Suomi deflaatiossa?

27/10/2014

Kansalaisia ja varsinkin elinkeinoelämää rauhoitellaan Suomen Pankin pääjohtajaa myöten: Suomen taloudessa ei ole deflaation vaaraa vaikka se jo irvisteleekin Etelä-Euroopan kriisimaiden nurkissa. Suomi on kuitenkin jo selvästi deflaatiossa ja kierre yhä vain syvenee tulevina vuosina. Deflaatio on salakavala, sitä on huomattavasti vaikeampi havaita kuin inflaatiota.

Inflaatio ja deflaatio eivät ole toistensa peilikuvia, vaikka siltä voi näyttää. Inflaatiota on helppo seurata tavaroiden ja palvelujen hinnoista. Sotien jälkeen syntyneet sukupolvet ovat tutustuneet hyvin läheisesti inflaatioon, sitä on totuttu pitämään lähes luonnonlakina. Hinnat ja maksut nousevat jatkuvasti ja palkat seuraavat viiveellä perässä. Kansainvälinen kilpailukyky karkaa samalla yhä kauemmaksi.

Deflaatio, näkökulmasta riippuen hintojen lasku tai ostovoiman kasvu, voi johtua kahdesta syystä. Toisinaan hinnat laskevat kilpailun, määräävän markkina-aseman tuoman neuvotteluvoiman tai tuottavuuden kasvun seurauksena. Esimerkkejä löytyy riittämiin, lähtien kulutuselektroniikasta, päätyen peruselintarvikkeisiin.

Tätä ei kuitenkaan ole tapana nimittää deflaatioksi. Sen sijaan talous on deflaatiossa, kun kierrossa olevan rahan määrä supistuu. Hyödykkeitä on tarjolla enemmän kuin kuluttajilla tai yrityksillä on rahaa hankkia niitä. Hintoja on silloin pakko laskea, jotta tavarat eivät jää hyllyyn ja palvelut käyttämättä.

Jos väitetään, että suomalaisten tulotaso on säilynyt muuttumattomana, syyllistytään itsepetokseen. Bruttopalkat eivät tyypillisesti jousta, mutta kuluttajien käteen jäävä tulo on kaventunut ja supistuu edelleen jatkuvien työhön, kulutukseen, energiaan, asumiseen ja liikkumiseen kohdistuvien veronkorotusten ja maksujen vuoksi.

Kun keskiarvokansalaisen käytettävissä oleva tulo on kaventunut, miksi tavaroiden ja palveluiden hinnat eivät laske niin selkeästi, että deflaatio näyttäytyisi viimeisellekin epäilijälle? Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että deflaatio on alkuvaiheessaan näkymätön.

Toinen on ilmiö, joka hidastaa deflaatiokierrettä tunnetaan nimellä Duesenberryn paradoksi. Inflaatiossa hinnat nousevat näkyvästi, mutta deflaatio ei pitkään aikaan näy hintojen laskuna, vaan kallis tai kalliiksi mielletty hyödyke vain ei käy kaupaksi.

Stockmannin liikevaihto on käytännössä romahtanut. Vaikka joku ehkä niin haluaa uskoa, ei perimmäinen syy ole verkkokaupan tuoma kilpailu. Perimmäinen syy on yksinkertaisesti tavarataloketjun nykyiseen aikaan sopimattoman kallis hintamielikuva.

Kehyskuntien ja kuihtuvien paikkakuntien omakotitalojen kauppa ei ole tyssännyt siksi, että suomalaiset olisivat lakanneet arvostamasta omaa tupaa ja omaa lupaa. Syy on se, että tällaisten talojen mahdolliset ostajat ovat usein niitä, jotka pelkäävät tulojensa laskevan tulevaisuudessa. He eivät uskalla maksaa pyydettyä hintaa ja ottaa raskasta lainaa.

Pubit kärvistelevät, koska Suomen kansa muka kantaa juomansa Tallinnasta ja nauttii ne kotonaan. Kun tavara tai palvelu eivät käy kaupaksi, koetetaan aina keksiä jokin muu syy kuin se, että pyydetty hinta on kuluttajan käytettävissä olevaan tuloon tai lähitulevaisuudessa odotettavaan tulotasoon verrattuna yksinkertaisesti liian korkea.

Amerikkalainen ekonomisti James Duesenberry (1918 - 2009) havaitsi, että tulojen kasvaessa kulutusta on helppo nopeasti kasvattaa, mutta tulojen supistuessa kulutusta on vaikea leikata. Kuluttaja turvautuu säästöihinsä tai velkaantuu. Ilmiö on paradoksi, koska ei täysin tiedetä mistä tämä johtuu.

Duesenberry arveli, että ihmiset yrittävät lähipiirinsä vuoksi ylläpitää viimeiseen saakka totuttua kulutustasoaan, ”to keep up with the Jones’es”. Ajan mittaan reservit on kuitenkin kulutettu ja elintaso on sopeutettava alentuneeseen tulotasoon.

Aika työskentelee myös muilla rintamilla deflaation puolesta. Keskustan isojen asuntojen myyntihinnat laskevat, kun niiden ylläpito käy liian raskaaksi eläkeläisille ja niistä halutaan luopua. Irtisanotut insinöörit joutuvat hyväksymään aiemmin hävyttöminä pitämänsä palkkatarjoukset. Asuinpinta-alat pienenevät, autot ovat pian vanhempia, pienempiä, vaatimattomampia ja kuluttavat vähemmän. Kymmenen vuoden kuluttua suomalainen grillaa edelleen lihaa mutta kulutus on siirtynyt ruhon halvempiin osiin.

Iloiset uutiset ovat, että nyt käynnistynyt deflaatio johtaa 10 – 15 vuodessa kovasti kaivattuun sisäiseen devalvaatioon ja sitä kautta Suomen kilpailukyvyn kohenemiseen.

Krjoittaja Mauri Grönroos on kauppatieteen tohtori ja dosentti Tampereen ammattikorkeakoulussa TAMK:ssa.

Lähde: Talouselämä



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com