Maajusseilta kupataan

30/6/2016

Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuotantohinnat ovat kasvaneet roimasti viimeisen 20 vuoden aikana.

Maatilojen ongelmat, tuontirajoitukset sekä kauppojen "halpuutus"kampanjat ovat puhuttaneet viljelijöitä jo pidemmän aikaa. Samalla kun tuotantokustannukset ovat nousseet roimasti viimeisen 20 vuoden aikana, ovat tuottajahinnat nousseet vain viidenneksen kertoo Tilastokeskus.

Tuottajahinnalla tarkoitetaan hintojen kehitystä viljelijän kannalta. Tuotantokustannusten nousu ja kauppojen hinnanalennukset ovat aiheuttaneet sen, että viljelijälle jää käteen nyt 14 prosenttia aiempaa vähemmän.

Tämän seurauksena maanviljelijän taskuun kertyi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 vain keskimäärin noin 3 euron tuntipalkka ja prosentin korko sijoitetulle pääomalle.

Tilastokeskuksen mukaan elintarvikkeiden hinta on noussut 41 prosenttia vuodesta 1995. Myös kuluttajahinnat ovat nousseet noin 37 prosentilla. Samalla maatilojen yrittäjätukia on supistettu huomattavasti.

Tilastojen valossa viljelijöiden traktorimielenosoitus ja uutisointi alan vaikeuksista vaikuttavat siis ymmärrettäviltä.

Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2015 yrittäjätuki supistui aiemmasta vuodesta liki 40 prosenttia vajaaseen 10 000 euroon tilaa kohti.

Kuluttajahinnat ovat kivunneet tuottajahintojen vanavedessä, mutta tuottajahintojen aleneminen ei näyttäisi tilastojen mukaan siirtyvän kuluttajalle samassa tahdissa. Myös otteiden ylituotanto ja Venäjän vientikiellot alentavat varsinkin sika- nauta- ja maitotilojen kannattavuutta.

Ongelmista huolimatta maatilojen konkurssit ovat melko harvinaisia. Konkurssitilastojen mukaan vain muutama kymmenen tilaa ajautuu vuosittain konkurssiin. PTT:n tuoreen ennusteen mukaan maataloustuotteiden hintojen laskun ennustetaan pysähtyvän ja tuotantokustannusten pienenevän vuonna 2016.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Näin EU on nostanut hintoja SUomessa

30/6/2016

Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuotantohinnat ovat kasvaneet roimasti viimeisen 20 vuoden aikana.

MAATILOJEN ongelmat, tuontirajoitukset sekä kauppojen "halpuutus"kampanjat ovat puhuttaneet viljelijöitä jo pidemmän aikaa. Samalla kun tuotantokustannukset ovat nousseet roimasti viimeisen 20 vuoden aikana, ovat tuottajahinnat nousseet vain viidenneksen kertoo Tilastokeskuksen julkaisuhttp://tietotrendit.stat.fi/mag/article/178/#tuotantokustannukset.

Tuottajahinnalla tarkoitetaan hintojen kehitystä viljelijän kannalta. Tuotantokustannusten nousu ja kauppojen hinnanalennukset ovat aiheuttaneet sen, että viljelijälle jää käteen nyt 14 prosenttia aiempaa vähemmän.

Tämän seurauksena maanviljelijän taskuun kertyi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 vain keskimäärin noin 3 euron tuntipalkka ja prosentin korko sijoitetulle pääomalle.

TILASTOKESKUKSEN mukaan elintarvikkeiden hinta on noussut 41 prosenttia vuodesta 1995. Myös kuluttajahinnat ovat nousseet noin 37 prosentilla. Samalla maatilojen yrittäjätukia on supistettu huomattavasti.

Tilastojen valossa viljelijöiden traktorimielenosoitus ja uutisointi alan vaikeuksista vaikuttavat siis ymmärrettäviltä.

Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2015 yrittäjätuki supistui aiemmasta vuodesta liki 40 prosenttia vajaaseen 10 000 euroon tilaa kohti.

KULUTTAJAHINNAT ovat kivunneet tuottajahintojen vanavedessä, mutta tuottajahintojen aleneminen ei näyttäisi tilastojen mukaan siirtyvän kuluttajalle samassa tahdissa. Myös tuotteiden ylituotanto ja Venäjän vientikiellot alentavat varsinkin sika- nauta- ja maitotilojen kannattavuutta.

Ongelmista huolimatta maatilojen konkurssit ovat melko harvinaisia. Konkurssitilastojen mukaan vain muutama kymmenen tilaa ajautuu vuosittain konkurssiin. PTT:n tuoreen ennusteen mukaan maataloustuotteiden hintojen laskun ennustetaan pysähtyvän ja tuotantokustannusten pienenevän vuonna 2016.

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Poliitikot kusettavat meitä

30/6/2016

Me suomalaiset uskomme kerralla, pääministeri Juha Sipilä 28.6.2016.

1. Me suomalaiset uskoimme, että ruoka halpenee, turvallisuus paranee ja kaikkinainen hyvinvointi lisääntyy EU-jäsenyyden myötä.

2. Me suomalaiset uskoimme, kun Esko Aho kertoi [suostutellessaan keskustaväkeä EU-jäsenyyden taakse] Suomen vaativan EU:lta reunaehtoja takeeksi siitä, että maaseudun väki ei joudu ahdinkoon

(Todellisuudessa Suomi ei vaatinut minkäänlaisia reunaehtoja (= pysyviä poikkeuksia) useiden muiden jäsenmaiden tapaan.)

3. Me suomalaiset uskoimme, kun Paavo Lipponen kertoi vuonna 1994 Ylen A-studiossa:

"Euroopan unionissa ei ole päätetty vielä perustaa yhteistä rahaa, ei yhteistä puolustusta eikä myöskään yhteistä poliisia, jotka olisi kaikissa maissa. Tällaisesta on keskusteltu, mutta ne ovat hyvin pitkän aikavälin asioita toteutuakseen ja me voisimme itsenäisenä kansakuntana päättää siitä, mihin me menemme mukaan. Menemmekö mukaan tällaisiin ratkaisuihin. Ja sen voin sanoa sosialidemokraattisesta puolueesta, että emme Euroopan Unionin jäsenenä aja liittovaltion perustamista."

4. Siis sama Lipponen, josta MTV3 kertoi 10.11.2000 seuraavaa:

"Pääministeri Paavo Lipponen toivoo EU:n kehittyvän liittovaltion suuntaan. Hän uudistaisi EU:ta voimakkaasti, ja muun muassa parlamentin ja komission valtaa vahvistettaisiin jäsenmaiden yhteisellä perustuslailla. Lipponen linjasi EU-politiikkaa tänään [10.11.2000] Belgiassa."

5. Sama Lipponen lausui Lontoossa 14.2.2002 seuraavaa:

"EU:sta tulee kehittää suurvalta, jotta se voi toimia täysivaltaisesti maailmassa."

6. Lipposen edustaman Sdp:n haaveista Aamulehti kertoi 21.1.2005 seuraavaa:

"Sdp hahmottelee EU:sta liittovaltiota."
"Sdp:n Eurooppa-asiakirja: Unionille oma eduskunta, hallitus ja verotusoikeus."

7. Me suomalaiset uskoimme, koska poliitikot(han) ovat kansalaisia varten, eivät kansalaiset poliitikkoja varten, joten poliitikot(han) ajavat pyyteettömästi kansalaisten ja oman isänmaansa, Suomen etua?

8. Me suomalaiset uskoimme, uskoimme ja uskoimme.

9. Suomalaiset ovat hitaita syttymään, mutta kun suomalaiset syttyvät, on heidän paloaan vaikea sammuttaa niiden taholta, jotka ovat toistuvasti valehdelleet suomalaisille päin naamaa.

Viimeinen niitti, joka katkaisi kamelin selän tuhansien suomalaisten uskoon poliitikkojen isänmaallisuudesta ja oman kansan edun ajamisesta, oli viime syksynä alkanut laittomien maahanmuuttajien tunkeutuminen Suomeen, jota pääministeri Sipilä ja sisäministeri Orpo eivät edes yrittäneet estää, vaikka heillä olisi ollut lain suoma oikeus ja kaikki valtuudet pysäyttää invaasio.

10. Miksi suomalaisten tulisi uskoa johtavia poliitikkoja tai sosialisteja tai eurososialisteja tai ketään, joka on jo osoittanut, että ei halua tai jolla ei ole kykyä huolehtia oman kansakuntansa edusta?

Liian moni kansanedustaja on unohtanut, että hänet on valittu edustamaan suomalaisia, ei lähi-itäläisiä, afgaaneja, somaleja tai muita maahan saapuneita sopeutumattomia henkilöitä, joilla ei ole aikomustakaan hyväksyä demokratiaa ja länsimaista, Suomessa vielä voimassa olevaa tapakulttuuria.

Juha Sipilä, Petteri Orpo ja moni muu suomalaisten suulla puhuva poliitikko edustaa vanhaa aikaa, sitä, jossa poliitikko sanelee kansalaisille miten homma hoidetaan.

Uuden ajan poliitikko ymmärtää, että poliitikko on kansaa varten, vanhan ajan poliitikko olettaa edelleen, että kansa on poliitikkoja varten.

Moni toteaa, että kansalaisilla ei ole riittävästi tietoa osallistua merkittävien päätösten tekoon.

Voi hyvinkin olla näin, mutta johtuneeko se siitä, että kansalaisilta salataan niin paljon tietoa, jota ei välttämättä tarvitse salata.

Muistissa on, että Jyrki Kataisen hallitus kertoi valtaan astuessaan pyrkivänsä avoimeen politiikkaan. Tosiasiassa Kataisen hallitus salasi enemmän asioita kuin yksikään sodanjälkeinen hallitus.

TImo Soini tästä pitkästä listasta unohtui.

Siitä toisella kertaa.

Heikki Porkka seinällään

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Antti Rantakokko

28/6/2016

Eilen maanantaina pidettiin kevään tahi alkukesän, miten vain, viimeinen kaupunginvaltuusto eli niin sanottu tilinpäätösvaltuusto Salossa.

Vaalit lähenevät, mutta oudoksun sitä, että valtuutetut käyvät vuoronperään hölöttämässä puheenvuoroja mitä omituisimmista asioista.

Täysin tarpeettomia puheita, joilla ei ole vaikutusta mihinkään, koska näitä kokouksia seuraa vain muutama salolainen paikanpäällä. Hiukan useampi sentään netissä.

Luulevatko nämä puhekoneet, että he voivat käännyttää jonkun toisen puolueen valtuutetun äänestämään itseään, vai onko toisille valtuutetuille puhuminen vain jonkinlaista itsetunnon kohottamista.

Pohjat vetivät aloitteellaan KD:n valtuutetut Ritva Sinervo ja Pertti Vallittu, jotka vaativat, että kaupunginjohtaja Antti Rantakokon virka julistetaan avoimeksi ja valintaan liittyvät valmistelut aloitetaan heti. Sitoutumaton Marjatta Halkilahti allekirjoitti myös aloitteen.

Rantakokko on kertonut, että hänen tilalleen valitaan seuraaja vielä tämän valtuuston aikana. Aloite oli täysin tarpeeton, koska pyörät pyörivät jo.

Töräys osoitti, että muutamat henkilöt valtuustossa pitävät Rantakokkoa kelvottomana kaupunginjohtajana. Samaan syyllistyvät paikallisen aviisin nettiseinällä nimimerkin takaa sikamaisia törkeyksiä huutelevat kirjoittelijat. On käsittämätöntä, että SSS antaa näin tapahtua. Vähintä, mitä kirjoittajilta voitaisiin vaatia olisi se, että kirjoitettaisiin omalla nimellä. Silloin tietysti myös kirjoittajat loppuisivat siihen paikkaan, sillä salolaiset pelkäävät suoraa puhetta.

Antti Rantakokon niskoille on jostain kumman syystä kaadettu Nokian ja sittemmin Microsoftin ongelmat. Hän on niihin syytön.

Päinvastoin hän on kriisitilanteissa toiminut nopeasti ja tehnyt tarvittaessa yötäpäivää töitä. Harva ymmärtää millaisen paineen alla Antti Rantakokko on joutunut paiskimaan hommia. Ongelmallisista tilanteista huolimatta hän on säilyttänyt hyväntuulisuutensa ja uskonsa tulevaisuuteen.

Rantakokossa on varmasti omat vikansa, kuten meissä kaikissa, mutta mielestäni hän on ottanut opikseen huonoista ratkaisuista ja on aina valmis neuvottelemaan hiertävät asiat parhain päin.

Hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että annan oman vaatimattoman tukeni nykyiselle kaupunginjohtajalle.

Jos Rantakokon jälkeen käykin niin, että hänen seuraajansa on astetta heikompi, niin miten KD:ssä sitten suukki pannaan. Voi olla, että vielä tulee Rantakokkoa ikävä.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Päivä lyhenee

26/6/2016

Päivä lyhenee kovaa vauhtia. Ja kuntavaalit lähenevät. Ehdokasasettelun on oltava valmis 28. helmikuuta.

Saloon valtuustoon valitaan 51 valtuutettua. Ehdokkaita voi jokainen puolue tai muu lista asettaa kaikkiaan 76 henkeä eli puolitoista kertaa valtuutettujen määrä.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa demarit menettivät 11 paikkaa, kokoomus seitsemän paikkaa, keskusta kahdeksan paikkaa, vihreät yhden paikan, vasemmisto yhden paikan ja kristillisdemokraatit yhden paikan. Nyt täytyy muistaa, että myös Salon valtuuston koko pieneni kuntaliitoksen aikaisesta.

Perussuomalaiset lisäsivät paikkalukunsa seitsemään eli saimme viisi uutta paikkaa.

Katsotaanpa ääniharavat eli kymmenen kärki.

1. Katja Taimela - SDP - 865 ääntä

2. Juhani Nummentalo - Kok - 695 ääntä

3. Tapio Äyräväinen - PS - 659 ääntä

4. Mikko Lundén - PS - 630 ääntä

5. Annika Viitanen - Kok - 506 ääntä

6. Heikki Tamminen - PS - 497 ääntä

7. Juha Punta - Kok - 489 ääntä

8. Osmo Friberg - Kok - 482 ääntä

9. Simo Vesa - SDP - 468 ääntä

10. Heikki Liede - Kok - 416 ääntä.

Kokoomukselle viisi paikkaa kymmenestä, perussuomalaisille kolme paikkaa kymmenestä ja demareille kaksi paikkaa kymmenen kärjestä.

Keskusta loistaa poissaolollaan, mutta on nyt, vai onko, kun tuo Elovaara pomppii ees taas, suurin puolue Salossa.

Tilanne oli poikkeuksellisen edullinen perussuomalaisille, mutta vaikka meillä oli hyvä kärki, meillä ei ollut tarpeeksi syvyyttä suurempaan kokonaisäänimäärään.

Enää tilanne ei ole ollenkaan edullinen.

Olemme hallituspuolue, johon kohdistuu erilainen vastuu kuin oppositiossa ikinä.

Siellä voi räksyttää mitä sylki suuhun tuo, eikä poliitikko ole vastuussa mistään.

Tilanne ei tietenkään kuntavaaleissa ole ollenkaan samanlainen, mutta liki liippaa. Jopa puolueen sisällä voi olla oppositiossa, vaikka kaikkia muita vastaan, kuten jotkut ovatkin. Varmaa on, että siinä tapauksessa ei saa mitään aikaan.

Olen muutaman viime kuukauden miettinyt tulevia kuntavaaleja, jotka pidetään 9. huhtikuuta 2017.

En ole edelleenkään varma, haluanko jatkaa.

Entä jos haluan, miten menetellä?

Salon perussuomalaiset ry. ei ole pyytänyt minua ehdokkaaksi.

Vaihdanko vihreisiin vai perustanko oman ryhmän?

Tuossa jälkimmäisessä voisi olla älliä. Mutta yhden ihmisen ryhmästä ei mitään tule. Saat huudella tuuleen, eikä ketään kiinnosta. Politiikka on joukkuepeli ja sitä kaikki valtuutetut eivät ole tajunneet, eivätkä tule koskaan tajuamaankaan.

Jos laskemme viime vaaleissa kymmenen kärjessä -listalla kolmen perussuomalaisen äänet yhteen, saamme yhteistulokseksi 1 786 ääntä.

Kaikkiaan perussuomalaiset saivat Salossa ääniä 3 395 kappaletta. Nuo kolme ukkoa saivat yhteensä yli puolet annetuista äänistä eli noin 52.6 prosenttia.

Tässä vaiheessa saa esittää kysymyksiä.

Mitä tapahtuu, jos nuo kolme listan kärkikymmenikössä olevaa ukkoa eivät lähdekään perussuomalaisten ehdokkaiksi?

Mitä tapahtuu, jos he asettuvat ehdokkaaksi jossain muussa puolueessa?

Mitä tapahtuu, jos he ja muutama muu fiksu kaveri, joka voi luonnollisesti ja mielellään olla myös nainen tai naisia, perustavat oman ryhmän.

Tekevätkö perussuomalaiset maan hallituksessa sellaista politiikkaa, jonka takana kansa on?

Tekevätkö perussuomalaiset Salon valtuustossa sellaista politiikkaa, jonka takana meitä äänestäneet salolaiset ovat?

Äänestävätkö kansalaiset edelleen näitä ukkoja, jos asetumme ehdolle perussuomalaisten listalle?

Tässä miettimistä lämpimän kesän ja sateisen syksyn kuukausiksi.

Vaivattominta olisi heittää lusikka nurkkaan ja keskittyä viimeiset vuodet pisneksen tekoon, ennen kuin Viikatemies kolkuttaa ovelle luisilla sormillaan.

Voinhan ruveta vaikka hierojaksi. Hyvistä hierojista on pulaa...

4 kommenttia          Bookkaa tämä

Miksi kannatan EU-kansanäänestystä?

26/6/2016

Britannia otti ja teki tempun, jota moni ei osannut odottaa: saarivaltion kansa äänesti odottamattoman selvällä ääntenenemmistöllä itsensä ulos Euroopan unionista. Britannian oletettava lähtö asettaa Suomen asemaan, jossa minäkin asetun tukemaan EU-kansanäänetyksen järjestämistä.

Harrastan jonkin verran osakesijoittamista, ja jo tuonkin harrastuksen vuoksi olen seurannut Iso-Britannian EU-kansanäänestyksen lähestymistä mielenkiinnolla. Katuun virrannut brittikansanedustajan veri vähensi brexitin mahdollisuutta, samalla siivittäen pörssikurssit miellyttävään nousuun. Ihmiskohtalot ja sikariportaan bisnekset lyövät irvokaalla tavalla kättä keskenään. Euroopassa kaikki liittyy kaikkeen, ja Iso-Britannian todennäköinen lähtö unionista koskettaa Suomea paljon.

Kuuluin vielä lukioaikoina ja niiden jälkeen EU-rakastajien joukkoon. Ajatus Euroopan yhdysvalloista, uudesta suurvalllasta, tuntui kiinnostavalta ja innostavalta. Katsoin, että uuden suurvallan perustaminen on niin ihmiskunnan kuin euroopan kansojenkin etu, emmehän halunneet jäädä hajanaisina kahden muun suurvallan puristuksiin.

Pysyin kannassani eurokriisin alkuun saakka. Siitä eteenpäin unioni on alkanut muuttua silmissäni kovin erilaiseksi rakennelmaksi. – Tai oikeastaan juuri sellaiseksi, jollaiseksi minun olisi se pitänyt alun alkaenkin ymmärtää.

Mikä unioni on?

Euroopan unioni on sen puuhamiehille juuri sitä, mitä se oli minulle vuosia sitten. Se on suurvaltaprojekti, ja projektissa ei saa ottaa askeleita taaksepäin. Kriisin hetkellä projekti kiertää omia sääntöjään, uusii jäsenvaltioiden kansanäänestyksiä ja rakentaa yhä uusia keinoja lisätä integraatiota, höystäen keksintöjään uuskielellä: tulonsiirrot ovat ”vakausmekanismi”, turvapaikanhakijoiden pakkosiirrot taas ”taakanjakomekanismi”.

Tämän kaiken taustalla on tavoite rakentaa unionia yhä yhtenäisemmäksi ja tiiviimmäksi. Toisin sanoen keskittää valtaa – itselle. Unionin johtajat eivät ole hyvyyden lähettiläitä, vaan aivan tavallisia suurvaltajohtajia, jotka toivovat, että jonakin päivänä joku rakentaa heille patsaan Euroopan yhdentäjinä. Työnsä he ovat onnistuneet tekemään hämmentävän hyvin ja huomaamatta: suomalainen media seuraa unionin tekemisiä äärimmäisen vähän, vaikka suurin osa lainsäädännöstämme tulee sieltä.

Tietoisuus unionin vallasta elämäämme on pelkästään omaa ystäväpiiriäni tarkkailemalla hämmentävän hataraa. Vasta pari viikkoa sitten, kabotaasisäännöksiä käsitellessä, muutoin varsin valveutunut ystäväni tokaisi vakavalla naamalla direktiiveistä seuraavasti:

”Ne ovat direktiivejä! Ohjeita! Ei niitä ole pakko noudattaa aina niin pilkuntarkasti! Direktiivi tarkoittaa ohjetta.”

Ei.

Eivät ne ole mitään ohjeita.

Sen pisteen ohi on menty jo ajat sitten.

Direktiivejä noudattamaton jäsenvaltio voidaan haastaa tuomioistuimeen, mikä tietää sakkoa ja äärimmäisessä tilanteessa pääsylipun pois unionista. Supervalta pitää huolen, että annettuja määräyksiä noudatetaan. Oma havaintoni on, että suurin osa ihmisistä ei ihan oikeasti ymmärrä, että suurin osa lainsäädännöstämme todella ihan aikuisten oikeasti tehdään Brysselissä.

Britannian lähtö muuttaa unionia

Euroopan unionissa on ollut muutamia jäsenvaltioita, jotka ovat haranneet sinnikkäästi vallan keskittämistä ja ylhäältä annettua sääntelyä vastaan. Näistä hillitsevistä voimista ylivoimaisesti suurin ja vaikuttavin on ollut juuri Iso-Britannia.

Olisin mieluiten nähnyt tilanteen, jossa Iso-Britannia olisi jatkanut unionissa, ja saanut jostakin vipuvartta muuttaa unionia vähemmän ylhäältä ohjatuksi, kansanvaltaisemmaksi yhteistyöfoorumiksi. Argumentit muita supervaltoja tasapainottavasta, voimakkaasta yhteistyöjärjestöstä ovat kuitenkin sinällään ihan perusteltuja, kuin myös kaupan esteiden purkamista pidän aina positiivisena asiana.

Tämä kortti on nyt poistunut. Ilman Iso-Britanniaa jäämme unioniin, jossa Ranska ja Saksa voivat käytännössä ilman vastapainoa sanella unionin kehityksen ja tulevaisuuden. Suomelle jäävä muutaman prosentin ääniosuus Euroopan parlamentissa ei tätä kokonaisuutta toiseksi käännä.

Kun Saksa ja Ranska pitävät ruoria kahden, on todettava, että toiveet Euroopan unionin uudistamisesta ovat haihattelua. Suurilla valtioilla ei ole tähän saakka ollut mitään halua viedä unionia mihinkään muuhun kuin liittovaltion suuntaan, ja Suomi on menettänyt toisinajattelijoista tärkeimmän liittolaisensa.

Iso-Britannian lähtö antaa federalisteille vapaa kentän, josta soraäänet ovat poistuneet. Tämä syntyvä uusi kenttä on otettu vastaan vauhdikkaasti. EU-johtajat painostavat Britanniaa poistumaan häiritsemästä päätöksentekoa, Saksan liittokansleri Angela Merkel puhuu Saksan ”erityisestä vastuusta ja intressistä Euroopan yhtenäisyyden onnistumisessa”. Saksalaisen suusta kuultuna tuo puhe on todella pelottavaa.

Kun keskusvallan vastustajien kärki on poissa, suunta ei varmasti käänny. Muistamme, että viimeisen kymmenen vuoden aikana EU on ajanut yhtenäistä talous- ja pakolaispolitiikkaa raivolasit silmillä, vaikka kansalliset vaalit ovat huutaneet nenän eteen varoitusta toisen jälkeen. Vuoden 2011 jytkystäkin on jo pitkä aika.

Mietin väkisinkin, että EU:n johtajien täytyy olla joko todella tyhmiä tai totaalisen vauhtisokeita. Brexit-kansanäänestyksestä alettiin puhua jo pitkän aikaa sitten. Tässä tilanteessa EU:n olisi pitänyt edes esittää, mutta eipä se esittänyt. Pakolaisille keksittiin taakanjakomekanismi, Kreikan kanssa solmittiin kolmas tukipaketti. Kaikki nämä kansanäänestystä odottaessa.

Näin määrätietoisessa kerhossa me olemme.

Kansanäänestys tarvitaan

Euroopan unioni on merkittävästi erilainen rakennelma kuin se, johon vuonna 1995 liittyttiin. Tuon äänestyksen yhteydessä ei päätetty yhteisestä valuutasta, yhteisestä talouspolitiikasta tai yhteisestä pakolaispolitiikasta. Sen enempää ihmisille ei kerrottu, että tämä äänestyspäätös tulee johtamaan tilanteeseen, jossa suurin osa lainsäädännöstämme säädetään muualla. Silloin äänestetty diili ei ole sama, jota nykyään sovelletaan.

Suomi liittyi unioniin kansanäänestyksellä, ja äänestyksellä sieltä on myös lähdettävä. Olen allekirjoittanut kansalaisaloitteen EU-kansanäänestyksen järjestämisestä.

Se on nyt tarpeen, jo pelkästään keskustelun takia. Jo pelkästään sen takia, että myös omat ystäväni ymmärtäisivät, että direktiivi todella tarkoittaa velvoittavaa määräystä.

Euroopan unioni on suurvaltaprojekti. Sellaiset ovat aina poikkeuksetta vaarallisia.

Jarmo Keto blogissaan

boldaukset minun

1 kommentti          Bookkaa tämä

Pahoinpitelyjä Särkisalossa

26/6/2016

Särkisalon Niksaaressa oli Juhannuspäivänä kokoontunut toistasataa nuorta juhlimaan. Yön aikana poliisi joutui kahdesti selvittelemään paikalla sattuneita nuorten nujakointeja.

Kahden salolaisnuorukaisen välinen erimielisyys oli johtanut lähinnä tönimiseltä vaikuttavaan mittelöön. Yhteenoton yhteydessä toisen nuorukaisen korvalehdestä oli repeytynyt usean senttimetrin mittainen pala. Siitä, miten vamma oli syntynyt, ei osapuolilla eikä muilla paikalla olleilla ole varmaa käsitystä; on kuitenkin mahdollista, että ao. henkilö on tönimisen yhteydessä lyönyt päänsä puun kylkeen, ja tästä aiheutunut repeämä korvaan.

Nuorukainen kuljetettiin paikan päältä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan saamaan hoitoa vammaansa.

Hieman aamukahden jälkeen poliisi kävi paikan päällä uudelleen; hätäkeskukseen oli tullut useita ilmoituksia, joiden mukaan paikalla on menossa nuorten välinen joukkotappelu.

Paikalla saadun selvityksen mukaan tilanne oli alkanut, kun paikalle oli tullut kaksi kutsumatonta salolaisnuorukaista, jotka olivat alkaneet haastaa riitaa paikallaolijoiden kanssa ja käyneet lopulta ihmisten päälle. Tilanne oli paisunut nopeasti joukkotappeluksi.

Useat nuoret saivat tilanteessa lieviä vammoja. Pahiten loukkaantui keravalaismies, joka oli tullut läheiseltä mökiltä, tarkoituksenaan estää joukkotappelun alkaminen. Todistajien mukaan useampi nuori oli lyönyt ja potkinut kyseistä miestä. Mies sai verta vuotavia ruhjeita ja hänet kuljetettiin Salon sairaalaan tarkkailuun.

Tilat ovat Salon kaupungin omistuksessa, mutta ne oli vuokrattu nuorille.

Vahingot, jos niitä tuli, ilmeisesti ei, maksaa tietysti vuokralainen, joiden nimet ovat luonnollisesti tiedossa, joten kaupungin veronmaksajille ei tule kuluja.

Lähde: Poliisi

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Rattijuoppoja eri puolella Salon seutua Juhannuspäivänä

26/6/2016

Hieman kello 11:n jälkeen poliisi sai ilmoituksen ulosajosta Somerolla Terttiläntiellä. Somerolaisnainen oli menettänyt vasemmalle kaartuvassa mutkassa kuljettamansa auton hallinnan. Auto oli kulkenut parikymmentä metriä pitkin piennarta, pudonnut sitten jyrkkäreunaiseen ojaan ja törmännyt lopulta puuhun.

Naiselle suoritettu puhalluskoe antoi tulokseksi 1.10 mg/litra. Nainen kuljetettiin lääkärintarkastukseen Salon sairaalaan, vaikkakin suuremmilta vammoilta hän tilanteessa välttyikin.

Kiskossa Kaukurintiellä sattui kello 17:n aikoihin moottoripyörän ja skootterin välinen nokkakolari. Kiskolaismies oli ajanut rekisteristä poistetulla skootterilla Perniön suuntaan. Loivasti oikealle kaartuvassa mutkassa skootteri oli ajautunut vastaantulevien kaistalle, ja törmännyt vastakkaisesta suunnasta tulleeseen, espoolaismiehen kuljettamaan moottoripyörään.

Molempien ajoneuvojen kuljettajat sekä moottoripyörän kyydissä ollut espoolaisnainen kuljetettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan saamaan hoitoa vammoihinsa.

Skootterin kuljettaja puhalsi alkometriin 0,95 mg/litra lukeman. Hänen kuljettamansa skootteri romuttui täysin.

Perniössä Kemiöntiellä illalla suoritetussa liikenteenvalvonnassa löytyi vielä yksi rattijuoppo. Henkilöautoa kuljettanut virolaismies puhalsi alkometriin lukeman 0.96 mg/litra; tarkkuusalkometri antoi lopulta tulokseksi 0.69 mg/litra.

Lähde: Poliisi

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Kotitekoisia paukkupommeja Somerolla

26/6/2016

Juhannusyönä oli Someron Pitkäjärvellä vahingoitettu kahta autoa Kyyräntiellä ja vastaavasti kahta autoa Elopellontiellä. Kaikkien autojen peltiosissa oli eri puolilla vaaleanharmaata, nestemäistä ainetta, ja paikan päällä oli lisäksi folion palasia sekä rikkinäiset muovipullot.

Jäljistä päätellen molemmissa paikoissa on käytetty eräänlaisia kotitekoisia, kemikaaliliuoksen ja folion kemialliseen reaktioon perustuvia paukkupommeja; Kyyräntieltä olikin kuultu puolenyön aikaan kova pamaus.

Poliisi muistuttaa mainitunlaisten viritelmien vaarallisuudesta paitsi ympäristölle myös rakentajalle itselleen: tavoiteltu vaikutus perustuu reaktiosta seuraavaan paineen kasvuun, ja käytännössä on mahdotonta arvioida milloin suljetun astian, johon seos on tehty, kestokyky pettää.

Lähde: Poliisi

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Kysymys EU-johtajille: Miten teistä pääsee eroon?

26/6/2016

Seurasimme pienellä porukalla Brexit-ääntenlaskentaa koko yön. Kello kymmeneltä aloitimme, aamuseitsemään mennessä tulos oli selvillä. Britannia päätti erota EU:sta. Miksi näin kävi?

Brexit- ja Bremain-leirien argumentointi on käynyt kiivaana pitkään. Eroa kannattavien pääargumentit kiteytyivät itsemääräämisoikeuden ympärille, ja näitä teemoja käytiin läpi myös BBC:n suorassa lähetyksessä ääntenlaskennan yönä. Eräs politiikan kommentaattori tiivisti brittien saaneen tarpeekseen siitä, että ulkopuoliset hallitsevat heitä. Toinen puolestaan ihmetteli sitä, miten helpolla sitä itsenäisyyttä, jonka puolesta papat ja mummit toisen maailmansodan aikana taistelivat, ollaan luovuttamassa pois.

On heitäkin, jotka järkyttyivät tuloksesta. Osa kertoi itkeneensä. Heidät joukossaan on useita toimittajia.

Olen samaa mieltä kuin britit. Nykymuotoinen EU on itsemääräämisoikeudelle tuhoisa. Se on myös demokratian aatteelle tuhoisa. Selitän seuraavassa, miksi.

Itsemääräämisoikeus

Tiedätkö, mikä on Lissabonin sopimus? Se on EU:n perussopimus, jonka Suomi otti käyttöön 2009. Sen piti kuulemma muun muassa parantaa demokraattisuutta. Toisin kävi. Lissabonin ja Maastrichtin sopimuksen hyväksymisellä Suomi luovutti pois merkittävän osan itsenäisestä päätöksentekokyvystään.

Oletko koskaan kuullut siitä, että Suomi on joutunut EU-tuomioistuimeen? Tai siitä, että Suomelle on esitetty tuntuvia sakkomaksuja? Asian taustalla on tyypillisesti se, että emme ole panneet riittävän nopeasti jotain tiettyä direktiiviä täytäntöön. Varsinaisia sakkoja maksellaan harvemmin, koska on helpompaa muuttaa täkäläisiä lakeja direktiivien mukaiseksi.

Suomen pitäisi olla täysivaltainen tasavalta. Ja kuten perustuslain usein mainitussa kohdassa todetaan, ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.

Valta kuuluu Suomen kansalle. Sinä olet kansalainen, valta siis kuuluu sinulle.

Suomen järjestelmä on edustuksellinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisilla on oikeus valita itseään edustamaan henkilöt, joiden halutaan säätävän lakeja. Kuvio on hieno, sillä siihen on leivottu sisään tilivelvollisuuden käsite. Jos kansanedustaja toimii äänestäjiensä etujen vastaisesti ja nämä pettyvät häneen, he valitsevat seuraavissa vaaleissa jonkun muun.

Valitettavasti tämä kuvio on nyt rikki. Se on rikottu, sillä kansanedustajilta on otettu pois merkittävässä määrin mahdollisuus vaikuttaa lakien sisältöön.

Järjestelmä on rikottu EU:n myötä.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho totesi kesäkuussa ennen Brexit-äänestystä: ”Euroopasta käsin tarkasteltuna tilanne näyttää siltä, että Suomi vain ottaa vastaan Euroopasta annettavan lainsäädännön.”

Piirsin jonkin aika sitten kaavion. Siinä kuvataan sitä, miten direktiivi muuntuu Suomen lainsäädännöksi. Olennaista kuvion hahmottamisessa on se, että direktiivit tulevat hallituksen esityksinä sellaisenaan Suomen eduskunnalle.

Vierailin äskettäin oikeusministeriössä. Tiedustelin virkamiehiltä, onko koskaan käynyt niin, että EU:sta hallituksen esityksen muotoon puettu direktiivi olisi esimerkiksi valiokuntakäsittelyn aikana muuttunut. Sain osakseni kummeksuvia katseita. Kukaan ei muistanut tällaista tapahtuneen.

On toki niin, että joissain direktiiveissä on kansallista liikkumavaraa. Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että lait tulevat meille annettuna EU:sta.

Mitä väliä tällä on?

Sillä on se väli, että EU:n päättäjät eivät ole Suomen kansalaisille – tai minkään muunkaan maan kansalaisille tilivelvollisia.

EU laatii lakejamme, muttei ole niistä poliittisessa vastuussa. Se ei ole tilivelvollinen tekemisistään. Valta ilman vastuuta on myrkyllinen yhdistelmä.

Siteeraan erästä Oikeusministeriön julkaisua: ”Demokratian ala on myös kaventunut lisääntyneen ylikansallisen päätöksenteon myötä. Kansallisvaltioiden sisällä vaaleilla valitut päätöksentekijät eivät loppujen lopuksi vastaakaan päätöksistä, vaan monet päätökset syntyvät ylikansallisten instituutioiden puitteissa käydyissä hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Koska hallitustenväliset neuvottelut eivät voi olla läpinäkyviä ja ne tarjoavat hallituksille myös mahdollisuuksia poliittisen vastuun välttämiseen, demokraattinen tilivelvollisuus ei voi kovinkaan hyvin toteutua ylikansallisessa päätöksenteossa.”

EU:ssa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kansallisten demokratiaan nojaavien aikaisempien rakenteiden päälle on luotu uusi ylikansallinen epädemokraattinen kerros. Äänestäjien mahdollisuudet vaikuttaa tämän kerroksen sisällä tapahtuviin lakihankkeisiin ovat surkeat. On kuvaavaa, että europarlamentilla, johon Suomikin tusinan verran edustajiaan lähettää, ei ole edes mahdollisuutta tehdä aloitetta uudeksi direktiiviksi.

Pitkän uran Britannian parlamentissa tehnyt kansanedustaja Tony Benn lausui jäähyväispuheessaan: “Olen miettinyt demokratian olemusta kauan, ja olen kehittänyt viisi pientä kysymystä. Voit käyttää niitä, jos tapaat vaikutusvaltaisen henkilön, vaikkapa Adolf Hitlerin, Josef Stalinin tai Bill Gatesin.

Kysy nämä kysymykset: Minkälaista valtaa sinulla on? Mistä sait tämän vallan? Kenen hyväksi käytät valtaasi? Kenelle olet tilivelvollinen? Miten pääsemme tarvittaessa sinusta eroon?”

Benn jatkoi: “Elleivät ihmiset pysty tarvittaessa pääsemään eroon johtajistaan, he eivät elä demokratiassa.”

EU:n korkeimmat johtajat ovat usein humalassa toikkaroiva komission puhemies Jean-Claude Juncker, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sekä parlamentin puhemies Martin Schulz.

Koska viimeksi heiltä on kysytty: ”Miten pääsemme tarvittaessa sinusta eroon?”

Jos EU-johtaja törttöilee, hän ei joudu asiasta vastuuseen. Jos EU-johtaja tekee eurooppalaisten äänestäjien kannalta vahingollisia ratkaisuja, hän ei ole asiasta tilivelvollinen. Jos ryhmä EU-johtajia huonoilla päätöksillään suistaa kokonaisen maan tuhon partaalle, kaikki jatkuu heidän osaltaan kuin ennenkin.

Koko maailma kauhistelee Pohjois-Korean ja vastaavien despotioiden epädemokraattisuutta. EU:n vastaava epädemokraattisuus painetaan villaisella.

EU on juhlapuheissa rauhan projekti. Jokainen Macchiavellinsa lukenut tajuaa, että EU on tosiasiassa rauhanprojektin kaapuun puettu varsin tavanomainen suurvaltaprojekti. Ja kuten yleensä, sellaisten johtajiksi nousevat henkilöt joillain muilla kuin demokraattisilla menetelmillä.

EU-projektiin intomielisesti suhtautuva suomalainen media on osoittanut melkoista lammasmaisuutta EU-nimisen suurvaltahankkeen demokratiavajeen äärellä. Tällä on seurauksensa. Media ei ole kuvannut suomalaisille sitä, mitä EU maallemme tarkoittaa. Se ei ole esittänyt vaatimuksia demokratiaan olennaisesti kuuluvien perusperiaatteiden suhteen, eikä se ole ilmeisesti kohteliaisuussyistä ruotinut EU:n korkeita johtajia samalla kammalla kuin Kainuun takametsistä tulevia populistikansanedustajia.

Niitä, jotka ovat puhuneet kansanvallan kaikkein syvimpien periaatteiden puolesta, on pidetty häiriköinä ja populisteina.

Briteissä media on toiminut toisin. Se on kertonut EU-jäsenyyden hyvistä puolista. Niin kuuluukin. Mutta se on katsonut myös peilin toiselle puolelle. Se on antanut kansalle aidon mahdollisuuden päättää siitä, miten he haluavat maansa hallinnon järjestää.

Britit valitsivat Brexitin.

He valitsivat demokratian.

Matias Turkkila

päätoimittaja

Matias tempaisi laakista sellaisen kirjootuksen, jottei tähän ole paljua lisättävää.

Kiitokset.

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Marraskuu 2017 (22)
Lokakuu 2017 (71)
Syyskuu 2017 (50)
Elokuu 2017 (59)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (27)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (41)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (44)
Joulukuu 2016 (36)
Marraskuu 2016 (20)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (50)
Elokuu 2016 (64)
Heinäkuu 2016 (27)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (69)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (45)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (105)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (116)
Syyskuu 2015 (153)
Elokuu 2015 (76)
Heinäkuu 2015 (71)
Kesäkuu 2015 (75)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (54)
Maaliskuu 2015 (85)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (80)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (74)
Lokakuu 2014 (67)
Syyskuu 2014 (57)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (48)
Kesäkuu 2014 (37)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (63)
Maaliskuu 2014 (67)
Helmikuu 2014 (52)
Tammikuu 2014 (46)
Joulukuu 2013 (45)
Marraskuu 2013 (54)
Lokakuu 2013 (75)
Syyskuu 2013 (76)
Elokuu 2013 (96)
Heinäkuu 2013 (89)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (59)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (35)
Tammikuu 2013 (37)
Joulukuu 2012 (29)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (64)
Syyskuu 2012 (59)
Elokuu 2012 (65)
Heinäkuu 2012 (63)
Kesäkuu 2012 (58)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (75)
Helmikuu 2012 (63)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (38)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (60)
Syyskuu 2011 (93)
Elokuu 2011 (65)
Heinäkuu 2011 (43)
Kesäkuu 2011 (58)
Toukokuu 2011 (75)
Huhtikuu 2011 (56)
Maaliskuu 2011 (65)
Helmikuu 2011 (41)
Tammikuu 2011 (16)
Joulukuu 2010 (25)
Marraskuu 2010 (45)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (20)
Elokuu 2010 (36)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (34)
Toukokuu 2010 (43)
Huhtikuu 2010 (34)
Maaliskuu 2010 (58)
Helmikuu 2010 (37)
Tammikuu 2010 (30)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (24)
Lokakuu 2009 (24)
Syyskuu 2009 (31)
Elokuu 2009 (31)
Heinäkuu 2009 (37)
Kesäkuu 2009 (39)
Toukokuu 2009 (34)
Huhtikuu 2009 (28)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (44)
Tammikuu 2009 (24)
Joulukuu 2008 (12)
Copyright © Tapioarjo.com