Totuuden jälkeinen aika

28/1/2017

Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoittojen jälkeen ovat maailman ja Suomen liberaalit valittaneet, että nyt on siirrytty totuuden jälkeiseen aikakauteen, jossa tosiasiat eivät enää merkitse politiikassa mitään.

Tosiaanko, tähänkö asti on siis eletty totuuden aikakautta?

Tarkastellaanpa nyt vaikka vain muutamia kotimaisen politiikan perinteisiä ”totuuksia”. Eurojäsenyyden piti turvata Suomen vienti ja talouskasvu. Tämä kuvattiin lehdistön ja vanhojen puolueiden enemmistön taholta viime vuosiin saakka selvänä totuutena, jota vain pölvästit ja edesvastuuttomat poliittiset voimat epäilivät. Vasta viime aikoina poliittinen leimaaminen on hiipunut, koska asiantuntijoiden parissa on niin yleisesti tunnustettu, että euroon liittyminen oli Suomelle huono ratkaisu.

Entä kuka vielä muistaa viime vuosikymmenellä joka suunnasta varmuudella povatun massiivisen työvoimapulan, joka koittaa tällä vuosikymmenellä (kiire tulee), kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle? Tätä väistämätöntä työvoimapulaa piti tietenkin liberaalien mielestä torjua niin, että Suomeen otettaisiin nopeasti 300 000 tai jopa 500 000 maahanmuuttajaa. Samalla kaikki kritiikki maahanmuuttojärjestelmää kohtaan vaiennettiin ja kritiikin esittäjät leimattiin. Elettiinkö tuolloin 10 vuotta sitten tosiaan totuuden aikakautta?

Yhä tänä päivänä käydään Suomessa hedelmätöntä keskustelua siitä, pitäisikö pakkoruotsi lakkauttaa, koska kaikki järkisyyt sanovat niin, vai pitäisikö se säilyttää tunne- ja tekosyihin vedoten. Tosiasioilla ei ole asiassa mitään vaikutusta liberaalien mielipiteisiin, kuinka monta kertaa tahansa ne heille toistetaan, kuinka monen tahansa vuosikymmenen ajan.

On itse asiassa vaikea keksiä mitään niin perusteetonta mielipidettä, etteikö sitä politiikassa olisi joku taho aina hokenut totuutena. Milloin on ehdottomina toisteltu monikulttuurisuuden olevan rikkautta, milloin neuvostovastaisuuden olevan moraalitonta. Politiikassa on kautta aikojen esitetty jos jonkinlaisia väitteitä tai lupauksia, joiden uskottavuutta tai toivottavuutta kukin äänestäjä saa sitten tahollaan arvioida. Nykytilanteessa ei tässä suhteessa ole mitään uutta.

Jos tarkemmin miettii Brexitin ja Trumpin edustaman poliittisen suuntauksen menestystä, niin se rakentuu juuri liberaalien antamiin tyhjiin lupauksiin ja mahdottomiin visioihin. Eivät uudet poliittiset voimat saa kannatusta siksi, että ne valehtelevat. Ne nousevat, koska heidän edeltäjänsä itse antoivat katteettomia lupauksia (mitä joku kutsuisi kai valehteluksi) ja edistivät vain äänekkään vähemmistön mahdottomia ja epätoivottuja tulevaisuudenvisioita.

Brexitistä tai Trumpista ei tarvitse kauhistua. Joidenkin maailmankuva ehkä romahtaa, mutta maailma ei romahda. On tietysti aina helpompaa syytellä muita valehtelusta kuin pohtia omia virheitään ja sanomisiaan, mutta se on varma, että ilman suurta turhautumista asioiden nykytilaan eivät ihmiset äänestä suurten muutosten puolesta.

Pystyn hyvin eläytymään brittien ja amerikkalaisten turhautumiseen. Minäkin koen, että olen koko elämäni kuunnellut poliittista keskustelua, jonka monet perustotuudet ovat olleet täyttä poliittisesti valikoitua vääristelyä. Siksi lähdin perussuomalaisiin, siksi haluan muutosta ja siksi toimin sen puolesta.

Emme siis elä totuuden jälkeistä aikaa, mutta toivottavasti totuuden aikakin vielä kerran politiikassa koittaa.

Sampo Terho blogissaan



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com