Tulli

26/12/2013

Muistelen, että Suomen ja Venäjän välisellä rajalla on ollut valtavia jonoja vuosikymmenten ajan. Pari vuotta sitten muun muassa Yle uutisoi nohevasti, jotta rekkajonot yltävät rajalla 50:een kilometriin. Tätä ihmettä jaksettiin toistaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Suomalaiset ihmiset ovat sinisilmäisiä ja hyväuskoisia, kuten äänestäjien käyttäytymistä pitempään seuranneet tieteen harjoittajat tietävät. Suomalaiset uskoivat ja uskovat selitykset siitä, ettei Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän tulli vedä kunnolla. Se on toki totta, mutta jatkokysymys eli se, mistä johtuu, ettei naapurin tulli vedä, ei tullut kenelläkään, kaikkein vähiten Ylen toimittajille, mieleen.

Rekkajonot johtuivat ja johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että rajamuodollisuudet hoidetaan hitaasti naapurin puolella. Hommia tehdään siellä paperityönä ja käsipelillä. Ongelmaan olisi helppo ratkaisu.

Sen nimi on tietokone.

Jos Venäjän viranomaiset siirtyisivät sähköiseen tullaukseen, Suomen tulliin jätetyt tiedot singahtaisivat hetkessä myös naapurin järjestelmään. Sieltä voisi kuka tahansa valtuudet omaava viranomainen niitä tsiigata koska tahansa.

Tutkija Ilmari Larjavaara on tutkinut asiaa ja kertoo, että sähköisestä tullauksesta on puhuttu vuosikausia, ja se on aina tulossa ”ihan kohta”. Larjavaara oli 2000-luvun alkuvuosina reissannut rajan yli rekkojen kyydissä kauppa- ja teollisuusministeriön laskuun ja setvinyt, mikä asiassa mätti.

Hän väsäsi jopa väitöskirjan Funktionaalinen transitioteoria: Hallinto, oikeusjärjestys ja instituutiot Venäjällä vuonna 2007.

Larjavaaran mukaan Venäjällä ei ole aikomustakaan siirtyä sähköiseen tullaukseen, koska tulli on niin sanottu kormuska, tuottoisa syöttökaukalo, suurelle joukolle isompia ja pienempiä byrokraatteja.

Kupletin juoni on kerrottu yhdellä sanalla: kaksoislaskutus.

Suomen tullille ilmoitetaan vietävän lastin todellinen arvo, mutta Venäjän tulliin tultaessa arvosta onkin hävinnyt melkoinen osa, joten tullit jäävät pienemmiksi. Rekkakuskilla on lastistaan kahdet kuitit. Ne Venäjän tullille esitettävät on voinut tehtailla esimerkiksi siten, että tuontiyhtiön tytäryhtiö on ostanut lastin ja myynyt sen takaisin tappiolla.

Hankkeessa oli (en tiedä, onko edelleen) mukana myös kunniallisina pidettyjä suomalaisia yrityksiä, useimmiten häveliäästi välikäsien kautta. Jos suomalainen yrittäjä halusi olla rehellinen, hän huomasi hyvin nopeasti, että joutui Venäjän markkinoilla mahdottomaan rakoon. Jos maksoi enemmän tullia, joutui nostamaan vähittäismyyntihintojaan.

Suomalaiset sanovat, että Venäjää on mahdoton ymmärtää. Ei se mahdotonta ole, mutta pitää ymmärtää, että siellä vallitsee hieman samanlainen ”maan tapa” kuin Suomessakin. Raha ei välttämättä vaihda meillä omistajaa vaan palvelut, mutta muuten järjestelmä kulkee melko lailla käsi kädessä yksi yhteen.

Lukuun ottamatta tietysti sitä, että Venäjällä on etua siitä, että on ollut armeijan ja KGB:n tai sen seuraajien palveluksessa ennen liikemaailmaan tai politiikkaan siirtymistä.

Mieluiten tietysti molempien.



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com