Svenska Dagbladet ja Juhana

30/10/2014

VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiaisen torkkupeiton alta on jo pidemmän aikaa kuulunut lässytystä, kuinka Ruotsissa asiat ovat niin paljon Hölmölää (Suomea) paremmin. Päällimmäiseksi syyksi tähän mainitaan maahanmuuttajien ennakkoluuloton houkuttelu.

Kertooko ylijohtaja kaiken oleellisen, vai onko hänellä ketunhäntä kainalossa? Tekevätkö toimittelijat oikeasti töitä, vai kopiovatko he vain saamiaan lehdistötiedotteita? Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeiden kohdassa yksi seisoo: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu”. Pitäkääpä tämä mielessä, kun luette tämän Svenska Dagbladetin pääkirjoituksen. Sen jälkeen mieti, koetko saavasi esimerkiksi Yleisradion tai Hesarin kautta tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu?

Ruotsissa on nyt 55 asuinaluetta, joissa poliisi ei enää pysty ylläpitämään lakia ja järjestystä. Rikospoliisin tiedustelujaos on selvittänyt ne maantieteelliset alueet, joilla paikallisilla rikollisverkostoilla on suuri negatiivinen vaikutus ympäristölleen. Näillä alueilla välit selvitetään asein villin lännen malliin, eivätkä asukkaat uskalla todistaa rikollisia vastaan. Myöskään poliisi ei ole tervetullut näille alueille.

Ruotsissa julkaistiin viime viikolla ”Kansallinen katsaus rikollisjärjestöihin, joilla on suuri vaikutus paikalliseen yhteiskuntaan”-raportti. Raportissa kerrottiin alueista, joilla tyhjillään seisovat poliisiautot rikotaan, missä poliisien kimppuun hyökätään, ja missä poliisin joutuminen uhkailun ja väkivallan kohteeksi on arkipäivää. Paikalliset yrittäjät joutuvat vahingontekojen, murtojen, ryöstön ja kiristyksen kohteeksi. Huimausaineita myydään avoimesti kadulla ja vaikka rikollisjengi ei kontrolloisikaan aluetta, huimausainemarkkinoista taistellessa esiintyy kulkuneuvojen tarkastuksia.

Poliisi ei halua puhua rinnakkaisyhteiskunnista, mutta asukkaat tietyillä alueilla kokevat, että normaali oikeusjärjestelmä ei enää kaikilta osin toimi kotinurkilla, kun virkavalta on samaan aikaan pistänyt merkille, kuinka kasvava osa kansalaisista kääntyy rikollisjärjestöjen puoleen oikeuspulmissaan. Asukkaat kokevat, että todellista valtaa alueella käyttävät rikolliset.

Listalle on päässyt tunnettuja paikkoja kuten Rinkeby / Tensta ja Alby / Fittja Tukholmassa, Bergsjön ja Biskopsgården Göteborgissa ja Herrgården / Rosengården Malmössä, mutta mukana on alueita, joista kerrotaan vain erikoissivuilla; Landskronan Koppargården, Växjön Araby ja Gävlen Brynäs, vain muutamia mainitakseni. Listatuilla 55 alueella poliisilla on pienet mahdollisuudet laittaa rikollisia ojennukseen. Virkavallan ilmaantuminen paikalle johtaa kivityksiin, eikä sattumusten tutkinta oikein edisty, kun kukaan ei uskalla todistaa – sikäli kun sattumuksesta on vaivauduttu edes tekemään rikosilmoitusta.

Poliisi ei käytä ”no go”-käsitettä, mikä alkuaan on sotilasslangia ja tarkoittaa kapinnallisten hallussaan pitämää aluetta. Mutta onko olemassa osuvampaa nimitystä paikoille, joiden asukkaat useimmissa tapauksissa kokevat rikollisten pitävän jöötä alueella, ja missä poliisi ei pysty suorittamaan työtehtäviään?

Poliisi puhuu vanhempien ja nuorempien jengeistä, joista ensin mainitut työskentelevät ammattimaisemmin ja organisoidummin, kun taas jälkimmäiset ovat löyhempiä verkostoja, (joista Hölmölässäkin on saatu esimakua) joiden koostumus vaihtelee tilanteen mukaan sosiaalisen aseman ja kotiseudun toimiessa yhteisenä nimittäjänä.

Järjestäytyneitä jengejä – joita yhdistää etnisyys, sukulaisuus tai ystävyyssiteet – voidaan luultavasti yrittää torpata järjestäytynyttä rikollisuutta varten tarkoitetuilla erityistoimenpiteillä, mutta nuorukaisrikollisten kohdalla tarvittaneen paikallisen yhteisöön kohdistuvia laajempia toimenpiteitä. Nyt poliisi selvittäää, kuinka hyvin heidän löytämänsä ongelma-alueet osuvat yhteen hallituksen syrjäytyneiksi alueiksi julistamien alueiden kanssa, jotta voidaan selvittää sosioekonomisia ja muita kehityksen takana olevia tekijöitä.

Syrjäytymisellä on tietenkin merkityksensä. On kuitenkin paikallaan muistuttaa, että monet niin sanotut syrjäytyneet alueet eivät vaikuta joutuneen laittomuuden tilaan, ja että useimmat syrjäytyneiden alueiden ihmiset ovat enemmän uhreja kuin rikollisia. Poliisin esiinnostamat 55 aluetta tarvitsevat ensisijaisesti turvallisuutta. Vasta sen jälkeen alueita voidaan alkaa kehittämään parempaan suuntaan. Tarvitaan poliisin jatkuvaa näkyvyyttä – isoja poliisilaitoksia – jotta rikolliset saadaan kaduilta pois ja alueet takaisin kontrolliin.

Tilanne ei ole aivan toivoton, vielä.

”Kaikesta huolimatta useimmilla alueilla poliisin jalkapartiot kokevat pystyvänsä liikkumaan pelkäämättä hyökkäyksen kohteeksi joutumista”.

Per Gudmundson

pääkirjoitustoimittaja

Svenska Dagbladet



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com