Ateneum ja Tuusulanjärvi

28/12/2013

Matkustimme tänään Suomen Valtion rautateillä pääkaupunkiin rouvan kanssa. Oli tärkeää asiaa määrääville tahoille, rouva shoppaili sen aikaa, mutta ehdimme toki käydä Ateneumissa tarkistamassa, millainen kaveri se Rafael Wardi oikein on. Hänen näyttelynsä on kohtapuoleen päättymässä.

Kuten on yleisesti tunnettua, niin Ateneumissa ei saa valokuvata, joten joudutte tyytymään skannauksiin.

Wardilla on poikkeuksellisen pitkä ura, joka on kestänyt jo yli 60 vuotta. Herra jatkaa edelleen aktiivisesti taiteilijan uraansa. Hänet tunnetaan värikkäistä teoksistaan. Aivan huipulle Suomen taidemaailmassa hän pääsi vuonna 2002, kun sai maalata Tarja Halosen muotokuvan, joka herätti suurta huomiota.
Tuo taulu oli tietysti mukana näyttelyssä. Olin luullut, että se on melko pienikokoinen, mutta se olikin valtavan suuri. En halua sanoa tästä taulusta tai edes Wardin tuotannosta tämän enempää. Käykää itse katsomassa.

Ateneumissa oli nähtävissä myös Järven lumo –teeman alla Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Taiteilijoiden muuton Tuusulanjärvelle aloitti kirjailija Juhani Aho ja hänen taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldt. He muuttivat Tuusulanjärven tuntumaan vuonna 1897. Pian perässä seurasivat Eero Järnefelt, Jean Sibelius ja Pekka Halonen perheineen. Vilkas kanssakäyminen ja yhteisen ihanteen jakaminen tekivät Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä ainutlaatuisen Suomen historiassa.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö perustettiin poliittisesti levottomana aikana. Monet taiteilijat kokivat Helsingin ilmapiirin painostavana, ja toisaalta pääkaupungin vilkas huvielämä häiritsi keskittymistä luovaan työhön. Tuusulanjärven rannoille taiteilijoita houkuttivat luonnonkaunis ympäristö ja työskentelyrauha. Liian kauas pääkaupungin kulttuurielämästä ei kuitenkaan haluttu lähteä: Järvenpäästä pääsi Helsinkiin junalla puolessatoista tunnissa.

Olen ollut pitkän, mutta kevyen elämäni varrella myös taidegalleristina ja ostan edelleen taidetta, lähinnä salonseutulaisia taiteilijoita. Pidän erittäin paljon vanhoista suomalaisista mestareista: Hugo Simbergistä, Pekka Halosesta, Eero Järnefeltistä, eritoten Akseli Gallen-Kallelasta ja monesta monesta muusta.

 

Muutama modernisti, kuten Sampsa Sarparanta mahtuu mukaan. En tiedä, onko oikein nimittää häntä modernistiksi, mutta veikkaan, että hän on vielä suuri nimi taiteenkin saralla Suomessa ennemmin tai myöhemmin. Rosvoille voin kertoa, ettei kokoelmani suinkaan sijaitse kotiosoitteessani vaan vallan muualla. 

 

 

Junalla pääsee Helsingistä Saloon myös puolessatoista tunnissa. Helsingissä on aina mukava käydä. Tunnelma on kesäisin – tietyistä syistä, joita valtiovalta ei suostu poistamaan – hieman ahdistava, mutta talvisin saa olla jokseenkin rauhassa, mitä nyt kaksi nuorta venäläispoikaa kohteliaasti, mutta huonolla englannilla kyselivät tietä Suurkirkolle. Neuvoimme rouvan kanssa auliisti. Ja sen jälkeen menimme Tiramisukahville. Ai, että oli herkullista.



Bookkaa tämä



KariJuhani kirjoitti:
31/12/2013 13:43

Kyllä Rafael oli oikea taiteilija Tarjaa ikuistamaan. Työ tuo värikkäästi esiin Tarjanne monenkirjavat näkemykset suvaitsevaisuudesta.

Tosin, tunnen joukon henkilöitä, joille Tarja oli 12 vuotta liikaa. Ja että naiskiintiö tulisi täytetyksi, niin muutamat fiksut Naisetkin vähän Tarjan valintaa kummeksuivat.

Hyvää loppuvuotta 2013 ja parempaa alkavaa Uutta Vuotta 2014, vaikka "suuntautuneet" hanttiin pistävätkin.
minä kirjoitti:
31/12/2013 23:53

Vita brevis, beers longa.
Tapsa kirjoitti:
31/12/2013 23:59

KariJuhani:

Elämä on lyhyt, oluet pitkät, kuten kollega tuossa toteaa.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com