Oxfordin historiantutkija Kevin O`Rourke sanoo, että eurossa olevien maiden huonot kasvuluvut ovat hyvä huono todiste poliittisesta epäonnistumisesta.

Viime vuoden lopussa euroalueen bruttokansantuote oli pienempi kuin vuoden 2008. Muun muassa Yhdysvalloissa se oli kuusi prosenttia korkeampi. Historioitsija syyttää euroa, joka tutkijan mukaan todettiin jo koko EU:n suunnitteluvaiheessa 20 vuotta sitten.

Alue on liian suuri ja tasapainoton. EU:lla ei ole olemassa mitään mekanismeja, joilla voidaan siirtää varoja alueilta toisille, kun kriisi iskee tiettyihin EU:n osiin. Pankkikriisit aiheuttavat luonnollisesti poliittisia vaikutuksia. Esimerkkinä hän käyttää tietysti Kreikkaa.

O`Rourke tarjoaa toki myös ratkaisuja. Niitä on tasan kaksi. Joko muutetaan EU liittovaltioksi tai palataan takaisin Euroopan unioniin ilman yhteistä valuuttaa. Tutkijan mukaan asialla on tulenpalava kiire.

- Loputtomiin ei voida vain odottaa tumput suorina, demokraattinen päätös on saatava aikaa nopeasti, jos me haluamme selviytyä. Ratkaisuja ei ole kuin kaksi. Joko muodostetaan EU:sta liittovaltio tai elellään eteenpäin ilman yhteista valuuttaa.

Lähde: Talouselämää mukaellen TÄ

Sampo Terho ja Populistin EU-vaihtoehto

Sampo Terhoa on syytetty populistiksi, vaikka mies ei ole populismia nähnytkään. Sen sijaan hän on julkaissut Uusi Suomi -verkkolehdessä suorastaan loistavan kirjoituksen, jonka kopioin tähän alle.

Sampo on fiksu, ystävällinen ja erittäin älykäs kaveri, josta tulee Suomelle toistamiseen erittäin hyvä meppi.

Ainoana EU-kriittisessä ryhmässä istuvana suomalaismeppinä minulta kysytään usein, mikä se teidän vaihtoehtonne sitten on? Mikä on se parempi EU, jonka perään huudatte? Olen nyt vastannut tähän kysymykseen.

Tänään julkaistiin pamflettini ”Kohti parempaa Eurooppaa”. Kirjanen on tiivis esitys siitä, mikä EU:ssa on vialla ja miten ongelmat voitaisiin korjata. Voit ladata kirjan tästä.

Uudessa Euroopan unionissa on vähemmän sääntelyä ja enemmän kansanvaltaa. Uudessa EU:ssa yhdentymisen käyttövoima on toteen näytetty hyöty, eivät katteettomat lupaukset. Uusi EU tunnustaa tosiasiat, eikä toimi EU-eliitin idealismin ohjaamana.

EU:n kutsuminen rauhanprojektiksi on retorisesti kaunista, mutta vain osatotuus. Suurin osa EU-sääntelystä ei liity enää mitenkään rauhan edistämiseen. Todellinen motiivi on keskusvallan vahvistaminen. Uudessa EU:ssa valtaa hajautetaan keskittämisen sijaan ja EU:n valtaoikeuksia palautetaan jäsenmaille, lähemmäs kansalaisia.

Suomen on osaltaan tuettava EU:n uudistamista kevyemmäksi ja paremmaksi. Suomen kansallinen etu on kauppaliitto, ei liittovaltio. EU:lla on jo nyt paljon liittovaltiomaisia piirteitä, ja jokainen joka nykytilanteessa yhä vaatii tiiviimpää unionia, tulee samalla kannattaneeksi liittovaltiokehitystä. Oleellisin kysymys eurovaaleissa on siis hyvin yksinkertainen: haluatko enemmän vai vähemmän EU:ta?

Suomen ei tarvitse pyrkiä kaikkiin ytimiin, vaan ainoastaan niihin joissa olemisesta on meille hyötyä. Suomen idealistinen EU-politiikka on erottanut meidät muista Pohjoismaista, jotka ovat viisaasti olleet pidättyväisempiä. Lopputulos on, että nykyään seisomme Kreikan, Portugalin, Italian ja Espanjan joukossa, emme Ruotsin, Tanskan tai Iso-Britannian.

Eurovaalit ovat linjavaalit. Kaikki vanhat puolueet istuvat europarlamentissa tiiviimpää unionia kannattavissa liittovaltioryhmissä. Perussuomalaiset ovat ainoana puolueena Suomessa johdonmukaisesti edustaneet EU-kriittistä uudistuslinjaa, vaatineet sääntelyn vähentämistä ja kieltäytyneet tukipaketeista ja muista moraalittomista tulonsiirroista.

EU-politiikassa perussuomalaiset ovat ainoa muutosvoima. Keskustalta ja sosiaalidemokraateilta puuttuu johdonmukainen EU-linja, kuten eduskuntavaalien jälkeen nähtiin kun molemmat pyörsivät kantansa tukipaketteihin. Kokoomuksen linja on johdonmukainen, mutta se ei ole muutoslinja, vaan tukee nykyisen menon jatkamista: lisää yhdentymistä ja tukipaketteja.

EU-politiikan suhteen Suomessa vallitsee kaksipuoluejärjestelmä: on perussuomalaiset ja muut. Kansa valitsee muutoksen tai nykymenon jatkamisen välillä. Vaihtoehto EU:n nykyiselle suuntaukselle on nyt esitetty.

Vajaan kolmen kuukauden päässä olevat EU-vaalit ovat Suomen itsenäisyyden tärkeimmät linjavaalit.

Harkitse tarkasti, ketä äänestät.

Ja käy vaaliuurnalla.

Jaha.

Pääjohtaja oli ite Ylen haastattelussa. Toimittaja Seija Rautio oli helisemässä Timo Soinia haastatellessaan. Soini on parhaimmillaan tällaisissa tilanteissa valtavan asiaosaamisensa ja rauhallisuutensa vuoksi. Miehellä on lehmän hermot.

Tästä tulee hyvä.

Niin. Koko juttu löytyy Yle Areenasta. Eli täältä.

Suosittelen katsomaan.

Poliisi varoittaa liikkeissä varastelevasta ulkomaalaisporukasta. Ryhmästä on tehty viikon sisällä useita rikosilmoituksia eri puolilta Etelä-Suomea. Tuoreimmat havainnot ovat Turusta.

– Toimintamalli kyseisillä varkailla on ollut aina sama. Myyjälle näytetään lappua, johon on kirjoitettu jotakin englanniksi, kertoo rikosylikonstaapeli Jussi Helesvirta Lounais-Suomen poliisilaitokselta.

– Tiskillä henkilö asettaa lapun esimerkiksi kännykän päälle. Kun hän poistuu liikkeestä, puhelin on kadonnut.

Helesvirran mukaan konsti on vanha, ja menneinä vuosina sitä on käytetty muun muassa ravintola-asiakkaiden huijaamisessa.

Ulkomaalaisporukan jäljiltä on tavaraa kateissa Hämeenlinna–Helsinki -akselilta. Turusta oli perjantai-iltapäivään mennessä tehty vain yksi rikosilmoitus.

Turun Sanomien tietojen mukaan ryhmä on kuitenkin asioinut useissa liikkeissä Turun keskustassa Humalistonkadulla.

– Jos tapauksia on muita, pyydän ilmoittamaan niistä poliisille, Helesvirta toteaa.

Poliisin käsityksen mukaan ulkomaalaisryhmä on tähän saakka ollut kiinnostunut ennen kaikkea kännyköistä.

– Helppo tapa suojautua onkin säilyttää kännykkä ja muu irrallaan oleva arvokkaampi omaisuus tiskin takana, Helesvirta neuvoo.

Turun Sanomien tietojen mukaan varasjoukko on kotoisin Romaniasta. Poliisi ei vahvista tietoa.

– Siististi pukeutuneita ulkomaalaisia, pääasiassa miehiä, Helesvirta tyytyy toteamaan.

Miksi merkillisessä suomalaistan pitää kärsiä näistä Romanian ja Bulgarian rikollisliigoista, jotka tehtailevat vuosittain satoja omaisuusrikoksia ympäri Suomea.

Tämä touhu saadaan loppumaan ensi maanantaina, jos näiden kahden maan kansalaisille määrätään viisumipakko Suomeen.
Se on täysin lain mukaista.
Meidän eliittimme on Eurooppakiimassaan uskomaton.

Sitä saa, mitä tilaa.

Kouluverkkotyöryhmän selvitys on valmistunut ja julkaistu pari tuntia sitten.

Koko mittava kokonaisuus löytyy tästä linkistä.

Kannattaa perehtyä, niin tiedätte enemmän ja luulette vähemmän.

Salon Perusnaiset järjestivät tänään Kaivolan koululla kuntalaistapaamisen yhdessä muiden puolueiden kanssa. Väkeä oli yllättävän mukavasti, noin 40-50 henkeä, ja kokemus suorasta yhteydenpidosta kansalaisiin oli minun mielestäni niin hyvä, että näitä kierroksia kannattaa jatkaa mahdollisesti tahdilla kerran kuussa ympäri Saloa ja sen vanhoja kuntia. Sen verran paljon kysymyksiä mukana olleilta tuli.

Järjestelyjen taustalla olivat Kirsti Pohjola (vas.) ja Rebekka Ruutikainen. Kirsti istuu opetuslautakunnassa ja varavaltuutettumme Rebekka teknisessä lautakunnassa.

Tilaisuuden juonsi sote-lautakunnan jäsen ja varavaltuutettumme Jani Salomaa, joka alusti lyhyesti vanhustenhoidota ja vähintään viimeisen vuoden vilkasta keskustelua aiheuttaneesta Kajala-kodista.

Perussuomalaisia oli paikalla kaikkiaan seitsemän henkeä: Kirstin, Rebekan ja Janin lisäksi Salon seudun Perussuomalaisten sihteeri ja valtuustoryhmän sihteeri, varavaltuutettu Sinikka Makkonen, vapaa-aikalautakunnan jäsen ja valtuutettu Jani Igor Hirviniemi, teknisen lautakunnan jäsen, verbaallivirtuoosi Tapio Ruohonen sekä Tapio Äyräväinen, joka istuu valtuustossa ja myös kaupunginhallituksessa.

Kokoomuksesta oli paikalla opetuslautakunnan puheenjohtaja ja valtuutettu Sanna Lundström, joka kertoi kouluverkkoselvityksestä, joka tuli uunituoreena samaan aikaan, kun olimme paikalla, nettiin. Keskusta tarjosi kahvit, heiltä oli paikalla valtuutettu Asko Määttännen, rakennus- ja ympäristölautakunnan Esa Mattila ja opetuslautakunnan jäsen Minna Mäkinen sekä Vasemmistoliiton valtuutettu Harri Lindholm.  

Kuten totesin, väkeä oli paikalla ihan mukavasti. Tuskin tässä tilaisuudessa mitään viisastenkiveä vanhusten hoitoon löydettiin, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeää, että kansan valitsemat valtuutetut ovat tavattavissa myös vaalien välissä. Yritämme tehdä mahdolliseksi sen, että aina kun ihmiset haluavat kysyä jotain itseään koskevia asioita, olemme mahdollisimman helposti tavoitettavasti.

Mistä vanhusten huono hoito sitten johtuu?

Tietysti siitä, että kaikki rahat tarvitaan Euroopan roistovaltioiden tukemiseen. Uutena on mukaan tulossa Ukraina, jossa sheikki on jälleen kerran kääntänyt kansan kassasta jopa 50 miljardia. Euroopan Unioni haluaa nyt lahjoittaa Ukrainalle rahaa ja pieni Suomi tietysti etunenässä.

Lisäksi Suomen valtio eli peruspalveluministeri Susanna Huovinen (SDP) allekirjoitta viime vuoden elokuussa lain, jossa kunnilta otetaan rahaa pois 300 miljoonaa euroa. Tämä raha on ollut korvamerkitty vanhusten laitospaikkoihin. Kuntien on siis pakko tehdä säästöjä ja siirtyä vanhusten kotihoitoon. Se ei toimi kunnolla ja vanhusten yksinäisyys kasvaa.

Kun me ähräsimme Kaivolassa, Susanna Huovinen ähräsi muualla. Hän haluaa vanhuspalvelulain edelleen tiukentamista. Hänestä vanhuksille pitäisi tarjota vielä enemmän kotihoitoa eli palveluja kotona, joka on kaunis sanonta sille, että vanhukset jätetään entistä enemmän heitteille.

Ensin Huovinen vie rahat ja sen jälkeen hän on sitä mieltä, että kotihoidon laatusuosituksia pitäisi saada nykyistä enemmän kuntia velvoittaviksi, jolloin niiden rikkomisesta voisi seurata sanktioita.

Sikamaista touhua.

Tämä on suomalaista sosialidemokratiaa.

Kouluverkkoselvityksestä saatiin myös selvitystä, mutta se on jo kokonaan toinen juttu, kuten Kipling sanoisi.

Kävimme illalla rouvan kanssa teatterissa katsomassa Arto Paasilinnan teoksen pohjalta vanhan hyvän ystäväni Nipa Niemisen dramatisoiman ja ohjaaman komedian Kymmenen riivinrautaa.

Ola Leinonen viettää samalla 40-vuotis taiteilijajuhlaa ja on itse juuri sopivasti täyttänyt 60 vuotta. Marja Ruokonen puolestaan on kollega politiikan puolelta. Olen molempien työtä ihaillut vuosikausia, eikä nytkään tarvinnut pettyä, päinvastoin, jälki oli varmaa ja vankkaa. Olen toki nähnyt myös Saara Ruokosen ja Jari T. Virtanen monessakin näytelmässä lavalla. Oli ilo huomata heidän kasvaneet vuosien varrella varteenotettaviksi esiintyjiksi. Uusi ja minulle tuntematon tuttavuus oli taksikuski Seppo Sorjosta näytellyt Janne Karonen. Hänen osaamisensa oli miellyttävä yllätys.

Kokonaisuutena tiimi pelasi loistavasti yhteen. Vaikka näytelmä kesti väliaikoineen pari tuntia, ei aika tullut pitkäksi. Salin täydellä yleisöllä näytti olevan yhtä hauskaa kuin minullakin. Mietiskelimme rouvan kanssa kotia ajeltaessa, että Nipa Niemisessä ja Arto Paasilinnassa on aika paljon samaa. Molemmat ovat nerokkaita humoristeja, jotka piilottelevat tekstiinsä kompia, jotka eivät kaikelle kansalle heti avaudu. Paitsi suuria humoristeja he ovat myös ihmisiä, joilla on lämmin sydän ja inhimillisyyttä. 

Kiitoksia koko ryhmälle tästä esityksestä. Teatteri Provinssiin tulemme tietysti vastakin.

Ajankohtaisen kakkosen kyselyssä 43 prosenttia vastaajista kannattaa Antti Rinnettä SDP:n puheenjohtajaksi. Nykyinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen saa 26 prosentin kannatuksen. Noin kolmannes ei ole vielä päättänyt kantaansa.

Lähde: Yle

Matias Turkkila, Perussuomalaiset-lehden päätoimittaja, pohdiskelee Helsingin Sanomien kurjuutta. Hän laskeskeli aikansa kuluksi ja ilmeisesti myös hieman piruuttaan erään maanantain Helsingin Sanomien mainosten määrän. Lehdessä oli tuolloin 60 sivua, joista maksullisia mainoksia 16sivua.

Kun tiedämme, että Hesarin etusivun hinta on noin 40 k€:tä ja yhden sisäaukeaman hinta on noin 25 K€:tä, voimme laskea, että Helsingin Sanomat sai tuona maanantaina 415 K€:tä ja alvit päälle.

Yksi kotiinkannettu Helsingin Sanomat maksaa vuoden kestotilauksena 94 senttiä. Levikki on noin 337 000 kappaletta. Tästä seuraa, että rahaa tulee kestotilauksista 317 kiloeuroa per päivä. Irtonumeromyynnit ovat marginaalisia, joten niitä ei kannata edes laskea.

Seuraavaksi ynnätään mainostulot ja tilaustuotot yhteen ja päädytään lukuun 732 kiloeuroa per päivä. Yhdelle vuodelle tästä kertyisi 267 miljoonaa euroa. Luku on samaa suuruusluokkaa kuin Sanoma Newsin osavuosikatsauksessan vuodelle 2012 ilmoittama liikevaihto.

Helsingin Sanomien kestotilaukset ovat jatkuvassa laskussa. Samoin on mainostulojen laita. Vuosi sitten voimaanastunut lehtien alv kurittaa myös tulosta. Painaminen maksaa, jakelu maksaa ja toimittajillekin kai pitäisi jotain maksaa.

Voimme päätellä, että Sanoma-konserni, Helsingin Sanomat etunenässä, on liukumäessä. Laidoista ei saa enää kiinni, eikä vauhtia voi pysäyttää. Jos mitään ei tehdä, käy, kuten Nokialle konsaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä pois kesken liuún ja toivoa, että osuu vielä jyrkemmän liukumäen sijasta hissiin. 

Lokakuun lopussa Sanoma kertoi vuosikatsauksessaan seuraavaa:

Sanoma suunnittelee konsernin historian laajinta muutosta. Meidän on tehtävä vaikeita valintoja, jotta voimme rahoittaa kasvun edellyttämät investoinnit ja hyödyntää kaikki mahdollisuudet liiketoiminnoissa, joihin tulemme keskittymään.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että uudet teknologiat muuttavat perusteellisesti kuluttajien käyttäytymistä. Siitä seuraa, että mainostajat seuraavat kuluttajia. Digitaalinen kasvu tulee olemaan mainonnassa nopeaa. Se mahdollistaa tarkan kohdentamisen, mitattavuuden ja tulospohjaisen hinnoittelun. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Sanoma siirtyy entistä enemmän kohti digitaalisia palveluja.

Jos halutaan oikein yksinkertaistaa, niin se tarkoittaa sitä, että Helsingin Sanomat menee tulevaisuudessa entistä enemmän nettiin printin kustannuksella. Valitettavasti vain kaikki muut tekevät samoin. Jatkossa mainonta on entistä kohdennetumpaa. Kaikki muut printtimediat seuraavat perässä.

Saa nähdä, kuka menestyy tässä kilpailutilanteessa.

Siinäpä miettimistä itse kullekin lehtikonsernille.