Kun kyyhkyset katosivat

22/11/2012

Sofi Oksanen on markkinamiesten tuote.

Hänen erikoinen ulkomuotonsa ja tukkalaitteensa kiinnostivat toimittajia, jotka vasta paljon myöhemmin huomasivat, että kas, nainenhan kirjoittaa myös kirjoja.

Oksanen on tuote, joka on onnistuttu myymään todella hyvin ympäri Eurooppaa. Markkinointi on ollut valtaisaa, rummutus ja etukäteiskohu on ollut mittavaa ja siihen on käytetty paljon rahaa.

Luin tietysi hänen uusimman kirjansa, Kun kyyhkyset katosivat. Sain sen Muurlan kirjastosta, jonka ahkera käyttäjä olin. Ei ollut varauksia vaan kirja löytyi kerralla hyllystä.

Kirjastonhoitaja, Eija-täti, kuten lapset häntä nimittävät (ja joskus minäkin rouvan kanssa kirjoista keskustellessa) on viisas nainen. Hän kertoi myöhemmin, että varauksia kirjasta on runsaasti. Pikainen vilkaisu Salon kirjaston sivuille kertoi, että varauksia on jonossa peräti 48 kappaletta.

No, katsotaanpa.

Lukukokemus oli sekava ja tunteet lukemisen jälkeen samanalaiset.

Viron, Neuvostoliiton ja Saksan historiasta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, joten mitään uutta ja mullistavaa Oksanen ei pysty kirjoissaan esittämään.

Viimeisimmässä kirjassa ei ole väkivaltaa, vaikka joku on sitä kauhistellut.

Aleksandr Isajevitš Solženitsin oli täydellinen virtuoosi, joka on kertaalleen kirjoittanut nämä asiat auki niin hyvin, ettei niihin ole enää lisättävää.

Häntä on mahdotonta ylittää.

Mikään ei tietysti estä noista ajoista edelleen kirjoittamasta, mutta se on turhaa.

Kirjallisuuden ei kuitenkaan pidä olla tällaista. Kirjan lukemisen jälkeen ei pitäisi jäädä sellaista tunnetta, että onko vika nyt minussa, lukijassa, kun en pysy kirjoittajan perässä enkä ymmärrä asiayhteyksiä, vaikka olen lukenut oikeastaan koko ikäni Venäjän ja Saksan sotahistoriaa. Ja kun kahlaan kirjan väkisin loppuun, huoahdan helpotuksesta, onneksi se loppui.

Oksasen kirjan lukeminen oli tympeää suorittamista. Pari viikkoa lukemisen jälkeen en enää edes kunnolla muista kirjan tapahtumia enkä henkilöiden nimiä. Sori Sofi, mutta veikkaan, että aika monelta jää kirja pölyttymään hyllyyn, eikä sitä tule koskaan luettua loppuun, koska se ei ole kiinnostava.

Itse asiassa se on yhdentekevä.

Sofi Oksasen suosio kertoo jotain tästä pinnallisesta ajasta, jota elämme.

Tuskin yksikään kriitikko uskaltaa sanoa ettei keisarilla ole vaatteita, koska kaikki muut kriitikot kehuvat kirjaa ja kirjan kustantanut yhtiö panisi eri mieltä olevan kriitikon boikottiin.

Toista oli Väinö Linnan ja Tuntemattoman sotilaan aikana, jolloin Toini Havu haukkui teoksen ja samalla Linnan alimpaan helvettiin.

Siitä huolimatta Tuntemattomasta tuli ikoni, jota vasta nyt aletaan ampumaan alas hieman samaan tapaan kuin marsalkka Mannerheimiä, josta halutaan tehdä neekeri.

Sofi Oksanen ei kuitenkaan koskaan pääse kirjallaan eikä edes tuotannollaan Nobel-ehdokkaaksi.

Ja se on pelkästään hyvä asia hyvien kirjojen ystävien näkökulmasta.

Niin se käy.



Bookkaa tämä



Pete kirjoitti:
23/11/2012 06:53

Pakko suositella muutamaa kirjaa!Ken Follet:
Taivaan pilarit,maailma vailla loppua,kun suuret sortuvat.
Elämänkerroista: Simo Salmisen,Pentti Siimeksen
ja Ansa Ikosen.Kannattaa lukea,ellet jo ole lukenut.
Nämä ovat niitä hyviä kirjoja.
Tapsa kirjoitti:
24/11/2012 20:15

Panin Folletin Taivaan pilarit tilaukseen. En ole lukenut.

Kiitos kirjavinkistä.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com