julkisessa alastonseksisessiossa. Kun julkisuutta ei tullut tarpeeksi, he menivät kirkkoon esittämään performanssiaan.

Kirkko on venäläisille paljon tärkeämpi paikka kuin suomalaisille Suomessa. Kirkossa pidetty performanssi meni sietorajan yli, minkä pussy riotilaiset hyvin tiesivät.

Ryhmä pitää tiivistä yhteyttä Twitterin ja sähköpostin välityksellä länsimaalaisiin toimittajiin. Käytännössä tämä tarkoittaa: mitä kovemmin pidetään mekkalaa, sitä enemmän tulee tykkäyksiä, myötätuntoa ja julkisuutta ja brändi kasvaa tulevaa ajatellen.

Yksi tulkinta julkisuushaulle onkin päästä Eurooppaan ja USA:han tuomioiden suorittamisen jälkeen. Täällä he tekisivät rahaa suokuokalla median antaman ilmaisen mainonnan ja USA:n ulkoministeriön tuella.

Tässä on sitä väkeä, jota Juhana Vartiainen kovasti halajaa Suomeenkin.

Mistä me saisimme näitä moniosaajia ja koneinsinöörejä paikkaamaan ihan nurkan takana odottavaa työvoimapulaa?

Kuvasta huomaa, miten iloisia ja onnellisia työperusteiset maahantulijat ovat. On hienoa huomata, kuinka paljon edellä läntinen naapurimme on Suomesta.

Sitä en oikein tajua, miksi he polttavat Ruotsin lipun. Maa on tarjonnut heille paitsi turvapaikan sodalta myös toimeentulon, asunnot, koulutukset ja muut edut ilman, että heidän pitää pistää tikkua ristiin.

Tässä Juhana Vartiaiselle raakaa, kovaa ja tietysti vastenmielistä faktaa.
Osoitan selkeästi, että Vartiaisella ei todellakaan ole kaikki lepakot vinnillä.

Ilmasto on muuttumassa, maapallon sietokyky ylitetty, koska ihmispopulaatiota on liikaa.

Suuri osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa köyhyydessä, hyvä kun saavat pari bataattia ja kupposen raikasta vettä päivässä.

Kaikki tähän mennessä kokemamme on vasta alkua. Sanoisinko eräänlaista esileikkiä.

Maapallon suurin uhka on tuleva työttömyys, joka vaatii sitä, että ahneuden on loputtava ja ihmiskunnan on opittava jakamaan resurssit oikein. Koska ahneus on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, se ei onnistu.

Suomessa vietettiin juuri ennen joulua robotiikan viikkoa. Robotiikka on ihmiskunnan pahin uhka. On olemassa Yhdysvaltalaisia tutkimuksia, joiden mukaan lähes puolet maan työpaikoista katoaa seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Ajatelkaa, runsaassa kymmenessä vuodessa. Se, mikä uhkaa Yhdysvaltoja, uhkaa koko maailmaa.

Maapallolla elelee 7,1 miljardia ihmistä. Heistä aikuisia työttömiä on yli sata miljoonaa. Automaatio vie kahdenkymmenen vuoden kuluessa tästä hetkestä eteenpäin työt miljardilta ihmiseltä.

Ihmiskunnan olemassaolon suurimpia uhkia ovat 3d-tulostus, automaatio ja robotikka. Ne mullistavat elämämme nopeammin kuin kukaan uskaltaa ennustaa. Massiivinen työttömyys aiheuttaa sotia ja romahduttaa kokonaisia valtioita.

Kaikki mahdolliset syötäväksi kelpaavat eläimet katoavat, kun ihmisten on pakko saada evästä lautasilleen. Tämän seurauksena ekosysteemit romahtavat jo paljon ennen kuin ilmastonmuutos ehättää kehiin.

Ihmiskunta on pelottavien valintojen edessä, enkä ole henkilökohtaisesti lainkaan varma siitä, pystymmekö me muuttumaan. Mitä jälkiteollisen yhteiskunnan jäsenet tekevät, kun suorittavia ja fyysisiä töitä ei enää ole?

Kopion tähän Junes Lokan blogikirjoituksen ihan vain piruillakseni Juhana Vartiaiselle:

Tilastokeskuksen laskelmat: Maahanmuutto ei ole kannattavaa

Maahanmuutto tuo ensimmäisinä vuosina julkistaloudelle tuloja, mutta sitten tase muuttuu negatiiviseksi. Tämän osoittavat Tilastokeskuksen laskelmat (Statistisk sentralbyrå (SSB)).

SSB:n tutkimus osoittaa, että matalan palkkatason maista tulevat maahanmuuttajat aiheuttavat enemmän kuluja kuin tuottavat tuloja, sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Pääasiallisena syynä tähän on matalampi työllisyysaste, matalammat verotettavat tulot ja tulonsiirrot, joita he saavat enemmän kuin muut, kirjoittaa Dagens Næringsliv -lehti.

Edes työperäinen maahanmuutto ei ole kannattavaa julkiselle taloudelle pitemmällä tähtäimellä, todetaan SSB-raportin "Makroøkonomi og offentlige finanser i ulike scenarioer for innvandring" laskelmissa.

Lyhyellä tähtäimellä maahanmuuttajat Länsi- ja Itä-Euroopasta toki vaikuttavat positiivisesti. He ovat valmiiksi koulutettuja ja menevät suoraan töihin, kun he saapuvat Norjaan. Pitemmällä tähtäimellä heidän panoksensa on kuitenkin negatiivinen, sillä ajanmittaan heistä tulee keskivertonorjalaisten kaltaisia.

- Ongelmaa lykätään eteenpäin, jos koko ajan hankitaan lisää väkeä. Lyhyellä tähtäimellä maahanmuuttajat eivät rasita julkisen talouden budjettimenoja, jotka liittyvät lapsiin ja vanhuksiin. Siksi voi syntyä vaikutelma, että nämä ryhmät voisivat antaa meille liikkumavaraa. Mutta myös he saavat lapsia ja vanhenevat. Tämä tarkoittaa, että asetelma muuttuu ajanmittaan, kertoo tutkimusjohtaja Erling Holmøy SSB:stä. 

Holmøyn mukaan keskivertonorjalainen tuottaa valtiolle vähemmän tuloja, kuin mitä hän saa hyvinvointipalveluina ja tulonsiirtoina. Tämän mahdollistavat maan öljytulot. Koska maan asukkaiden määrä kuitenkin kasvaa maahanmuuton johdosta, niin öljyrikkauksien jakajia on yhä enemmän. Tämän johdosta maahanmuutto aiheuttaa alijäämää pitemmällä tähtäimellä.  

- Kun jokainen henkilö aiheuttaa enemmän kuluja kuin tuottaa tuloja, niin se ei ole kestävä ratkaisu, sanoo Holmøy.

Ja alkuperäinen juttu löytyy täältä.

Minusta koko kuntajärjestelmästä on aika ajanut ohitse. Kunnat ovat hierarkisia, massiivisia organisaatioita, jotka ovat täynnä toimintaa haittaavia kankeita väliportaita. Kunnat ovat mahdottoman jäykkiä reagoimaan haasteisiin. Samaa voi sanoa kunnallisesta päätöksenteosta, joka saattaa veivata puoli vuotta yksinkertaista asiaa edestakaisin lautakuntien, kunnanhallituksen ja virkamiesten välillä, ennen kuin kyetään tekemään päätöksiä.

Jos yritys toimii samalla tavalla kuin kunta (tai valtio) se ei pysy pitkään pystyssä. Yrityksessä vastuun päätöksistä ottaa hallitus. Suorittava porras toteuttaa strategiaa. Samalla tavalla pitäisi toimia kunnissa, joka tarkoittaisi sitä, että lautakunnat tulisi kokonaan lakkauttaa. Lopettamista ollaan tietysti vastaan, koska jokainen siltarumpupoliitikko haluaa paikan itselleen ja väittää, että lautakunnissa asuu viisaus. Osin saattaa tietysti niin ollakin, mutta osa lautakunnan jäsenistä on täydellisen pihalla käsittelemistään asioista, joten virkamiehet voivat viedä heitä miten tahtovat. Sama koskee valtuustoa, joka itse asiassa on pelkkä poliittinen kumileimasin.

Kun virkamiehet sähläävät ja pönkittävät oman ja esikuntiensa valtaa, on soppa valmis. Kukaan ei lopulta oikein tiedä, mistä, milloin ja miksi oikein päätetään.

Ainakin kokoomus näkee palvelujen yksityistämisen ideologisena kysymyksenä, mutta se ei ole järkevää, jollei olla varmoja siitä, että yksityisten tuottamat palvelut todellakin tulevat kunnille edullisemmaksi kuin kunnan tuottamat palvelut. Jos kunnan palveluja yksityistetään, se tarkoittaisi minusta sitä, että myös kunnan hallinto- ynnä muiden vastaavien kulujen pitäisi pienentyä ja henkilökunnan johtoportaasta vähentyä.

Kuntalaiselle on loppujen lopuksi yksi lysti, kuka palvelut tuottaa, kunhan ne toimivat. Nyt ne eivät Salossa (eikä monissa muissa Suomen kunnissa) toimi. Viime kädessä vastuu ulkoistamisesta (ja kaikista päätöksistä) on päätösten tekijöillä eli paikallispoliitikoilla. Tämä unohtuu helposti, kun omia rahoja ei tarvitse jakaa.

Suuri hämmästyksen aiheeni on jo pitkään ollut myös se, miksi lähes kaikki kuntien ulkoistamiset kohdistuvat suorittavaan portaaseen, kun hallinto jatkaa entisessä massiivisessa kokoonpanossa. Usein virkamiehet ovat kaikkein muutosvastaisempia. He vartioivat reviiriään ja käytössään olevia kuntalaisten rahoja mustasukkaisesta suostumatta tinkimään mistään. Tästä meillä on pari hyvää huonoa esimerkkiä Salossakin.

TP-konsernin pääjohtaja Tapio Tuuri on epäillyt vahvasti, että Vatt:n ylijohtaja Juhana Vartiainen on mahdollisesti vaarallinen hullu.

Siltä se kieltämättä hieman vaikuttaa.

Kannattaa lukea Vartiaisen kommentti tohtori Jussi Halla-ahosta Osmo Soininvaaran blogista.

Juuri nyt Vartiainen on sitä mieltä, että Suomeen pitää ottaa runsaasti lisää maahanmuuttajia, koska heitä on Ruotsissakin ja Ruotsilla menee hyvin.

Tapasin Vartiaisen kesällä Porissa. Hulluudesta en tiedä, mutta noin puolitoistametrinen toistasataa kiloa painava metriheikki hän oli.

Muistelen, että Suomen ja Venäjän välisellä rajalla on ollut valtavia jonoja vuosikymmenten ajan. Pari vuotta sitten muun muassa Yle uutisoi nohevasti, jotta rekkajonot yltävät rajalla 50:een kilometriin. Tätä ihmettä jaksettiin toistaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Suomalaiset ihmiset ovat sinisilmäisiä ja hyväuskoisia, kuten äänestäjien käyttäytymistä pitempään seuranneet tieteen harjoittajat tietävät. Suomalaiset uskoivat ja uskovat selitykset siitä, ettei Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän tulli vedä kunnolla. Se on toki totta, mutta jatkokysymys eli se, mistä johtuu, ettei naapurin tulli vedä, ei tullut kenelläkään, kaikkein vähiten Ylen toimittajille, mieleen.

Rekkajonot johtuivat ja johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että rajamuodollisuudet hoidetaan hitaasti naapurin puolella. Hommia tehdään siellä paperityönä ja käsipelillä. Ongelmaan olisi helppo ratkaisu.

Sen nimi on tietokone.

Jos Venäjän viranomaiset siirtyisivät sähköiseen tullaukseen, Suomen tulliin jätetyt tiedot singahtaisivat hetkessä myös naapurin järjestelmään. Sieltä voisi kuka tahansa valtuudet omaava viranomainen niitä tsiigata koska tahansa.

Tutkija Ilmari Larjavaara on tutkinut asiaa ja kertoo, että sähköisestä tullauksesta on puhuttu vuosikausia, ja se on aina tulossa ”ihan kohta”. Larjavaara oli 2000-luvun alkuvuosina reissannut rajan yli rekkojen kyydissä kauppa- ja teollisuusministeriön laskuun ja setvinyt, mikä asiassa mätti.

Hän väsäsi jopa väitöskirjan Funktionaalinen transitioteoria: Hallinto, oikeusjärjestys ja instituutiot Venäjällä vuonna 2007.

Larjavaaran mukaan Venäjällä ei ole aikomustakaan siirtyä sähköiseen tullaukseen, koska tulli on niin sanottu kormuska, tuottoisa syöttökaukalo, suurelle joukolle isompia ja pienempiä byrokraatteja.

Kupletin juoni on kerrottu yhdellä sanalla: kaksoislaskutus.

Suomen tullille ilmoitetaan vietävän lastin todellinen arvo, mutta Venäjän tulliin tultaessa arvosta onkin hävinnyt melkoinen osa, joten tullit jäävät pienemmiksi. Rekkakuskilla on lastistaan kahdet kuitit. Ne Venäjän tullille esitettävät on voinut tehtailla esimerkiksi siten, että tuontiyhtiön tytäryhtiö on ostanut lastin ja myynyt sen takaisin tappiolla.

Hankkeessa oli (en tiedä, onko edelleen) mukana myös kunniallisina pidettyjä suomalaisia yrityksiä, useimmiten häveliäästi välikäsien kautta. Jos suomalainen yrittäjä halusi olla rehellinen, hän huomasi hyvin nopeasti, että joutui Venäjän markkinoilla mahdottomaan rakoon. Jos maksoi enemmän tullia, joutui nostamaan vähittäismyyntihintojaan.

Suomalaiset sanovat, että Venäjää on mahdoton ymmärtää. Ei se mahdotonta ole, mutta pitää ymmärtää, että siellä vallitsee hieman samanlainen ”maan tapa” kuin Suomessakin. Raha ei välttämättä vaihda meillä omistajaa vaan palvelut, mutta muuten järjestelmä kulkee melko lailla käsi kädessä yksi yhteen.

Lukuun ottamatta tietysti sitä, että Venäjällä on etua siitä, että on ollut armeijan ja KGB:n tai sen seuraajien palveluksessa ennen liikemaailmaan tai politiikkaan siirtymistä.

Mieluiten tietysti molempien.

Jos olet aikeissa rakentaa omakotitalon, lähdetkö ensimmäiseksi rautakauppaan valkkaamaan olohuoneen tapetteja tai vesijohtoliikkeeseen katselemaan suihkukaappeja?

Et suinkaan.

Ensimmäinen homma on se, että vilkaiset tiliäsi, kenties neuvottelet lainaehdoista pankkisi kanssa ja katsot, mihin sinulla on varaa ja mahdollisuuksia.

Aivan samalla tavalla toimii muun muassa uusi yrittäjä. Hänellä on idea, jonka hän uskoo kantavan ja työllistämään hänet. Seuraavaksi hän alkaa tutkia, paljonko yrityksen perustaminen maksaa ja mistä hän saa kassavirtaa, jotta pystyy kuittaamaan ottamansa lainat.

Olettaisi, että valtio toimii aivan samalla tavalla. Ei valitettavasti toimi.

Valtiolla ei ole esimerkiksi kuntauudistuksesta tehty minkäänlaisia taloudellisia arviointeja. Ainoa, mitä suomalaiset ovat saaneet tietää, on ollut joutavanpäiväistä sanahelinää:

”Kuntarakenneuudistus on erittäin merkittävä ja kauaskantoinen lainsäädäntöhanke. Yhdessä eräiden muiden valmisteltavana olleiden hankkeiden kanssa se muodostaa julkisen vallan organisoinnin ja käytön kannalta poikkeuksellisen merkittävän kokonaisuuden.”

On hilkulla, jottei pakuriteet lennä rinnuksille, kun tällaista roskaa lueskelee. Pelkkää jargonia, jota ilmeisesti jonkinlainen puppugeneraattori eduskunnan kellarissa puksuttaa, kun sinne syöttää tarpeellisen määrän sanoja.

Minulle jäi Raimo Sailaksesta huolellisen, osaavan ja tarkan miehen kuva. Hän toimi pitkään valtiovarainministeriön valtiosihteerinä eli eräänlaisena Suomen valtion laskentapäällikkönä. Nyt hommaa hoitaa Martti Hetemäki.

Onko pojasta polvi muuttunut, vai minkä takia juuri mistään valtion hankkeesta ei löydy kunnollisia laskelmia eikä vaikutusten arviointeja.

Sama asia tuntuu vaivaavan Suomen kuntia, Salo mukaan lukien.