Kehitysavun kuolinkellot ovat soineet - ja hyvä niin

30/5/2014

Kun kehitysapua Yhdysvaltojen toimesta ryhdyttiin antamaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa yli 60 vuotta sitten, sille määriteltiin käytännössä kaksi tavoitetta.

Ensinnäkin kehitysmaiden pitäminen lännen leirissä ideologisessa sodassa sosialismia vastaan ja toiseksi oli tärkeää niiden köyhtymisen pysäyttäminen ja talouskasvun edistäminen. Näin ne eivät jäisi liiaksi irralleen muusta maailmantaloudesta ja muodostuisi epästabiileiksi alueiksi ja mahdollisiksi kolmannen maailmansodan sytykkeiksi.

Nämä tavoitteet ovat paljolti pysyneet samana läpi koko kehitysyhteistyön historian ja nyt voidaankin todeta, että ne on suurelta osin saavutettu tai eivät ole enää ajankohtaisia. Tosin tämä ei ole tapahtunut kehitysavun ansiosta vaan siitä huolimatta.

Tiedon salaaminen ja ihmisten manipulointi ovat käyneet yhä vaikeammiksi tiedon levitessä internetin välityksellä maailman kaukaisimpiinkin nurkkiin. Pohjois-Afrikan niin sanottu arabikevät oli vain yksi esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ihmiset pystyvät jakamaan tietoa toisilleen ja olemaan yhteydessä toisiinsa ilman valtiovallan kontrollia.

Internet ja sosiaalinen media ovatkin niitä asioita, joiden kautta näkemystä maailman tulevaisuudesta kovaa vauhtia nyt muodostetaan. Siellä tapaavat toisensa kaikkien maiden kansalaiset ilman tarpeettomia välikäsiä ja toivoa sopii, että Homo sapiens osoittautuu järkeväksi toimijaksi, jos saa tehdä vapaan valinnan.

Taistelu tullaan käymään pääoman ja kuluttajan välillä. Ainoa pääoman käyttäytymiseen vaikuttava voima näyttää olevan kuluttajan käyttäytyminen. Mikäli tulevaisuuden kuluttaja edellyttää kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien periaatteiden noudattamista tuotanto-ja kulutusprosessien yhteydessä, ei tuottajilla ole muuta mahdollisuutta kuin taipua ja muuttaa toimintatapojaan vastaavasti.

Kylmän sodan aikana käytiin taistelua markkinatalouden ja sosialismin välillä. Nyt taistelu on tuon markkinavoimien kuuluisan näkymättömän käden ja ihmisen välinen. Kyseessä on arvovallankumouksen tekeminen. Rikastuminen ja yhä suurempien voittojen perässä juokseminen ei voi olla ihmisen toiminnan tavoite. Sitä ei myöskään maapallomme kestä.

Tässä taistelussa seuraavalla sukupolvella ja erityisesti Pohjoismaiden valistuneella nuorisolla voi olla merkittävä rooli esimerkin näyttäjänä. Yhä suuremman kulutuksen ja materialistisen elämäntavan aika on ohi. Nyt on etsittävä elämän laatua muualta.

Kohtuullisuus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus ovat arvoja, jotka toivottavasti ovat rahan keräämistä tärkeämpiä seuraavalle sukupolvelle. Selviä merkkejä siitä, että näin olisi, on kyllä havaittavissa.

Kirjoittaja Matti Kääriäinen on ulkoasianneuvos, joka on toiminut Suomen suurlähettiläänä muun muassa Keniassa ja Mosambikissa.

Lähde: Kirjoitus on julkaistu alun perin Kanava-lehdessä 3/2014.



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com