Pankkikorttien kanssa puljaamista

30/6/2020

Facea kuten Windowsiakin muutetaan jatkuvasti ja suurin osa on ominaisuuksia joita ei tarvittaisi ja jota ei todellakaan kannattaisi ottaa käytöön, sillä ne urkkivat tietojasi. Kaikki kasvojentunnistus, mainos ja vakoilusoftat joita näihin asennetaan pitäisi saada riisuttua, niin nämä sovellutukset toimisivatkin sujuvammin.

Aina kun korjaavat jotakin, samalla myös rikkovat jotain. Vielä huolestuttavampaa on nykyiset nettipankkien ohjelmat. Ne ovat kuin aloittelevien koodaajien jäljiltä.

Kännykkä pankki on vihoviimeinen sovellus vaikka mahdollistaakin pankkisovellusten kuljettamisen mukana.

Miten turvallisuus paranee, jos joku saa kaapattua sinut kännykkäsi kanssa, uhkailemalla ja kiduttamalla tilisi tyhjenee hetkessä, kun taas kotona salasanalistasi olisivat paremmassa turvassa.

Lisäksi kännyköiden bluetooth-yhteys mahdollistaa tietojesi skannaamisen kymmenien metrien päästä vaikka kauppakeskuksessa, kuten pankkikorttisi pikamaksuominaisuudetkin, joten tilisi voi tyhjentyä tietämättäsi.

Aarni Järvi Facessa

*****

Kyllä, olen tänään tapellut taas puolisen tuntia erään postimaksun kanssa. Pankkiohjelmat ovat muuttuneet aivan käsittämättömiksi ja mikä pahinta, niissä pitää käyttää sekä tietokonetta että kännykkää.

EU:n määräyksiä. Ennen vanhaan hyvään aikaan kaikki oli paljon helpompaa.

 

1 kommentti          Bookkaa tämä

Vihreät jättävät hallituksen, jollei tahti muutu

29/6/2020

Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo lähetti poliittiselle kilpasiskolleen, demaripääministeri Sanna Marinille (sd) suoran viestin: jos ilmastopäätöksiä ei syksyllä synny, vihreät jättää hallituksen. Ohisalo kertoi ukaasinsa Iltalehden (28.6.) haastattelussa, ja korosti viestiään vielä myöhemmin Twitterissä.

Ohisalon ulostuloon on selkeät syyt: vihreät on kutistunut Marinin hallituksessa noin kymmenen prosentin puolueeksi, kun taas SDP:n suosio on noussut kohisten. Vaikka vihreät oli hallitusneuvotteluissa synnyttämässä kunnianhimoista ilmastopoliittista ohjelmaa, jonka mukaan Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2035, on kansainvälisissä ja kotimaisissa ilmastoparrasvaloissa paistatellut lähinnä pääministeri Marin, eikä suinkaan vihreiden puheenjohtaja.

* * * * *

Kerrankin kuuluu vihreistä jotain positiivista.

1 kommentti          Bookkaa tämä

Kyynisen pelkuruuden aika

29/6/2020

Kyynisen hurskastelun aika

Aikoinaan oli tapana paheksua sitä antiikin aikakautta, jolloin sofistit myivät palveluksiaan eniten tarjoavalle ja olivat valmiit aina tarvittaessa todistamaan mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Siihenhän heidän taitonsa juuri tähtäsi, ei mihinkään totuuteen, jonka olemassaoloa ei edes tunnustettu.

Tämä oli epäilemättä irvikuva menneisyydestä, mutta tätä meidän omaa aikaamme ja poliittista kulttuuriamme se kuvaa erinomaisesti.

Aikakausi, jolloin yliopistojen tietyillä laitoksilla keskitytään postmodernissa hengessä opettamaan todellisuuden loputonta konstruoitavuutta ja aristotelisten eli essentialististen olettamien sallimattomuutta, ei enää etsi totuutta sen pyhällä paikalla, eikä edes sitä tunnusta. Olisi kevytmielistä olettaa, ettei asialla ole laajempiakin vaikutuksia koulutettujen ihmisten ajatteluun.

Lehdistön surkea tila ja sen täydellinen kykenemättömyys itsekritiikkiin tuli kaikkien katseltavaksi viimeistään niin sanotun hihamerkkijutun yhteydessä. Laatulehtenä esiintyvä maan suurin sanomalehti rummutti kyynisesti päivästä toiseen läpinäkyvän valheellista tarinaa siitä, että joku olisi vaatinut ulkomaalaisten merkitsemistä hihamerkeillä. Muut lehdet menivät perässä eikä tehokasta katumusta ole koskaan kuulunut. Itsekehua on liikkeellä sitäkin enemmän.

Toki hihamerkkijuttu oli vain yksi detalji koko nykyisessä tarkoitushakuiseksi viritetyn journalismin kentässä, mutta avoimen kyynisyytensä puolesta juuri se sopii hyvin edustamaan lehdistön ja yleensä median tasoa yleisemminkin.

Oikeuslaitos on toimivan yhteiskunnan keskeisen tärkeä instituutio. Sen sairaudet ovat olleet jo vuosia näkyvissä. Täysin poliittiset ratkaisut muka kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat nyt jo arkipäivää, sitä mitä olemme tottuneet olettamaan.

Kun vielä talouselämäkin on mennyt mukaan julkisuutta tanssittavien muotihuijarien kelkkaan ja julistaa joka käänteessä ehdottomasti kannattavansa aivan tiettyjä –niitä ainoita oikeita- arvoja ja mielipiteitä, olemme jo tulleet kauaksi siitä pluralistisesta yhteiskunnasta, jonka tulemista 1960-luvun sosiologit julistivat. Suvaitsevaisuuden sijasta toimii sillä nimikkeellä ratsastava ajatuspoliisi.

Kansanedustaja Mäenpään syyttämisjuttu, jossa suoritettiin esitutkinta, mutta joka sitten raukesi eduskunnassa täpärän äänestyksen jälkeen, on hyvin kuvaava tapaus. Siinä tulevat räikeästi esille se, miten valheellinen tulkinta tehdään, miten se muuttuu totuudeksi, jota ei uskalleta epäillä ja miten valheen hiljaisesti hyväksyvät ne, jotka ovat riippuvaisia yleisestä mielipiteestä ja typerän vaalikarjan kannatuksesta.

Ei ole mitään syytä riemuita siitä, että Mäenpään tapauksessa oikeusjuttu jäi nostamatta. Toki se perustui aivan mielivaltaiseen ja avoimesti typerään tulkintaan kansanedustajan eduskuntapuheesta, mutta valtakunnansyyttäjä, joka viime aikoina on jo useaan otteeseen herättänyt ansaittua huomiota, kiiruhti joka tapauksessa lausumaan mielipiteenään (!) että oikeudessa olisi kyllä tullut langettava tuomio.

Kun itse tuota eduskuntapuheenvuoroa lukee, vakuuttuu siitä, ettei normaalijärkinen ihminen sen johdosta missään tapauksessa tee sellaista johtopäätöstä, että puhujan mielestä maahamme saapuneet turvapaikkaoikeuden väärinkäyttäjät olisi suorastaan tuhottava. Sellaistahan ei myöskään sanota siinä hallitusohjelman kohdassa, jossa puhutaan vieraslajeista ja johon kansanedustaja viittasi. Siinä puhuttiin lainsäädännöllisistä- ja rahoitusinstrumenteista.

Silti kantelijat väänsivät aivan häikäilemättä tarinaa siitä, että kyseessä oli tunnistettavan ihmisryhmän dehumanisointi, jollaisesta alkaa joukkotuhonta… Kyseessä oli siis törkeä kiihotus kansanryhmää vastaan.

Väite on niin typerä, ettei yliopistollisen loppututkinnon suorittaneen voi katsoa uskoneen siihen. Ainoa mahdollinen selitys on kyynisyys. Kun puheessa mainitaan asia, jollaista voitaisiin abstraktisti ajatellen kuvitella käytettävän myös kansamurhaan yllyttämisessä, tehdäänkin johtopäätös, että tässä meillä nyt on corpus delicti: dehumanisointi, rikos ihmiskuntaa vastaan, kansanmurhan valmistelu ja mitä vielä voisi keksiä. Polttouunien luukuthan ne tässä kolisevat.

On äärimmäisen outoa, että useampikin juristi meni ilman vastaväitteitä tähän äärimmäisen tarkoitushakuiseen tulkintaan sen sijaan, että olisi miettinyt, mitä puhuja tarkoitti. ”Vieraslajien torjuntaan” viittaamisesta tehtiin aivan erikoislaatuinen tulkinta, jolla ei ollut mitään tekemistä itse puheen kanssa.

Vastaavaa aivan mielivaltaista tulkintaa sovellettiin aikoinaan myös Jussi Halla-ahon puheenvuoroon, jossa hän halusi kokeilla sananvapauden rajoja. Omasta kontekstistaan irrotettuna asiasta saatiinkin tehtyä rikos ja puheenvuoron esittäjästä kiihotusrikoksesta tuomittu henkilö, rikollinen.

Meillä alkaa nyt olla kovin paljon noita ajatusrikollisia, niitä riittää raamatunsiteeraajasta väestönkasvun kannattajiin. Huolestuttavaa on, että niin monet nielevät kakistelematta sen periaatteen, että vielä hiljattain normaalina ajatteluna pidetyistä mielipiteistä voidaan rangaista ja että mielipiteistä yleensä voidaan rangaista.

Kun reilusti yli puolet kansanedustajista oli valmis laskemaan syyttäjän ja vieläpä aivan tiettyyn herostraattiseen maineeseen nousseen ja poliittisesti itsensä kompromettoineen syyttäjän nostamaan juttua edustajatoverin eduskuntapuheesta, on tilanne erittäin hälyttävä.

On pakko todeta, että tuo äänestystulos oli minulle suuri pettymys, sillä se osoitti sen, miten valmiita kansanedustajat ovat hyväksymään valheen.

Taas kerran on mahdotonta uskoa edustajien suuren joukon olleen niin tyhmiä, että olisivat ihan oikeasti katsoneet jonkin rikoksen tapahtuneen.

Mutta puolueet ja kansanedustajat joutuvat pelaamaan tyhmimpien ehdoilla. Kun oikein ammattilakimiehet ovat jutun nostaneet ja selittäneet rikoksen tapahtuneeksi, vaatii moraalista rohkeutta selittää, ettei näin ole.

Tässä tapauksessa ei varmastikaan ole sinänsä uskottu tuon juristien brännvinsadvokatyrin totuudellisuuteen, mutta kun todistustaakka jäisi sille, joka ei mene lauman mukana, olisi se monelle liian vaikea asema. Tyhmimmistä en puhu tässä yhteydessä mitään, mutta luulen, että heitä oli tässä kyynisessä näytelmässä vähemmistö.

Ei kansanedustajan ole tällaisessa tapauksessa sopivaa luopua itsenäisestä ajattelusta ja piiloutua jonkun juristin selän taakse. Ei hänen muutenkaan kuulu toimessaan olla minkään politiikan asiantuntijan palvelijana, hän edustaa poliittista tahtoa. Ellei hänellä ole tahtoa, hän on väärässä paikassa.

Löytyihän sieltä eduskunnasta sentään vielä miehiä, jotka uskalsivat ajatella omilla aivoillaan. Naisia siihen joukkoon ei jostakin syystä monta kuulunutkaan, en rupea pohdiskelemaan miksi.

Mutta ei näitä oikeuden ja totuuden noudattajia monta ollut. Osittain asia selittyy valtiosäännön vastaisesta ns. puoluekurista, mutta ei suinkaan kokonaan. Monille annettiin harvinainen tilaisuus päättää itse ja he käyttivät sen, kuten käyttivät. Osa toki pakeni salista tai karttoi tulemista paikalle.

Raamatussa kerrotaan aikoinaan, että Sodoma ja Gomorra tuhottiin tulella ja tulikivellä siksi, ettei sieltä löytynyt riittävästi vanhurskaita. Luulen, että siellä oli kyllä paljonkin hurskastelijoita, mutta se ei asiaa parantanut. Se nyt vain on eri asia.

Olen aina silloin tällöin siteerannut Solženitsyniä, joka oli aina poliittisesti epäkorrekti ja juuri siksi niin kunnioitettava. Ei pidä elää valheessa, hän sanoi kansalle.

Sitä kannattaa kysyä tänäänkin ja aivan erityisesti poliitikoilta, juristeilta ja journalisteilta: mikäli te ette kerran usko siihen, mitä teette, niin miksi te oikein teette sitä. Pelkuruus on huono isäntä ja huono omatunto on kurja päänalunen.

Vai uskotteko te sittenkin…?

Timo Vihavainen

filosofian tohtori

Venäjän tutkimuksen professori


0 kommenttia          Bookkaa tämä

Intersektionaalinen feminismi

26/6/2020

Muutama kriittinen huomio intersektionaalisesta feminismistä, joka on nyt vasemmisto-kepu-hallituksen "kantava voima":

Intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon sen enempää sukupuolten kuin etnisyyksienkään välillä. Itse asiassa sen tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Se on pohjimmiltaan uhrikultti ja kastijärjestelmä, joka asettaa ihmiset hierarkiaan heidän syntymässä saatujen ominaisuuksiensa perusteella.

Yksilön paikka hierarkiassa määrittyy hänen edustamansa ryhmän mukaan ja ryhmän paikka uhriuden perusteella. Kaikkein uhreimmat ovat hierarkiassa korkeimmalla.

Paikka hierarkiassa määrittää sen, mitä ihminen saa sanoa ja kenelle. Kyse on ennen kaikkea puhevallasta. Tämä näkyy erityisen hyvin "tone policing" -ajattelussa, joka kieltää esimerkiksi miestä arvostelemasta hysteerisesti kiljuvaa ja sätkyttelevää intersektionaalista feministiä tämän käytöksestä. Tämä ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan: miehen on esitettävä asiansa naiselle niin, ettei nainen koe miehen äänensävyä ikävänä, uhkaavana tms. Onhan jokaisella oikeus "turvalliseen tilaan".

Intersektionaalisessa feminismissä uhrius merkitsee siis valtaa, pääomaa ja pelimerkkejä. Siksi uhriudesta kisataan. Pisteitä saa esimerkiksi muusta ihonväristä kuin valkoisesta, muusta sukupuolesta kuin mieheydestä, muusta suuntautumisesta kuin heteroseksuaalisuudesta ja muusta uskonnollisuudesta kuin kristinuskosta.

Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies. Hänelle saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, ja hänen on väistettävä kaikkia. Muiden keskinäinen järjestys selviää tarkkailemalla tilanteita, joissa sorrettujen ryhmien kesken vallitsee konflikti tai intressiristiriita. Vaikka esimerkiksi naiset ja homoseksuaalit ovat melko korkealla hierarkiassa, he ovat huomattavasti muslimien alapuolella. Siksi naisen ja homoseksuaalien objektiivisesti ajatellen surkea asema muslimimaissa ja -yhteisöissä ei soita kelloa intersektionaalisen feministin aivoissa.

Kuten kaikissa kastijärjestelmissä, myös intersektionaalisessa yksilön ominaisuudet ovat merkityksettömiä eikä hän voi vaihtaa omaa positiotaan, vaikka hänen tekonsa tai olosuhteensa eivät vastaisi niitä stereotypioita, joita intersektionaalinen kultti hänen "ryhmäänsä" liittää. Niinpä esimerkiksi valkoinen mies on pysyvästi "valtapositiossa" ja osa patriarkaalista sortojärjestelmää, vaikka hän olisi roskapöntössä asuva puliukko. Vastaavasti miljonääri gangsta-räppäri kultaketjuineen ja lamborghineineen on pysyvästi "uhripositiossa".

Valkoinen mieskin voi hyveteoilla ansaita olemassaolon oikeuden intersektionaalisessa kultissa, mutta paikkaansa hän ei voi muuttaa. Hän ei lakkaa olemasta osa patriarkaalista "rakennetta" vaan hänen on pyydettävä sitä alati anteeksi ja väistettävä kaikkia korkeampaan kastiin syntyneitä.

Vain syntyperäisillä ominaisuuksilla on uhripisteiden kannalta merkitystä. Ihonväriä tai sukupuolta ei voi vaihtaa, ja suuntautumisenkin väärentäminen on pitkän päälle aika työlästä. Ihminen voi kuitenkin keksiä itselleen vaikkapa menneisyyden, joka lisää hänen uhriuttaan ja kohottaa häntä hierarkiassa. Mieleen tulee amerikkalainen demokraattisenaattori Elisabeth Warren, joka vuosien ajan valehteli olevansa perimältään cherokee-intiaani.

Koska huijauksista voi jäädä kiinni, se rimpsu, joka alkuaan kuului "LGBT", pitenee koko ajan. (Viimeisin näkemäni variantti on "LGBTTQQIAAP", mutta tuskin sekään jää lopulliseksi.) Kategoriat ovat koko ajan abstraktimpia ja vaikeammin mitattavia, ja ne tarjoavat myös hierarkian pohjalle syntyneille mahdollisuuden nousta ylemmälle tikkaalle ja osallistua sieltä käsin pohjalle jääneiden kivittämiseen.

Kuten kultit aina, intersektionaalinen liikekin on puhtaasti irrationaalinen ja taikauskoinen. Puhe ja keskustelu koostuvat taikasanojen viljelystä. Jos rituaalin suorittaa väärin, tai jos ei muista oikeita sanoja oikeissa kohdissa ja oikeassa järjestyksessä, päätyy vääräoppisten kirjoihin, joista saattaa selvitä ankarilla katumusharjoituksilla.

* * *

Ympärillä tapahtuvia asioita kannattaa tarkastella tästä vinkkelistä. Kuten keskiviikkona täysistunnossa sanoin, ongelma eivät ole fanaatikot ja mielipuolet, joita on vähemmistö. Ongelma on se enemmistö, joka pelosta tai mukavuudenhalusta tanssii fanaatikkojen pillin mukaan.

Jussi Halla-aho

puheenjohtaja (ps)

Facebook

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Häpeälista

26/6/2020

Ja lopuksi lista niistä kansanedustajista, jotka olivat sitä mieltä, että edustaja Juha Mäenpäätä syytettäisiin. Listan alaosassa ovat ne edustajat, jotka "olivat poissa" äänestyksestä.

 

Adlercreutz Anders                  ruotsalaiset

Aittakumpu Pekka                   keskusta

Alanko-Kahiluoto Outi             vihreät

Andersson Li                          kommunistit

Arhinmäki Paavo                     kommunistit

Asell Marko                            demarit

Berg Kim                               demarit

Bergqvist Sandra                    ruotsalaiset

Biaudet Eva                            ruotsalaiset

Blomqvist Thomas                  ruotsalaiset
Elo Tiina                                vihreät

Eloranta Eeva-Johanna            demarit

Eskelinen Seppo                     demarit

Filatov Tarja                           demarit

Forsgrén Bella                        vihreät

Grahn-Laasonen Sanni            kokoomus

Gustafsson Jukka                    demarit

Guzenina Maria                       demarit

Haatainen Tuula                      demarit

Haavisto Pekka                       vihreät

Harakka Timo                         demarit

Harjanne Atte                         vihreät

Hassi Satu                              vihreät

Heikkinen Hannakaisa             keskusta

Heinonen Timo                       kokoomus

Heinäluoma Eveliina                demarit

Henriksson Anna-Maja             ruotsalaiset

Holopainen Hanna                   vihreät

Holopainen Mari                      vihreät

Honkasalo Veronika                 kommunistit

Honkonen Petri                       keskusta

Hopsu Inka                             vihreät

Huttunen Hanna                      keskusta

Hyrkkö Saara                          vihreät

Häkkänen Antti                       kokoomus

Hänninen Katja                       kommunistit

Ikonen Anna-Kaisa                  kokoomus

Kalli Eeva                               keskusta

Kari Emma                             vihreät

Kari Mika                                demarit    

Kaunisto Ville                          kokoomus

Kautto Juho                            kommunistit           

Kemppi Hilkka                         keskusta

Keto-Huovinen Pihla                kokoomus

Kiljunen Anneli                       demarit

Kiljunen Kimmo                      demarit

Kinnunen Mikko                      keskusta

Kiuru Krista                            demarit

Kiuru Pauli                              kokoomus

Kivelä Mai                               kommunistit

Kiviranta Esko                         keskusta

Kontula Anna                          kommunistit

Koponen Noora                       vihreät

Koskinen Johannes                  demarit

Kosonen Hanna                       keskusta

Kulmuni Katri                          keskusta

Kurvinen Antti                         keskusta

Kvarnström Johan                    demarit

Kymäläinen Suna                     demarit

Könttä Joonas                          keskusta

Laiho Mia                                 kokoomus

Lepomäki Elina                         kokoomus

Leppä Jari                                keskusta

Lindtman Antti                         demarit

Lindén Aki                               demarit

Lintilä Mika                              keskusta

Lohi Markus                             keskusta

Lohikoski Pia                            kommunistit

Malm Niina                              demarit

Marin Sanna                            demarit

Marttinen Matias                      kokoomus

Mattila Hanna-Leena                keskusta

Mikkonen Krista                       vihreät

Multala Sari                             kokoomus

Mykkänen Kai                          kokoomus

Myllykoski Jari                         kommunistit

Mäkinen Riitta                         demarit

Mäkynen Matias                      demarit

Norrback Anders                     ruotsalaiset

Nurminen Ilmari                      demarit

Ohisalo Maria                          vihreät

Ojala-Niemelä Johanna            demarit

Ollikainen Mikko                      ruotsalaiset

Orpo Petteri                            kokoomus

Ovaska Jouni                          keskusta

Paatero Sirpa                          demarit

Pekonen Anna-Kaisa                kommunistit

Pelkonen Jaana                       kokoomus

Piirainen Raimo                       demarit

Pirttilahti Arto                        keskusta

Rantanen Piritta                     demarit

Rehn-Kivi Veronica                 ruotsalaiset

Rinne Antti                            demarit

Salonen Kristiina                    demarit

Saramo Jussi                         kommunistit

Sarkkinen Hanna                   kommunistit

Sarkomaa Sari                       kokoomus

Satonen Arto                         kokoomus

Semi Matti                             kommunistit

Sipilä Juha                            keskusta

Sirén Saara-Sofia                  kokoomus

Sjöblom Ruut                        kokoomus

Skinnari Ville                         demarit

Soinikoski Mirka                     vihreät

Strand Joakim                        ruotsalaiset

Suomela Iris                         vihreät

Taimela Katja                        demarit

Torniainen Ari                       keskusta

Tuomioja Erkki                      demarit

Tuppurainen Tytti                  demarit

Vanhanen Matti                     keskusta

Vartiainen Juhana                  kokoomus

Viitanen Pia                           demarit

Viljanen Heidi                        demarit

Virta Sofia                             vihreät

Väätäinen Tuula                     demarit

Wallinheimo Sinuhe                kokoomus

Werning Paula                        demarit

Yrttiaho Johannes                   kommunistit

Zyskowicz Ben                       kokoomus

al-Taee Hussein                      demarit

 

"Poissa" äänestyksestä:

Autto Heikki                           kokoomus

Eestilä Markku                        kokoomus

Jokinen Kalle                          kokoomus

Järvinen Heli                          vihreät

Kaikkonen Antti                      keskusta

Kalmari Anne                          keskusta

Kanerva Ilkka                         kokoomus

Kauma Pia                             kokoomus

Kilpi Marko                             kokoomus

Kopra Jukka                           kokoomus

Koulumies Terhi                      kokoomus

Kyllönen Merja                        kommunistit

Löfström Mats                         ruotsalaiset

Mustajärvi Markus                  kommunistit

Mäkisalo-Ropponen Merja        demarit

Petelius Pirkka-Pekka               vihreät

Pitko Jenni                              vihreät

Risikko Paula                           kokoomus

Saarikko Annika                      keskusta

Talvitie Mari-Leena                   kokoomus

Tolvanen Kari                          kokoomus

Vikman Sofia                          kokoomus

Virolainen Anne-Mari               kokoomus

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Kokoomuksen ryhmästä paljon poissa äänestyksessä

26/6/2020

Kansanedustajat olivat aktiivisesti läsnä Mäenpää-äänestyksessä. Eduskuntaryhmistä oli poissa vain 0-3 edustajaa. Paitsi kokoomuksen ryhmästä, josta poissa oli jopa 13 edustajaa. Läsnäolleista 21 äänesti syyteluvan puolesta, neljä vastaan.

Ehkä luvut kertovat jostain.

Wille Rydman

kansanedusaja (kok)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Valtakunnan syyttäjä Raija Toiviainen

26/6/2020

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen näyttää väittävän, että Juha Mäenpää olisi tehnyt politiikkaa laittomin keinoin, ts. syyllistyneen rikokseen. Suomessa on syyttömyysolettama, jonka mukaan henkilö on syytön, ellei tuomioistuin ole katsonut häntä syylliseksi. Se, että tuomioistuin ei prosessuaalisen esteen vuoksi kykene arviointia tekemään, ei muuta syyttömyysolettamaa.

Toiviainen väittää haastattelussa totuuden vastaisesti, että perustuslakivaliokunnan kuulemat oikeusoppineet olisivat vaatineet syytesuojan purkamista. Ainoastaa kaksi kuultavaa teki näin. Muut eivät ottaneet kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä vaan totesivat, että argumentteja kummankin kannan puolesta on olemassa.

Tämä on hyvin outo lausunto Toiviaiselta:

"Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuullut oikeusoppineet olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta."

Toiviainen siis antaa ymmärtää, että eduskunta olisi ottanut kantaa Mäenpään syyllisyyteen, eli ryhtynyt tuomioistuimeksi. Vallan kolmijaossa lainsäädäntövalta ja tuomiovalta pidetään visusti erillään. Eduskunnan tehtävä ei ole arvioida Mäenpään syyllisyyttä vaan päättää siitä, saako häntä syyttää oikeudessa.

On perusteltua kysyä, käyttääkö Toiviainen asemaansa poliittiseen aktivismiin, esittääkö hän paikkansapitämättömiä väitteitä tarkoituksella vai ymmärtämättömyyttään, ja onko hän tehtäviensä tasalla.

Jussi Halla-aho

puheenjohtaja (ps)

0 kommenttia          Bookkaa tämä

121

26/6/2020

Pannaanpas vielä näkösälle edustaja Juha Mäenpään puolesta äänestäneet kansanedustajat.

Perussuomalaisista edustajista äänestivät tietysti kaikki Mäenpäätä itseään lukuun ottamatta, sillä hän ei voinut äänestää omassa asiassaan.

KD:
Essayah Sari
Laukkanen Antero
Räsänen Päivi
Tanus Sari
Östman Peter

Liike Nyt:
Harkimo Harry

Kok:
Heikkinen Janne
Rydman Ville
Sankelo Janne
Vestman Heikki

Kesk:
Hoskonen Hannu
Kettunen Tuomas
Kivisaari Pasi
Kärnä Mikko
Pylväs Juha
Savola Mikko

At:
Turtiainen Ano

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Suomen eduskunta on yksi iso farssi

26/6/2020

Tänään on ikimuistoinen juhlapäivä. Parlamentarismi voitti.

Suomen eduskunta äänesti tänään siitä toimiiko perustuslaki & pelittääkö sananvapaus ts. vajoaako Suomi totalitarismiin.

Ne edustajat, jotka äänestivät kansanedustaja Juha Mäenpään parlamentaarisen immuniteetin poistamisen puolesta saivat itselleen kyseenalaisen ansion, jota he eivät ikinä saa pois CV:stään.

Se on siellä – kuin mustetahra valkoisella paperilla.

Häpeä ei häviä ikinä.

Rauhanlaki ja Liikanen

Otan tässä yhden historiallisen esimerkin. Tässä yhteydessä on hyvä muistella ns. rauhanlakia”. Kyseessä oli SKDL:n ehdottama lakiesitys vuodelta 1973. Aloitteen allekirjoitti kansanedustaja Mirjam Vire-Tuominen ja esimerkiksi tuleva EU:n komissaari Erkki Liikanen allekirjoitti sen yhdessä SDP:n tulevan pj:n Ulf Sundqvistin kanssa.

Tarkoituksena oli kriminalisoida ”hyökkäyssodan suunnittelu , valmistelu ja aloitus” ja saattaa edesvastuuseen sen, joka ”julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon…”

Toteutuessaan siitä olisi tullut kommunistien instrumentti ja käsikassara. Sen avulla olisi voinut aina asettaa syytteeseen poliittiset vastustajat. Rauhanlaki olisi hiljentänyt kaiken kansalaiskeskustelun. Suomettumisen aikainen vähäinen sananvapaus olisi jäänyt historiaan. Ylen sen aikaiset taistolaiset olisivat voineet vyöryttää tv-ja radiotoiminnan lopullisesti.

Laki ei onneksi mennyt läpi

Kommunistit eivät saaneet omaa käsikassaraansa. Sananvapauden periaate säilyi. Länsimaalaisen sananvapauden vastustajat jäivät historiaan. Kun aikakausi vaihtui ja arvot muuttuivat, niin myös tämän notoorisen rauhanlain edustajatkin muuttivat ajatteluaan. Myöhempi komissaari Liikanen kuin myös Sundqvist olisivat varmaan antaneet mitä vain, että olisivat saaneet tämän tahran pois omasta menneisyydestään.

Poliisi ja tuomarit apuun! Helppiä!

On hyvä, että keskiviikkona pidetyssä eduskuntakeskustelussa selvisi se, kuka huutaa ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”. Mukana oli ihmisiä, jotka yrittivät tehdä omalla vanhurskaudellaan katumusharjoitusta omasta menneisyydestään.

Keskustelusta jäi kuitenkin kansalaisille polttava myötähäpeä.

Kuten professori Timo Vihavainen on todennut blogissaan: ”Kun tässä on päivästä toiseen saanut katsella erilaisten riemuidioottien eduskuntapuheenvuoroja, joissa jopa syvällä paatoksella huudetaan poliisia kansanvallan pyhälle paikalle estämään sananvapautta ja kun näkee, miten erilaiset ketkut ovat uskovinaan umpikieroja tulkintojaan poliittisten vastustajien puheista, tulee kyllä ikävä sitä ns. totalitarismia, jota joskus sain olla todistamassa.” (http://timo-vihavainen.blogspot.com/2020/06/vapauden-pettajat-ja-poliisi.html).

Toiviaisen poliittinen ristiretki?

Kuka tämä kaiken takana sitten on? Mikä taho on madaltanut Suomen eduskunnan parlamentarismin slummiksi?

Tässä yhteydessä täytyy osoittaa huomio meidän syyttäjälaitoksemme huipulle saakka. Näyttää siltä, että tämän poliittisen sopan pääkokkina on syyttäjälaitos – tarkemmin sanottuna valtakunnansyyttäjä.

On epäiltävä, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on aloittanut tietoisesti oman asemansa politisoimisen. Se tuloksena hän on lähtenyt ajojahtiin valtakunnan ”väärinajattelijoita” vastaan. Syytettyinä ja tutkittavana ovat nyt monenlaiset ihmiset aina Päivi Räsäsestä ja kansanedustaja Mäenpäähän saakka.

Toiviaisen toiminta vertautuu Neuvostoliiton ns. ”näytösoikeudenkäynteihin”. Sielläkin syyttäjälaitos toimi vallanpitäjien käsikassarana. Esimerkiksi vuosina 1936-1938 NL:n pääsyyttäjä Andrei Januaryevitš Vyshinskin käsitys länsimaisesta oikeuskäsitteestä erosi siinä, että syyttäjälaitoksen piti ottaa huomioon ”laajemmat sosiaaliset perspektiivit” ts. neuvostojärjestelmä pyrki pääsemään eroon väärinajattelusta oikeuslaitoksen kautta. Kyse oli ”ihmiskunnan auringon”, Stalinin poliittisesta kampanjasta, jossa hän pyrki pääsemään eroon omista vastustajistaan.

Poliittisten näytösoikeudenkäyntien tarkoituksena oli tietysti nöyryyttää uhreja mutta myös varoittaa koko yhteiskuntaa siitä mitä seuraa jos ajattelee väärin. Näytösoikeudenkäynneissä oli myös tärkeätä, että uhrit alkoivat pyydellä anteeksi ja syyttää itseään. ”Tunnustus on todisteiden kuningatar”.

Myöhemmin NL:n oikeuslaitos pyrki systemaattisesti kriminalisoimaan toisinajattelun. Ongelmana oli vain se, että siellä ei keksitty ajatusta ”vihapuheesta”. Ilmiöllä oli kuitenkin nimi – ns. ”neuvostovastaisuus” (антисоветчина”), jolle piti aina löytää jokin konkreettinen ilmaus.

Neuvostolakimiehet tajusivat, että itse väärää ajatusta ei voinut kriminalisoida sinänsä, joten sille oli löydettävä jokin teko. NL:n rikoslaissa se oli merkitty pykälä 58 alle. Siinä oli 14 erilaista tapaa toimia NL vastaan. Jos kyseessä oli ”ajatusrikos” tai kuten nyt sanotaan ”vihapuhe”, niin kyseeseen tuli pykälä 58-10 eli ”neuvostovastainen ja vastavallankumouksellinen propaganda”.

Suomen etu ei ole seurata NL:n esimerkkiä. Meillä on kansallinen yhteisymmärrys siitä, että syyttäjälaitos ei saa politisoitua. Meidän kansallinen etumme ei ole se, että oikeuslaitokseen kohdistuu epäilyksiä puolueellisuudesta.

Siksi olisi mitä pikimmin ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden perusteella syyttäjä Raija Toiviainen siirretään toisiin tehtäviin.

Kyse on sananvapauden ja demokratian perustasta. Suomi-laivan olemassaolon perustasta.

Kuten Eduskuntatutkimuksen instituutin johtaja Markku Jokisipilä on todennut vihapuheesta:

” Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan”.

Rouva Toiviaisen nähtävästi tulkitsee omaksi linjakseen ns. vihapuheen metsästyksen. Se on kuitenkin vastakkainen länsimaiselle oikeusnäkemykselle. Epäilen, että hän näyttää pyrkivän NL:n oikeusjärjestelmän mukaiseen ratkaisuun, jossa luodaan ensin ennakkotapauksia, joiden avulla olisi sitten mahdollista määrittää ”viharikos” ja sen jälkeen käydä vääriä poliittisia puolueita vastaan.

Epäilen sitä, että ko. syyttäjäviranomainen – kuten taistolaiset 1970-luvulla – yrittää valtioelinten hallinnan kautta päästä ns. vallankumoukselliseen muutokseen.

Lopuksi – miten tätä päivää 26.6.2020 pitää juhlia?

Mutta sitten se kevennys ja leikillinen lopetus.

Ehdotan myös että tätä päivää juhlitaan kansallisesti joka vuosi ns. ”R-idioottien riemukinkerinä” (kt. Vihavaisen blogi). Jokainen Mäenpään parlamentaarisen immuniteettin poistamisen puolesta äänestänyt voisi käydä Suurkirkossa antamassa viisi senttiä kolehtiin.

Tätä juhlallista kolehtia juhlittaisiin kirkonkellojen soitolla ja kansantansseilla suurtorilla.

Se olisi tietenkin myös vapaapäivä ja päiväkodeissa saakka selitettäisiin lapsille ja imeväisille, että ”sananvapaus pelastui Suomessa tänä päivänä”.

Arto Luukkanen

dosentti

varakansanedustaja (ps)

Lähde: Uusi Suomi

 


0 kommenttia          Bookkaa tämä

Apinatalo

25/6/2020

Meillä on apinatalossa (eduskunnassa) sellainen apinaorkesteri orkesteroimassa suomalaista yhteiskuntaa, että on selvää, ettei mitään suunnanmuutosta järjelliseen suuntaan tule poliittisin keinoin tapahtumaan. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.
Asiat tulevat kyllä hoitumaan ennemmin tai myöhemmin. Ne tulevat hoitumaan sillä samalla reseptillä, millä ne ovat hoituneet koko ihmiskunnan historian ajan. Olemme siis ainoastaan oravanpyörässä matkaajia- ja oravanpyörä nytkähtää liikkeelle aina silloin, kun sen painolasti hulluuden puolelle käy liian ylivoimaiseksi.
Sinänsä mielenkiintoista, että apinaorkesterista lähes kaikki ovat valmiita aina hurraamaan hulluuden puolesta, kunnes pyörä nytkähtää käyntiin. Sen jälkeen alkaakin sitten itku ja parku- sekä todellisen vastuun pakoilun näytös. Tämä nykyinen meno on todellinen "Jumalan kirous" jälkimaailmalle. He eivät todellakaan tiedä, mitä ovat tekemässä.

Kim Evil

Homma

0 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Joulukuu 2020 (8)
Marraskuu 2020 (52)
Lokakuu 2020 (68)
Syyskuu 2020 (64)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com