Kun mikään ei mene perille...

30/1/2020

Salon kouluverkkouudistus ja lastenseimet tuodaan taas opetuslautakuntaan ja valtuustoon ilman, että kansalaisten ääntä on kuunneltu pätkääkään.

On tämä uskomatonta touhua.

Kiikalalaiset marssivat palveluidensa puolesta pari viikkoa sitten. Kiikalan päiväkoti ja Komisuon koulu on nyt karsittu lakkautettavien listalta.

Kiikala siis pelastui, mutta nyt on ratkaisu Salon valtuutettujen käsissä.

Toivottavasti kepultakin riittää munaa puolustaa vanhojen ympäristökuntien kouluja ja lastenseimiä.

Tästä lisää.

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Ydinvoima ja ilmastokatastrofin välttäminen

30/1/2020

Ydinvoimaa on rakennettu Eurooppaan 1970-luvulta alkaen. Sitä on määrätietoisesti vastustettu kestämättömin argumentein, kiivaimmin Saksassa. Luonnonmullistuksen seurauksena Japanin Fukushimassa vaurioitui pahasti neljä reaktoria. Tämän seuauksena Saksa päätti luopua kokonaan ydinvoimasta.

Fukushiman onnettomuuden aiheuttamaan säteilyyn arvellaan mahdollisesti kuolleen yhden pelastustyöntekijän. Hän oli tupakoitsija ja kuoli keuhkosyöpään. Paniikin aiheuttamien sydänkohtausten uhreja arvellaan olleen noin 200.

Kivihiilen poltto aiheuttaa Euroopassa vuosittain noin 30 000 ennenaikaista kuolemaa sekä noin 65 miljardin terveydenhoitomenot. Länsimaisten vesihidasteisten ydinvoimaloitten aiheuttamia kuolemia on nolla.

Pahin ydinvoimalaitoksessa tapahtuva onnettomuus on reaktorin sydämen sulaminen. On todennäköistä, että se ei aiheuta yhtään kuolemantapausta.

Jos oletamme, että puolet kivihiililaitoksista olisi korvattu ydinvoimalla, niin Euroopassa olisi neljänkymmenen vuoden aikana ollut yli puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemantapausta vähemmän, terveydenhuollossa olisi säästetty 1 200 miljardia, eikä ilmaston lämpeneminen olisi siinä pisteessä kuin se nyt on.

Vaikka uusiutuvaa energiaa rakennetaan kiihtyvään tahtiin ja sen kustannukset laskevat, ilmastoa ei voida pelastaa ilman massiivista ydinvoiman lisärakentamista, koska nykyiset ydinvoimalat tulevat käyttöikänsä päähän.

Vähintään 15 % tulevaisuuden sähköntarpeesta pitää tuottaa ydinvoimalla. Ydinvoima on puhdasta, eikä ole riippuvainen sääilmiöistä. Korkea-aktiivien jätteen loppusijoituksesta ovat ydinvoiman vastustajat saaneet uuden keppihevosen. On kohtuutonta puhua 10 000 vuoden aikaperspektiivistä, kun ilmastonmuutoksen torjunnassa on kyse muutamasta kymmenestä vuodesta.

Voi kysyä millainen vastuu sadoista tuhansista kuolleista ja ilmakehän tuhoamisesta on vihreillä ja äärivasemmistolla, jotka ovat äänekkäimmin vastustaneet puhdasta ja ympäristöä vahingoittamatonta ydinvoimaa.

Lopuksi Tsernobylin onnettomuudesta. Laitos poikkeaa täysin länsimaisista reaktoreista ja se on rakennettu aseplutoniumin tuotantoon. Onnettomuuden seurauksena kuolemantapauksia arvellaan tulleen muutamia kymmeniä. Puheet kymmenistä tuhansista kuolleista ovat amerikkaisen viihdeteollisuuden tuotetta.

Kirjoittajista ensimmäinen ohjelmoi aikoinaan Loviisan reaktorien valvontaohjelmistot, joten asiaan on vähintäänkin näppituntuma.

Matti Naavasalo

yhdistyksen puheenjohtaja (ps)

Naantali

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps) Salo, Muurlan kaupunginosa

Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30..2020

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Hyvät siskot ja veljet!

26/1/2020

Suomalaiset tunnetaan maailmalla hyväuskoisena kansana

Miksi kokoomus, keskusta, sdp, vasemmistoliitto ja vihreät eivät halua pysäyttää turvapaikanhakijoiden virtaa? Esimerkiksi seuraavista syistä, joista suurin osa tiedettiin viimeistään vuoden 2016 alussa.

Toimittaja Pertti Rönkkö Berliinistä kertoi vuoden 2016 alussa jotain, josta voi vetää ensimmäiset johtopäätökset:

"Berliini Moabit: asunnottomat alkoholisairaat ulos ja pakolaiset sisään.
Tilat vuokrannut uusi yrittäjä majoittaa huonokuntoisiin tiloihin 100 pakolaista nykyisten runsaan 30 alkoholisairaan tilalle ja saa kaupungilta jokaisesta 50 euroa per päivä.
Vuokratulo on päivässä 5000 ja kuukaudessa 150 000 euroa. Yrittäjä maksaa tiloista talon omistajalle vuokraa runsaat 27 000 euroa kuukaudessa. Voitto on siis ruhtinaallinen.
Asiasta kertoi Tagesspiegel-lehti."

Suomen osalta alla olevat tiedot olivat tuolloin vain esimerkkejä, todellisuudessa bisnes oli paljon laajempaa.

Kivitipusta, kylpylästä, tehtiin vastaanottokeskus (vok), joka tuotti rahaa keskustalle, keskustanuorille, keskustanaisille ja MTK:lle, jotka olivat Kivitipun taustayhtiö Lomayhtymän pääomistajat.
Kivitippu ja Lomayhtymä olisivat menneet konkurssiin ilman verovaroilla tapahtuvaa vok - bisnestä.

Kivitipun vok-bisnes oli tyypillinen kepulainen valtiososialistinen toimi, jolla kepupoliitikot kuppasivat valtion rahaa omilleen samalla kun pilasivat Suomea. Lomayhtymän hallituksen puheenjohtaja oli kansanedustaja Markus Lohi (kesk).

Luona Oy puolestaan linkittyi kokoomukseen ja sosialidemokraatteihin. Luona on rahastanut suomalaisia hallinnoimalla useita vastaanottokeskuksia.

Luona Oy:n hallituksessa istuivat alkuaikana: Paavo Voutilainen (sdp), Ulpu Iivari (sdp), Sanna Lauslahti (kok), Pasi Natri (kok) ja Markus Oksa (Barona Oy:n toimitusjohtaja).

Luona Oy on yritys, jonka kanssa urheiluseura Tapanilan Erä teki sopimuksen turvapaikkatulvan myötä tulleiden muslimimiesten karatekoulutuksesta. Luonnollisesti Tapanilan Erä sai rahaa Luonalta, joka puolestaan vastaanotti varat valtiolta eli kansalaisilta.

Mehiläinen Oy on tunnettu terveysalan yritys, joka takoi rahaa ainakin Tampereen Rautaharkon vastaanottokeskuksen avulla ja ilmoitti turvapaikanhakijatulvan seurauksena tiedotteessaan, että pyrkii laajentamaan toimintaansa vok-bisneksessä.

Mehiläinen on terveyspalveluja tarjoava yhtiö, joka muistetaan myös siitä, että se suosii veroparatiiseja eli ottaa rahat suomalaisilta, mutta ei jätä voitosta kertyviä veroja Suomen hyväksi.

Vihreiden Pekka Haavisto puolestaan oli vuoden 2015 alusta lähtien nykyiseen ulkoministerin pestiinsä asti Setlementtiliiton puheenjohtaja.

Vuoden 2015 kansainvaelluksen seurauksena Setlementtiliitto perusti vastaanottokeskuksia, jotka tuottivat mukavasti rahaa liiton kassaan, luonnollisesti sinun lompakostasi, koska olet kiva ja nöyrä ihminen.

Setlementtiliiton hallituksessa istui vuonna 2015 ja ainakin vielä vuonna 2017 Nasima Razmyar (sdp), joka on afganistanilaisen kommunistiperheen tytär. Hänen isänsä oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen suosiman ja tukeman Afganistanin kommunistipuolueen kärkinimiä.

Razmyarin tilalle Setlementin hallitukseen otettiin vuonna 2018 Pilvi Torsti (sdp), joka nousi eduskuntaan vuonna 2017 Helsingin apulaispormestariksi nimitetyn Razmyarin tilalle.

Kiihkomielinen monikultturisti Pilvi Torsti putosi eduskunnasta kevään 2019 vaaleissa, mutta hänet palkattiin Rinteen hallitukseen työministeri Timo Harakan (sdp) valtiosihteeriksi.

Vasemmistoliitto on tukenut alusta pitäen vapaata liikkuvuutta ja vihamielisen kulttuurin maihinnousua. Puolueen aktiivi, eduskunnasta vuoden 2015 vaaleissa tipahtanut Risto Kalliorinne edusti Oulun Diakonissalaitoksen Säätiötä, jonka alaisen vok-asuntolan asukki raiskasi nuoren tytön Kempeleessä. Välittömästi raiskauksen tultua julkiseksi Kalliorinne poistatti nimensä Kempeleen kunnan nettisivuilla olevasta tiedotteesta ”Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön tiedote Kempeleen kunnalle”.

Sdp, kokoomus, vihreät, vasemmistoliitto ja keskusta löytyvät aina sieltä mistä valtion eli veronmaksajien rahaa on saatavilla. Konsensuksen nimissä jokaiselle jotakin.

Vasemmistoliitto ja vihreät ovat keränneet siipiensä suojaan kaikki vanhat ja uudet kommunistit, sdp on vanha sosialistipuolue, keskusta on vanha valtiososialistinen puolue ja kokoomus siirtyi lopullisesti valtiososialismin pauloihin Jyrki Kataisen johdolla.

Petteri Orpo (kok) oli kansainvaelluksen seurauksena eduskunnassa tehdyn kyselyn perusteella punavihreiden suosikkiministeri ja Eeva-lehden äänestyksen mukaan vuoden 2016 seksikkäin mies.

Viime vaaleissa (2019) älykkäiksi ja fiksuiksi mainostetut suomalaiset äänestivät sdp:n suurimmaksi, kokoomuksen kolmanneksi suurimmaksi, keskustan neljänneksi suurimmaksi ja vihreät viidenneksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi.

Korruptiota ei Suomen poliittisissa piireissä ole havaittu, siitä todistavat kansainväliset tutkimukset.

Transparency International - Finland kertoo, että pikkuriikkistä piilokorruptiota (hyvät veljet ja siskot) saattaa olla, mutta se on niin vaikea asia, että sitä ei kyetä mittaamaan luotettavalla tavalla.

Tranparencyn mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita, hyvisten kärkikolmikossa.

Sen sijaan kansalaisten enemmistön tahtoa noudattavat Unkari ja Puola ovat Transparencyn korruptiolistalla hälyttävässä syöksykierteessä.

Vuoden 2019 korruptiolistalla esimerkiksi Jordania, Kreikka, Kuuba, Saudi-Arabia ja Senegal ovat Unkarin yläpuolella eli Transparencyn mukaan Jordaniassa, Kreikassa, Kuubassa, Saudi-Arabiassa ja Senegalissa on vähemmän korruptiota kuin Unkarissa.

 

Heikki Porkka

Facebook

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Muuan rikos - juoskaa suolle!

24/1/2020

Herostraattiseen kuuluisuuteen noussut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nyt pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää syytteeseen eduskunnassa käytetyn puheenvuoron johdosta.

On pakko todeta, että kyseessä on kansainvälisestikin sen verran ainutlaatuinen asia, ettei sitä voi kevyesti sivuuttaa. Se on yksinkertaisesti sensaatio.

Sananvapaus on avoimessa yhteiskunnassa luultavasti kaikkein keskeisin vapaus ja siihen kajoaminen on sen mukaisesti äärimmäisen vakava asia myös aivan tavallisten kansalaisten arkielämän tasolla.

Kansanedustajien sananvapaus on kuitenkin vielä jotakin muuta. Heillä on toimessaan syytesuoja ja, kuten tunnettua, he ovat siitä vastuullisia vain äänestäjilleen. Heidän on saatava toimia oman järkensä ja omantuntonsa mukaan kenenkään heitä uhkaamatta tai painostamatta.

Tämän periaatteen pyhyyttä voi verrata tasavallan presidentin immuniteettiin. Hänet voidaan asettaa syytteeseen virkatoimiensa johdosta vain valtio- tai maanpetoksesta. Näin asianlaita ainakin ennen oli ja luulen, että on yhä.

On toki löytynyt pölkkypäitä, jotka ovat joskus julkisuudessakin esittäneet, että kansanedustajan -lainsäätäjän- olisi aivan erityisesti sijoitettava puheensa poliittisen korrektiuden rajoihin, mitä ne nyt sitten milloinkin ovat.

Tällaiset mielenilmaukset on voinut sivuuttaa pelkällä säälillä, mutta kun valtakunnan korkein syyttäjäviranomainen ilmeisen tosissaan yrittää asettaa kansanedustajan syytteeseen puheistaan, on asia jo vakava.

Tämä kyseinen Mäenpää käytti puheenvuoron, jossa hän ensin selosti erinäisten turvapaikanhakijoiden motiiveja maahan tuloon, viittaamalla joidenkin omiin lausuntoihin.

Sen jälkeen hän siteerasi hallitusohjelmaa, jossa mainittiin hallituksen tehtäviin kuuluvan vieraslajien torjunta sekä lainsäädännöllä että rahoitusta lisäämällä.

Se oli puhujan kommentin mukaan hyvä pykälä, mutta valitettavasti väärässä kohdassa.

Ihminen, joka ei ole tottunut vaativaan, abstraktiin ajatteluun, jollaista tarvitaan esimerkiksi huumorin monien lajien -erityisesti juuri henkevyyksien- ymmärtämisessä, saattaa ilmeisesti tästä yksinkertaisesti vain päätellä, että siinä ihmisten väitetään olevan kasvien tai eläimien kaltaisia. Niiden maahantuloahan pyritään yhäkin torjumaan lainsäädännöllä ja rahoitusinstrumenteilla.

Mutta todellinen totinen torvensoittaja voi vielä ihan omilla aivoillaan vetää tästä senkin johtopäätöksen, että jos ihmisiä rinnastetaan kasveihin ja eläimiin, on sitten kai niitäkin torjuttava muun muassa torjunta-aineilla eli hävitettävä.

Mutta se nyt kyllä on kokonaan vastaanottajan päässä syntynyt ajatus. Sitähän ei Mäenpään tekstissä ole edes implikoitu. Siellähän puhutaan lainsäädännöstä ja rahoituksesta.

Analogiana tulee mieleen muuan tarina sota-ajan Moskovasta. Siellä marsalkka Žukov tuli Stalinin työhuoneesta ulos kiukusta puhisten ja manaili: se helvetin viiksiniekka pitäisi tappaa!

Berija, joka istui eteisessä, kuuli tämän ja kysyi: ketäs te oikein tuolla tarkoititte? -Minä tarkoitin Hitleriä, vastasi Žukov. Ketäs TE oikein tarkoititte?

Henkevyys ei ole yleisen syyttäjän alainen rikos eikä varsinkaan eduskunnassa esitettynä. Sillä nimikkeellähän syytettä ei kai halutakaan nostaa. Rikoksen Mäenpää kuitenkin kuuluu tehneen, mutta millaisen?

Rikokseen tarvitaan yleensä rikollinen mieli, mutta saattaahan siihen syyllistyä myös esimerkiksi pikaistuksissa. Joka tapauksessa rikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu syntynyt vaurio, esimerkiksi hengen meno tai omaisuuden tuhoutuminen. Niin sanottuja uhrittomia rikoksia on nykyään alettu pitää rikoslakiin kuulumattomina asioina.

 Rikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu lisäksi myös tarkoitus saada aikaan tuo syntynyt vahinko tai tuho. Syyllisen syyllisyys voi olla luokkaa culpa, jolloin esimerkiksi laiminlyönti riittää tai sitten dolus, joka on vakaamman harkinnan seurausta.

Minkälaisen vahingon Mäenpään puheenvuoro sitten aiheutti ja kenelle ja mihin hän oikein pyrki? Syntyikö maassamme sen johdosta aseellista tai aseetonta liikehdintää Mäenpää esille ottamien lainsäädännöllisten tai rahoituksellisten toimien aikaansaamiseksi? Jos syntyi, oliko tämä tarkoituksena ja mitä seurauksia asialla oli?

Vai oliko tarkoitus nostattaa ulkoparlamentaarista, järjestäytymätöntä massaliikettä, joka lakeja uhmaten olisi toiminut jonkinlaisena varisparvena hyväksi näkemiensä asioiden puolesta hyväksi näkemillään keinoilla?

Vai yrittikö Mäenpää kiihottaa kuulijakuntaansa eli eduskuntaa suorastaan hävittämään maastamme jonkin kansanryhmän? Oliko tarkoituksena ehkä saada aikaan kansanmurha? Ehkäpä tarkoituksena oli käyttää myrkkyjä, kuten vieraslajien kohdalla joskus tehdään tai ainakin ennen tehtiin? Mielikuvitus ei tässä kai tunne rajoja, mutta sen todistusvoimalla ne kyllä sen sijaan on.

Syntyikö siis tämän puheenvuoron takia tässä maailmassa yhtään mitään ja minkäänlaista seurausta, edes pienenen pientä kiihotusta jonkin poliittisen eläimen takaraivossa ja halua toimia joidenkin rajoittavien säädösten aikaan saamiseksi? Oliko joku ehkä suorastaan loukkaantunut? Miksi?

Vastaus on aivan selvä ja yksiselitteinen: mitään vahinkoa kenellekään ei syntynyt, kukaan ei kiihottunut yhtään mistään eikä sellainen ollut edes tarkoituksena.

Kun kaikkein tärkeimpään demokraattiseen perusoikeuteen, vieläpä kansanvallan pyhällä paikalla eli eduskunnassa, halutaan kajota moisen asian takia eli siis aivan asiattomasti, ei asiaa voi enää kuitata huumorilla.

Itseäni vaivaa kysymys siitä, onko kyseinen syyttäjä mieleltään täysin tasapainoinen ja onko hänellä tehtävänsä edellyttävää suhteellisuudentajua.

En sano tätä herjatakseni tai solvatakseni. Asia on nyt niin vakava ja historiallisestikin ainutlaatuinen, että se on syytä selvittää juuriaan myöten.

Timo Vihavainen

Venäjän tutkimuksen professori evp

Lähde: Oikea media


0 kommenttia          Bookkaa tämä

Älä astu Portista

24/1/2020

Salolainen Radio 88,2 organisoi syksyllä 1999 puoli vuotta kestävän Älä astu Portista -kampanjan yhdessä suomalaisten julkkisten ja Salon suurimpien yritysten kanssa. Mukana oli tietysti myös Salon poliisi koulupoliisi Martti Fagerin johdolla, Salon nuoriso- ja koulutoimi sekä seurakunta.

Porttiteoria tarkoittaa, että miedot huumeet ovat tie koviin huumeisiin. Teoria kyseenalaistettiin nopeasti ja sitä ryhdyttiin tutkimaan. Asiasta ollaan edelleen kahta mieltä, toiset puolesta ja toiset vastaan. Huumeiden käyttäjät luonnollisesti vastustavat ajatusta ja sanovat etteivät miedot huumeet johda kovempiin.

Kampanjan tulokset olivat tuolloin Salossa erinomaisia. Poliisin tietoon tulevat huumetapauksen vähenivät.

Syksyllä 2017 THL julkaisi kymmenen kohdan ohjeistuksen kannabiksen haittojen vähentämiseen. Ensimmäinen ohje on tietenkin "älä käytä", mutta sen lisäksi THL antaa konkreettisia vinkkejä ja esimerkiksi kehottaa suosimaan polttamisen sijaan muita käyttötapoja, kuten vaporisaattoreita ja syötäviä tuotteita.

Lievempien huumeidn laillistamista perustellaan sillä, että kannabiksen vapautus poistaisi katukaupan ja vähentäisi ongelmia. Minusta nuorille ei pidä antaa signaalia huumeiden vaarattomuudesta. Ei nyt eikä koskaan.

Vihreiden sisäministeri ja puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo kommentoi dekriminalisointia vaativaa kansalaisaloitetta. Hänen mielestään laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei pidä rangaista. Vihreiden ohjelmassa mainitaan sama asia.

Afganistanissa kasvatettiin vuonna 2001 ooppiumiunikkoa 74 000 hehtaarin alalla. Vuonna 2017 viljelyala oli noussut yli nelinkertaisesti 328 000 hehtaariin. Osa tästä tulee Suomeen. Hyvät vanhemmat, haluatteko, että teidän lapsistanne tulee huumeiden käyttäjiä?

Huumausaineiden käyttö, hallussapito, valmistaminen ja kauppaaminen on säädetty Suomen laissa rangaistavaksi. Perussuomalaiset pitävät edelleen kiinni siitä, että tämä asiaintila säilyy.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Salo, Muurlan kaupunginosa

Kirjoitus julkaistiin Salon Seudun Sanomissa osittaisena 23.1.2020

 

 

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Salossa päättömiä jätteenkuljetushintoja

21/1/2020

Umpikaivoliete maksaa nyt 4,24 ja sakokaivoliete 8,82 euroa kuutiolta verottomana.

Luokat poistuvat ja uusi hinta on molemmista 15,19 euroa kuutiolta verottomana.

JOS käy niin, että liete kuskataan vielä Turkuun, niin lisäksi tulee 120 kilometrin kuljetuskustannukset.

Ensin raakataan kouluverkko ja sen jälkeen karkotetaan maaseudulta loputkin asukkaat aivan järjettömillä korotuksilla, jotka KH äänesti läpi eilen illalla äänin7-6.

Tarkoitus on ajaa kaikki maaseudun asukkaat keskustaan, jolloin maaseutu tietysti autioituu entisestään. Touhussa ei ole mitään järkeä.

 

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Luotttamus hyvä - kontrolli parempi

17/1/2020

Yleisradio on jälleen aloittanut taistelun amerikkalaisten presidentin valinnasta. Ja kuten viime vaaleissa, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen tahdon mukaisesti.

Edellisen kerran Yle päätti asiantuntijoidensa, lähinnä Ulkopoliittisen instituutin kaikkitietävän henkilöstön avustuksella, että maailma saa nauttia seuraavat vuodet Hillary Clintonin vallankäytöstä.

Kävi kuitenkin niin ikävästi, että Yleisradion ehdokas hävisi vaalit. Ennen vaalipäivää Yleisradion ja Helsingin Sanomien asiantuntijat ja toimittajat olivat huolissaan millä tavoin Donald Trumpin kannattajat reagoivat tappion hetkellä. Luotiin mielikuvia, jonka mukaan vandalismi ja väkivalta saattavat eskaloitua merkittäviin mittoihin.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimitus ja Yleisradion aina rehellinen uutistoimitus neutraaleine, vakaine ja tasapuolisine Yhdysvaltain kirjeenvaihtajineen olivat oikeassa. Vandalismi ja väkivalta todellakin eskaloituivat vaalin jälkeen, tosin rauhaa rakastaviksi ja älykkäiksi mainittujen Hillary Clintonin kannattajien toimesta.

Mutta mitä pienistä, pääasia, että Yle ja asiantuntijat olivat oikeassa ainakin yhdessä asiassa – vandalismin ja väkivallan eskaloitumisen suhteen.

Näin ollen voidaan hyvällä mielellä ja sydämellä todeta, että luotettava media oli maineensa veroinen, osui oikeaan yhdessä asiassa. Ei sillä ole niin väliä, että pääasia, Yhdysvaltain uuden presidentin nimeäminen ennen vaaleja, meni rankasti pieleen.

Kuten hyvin muistetaan, Yleisradio ja Helsingin Sanomat ilmoittautuivat vapaaehtoisesti niin sanottujen luotettavien ja vastuullisten medioiden joukkoon. Kyseinen ryhmä kertoi kaikille suomalaisille yhteismarkkinoinnin keinoin, että kaikkiin niihin voi huoletta luottaa, sillä ne eivät harjoita leikkaa ja liimaa –journalismia kopioimalla samaa mieltä olevien toimittajien kirjoittamia artikkeleita ilman lähteiden huolellista tarkastamista.

Luotettavaksi julistautumisensa jälkeen vastuulliset mediat ovat kertoneet suomalaisille tasapuolisen takuuvarman rehellisesti brexitistä, perussuomalaisista, Ruotsidemokraateista, Unkarista, Puolasta, Saksasta, Ranskasta, maahanmuutosta, islamin edustajien rauhanomaisesta rehellisyydestä, ruotsalaisesta ihanneyhteiskunnasta, vasemmistolaisesta rauhantahdosta, Viktor Orbanista, Donald Trumpista, Boris Johnsonista ja monista muista asioista ja ihmisistä, joiden suhteen kansalaisia on luotettavan median mukaan onnistuttu sahaamaan silmään niin sanotun vasta- tai vaihtoehtomedian taholta.

Hienoa on myös se, että vastuullinen media korjaa mahdolliset virheet välittömästi. Pikku virheitä tietysti tapahtuu, josta esimerkkeinä suomalaisten jättäminen väärän mielikuvan valtaan Saksan Chemnitzin tapahtumista sekä Washingtonissa eskaloituneesta, intiaanien vähemmistöryhmän edustajan joutumisesta trumppimaisten sortorakenteiden kohteeksi, kun katoliset koulupojat median mukaan kiusasivat rumpua takovaa intiaanisankaria.

Jotta lukija ei jää väärän mielikuvan valtaan, on kerrottava, että Chemnitzissä ei jahdattu ulkomaalaisia eikä vandalisoitu juutalaisravintolaa, vaikka luotettavat mediat niin kertoivat. Washingtonissakaan ei kiusattu noitarumpua takovaa intiaania vaan intiaani kiusasi nuoria poikia samalla, kun kiihkouskovaiset mustat miehet kiusasivat ja uhkailivat kaikkia paikalla olleita.

Chemnitzin osalta suomalainen media ja DDR-perinteitä rehellisyyden saralla edustava liittokansleri Angela Merkel luottivat vandalismista ja väkivallasta tutun vasemmistolaisen anarkistiryhmä Antifan tiedotukseen.

Washingtonin tapahtumien kulussa nojattiin erityisesti CNN-uutisointiin.

Yksityiskohtana on kerrottava, että CNN joutuu pulittamaan valheuutisoinnilla leimaamalleen MAGA-lippalakkia käyttäneelle amerikkalaispojalle massiivisen rahasumman. Vahvistamattoman tiedon mukaan kyse on 70 miljoonasta (70 000 000) dollarista. Korvausvaatimuksia ollaan ulkomaisen median tietojen mukaan esittämässä myös muille amerikkalaismedioille (esim. Washington Post, Associated Press), jotka matkivat CNN:n valheellista uutisointia.

Mutta ei välitetä pienistä. Ainakin oma ikäluokkani muistaa hyvin ajan, jolloin Yle oli lähes yhtä luotettava kuin nykyään. Perinteet velvoittavat. Kullanhohtoisena neuvostoaika Yleisradiossa oltiin niin leikkisiä, että kaikkien sen Neuvostoliittoa ylistävien artikkelien ja retoristen päästöjen tiedettiin edustavan käänteistä totuutta. Se mitä kehuttiin maasta taivaaseen, sen tiedettiin olevan sitä itseään, silkkaa sontaa.

Neuvostoaikana kaikki mediat eivät olleet yhtä luotettavia kuin Yle. Luotettavan median edustajat eivät olleet vielä liittoutuneet keskenään vaan katselivat maailmaa erilaisista näkövinkkeleistä.

Kerrassaan kauheaa aikaa, kun kansalaiset eivät tienneet luottaako Yleen vai johonkin hiukan eri tavoin uutisoivaan mediaan. Nyt on kaikki paljon paremmin, kun saman tiedon saa lukea mistä tahansa mediasta lähes samoin sanoin kirjoitettuna.

Neuvostoaikana jokaisessa merkittävässä mediassa oli vähintään yksi itänaapurin luottotoimittaja, EU-jäsenyyden myötä on päästy niin pitkälle, että luotettavien medioiden toimituksista ei löydy ainoatakaan kriittisesti Unioniin suhtautuvaa.

Muistan hyvin ajan, kun presidentti Mauno Koivisto käytti 80-luvulla toimittajista sanaa sopulit rinnastaen näin mediaväen hölmöläisiksi, jotka seuraavat aina kulloistakin mielipidejohtajaa. Kyllä otti päähän, miten presidentti saattoi loukata Suomen korruptiovapaata ja ultrarehellistä mediaa niin pahoin?

Luojan kiitos Suomen kansanedustajat olivat muutama vuosi takaperin suoranaisia neroja asettaessaan Yle-veron, joka takaa sen, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus vastaanottaa luotettavaa ja vastuullista uutisointia, jossa toistetaan haluttuja asioita päivien, viikkojen ja kuukausien ajan, niin kauan, että kovakalloisinkin pölkkypää ymmärtää ajatella oikein.

Yle on saavuttanut aseman, jollainen on aiemmin ollut vain Neuvostoliiton luotetuimmalla medialla, Pravdalla, ja jollaisesta pohjoiskorealaiset voivat nykyään nauttia suomalaisten lisäksi.

Suomalaisten on turha valittaa, sillä suomalaiset ja pohjoiskorealaiset ovat etuoikeutettuja. Heitä ei häiritä vaihtoehtoisella totuudella tai liian moniulotteisella uutisoinnilla, joka vain sekoittaa kansalaisten päät ja aiheuttaa levottomuutta yhteiskunnassa.

Pitäisikö vaihtoehtoiset mediat kieltää? On täysin selvää, että vaihtoehtoisen median uutisointi häiritsee erityisesti valtamediaa, josta puolestaan seuraa turhaa stressiä toimittajille ja johtaville poliitikoille, jotka ovat neuvostoajasta alkaen tottuneet symbioosielämään luottotoimittajien ja luottomedioiden kanssa.

Palaan vielä alkuosassa esiin nostettuihin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, joihin Yle osallistuu täyttä häkää. Toistaiseksi Yle ei ole tuonut selvästi esille suosikkiaan. Epäilen kuitenkin, että Ylessä kannatetaan Donald Trumpia, politiikan suurisuuta, jota Yle vastusti edellisvaaleissa Clintonia tukiessaan.

Yle tukee Trumpia samalla metodilla kuin se [Yle] on salakavalasti edistänyt vuosien ajan hirmuherra Adolf Hitlerin edustamaa natsismia. Avainsanoja ovat toisto ja puuduttava tiedotus, joiden myötä uutisoinnin sisällön moraaliset opetukset kääntyvät ikään kuin päälaelleen.

Keneltäkään ei ole voinut jäädä huomaamatta into, jolla Yle on esitellyt viime vuosina viikoittain Hitlerin toteuttamaa viherpolitiikkaa, jonka myötä väestöä harvennetaan samalla, kun kansalle annetaan esimerkki kuinka hienoja ihmisiä kasvissyöjät ovat. Hitler oli viherpiipero, asia, jota ei ihme kyllä kauheasti mainosteta.

Kotikatsomoissa on jännitetty jo pitkään, missä vaiheessa Yle ryhtyy esittelemään toisen historiallisen suurmiehen, Josef Stalinin aikaansaannoksia väestönharvennuksen saralla. Stalin oli Hitleriä huomattavasti tehokkaampi ja tosiasiassa neuvostoliittolainen [keskitys]leirijärjestelmä – sosialismin sankarin, murhamies V.I.Leninin käynnistämä - toimi Hitlerin rakentamien leirien esikuvana.

Suomen neuvostokaudella Ylessä työskenteli useita toimittajia, joiden poliittinen aate oli kommunismin kovin muoto, stalinismi. Stalin, kuten suomalaiset stalinistit, oli Leninin ohella rauhanrakentaja, hiukan samalla tavoin kuin islamin edustajat nykyisin.

[Islamilaisen, kommunistisen, eurososialistisen] rauhan tilan saavuttamiseksi täytyy ensin harventaa / kouluttaa väkeä niin paljon, että jäljelle - tai aidosti vapaiksi kansalaisiksi - jäävät vain ne, jotka ovat riittävän älykkäitä oivaltamaan, että yhden totuuden totalitaarisessa valtiossa kaikki ovat tasa-arvoisia, lukuun ottamatta muutamia, jotka ovat vielä tasa-arvoisempia.

Suoraan alenevien oikeuksien järjestyksessä politbyro, keskuskomitea ja kansa tai kuten EU:ssa komissio, eu-parlamentti ja kansa. Kansan paikalle voi halutessaan sijoittaa sanan ”tykinruoka”, joka kuvastaa arvoa, jollaisena poliittinen eliitti totalitaristisessa järjestelmässä kansaan suhtautuu.

Kuten edellisistä kappaleista selviää, hyvät asiat saattavat vaatia pahoja tekoja, mutta sen jälkeen on rauha maassa. Kaikki diktaattorit ovat tämän oivaltaneet, joten kyllä kai Neuvostoliiton politbyroon mieleen tuova komissaarikoplakin tajuaa? Islamin piirissä tietoisuus ikuisesta rauhasta ja sen saavuttamiseksi vaadittavista etukäteistoimenpiteistä on oivallettu jo vuosisatoja sitten.

Yhteistä herroille Lenin, Hitler ja Stalin oli valtava halu rakentaa imperiumi, jonka johtoon valitaan henkilöt, jotka ovat oikeaa mieltä. Nykyisen EU:n eliitti lienee pullollaan totalitarismin suuria ihailijoita, sillä niin innokkaasti Brysselin viisaat ovat ehkäisseet väärää mieltä olevien pääsyn vastuullisille paikoille.

Lopuksi vielä muutama rivi Yhdysvaltain vaaleista. Mediassa ei ole vielä huomioitu erästä asiaa. Mielestäni kannattaisi pohtia sitä, voisiko joku suomalainen toimittaja istahtaa Yhdysvaltain presidentin paikalle.

Miksi olen tätä mieltä? Siksi, että en tiedä missään päin maailmaa niin mahtavia ja oikeudenmukaisia asiantuntijoita ja tietäjiä kuin Suomen päämedioissa, Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa. He ovat niin neroja, että heidän tasolleen yltävät korkeintaan Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijat, joiden neutraaliin ja tasapuoliseen kommentointiin sekä kaikenkattavaan loogiseen ajatteluun voi luottaa kuin Neuvostoliittoon ja kommunistien rehellisyyteen menneinä aikoina.

Heikki Porkka

juttu löytyy täältä

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Koulupäätös on viimeinen naula kehityksen arkkuun

15/1/2020

Vuoden ensimmäiset suuret päätökset Salossa koskevat kouluja ja päiväkoteja. Salo on maantieteellisesti poikkeuksellinen kunta ja siksi niin sanottuja kyläkouluja on suhteellisen paljon – ja syystäkin. Välimatkat ilman niitä muodostuvat pitkiksi ja entiset maalaiskunnat menettäisivät merkittävän vetovoimatekijän, jos kouluja ja päiväkoteja säästösyistä lakkautetaan.

Trendi on, että yhä useampi kasvukeskuksessa kuten Turussa ja Helsingissä asuva haluaa maaseudun rauhaan. Salon on oltava paikka, jossa tällaisen elämän perässä muuttava saa täältä myös lähipalvelut. Oppimisympäristöselvityksessä esitetään, että Hajalan, Hiiden, Komisuon ja Teijon koulut lakkautetaan jo tänä vuonna elokuun alusta. Tämä tarkoittaisi, että käynnissä oleva kevätlukukausi jäisi näissä kouluissa viimeiseksi.

Aikataulu on täysin kohtuuton ja perusteeton, sillä ainakaan vielä oppilasmäärät eivät ole sellaisessa laskussa, että hätäisiä päätöksiä pitäisi tehdä. Hajalan koulua on esitetty lakkautettavaksi ennenkin. Tuolloin tehdyt oppilasennusteet ovat olleet kohtuullisen lähellä totuutta, mutta esim. kuluvan kauden osalta ennuste ylittyy. Hajala on otollisella paikalla moottoritien varrella oleva yhteisöllinen kylä, joka edelleen odottaa kyläyleiskaavaa, joka hyvin todennäköisesti kasvattaisi tuntuvasti kylän asukasmäärää. Mikä siis kestää? Ilman koulua kaavan tuomaa hyötyä on turha odotella.

Komisuon ja Hiiden oppilasennusteet lähivuosille ovat tasaisia ja jopa nousevia. Molempien koulujen lakkautus toisi melkoisen alakoulutyhjiön pohjoiseen osaan Saloa, kun Rekijoenkin koulu on jo lakkautettu. Huomautettakoon, että Rekijoelle kannattaa mennä katsomaan, mitä koulun lakkauttaminen tekee kyläyhteisölle; se pysähtyy. Asuntokauppa ei käy ja kylä käytännössä kuolee.

Komisuon koulun lakkautus sotii myös yksimielisesti päätettyä strategiaa vastaan, jonka mukaan jokaisessa vanhassa kuntakeskuksessa on luvattu pitää alakoulu. Teijon koulu poikkeuksellinen sijaintinsa suhteen, mutta sitäkin tarpeellisempi alueelle ja sen kehittämiselle.

Teijon ja Matildan alueet ovat harvoja Salon kehittyviä alueita, joista löytyy niin teollisuuden kuin palvelualojenkin työpaikkoja luontoarvoista puhumattakaan. Kun koulun lakkautuksen suora säästöpotentiaali on tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia euroja, ei lakkautuksessa olisi järkeä. Välilliset vaikutukset olisivat negatiiviset Salon kassaan alueen vetovoiman heikennyttyä.

Suora säästöpotentiaali mainittujen neljän koulun lakkautusten kohdalla on joitain kymmeniä tuhansia euroja. Arvioni perustuu oppimisympäristöselvityksen lukuihin, jossa koulukohtaiset tilakustannukset sekä mahdolliset kasvavat kuljetuskustannukset on listattu. Esimerkiksi Hiiden koulun kohdalla tilakustannukset, jotka lakkautuksen myötä häviäisivät, ovat vuodessa 59 000 euroa, mutta kuljetuskustannukset nousisivat jopa 50 000 eurolla. Palkkakulut jatkuisivat opettajien jatkaessa lasten mukana jotakuinkin samoina, ellei heitä irtisanota ja ryhmäkokoja uudessa koulussa kasvateta.

Halutaanko siis heikompaa oppilaskohtaista opetusta luokkakokojen kasvaessa, pidempiä päiviä lapsille ja kylien näivettymistä sen hinnalla, että vuodeksi saadaan joitain kymmeniä tuhansia säästöä? Kuntatalouden tasapainottaminen kyläkoulujen- ja päiväkotien lakkautuksilla on lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa, jossa kehityksen arkkuun lyödään viimeinen naula. Verotuloja ei ainakaan jatkossa tule enempää vaan päinvastoin.

Salo tarvitsee lisää salolaisia, lisää työpaikkoja, lisää yrittäjiä. Vain niiden avulla kuntataloutta korjataan kestävästi. Salon kassavaje on kymmenissä miljoonissa vuosina 2019 ja 2020. Koulut saa lakkauttaa vaikka kaikki, eikä vajeesta ole katettu kuin marginaalinen osuus, jos sille tielle lähdetään.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps)

Salo

Kirjoitus julkaistiin Salon Seudun Sanomissa 15.1.2020

 


3 kommenttia          Bookkaa tämä

Rahaa Suomen akatemiasta

13/1/2020

Somessa on viime päivinä ollut kalabaliikkia Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä. Sytykkeenä on ollut dosentti Oula Silvennoisen saama poikkeuksellisen suuri tutkimusrahoitus kansanmurhaa koskevaan projektiin (434 000 €). Samaa koriin kuulunee Veronica Honkasalon saama 280 000 euron apuraha monikulttuurista seksuaalikasvatusta koskevaan tutkimukseen. Akatemian rahoituspäätöksistä keskustellaan toki lähes päivittäin yliopistoilla, mutta tämä keskustelu ei yleensä kanna julkisuuteen asti.

Omat kokemukseni ovat olleet vähemmän innostavia; vaikutelmaksi on jäänyt, että hakeminen ei oikein lyö leiville. Toki olen pariin otteeseen ollut vuoden ”varttuneen tutkijan” apurahalla, mutta järjestely oli aikanaan jonkinlainen ikälisään verrattava rutiini. Tosin ei ole voinut olla huomaamatta, että jotkut kollegani ovat olleet puolet työvuosistaan akatemian palkkalistoilla. Mutta heidän tutkimusaiheensa ovat kovin erilaisia kuin minulla: eriarvoisuus, tulonjako ja markkinoiden epäonnistuminen näyttivät parhaalta tavalta täyttää seitsemän oikein -lottokuponki.

Uskoni järjestelmään romahti oikeastaan kokonaan, kun 1990-lopussa akatemia sai 9 Mmk rahoituksen lamatutkimukseen (valtio sai palauksia laman myötä alaskirjatuista tappioista). Olin tällöin yhdessä Marinane Steniuksen ja Jaakko Kianderin kanssa laatimassa Akatemian keskustoimikunnalle listaa tuettavista projekteista. Listan tekeminen ei ollut hirveän vaikeaa, mutta listan läpivieminen olikin jo aivan eri juttu. Toimikunta jyräsi sen nimittäin kokonaan. Listalta pudotettiin ensi alkuun kaikki taloustieteen hakemukset sillä periaatteella, että ”taloustieteessä on paljon rahaa”. Jäljellä jäin vain yksi pikkuriikkinen selvitysprojekti, joka edusti koko hankkeen budjetista ehkä yhtä prosenttia. Ehdotin tällöin itse, että pudotetaan sekin, koska ”eihän lama ole mikään taloudellinen ilmiö”. Toimikunta halusi kuitenkin pitää sen ”maskottina”, mutta rahat menivät projekteille, joiden aiheet olivat tyyliin ”näkövammaiset ja lama”. Näillä eväillä olikin sitten hyvä valmistautua seuraavaan lamaan.

Akatemiassa jyräävät suuret oppiaineet. Kulttuurin ja yhteiskuntatieteiden puolella kuninkaan tekijän roolia näyttelevät historiatieteet. Historiatieteitä on n kappaletta, ja sen seurauksena virkoja ja rahaa on paljon yli sen, mikä historian yhteiskunnallinen merkitys tuntuisi olevan. Sitä paitsi historian tutkijat tuntuvat kiinnostuvat pelkästään lähihistoriasta, aiheet ovat usein täysin identtisiä valtio-opin kanssa. On mahdoton kuvitella, joka historioitsija kiinnostuisi ajasta ennen autonomiaa. Jos kysyy joltain heikäläiseltä, esimerkiksi miten paljon Ruotsi valtio on lypsänyt Suomesta rahaa Ruotsin (siirtomaa)vallan aikana, saa yleensä vastaukseksi, että se on liian vaikea aihe.

Periaatteessa tieteealojen koon ei pitäisi vaikuttaa valintoihin, mutta näin on vain periaatteessa, koska lopullinen valta on kollegioilla. Tutkimushankkeista pyydetään toki asiantuntijalausunnot, mutta hienolta kuulostavasta sanasta huolimatta kyse on koko prosessin heikoimmasta lenkistä. Akatemia palkitsee lausunnosta olemattoman vähän, ainakin työmäärään verrattuna, eikä kukaan järkevä tutkija ota arvioitavakseen (yli?) sadan sivun projektihanke-esitystä, jollei ole erityisen kiinnostunut (a) jonkin kaverinsa/hegenheimolaisensa hankkeen edistämisestä tai (b) vastaavasti jonkin toisen hankeen torppaamisesta. Eivät nobelistit tee näitä arvioita, arvioitsijaksi kelpaavat ne, jotka (pitkän maanittelun jälkeen) suostuvat. Tulee hieman orpo olo, kun joku Akatemian tiedesihteeri kauppaa jotain jättiläismäistä hakemusta arvioitavaksi kertomalla, että kukaan aiempi asiantuntijakandidaatti ei ole suostunut ottamaan tehtävää hoitaakseen. Erikoista vielä se, että hankeen onnistumista ei käytännössä arvioida lainkaan. Toki pitää tehdä loppuraportti, mutta on saman tekevää, mitä siihen kirjoittaa. Näennäisesti kaikki hankkeet onnistuvat sadan prosentin varmuudella.

Suomen Akatemialla on niin mielettömästi rahaa, että se sinällään on jo ongelma. Akatemialla on jo jonkinasteinen rahoitusmonopoli, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoiden on mukauduttava Akatemian kulloinkin omaksumiin prioriteetteihin ja mieltymyksiin. Hakijan on ajateltava ensisijaisesti, miten muiden tieteenalojen edustajat suhtautuvat hakkeeseen. On muistettava olla poliittisesti korrekti ja muistettava joka käänteessä korostaa monitieteellisyyttä ja monikulttuurisuutta sekä kaikkia muita muodissa olevia mantroja. Asetelma suosii kaikkea muuta kuin toisinajattelua ja kriittisyyttä, joiden pitäisi olla läpitunkevia piirteitä tieteellisessä toiminnassa. Turha sanoa, että opportunismille tämä on todellinen piristysruiske.

Mikä sitten neuvoksi? Ei ainakaan Akatemian koon paisuttaminen.  Päinvastoin olisi tuettava hajautetumpaa järjestelmää, jossa itsenäiset säätiöt hoitaisivat suuremman osan tutkimusrahoituksesta. Mieluimmin supistetaan akatemian budjettirahoitusta ja käytetään varat säätiöiden verotukijaisin (kasvattamalla esimerkiksi verovähennyksen määrää ja/tai valtion osuutta siitä). Tai sitten tuetaan avokätisemmin yritysten tutkimustoimintaa; yrityksillä kuitenkin on insentiivi käyttää varojaan toimintaan, josta on konkreettista hyötyä tuotannolla ja työllisyydelle.

Ylipäätään olisi järkevää, että tutkimus heijastelisi niitä tarpeita, joita yhteiskunnalla on sen sijaan, että rahoitus heijastelee esimerkiksi tieteenalojen historiallisia voimasuhteita tai painotuksia. Onhan meillä tieteenaloja tai oppiaineita (kuten vaikka maantiede), jotka ovat enemmänkin historiallisia reliikkejä kuin nykyajan tarpeita palvelevia aihealueita. Paljon haastavampi kysymys on se, mitä tutkimusta Suomessa ylipäätään kannattaa harjoittaa. Nykymaailmassa tieto leviää reaaliajassa. Miksi kilpailisimme tutkimustoiminnan jättiläisten kanssa kaikista aiheista? Eikö meidän kannattaisi vain kylmästi todeta, että ”tähän” ja ”tähän” meillä ei ole rahkeita tai kiinnostusta, antaa muiden tehdä se. ”Tämä ja tämä” tutkimustieto saadaan ilmaiseksi, miksi nähdä vaivaa toistaa ponnistukset (ja vielä veronmaksajien rahoilla). Voi jopa kysyä, miksi tutkimustoiminnan pitää tapahtua Suomessa (tiede kai on jotenkin universaalista)?

Poliitikot osaavat yleensä vain yhden sanan ”lisää”. Panostetaan tutkimukseen! Lisää rahaa tutkimukseen! Kertaakaan ei ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan tätä mantraa. Kukaan ei ole ehdottanut, että uudelleenarvioitaisiin koko järjestelmä. Maailma on kuitenkin 50 vuodessa muuttunut valtavasti. Ja joku vaikutus sillä täytyy olla kansallisen tutkimuksen harjoittamiseen.

Priorisointi on vaikeaa. Meillä on akateemisessa maailmassa tuhansia valtion palkollisia, joiden maailmankuvaan ei millään mahdu, että tehtäisiin muuta kuin sitä, mihin on kouluttauduttu tai mitä mieltä asioista itse ollaan. Vaikka akateemisen maailman palkollisten määrä ei ole kovin suri, on kyse kuitenkin niistä, joilla on julkisuuden ja tiedonvälityksen kautta monin(kymmen)kertainen vaikutusvalta verrattuna ”tavallisiin” työtätekeviin. Akateemiset ihmiset eivät tietenkään pane pahaksi vaikutusvaltaansa, mutta en ole kovin vakuuttunut siitä, että epäsuhta vaikutusmahdollisuuksissa on sopusoinnussa demokratian perusperiaatteiden kanssa. Tosin eivät sitä epäsuhtaa ole pahalla noteeranneet toimittajatkaan, joille muiden ihmisten älyllinen holhous tuntuu oleva itsestään selvä velvollisuus.

Matti Viren

taloustieteen professori

Lähde: Uusi Suomi

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Kouluja lopetetaan Salossa?

13/1/2020

On aika erikoista, että Salon kaupungin virkamiehet haluavat lopettaa lasten kouluja ja seimiä, kun samaan aikaan Salo käyttää maahantulijoiden asuttamiseen rahaa noin 2,5 -3 mljoonaa euroa vuodessa.

Salon Perussuomalaiset ovat kahden viimeisen istuntokauden aikana useaan otteeseen esittäneet, ettei Salo ottaisi maahanmuuttajia, mutta joka kerta meidät on äänestetty nurin.

Asialla ovat olleet vihreät, sosialistit, vasemmistoliitto, keskusta ja kokoomus. Samat puolueet, jotka nyt miettivät koulujen lopettamista.

Minusta tämä on absurdia politiikkaa.

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Syyskuu 2020 (36)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com