Matti Wibergillä on asiaa

17/9/2014

Professori Matti Wiberg on eräs suosikkiproffistani, jota olen paljon lueskellut ja miettinyt.

Tässä hänen oivallinen puheenvuoronsa, joka ihan sivumennen sanoen, liittyy myös suomalaiseen kuntatalouteen varsin vahvasti.

Arvostettu valtio-opin professori Matti Wiberg kyseenalaistaa tuoreessa pamfletissaan suomalaisittain yleisen ajatuksen siitä, että julkinen sektori toimisi aina kansalaisten yleisen edun edistäjänä.

Turun yliopiston professori kirjoittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan julkaisemassa pamfletissaan, että pahimmillaan julkinen sektori on loinen, joka pyrkii lähinnä oman etunsa maksimoimiseen – byrokratian pönkittämiseen. Wibergin mukaan tällaisesta byrokratian turmiosta löytyy esimerkkejä Suomesta.

Yksi tällainen esimerkki on Wibergin mukaan ministeriöiden ”kapina”, kun hallitus syksyllä 2013 kysyi niiltä ehdotuksia kuntien tehtävien karsimiseksi – omilla hallinnonaloillaan. Huomiota herättävästi neljä ministeriötä ei vastannut kyselyyn lainkaan. Nekin, jotka vastasivat, eivät käytännössä esittäneet säästöjä, korkeintaan tehtävien siirtoja valtiolle.

Sama ilmiö toistui sittenkin, kun hallitus penäsi säästöehdotuksia uudelleen.

– Ministeriöiden kapina on hyvä esimerkki siitä, miten hallinto valvoo omia etujaan. Byrokraatit pyrkivät maksimoimaan virastonsa budjetin, koska se on heidän etujensa mukaista, Wiberg kirjoittaa.

– Ministeriöiden irvokas passiivis-aggressiivinen strategia on puhutteleva esimerkki siitä, millaisen koskemattomuuden ministeriöiden virkaeliitti on itselleen omaksunut.

Wibergin mielestä tapauksessa ”kansanvallan komentoketju ei toiminut oikeaan suuntaan”.

– Hallitus sopeutuu byrokratian oikutteluun, vaikka ministeriöiden pitäisi totella hallitusta, hän kirjoittaa.

– Ehkä hallitus olisi saanut rakentavampia ehdotuksia, jos se olisi pyytänyt kutakin ministeriötä luettelemaan säästökohteita toisista ministeriöistä.

”Lapsellinen käsitys julkisesta sektorista on, että julkinen sektori toimii yleisen edun edistäjänä”

Toinen esimerkki byrokraattien itsesuojelusta on Wibergin mukaan liitoskuntien työntekijöiden viisivuotinen irtisanomissuoja.

– Esimerkiksi Kuopion kaupungin henkilöstöllä on irti sanomissuoja vuoteen 2022 asti. Suoja-aika alkoi Vehmersalmen kuntaliitoksesta vuonna 2006. Päälle tuli viisi vuotta lisää, kun Karttula liittyi Kuopioon vuonna 2011. Nilsiä liittyi vuonna 2013 Kuopioon, joten laajimmillaan työtekijän suoja-aika ulottuu ensi vuosikymmenen puolelle. Tuskin irtisanomissuoja silloinkaan vielä päättyy. Vuonna 2015 Kuopioon liittyy Maaninka, ja vuonna 2017 todennäköisesti Juankoski ja Tuusniemi, Wiberg listaa.

– Entäpä jos fuusioitunut kunta haluaa ulkoistaa vaikkapa siivoustoiminnot?

Wiberg viittaa myös kuntaliitostutkimukseen, jonka mukaan kuntaliitos solmittiin todennäköisimmin valtuustossa, jossa istui paljon päätoimisia kuntatyöntekijöitä.

– Valtuutetut voivat siis ajaa itsekkäästi omaa irtisanomissuojaansa, Wiberg tulkitsee.

Wiberg antaa ymmärtää, että byrokratian oman edun tavoittelu on osasyy Suomen julkisen sektorin paisumiseen viime vuosikymmeninä. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on nykyisin jo noin 60 prosenttia, kun suhdeluku vielä 1970-luvulla oli noin 40 prosenttia.

Julkisten menojen kasvusta on ollut huolissaan muun muassa taloustieteen professori Matti Virén.

– Mikä on se ongelma, minkä takia me ei tulla samalla julkisen sektorin koolla toimeen kuin Saksassa? Mikä siinä saksalaisessa mallissa on sitten niin hirveän huonosti, että Suomen pitää käyttää yli kymmenen prosenttiayksikköä enemmän kokonaistuotannosta julkiseen sektoriin? Virén kysyi taannoin Uuden Suomen haastattelussa.

– Ei me pystytä rahoittamaan näin isoa julkista sektoria, Viren totesi.

Matti Wibergin mukaan ”lapsellinen käsitys julkisesta sektorista on, että julkinen sektori toimii yleisen edun edistäjänä”. Hänen mukaansa mitään yleistä etua ei oikeastaan ole edes olemassa.

– Ajatellaan vaikka, että olisi olemassa jokin Suomen etu erotukseksi sen asukkaiden ja kansalaisten eduista. Kuinka monta tulevaa sukupolvea tulee ottaa huomioon? Ei ole olemassa sellaisia järjestelyjä, jotka samanaikaisesti maksimoisivat yhteiskunnan kaikkien nykyisten ja tulevien jäsenten edut, Wiberg väittää.

– Juuri julkishallinto työllistää lainsäätäjät keskeytyksettömine syöttöineen. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että näiden syöttöjen tarkoituksena on kansalaisten ja yritysten etujen maksimoiminen, hän kirjoittaa.



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com