Sanoma Oyj kriisissä

25/7/2013

Luen lehtiä. Näen pienen, vähän pelokkaan kansan, joka ihmettelee, mitä tehdä, kun maailma on tullut sen työpaikoille, katukuvaan, koulun kevätjuhlaan. Katselen paperitehtaalta potkitun miehen kuvaa Hesarista. Ei suomalaisten pelkoja ja voimattomuuden tunnetta ole vaikea ymmärtää. Voimmeko päättää enää mistään itse? Ainakaan emme halua tehdä kaikkea itse.

Toimituksen siivoojat ovat ulkomaalaisia. Tyttöjen illassa vertaillaan filippiiniläisen ja virolaisen kotisiivoojan eroja. Alepassa maahanmuuttajat myyvät kaljaa suomalaisille alkoholisteille.

Lähde: Reetta Räty

Helsingin Sanomat 17.11.2012

Ja sitä rataa, ja sitä rataa vuosikaupalla.

Reetta Räty on tarkoitushakuinen väärinymmärtäjä, kuten käytännössä kaikkien vallanhimoisten journalistien kuuluu tässä maassa olla. Faktat ovat hänelle verukkeita, joista voi tuurilla vanuttaa jotain oman agendan näköistä, ja tehdä sillä politiikkaa.

Jossain vaiheessa ihmiset ovat saaneet tarpeekseen jatkuvasta suomalaisten alentamisesta, parjaamisesta ja suoranaisista loukkauksista. Semminkin kun se tapahtuu heidän omilla rahoillaan. Silloin päätetään lopettaa Hyysärin tilaus.

Se aika on nyt käsllä.

Printtimedialla menee huonosti.

Lehtien mainosmyynti laski alkuvuoden aikana peräti 17 prosenttia. Tilausmyynti on poikkeuksellisen voimakkaassa laskussa. Sanoma Oyj on juuri antanut tulosvaroituksen ja todennäköistä on, että myös uusia sadan miljoonan euron alaskirjauksia on odotettavissa. Jos katsoo taaksepäin, niin huomaa, että takana on neljä tulosvaroitusta reilussa vuodessa ja puolen miljardin alaskirjaukset hölmöistä ulkomaanseikkailuista.

Lomien jälkeen johtoportaassa mietitään kuumeisesti, kuinka talous saadaan tasapainoon. Ainoa merkittävä keino on henkilökulujen karsiminen.

Toimituksen henkilökuntaa tullaan vähentämään ensi vuoden loppuun mennessä jopa neljänneksellä. Ehkäpä toimittajat kilometritehtaalla ollessaan oppivat uudenlaisten asennetta.

Sitä nimittäin tarvitaan.

Jos toimittajat tekisivät työnsä moraalisesti, minulla ei olisi mitään syytä moittia heitä. Journalismi on kuitenkin hieno laji - mielestäni paljon hienompi kuin politiikka. Valitettavasti media itse häpäisee journalismia joka päivä.

Helsingin Sanomissa on puhaltanut puhuri.

Päätoimittaja Mikael Pentikäinen sai kenkää, samoin Nelosen Median televisiotoiminnan johtaja Kristiina Werner-Autio. Viimeksi joutuivat lähtemään toimituspäälliköt Reetta Räty, Paula Salovaara ja kehityspäällikkö Ville Blåfield.

Reetta Räty on viherfeministi, Paula Salovaara on Radio Helsingin entinen omistaja ja Ville Blåfield oli NYT-liitteen esimies, joka ei saanut läpyskää lentoon. Niinpä hänet siirrettiin kehityspäälliköksi, joka luotsasi Hyysäriä tabloidiksi.

He itse väittävät eronneensa, mutta se on tuskin totta.

Hyysärin puhurin on saanut tietysti aikaan Sanoma Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin.

Hyysärin vt. vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen totesi STT:lle, että "poliitikkojen, sekä hallituksen että opposition, on syytä pohtia, miten me voisimme yhdessä tukea sitä, että Suomessa säilyisi mahdollisimman monipuolinen ja moniääninen lehdistö".

Kun Venäläinen tai joku muu nykyisen median edustaja puhuu "mahdollisimman monipuolisen ja moniäänisen lehdistön" puolesta, se tarkoittaa, että halutaan säilyttää nykyinen suhteellisen yksipuolinen media.

Kovin sinisilmäisesti päätoimittajat kaikkialla Suomessa suhtautuvat sosiaaliseen mediaan ja internetiin yleensä. He väittävät, ettei näiden merkitys tule enää kasvamaan.

Asiahan on juuri päinvastainen.

On jokseenkin varmaa, että perinteisen median valta vähenee jyrkästi ja somen merkitys kasvaa. Seuraus on luonnollisesti se, että yhä useampi henkilö saa oman näkemyksensä kaikkien ulottuville. Päätoimittajien hamuama "monipuolisuus ja moniäänisyys" lisääntyy.

Kuinka ollakaan.

Somessa vasta haetaan uuden keskustelukulttuurin moninaisia muotoja.

Nuoret eivät näytä olevan edes kiinnostuneista niistä asioista, joissa lehdissä kerrotaan. He pörräävät englanninkielisillä sivuilla netissä hieman samaan tapaan kuin meikäkin.

Perinteisen median ongelmakenttä on moninainen. Mainostajan kannalta se on aivan liian hajallaan, jotta näkyvyys mitenkään vastaisi kustannustasoa. Suurille toimijoille tämä ei ole iso ongelma, koska ne voivat hinnoitella mainoskulut tuotteisiinsa. Pienet eivät.

Siksi mainostulot putoavat.

Väitän, että toimittajasta tulee sisällön pelkistäjä ja normimoraaliin sovittajia. Lehdistä tulee yhtenäisiä, sisällöttömiä ja ennalta arvattavia klooneja. Kaikki ihmisille oikeasti kipeät asiat jäävät käsittelemättä.

Paikallislehdet tulevat olemaan erittäin suurissa vaikeuksissa. Maakunnilta on käytännössä viety kaikki itsehallintomahdollisuudet ja niiden rahoituspohjan pettäessä häviävät niin elinkeinot kuin uutiset, eikä kuntien kumileimasinkokouksista kovin paljoa kerrottavaa ole.

Suomen harvempaan asutuista maakunnista tulee tällä menolla raaka-ainereservaatteja, joiden harvat yritykset ovat ylikansallisissa käsissä. Niiden tiedotusvastaaviksi palkataan etevimmät sanan säilän heiluttajat.

Printtimedian suurin ongelma on sen hitaus. Mihin sanomalehtiä enää tarvitaan?

Uutiset, joita luet aamun tuoreesta lehdestä ovat pahimmassa tapauksessa kaksi päivää vanhoja.

Yhtä hyvin ne voisivat olla kaksi vuotta vanhoja.

Ketä jaksaa kiinnostaa?



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com