Suuri ja sekava Venäjä

24/1/2014

On Helsingin Sanomilta sentään vuosikymmenten saatossa jotain hyvääkin tullut. Pekka Hakala on Hesarin ulkomaantoimittaja, joka on erikoistunut Venäjään. Hakalan 400-sivuinen tietokirja panee järjestykseen smutnoje vremjaa, epäjärjestyksen aikaa, jota Venäjällä jälleen kerran elellään tälläkin hetkellä. Uudemman ajan dokumentit on yleensä suljettu 30 vuoden tai 75 vuoden säännöllä virka-arkistojen kätköihin.

Joskus joku sisäpiiriläisistä voi laverrella. Joskus yhteiskunnallinen tilanne muuttuu niin, että tutkija pääsee lähestymään "uusiakin" lähteitä, mutta tätä ennen nykyhistoria on enimmäkseen julkisten lähteiden ja sanomalehtien analysointia.

Kirjoittajan itsensä mukaan kirja ei ole pamfletti eikä varsinkaan tutkimus. Hakala haluaa - "heikommin ja joskus vahvemmin perustein" - väittää jotakin Venäjästä ja uskoo, että "alkeellisesta lähtökohdastaan" huolimatta kirjalla on käyttöä.

Kirjan luettuaan on kuitenkin todettava, että Hakala on turhan kaino. Contemporary history - nykyhistorian selvittäminen - vaatii journalistien, tutkijoiden ja publistien eri lähtökohdista nousevaa selvittelyä.

Suuri ja sekava - puolustaa paikkaansa tässä kohden. Aihepiiri ei ole helppo. Nykyhistorian tutkiminen voi olla ongelmallista niille, jotka uskovat, että ainoastaan 900 vuotta vanha tuohinen kirjoitus on se ainoa oikea menneisyyden lähde ja vain sellaisten käyttäminen on tae tieteellisyydestä. Samoin lännessä kehitettyjen teorioiden ymppääminen Venäjälle on usein osoittautunut surkuteltavaksi virheeksi - epähistoriallinen käsitehumpuuki ei yleensä kestä Venäjän todellisuutta.

Valitettavasti on vain niin, että nykyhistorian tutkimus, olipa se journalistista tai tieteelliseen lähestymistapaan pitäytyvää, ei voi käyttää niitä lähteitä, joita se haluaisi.
Meillä ei ole käytettävinä Putinin päiväkirjoja (olisin muuten todella yllättynyt jos hän pitäisi sellaista). Emme voi myöskään selata Venäjän turvallisuusneuvoston raportteja tai hallituksen sisäisiä päätöksiä. Samoin me emme voi olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa sekurokratian sisäpiirin laskelmointeja.

Lähde-ongelmasta huolimatta - nykyaika on sekava ja muita lähteitä pursuava keitos - täytyy sitä aluksi jollain lailla käsitellä, popularisoida ja purkaa. Lähestymistapoja on monia ja niitä kaikkia tarvitaan. Jukka Mallisen upean anarkistinen lähestymistapa tai Anna Politkovskajan terävä kritiikki ovat siinä mukana yhdessä Pekka Hakalan kirjoittaman Suuren ja sekavan Venäjän kanssa. Tarvitaanpa myös tutkimusta, vaikka se epäreilusti jättää lukijan tehtäväksi johtopäätösten vetämisen.

Hakalan kirja on omassa lajissaan erittäin käyttökelpoinen. Hän on valinnut lähtökohdakseen vuosittaiset pääuutiset, joita hän sitten käsittelee ystävänsä Andrei Frolovin elämänkokemusten kautta.

Yhdistellessään mikrotason kokemuksia pääuutisiin kirja on parhaimmillaan ja kiinnostaa myös epäilemättä suurta yleisöä. Kirja on huolellisesti toimitettu ja ulkoasu upea.
Vuosittaisten pääuutisten nostaminen ja ankaran kronologian seuraaminen antaa tälle työlle ryhtiä. Samoin Hakalan oivallukset Neuvostoliiton ja uuden Venäjän samanlaisuudesta pitävät kutinsa. Erityisesti hänen selostuksensa turvallisuuspalvelun alisteisen roolin muuttumisesta itsenäisemmäksi on mielenkiintoinen.

Toisaalta Suuressa ja sekavassa on omat ongelmansa. Tekijä tuntee tärisyttävää kammoa normaalien Venäjä-esityksen taustoja kohtaan. Hänen mukaansa Venäjän aatehistoriallisten juurien etsintä on "omituista höttöä", mutta jo seuraavassa hengenvedossa Hakala on valmis tarkastelemaan ruotsinvallan aikaista isojakoa ja vetämään sieltä pitkiä linjoja.

Hakalan teoria venäläisen maaorjuuden merkityksestä ja itse kysymyksen käsittely on lievästi sanottuna vailla päätä ja häntää. Omistusoikeuden kehitys Venäjällä on sidoksissa ennen kaikkea valtion absoluuttisen vallan kasvuun, ja tässä keskustelussa Hakalan vierastamaa aatehistoriaa tarvitaan: mongolivallan merkityksen ymmärtämistä, slavofiilejä ja zapadnikkeja.



Bookkaa tämä



KariJuhani kirjoitti:
27/1/2014 01:16

Kun on seurannut Ville Haapasalon matkailua tuolla itärajan takana, niin kieltämättä on helppo olla samaa mieltä siitä, että suurella ja sekavalla on omat ongelmansa.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com