Hurstilta eivät hommat lopu

31/1/2013

Hallituksen kuntauudistus on pahassa jamassa. Poliittista kykyä, tahtoa tehdä päätöksiä ei ole. Se johtuu siitä, että hallituksessa istuu ministereitä sekä äärioikeistosta että äärivasemmistosta. Heidän tavoitteensa eivät voi olla yhteiset, mutta valta kiinnostaa kuin hunaja kärpäsiä. Hallituksen alusta saakka on ollut varmaa, ettei hallitus vaalikauden aikana hajoa.

Vapaaehtoisesti kunnat eivät yhteen liity, joten ne pitää siihen pakottaa. Se tehdään valtionosuuksia pienentämällä sekä eritoten sote-uudistuksella, joka on osoittautunut yhtä pitkäksi kuin leveäksikin. Ministeri Guzenina-Richardsonilla lienee halua, mutta hän ei kykene hallitsemaan näin suuria kokonaisuuksia. Siihen hänellä ei ole edellytyksiä. Samaan aikaan Suomessa ongelmat kasvavat megalomaanisiin mittoihin.

Sama on tilanne Salossa. Kaupungin kassa on typpösen tyhjä. Elämme velaksi. Kaupunki maksaa kassasta ulos miljoona euroa joka päivä, mutta rahaa tulee sisään satatuhatta vähemmän. Se tarkoittaa sitä, että velka kasvaa vuodessa noin 35 miljoonaan euroa lisää.

En ole nähnyt Salon väestöennustetta pidemmältä aikajänteeltä, sellaista kukaan tuskin kykenee tekemäänkään, mutta sen tiedän, että kun Salossa vuonna 2011 oli asukkaita 55 292, niin tänä vuonna määrä pudonnee noin 54 700 henkeen. Pudotus tuntuu pieneltä siksi, että luvuissa ovat mukana humanitaarisen maahanmuuton Saloon tuottamat ihmiset.

Salon (ja muiden kuntien) väestöpohja on ongelma. Oikeaa kuntakokoa ei voi määrittää asukasmäärän perusteella vaan se riippuu kunnan tehtävistä.

Salon asukaspohja riittää moniin palveluihin, muttei vaativaan erikoissairaanhoitoon.

Sotessa keskustellaan yliopistosairaaloiden eli erva-alueiden vastuista. Rahoitus ja hallinto ovat asioita, joihin kukaan ei pysty antamaan vastausta, semminkin kun soten ”kuva” valtakunnallisesti muuttuu lähes päivittäin.

Myös Salon kaupunginjohtaja Antti Rantakokko kävi kuulemassa valtion terveisiä Kuntajohtajien seminaarissa. Kukaan ei tullut siellä viisaammaksi, kysymykset jäivät vaille vastausta, koska vastauksia ei ole.

Valtuutettu Raimo Honkanen kirjoitti jokin aika sitten, että Salo tarvitsee vähintään 3 000 työpaikkaa. Olen samaa mieltä. Muutamat kymmenet tai sadat työpaikat eivät auta kaupungin tilannetta. Suuryrityksiä tähän periferiaan emme saa, pornomessuja kyllä.

Aloitteleva yritys ei maksa ensimmäisinä vuosina yhtiöveroja, jos se tuottaa tappiota. Vaikka saisimme vuonna 2013 Saloon tuon 3 000 henkeä työllistävän yrityksen, yhteisöveroja voisimme odottaa aikaisintaan vuonna 2018. Kaupungin kassaan ne kilahtaisivat vasta vuonna 2020. Salo on siihen mennessä konkurssissa.

Kuntavaaleista on aikaa nyt kolme kuukautta.

Mitä tänä aikana on tapahtunut?

Kalenteri on täyttynyt merkinnöistä, järjestetään erilaisia iltakouluja, strategiapalavereja ja koulutusta. Niissä uuden valtuutetun on hyvä käydä, jotta oppii ymmärtämään, miten kaupunki toimii.

Voin kertoa.

Se toimii hitaasti.

Yhtäkään päätöstä ei saada ulos, oli niillä kuinka kiire tahansa, alle puolen vuoden. Useimmat kestävät vähintään vuoden, maksimissaan neljä vuotta eli koko valtuustokauden.

Kun rahat ovat loppu, ne ovat loppu. Lomautusten tielle harva haluaa enää lähteä, Vastassa on ammattiliitto. Samat henkilöt, jotka ovat Salon tähän kurimukseen ajaneet.

Palkkojen harmonisointia, tällä kerralla alaspäin, voitaisiin toki harkita. En ole kuullut kaupungin virkamiesten ehdottavan tätä. Toisaalta olisi karmeaa, jos vain kaupungilla töissä olevat joutuisivat Salon kotikutoisen laman maksumiehiksi.

Tulevat vuodet tulevat olemaan yhtä kurimusta. On turhaa tuijottaa Satopään tunnetuksi tekemiin lillukanvarsiin, kuten uimahallimaksujen 15 sentin korotuksiin.

Palveluita karsitaan laajalla rintamalla. Kaikki mahdollinen, joka säästää kaupungin euroja, tehdään. Virkamiehet tekevät ymmärtääkseni parhaansa säästöjä etsiessään. Valtuutetut eivät voi kumartaa yhtään eturyhmää, luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, koska niille puheille ei ole katetta.

Katsokaa, mitä tapahtuu Kreikassa.

Siellä soppakanuunat lämpenevät varattomille.

Jollei säästöissä onnistuta, Salo liitetään Turkuun.

Ja eri puolilla Suomea tarvitaan soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.

Heikki Hurstilta ei hommat lopu.



Bookkaa tämä



pete kirjoitti:
31/1/2013 12:44

Ja kuinkahan paljon nokia maksoi noita veroja
saloon kolmenkymmenen vuoden aikana?
Summa liikkuu varmaan sadoissa miljoonissa!!
Uskomatonta ettei niistä rahoista ole mitään jäljellä.
Nostaisin sinulle hattua kun tuohon hommaan ryhdyit... jos omistaisin sellaisen.
Tapsa kirjoitti:
31/1/2013 18:45

Nokia maksoi koko Salossa olonsa aikana 440 miljoonaa (markkaa vai euroa, en tiedä)yhteisöveroja.

Salo kylki rahassa, josta pienellä osalla investoitiin. Loppu on...jossain.

Kukaan ei tiedä.

Salon seurakuntahan yhdistyi myös, koska se oli kuntaliitoksen yhteydessä pakollista. Seurakunnan evp. talouspäällikkö Kari Kulmala oli viisas mies ja pani fyrkkaa sivuun. Rahaa on edelleen jäljellä. Halikon kirkko joutuu seuraavaksi remonttiin, kun katto on pudota niskaan.

Lisäksi nekin rahat alkavat kohta loppua, tuomiokapituli kun ymmärtääkseni määrittelee, mihin noita rahoja saa käyttää.

Voin olla väärässä, kun en kovin hyvin tunne tuota kirkollista puolta.
Tapsa kirjoitti:
1/2/2013 05:51

Vielä Salon seurakunnasta.

Viimeisimmästä Seurakuntasanomista löytyy mielenkiintoisia tietoja seurakunnan taloudellisesta tilanteesta. Seurakunnan käyttömenoihin tarvitaan rahaa kymmenen miljoonaa, mutta on vain 8,5 miljoonaa. Tilanne on siis sama, vaikkei määrällisesti yhtä paha kuin kaupungilla.

Vaje johtuu tietysti samasta asiasta kuin kaupungillakin eli Nokian yhteisöverojen katoamisesta. Lihaviin vuosiin seurakunnassakaan ei ole paluuta.

Edellisessä kommentissani kertomastani syystä seurakunnan talous kestää muutaman tappiollisen vuoden. Seurakunnassa on laadittu tasausbudjetti vuosiksi 2014-2016, jolloin talouden pitäisi olla tasapainossa.

Säästö toteutetaan pääasiassa henkilöstömenoja vähentämällä sekä luonnollisen poistuman että toiminnan tehostamisen kautta.

Kirkollisveroprosenttia nostetaan 1,2:sta 1,4:ään, joka vieläkin on koko maan huomioon ottaen alhainen. Seurakunta työllistää noin 170 henkeä, ja lisäksi palkataan kymmeniä kausi- ja kesätyöläisiä.

Seurakunta myy myös kiinteistöjä, joiden käyttö on vähäistä, mutta ylläpitokustannukset suuret. Jonkin verran esillä kiinteistöjen myynnissä ovat olleet Juvankosken kesäkoti ja Merisalo.

Joku on jo ehtinyt kertoa eroavansa, jos Juvankoski myydään. Nämä ”jos ei tehdä sitä tai tätä” –henkilöt eivät käsitä, että kun rahaa ei ole, niin täytyy säästää.

Juvankoskesta ja Merisalosta päätetään, kun on tehty kirkkoneuvoston toivoma kehityssuunnitelma.

Tulevista korjauksista muistin oikein Halikon kirkon sisäkaton korjauksen, johon uppoaa noin 1,5 miljoonaa euroa.

Eroaakohan joku kirkosta, jos katto korjataan? Tai eroaako joku kirkosta, jos saa monen sadan kiloisen kiven katosta kalloonsa?

Vaikea kysymys, kun mitään ei voi tehdä, koska joku vetää siitä pajupillin nenäänsä.

Tämä lisäselvitys vain siksi, että ihmiset ymmärtäväisivät, miten kaikki liittyy kaikkeen.

Kirkkoa ei kannata haukkua, mutta sen sijaan voi kysyä Jyrki Kataiselta ja Jutta Urpilaiselta, miksi veronmaksajien rahoja, joilla pitäisi pitää yllä suomalaisten hyvinvointia ja tarjota muun muassa vanhuksille palveluja, syydetään etelän pelimannimaiden pohjattomaan säkkiin.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com