Tarja Tallqvist

12/4/2013

Olin toissä yökkönä, kun 90-vuotias vanhus, vaikeasti dementoitunut ja monisairas, rollaattorilla liikkuva, hauras ja laiha tuli huoneestaan aivan sekavana.

"On tämä Mikkeli muuttunut", hän ihmetteli.

"Onpa hiljaista, missähän ovat äiti ja isä?"

Sain hänet pikkuhiljaa hivutettua huoneeseen ja omaan sänkyyn. Nyt hän sitten oli junassa kovasti huolissaan siitä, pysähtyykö juna oikealle asemalle. Lupasin pitää huolta, että juna pysähtyy.

"Kiitos sinulle, olette hoitaneet minua hyvin, kiitos teille kaikille hoitajille, kaiken hyvän hoidon olen saanut, sanotaan mitä tahansa hoidosta nykyjään", sanoi tämä kaiken lisäksi melkein kuuro ja sokea vanhus. Hän on vaikeasti dementoitunut, eikä elä tässä päivässä. Kuinka hän voi tietää nykytilanteen?

Mitä kaikkea nämä vanhukset ymmärtävätkään. Tämä on iso kysymys ja haaste. Mutta koskaan heitä ei saa kohdella ymmärtämättöminä hoivakkeina. He ovat Ihmisiä isolla Iillä.

Siinä sitten oltiin käsikädessä hoitajalla silmät kyynelissä ja vanhus luottavaisena ,että pääsee kyydistä oikealla asemalla.

Tarja Tallqvist Facebook-sivullaan

Saatana. Silmät sitä on melkein kyynelissä kirjoittajallakin.

Ja kun tietää, miten valtiovalta suhtautuu vanhuksiin, niin vituttaa kahta pahemmin.



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com