Paavo Lipponen

26/9/2011

Aamulehti kertoi, että Paavo Lipponen löi 1950-luvulla Kuopion lyseon uskontotunnilla pikkuveljeään kiusannutta opettajaa turpaan.

Lipponen lähestyi Aamulehteä ja vaatii anteeksipyyntöä.

On tietysti hyvä, että media kaivelee muidenkin poliitikkojen, eikä ainoastaan tohtori Jussi Halla-ahon tekemisiä. Toisaalta kuudenkymmenen vuoden takaiset tekemiset eivät tänään vaikuta sitä eikä tätä.

Mutta tämä on Suomen huippujournalistien linja, jollei sitten käsitellä Pippin pikkupöksyjä tai Rihannan tissejä, jotka tietysti ovat paljon tärkeämpää suomalaisten tietää.

Toisaalta ja toisaalta.

Menen Paavo Lipposeen, kun kerran alkuun pääsin.

Timo Soini lähtee mukaan presidenttikisaan.

Miten Lipponen kestää sen, jos Soini meneekin hänen nenänsä edestä toiselle kierrokselle?

En usko, että SDP:ssä lyödään kovin suuria vetoja Lipposen puolesta, mutta joku, edes hieman uskottava nimi oli saatava ehdokkaaksi.

Pikemminkin kysymyksessä on kilven kirkastusyritys, kuten entisellä uskovaisella. Lipposen nimeen vannovat tietysti yltiödemarit, joita Salostakin löytyy ainakin yksi kappale ja sosialidemokraattinen media eli Ylen uutistoimitus ja Demari-lehti.

Lipposen menestyksen pahimpana esteenä pidän hänen täydellistä rähmällään oloa EU:n suuntaan. EU:n nuoleminen johtui siitä, että Lipponen oli jo saanut suomalaiselta politiikalta kaiken, jonka halusi. EU:n huippuvirka siinsi silmissä, mutta kun sitä ei tullut, Lipponen lähti venäläisten juoksupojaksi ja saa siitä hyvästä paitsi vinon nipun dollareita myös kantaa elämänsä loppuun lempinimeä Putki-Paavo.

Lipposen politiikka on ollut demokratian vastaista ja täysin kansasta piittaamatonta.

Heikki Porkka, joka on erikoistunut sosialidemokraattien politiikkaan ja toimintaan, on listannut Lipposen mokia ja kopioin laiskana miehenä suoraan hänen kirjoitustaan tähän:

1. Europäätös ilman kansan suostumusta, jonka tehdessään Lipposen osoitti täydellisen piittaamattomuutensa demokratian perusperiaatteista.

2. Irak-gate, jossa Paavo yritti sotkea Suomen valtion Irakin sotaan.

3. Vaillinaisin tiedoin mainostettu elintarvikeviraston saaminen Suomeen. Episodista seurasi Lipposen täydellinen nöyryytys Berlusconin taholta.

4. Eduskunnan tuhlaileva varojen käyttö kasvoi Lipposen aikana. Paavo Lipponen palkitsi eliittiä pyrkiessään hankkimaan laajojen poliittisten piirien kannatusta tulevaisuuden suunnitelmiensa toteutumista ajatellen.

5. Eduskunnan 100-vuotisjuhlien ökyjuhliminen ja samaan aikaan kansa jätettiin mopen osaan.

6. Eduskunnan tilojen omavaltainen haltuun otto eli ns. Paavon yksityisarkiston ylläpito valtion varoin, vaikka eduskuntatyö oli jo päättynyt hänen osaltaan.

7. Valtion merkittävän omaisuuden liian innokas kauppaaminen ulkomaille (samalla huuhtoutui lapsi pesuveden mukana, kun kaupattiin myös valtion sisäisen turvallisuuden kannalta tärkeää tietoa omaavia yrityksiä). Jyri Häkämies taisi sittemmin pyrkiä hankkimaan takaisin riittävän määrän osakkeita, jotta valtion turvallisuus ei häiriintyisi.

8. Toisen valtion pääministerin uhkailu (Ruotsin pm Göran Persson).

9. Pakkoruotsin kiivas tukeminen ja Freudenthal-mitalin ylpeä kantaminen.

10. Lipponen on internationalisti.

Internationalismi on rajoja kaatavana ja kansallisvaltioita tuhoavana aatteena kriminaaleja ja laitonta siirtolaisuutta suosiva maailmanlaajuinen yhteiskuntamalli, jonka toteutumisen seurauksena lakeja kunnioittavat ja rehellistä työtä tekevät tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään arkielämässään. Euroopassa on jo nyt runsaasti esimerkkejä internationalismin tuhoavasta voimasta. Internationalismi on kirjattu Sdp:n tavoiteohjelman yhdeksi merkkipaaluksi.

11. Lipponen on humanitaarisen maahantulon vankkumaton kannattaja.

Siinäpä sitä, Porkan ajatuksia.

Lista on huolestuttavan pitkä.

Lipponen on tietysti myös kiukutteleva kölömörri, uhkaileva ja aggressiivinen despootti, mutta jos otetaan pelkät Porkan esittelemät faktat huomioon, niin ehkä kannattaa ajatella toinenkin kerta, ennen kuin äänestät Lipposta.

Vankimmat ehdokkaat mielestäni toiselle presidentinvaali kierrokselle ovat Sauli Niinistö ja Timo Soini.

Herroilla olisi selkärankaa edustaa Suomea menestyksekkäästi maailmalla.

Molemmat ovat myös huumorimiehiä, vaikkakin erilaisia. Huumoria aina tarvitaan, kun asiat uhkaavat mennä liian piukeiksi.



Bookkaa tämä



Reilu-Erkki kirjoitti:
28/9/2011 00:18

Freudenthal-mitalin ylpeä kantaminen on kyllä suora sylkäisy kaikkien suomalaisten naamalle.
Tämä on hyvä esimerkki Lipposen täydellisestä sivistymättömyydestä ja ylimielisyydestä.

Itse äänestän Timo Soinia ja toivon, että hänestä tai Niinistöstä tulee seuraava presidenttimme.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com