Pauli Vahtera, Sampo Terho ja Työvoimapula

20/11/2009

En kauheasti perussuomalaisista välitä, mutta heillä on sentään riveissään muutama todella älykäs kaveri. Pauli Vahteran puolusidonnaisuutta en tiedä, mutta sen tiedän, että hän on paitsi Perttelin poikia myös erittäin asiallinen ja pätevä kaveri.

Sampo Terho kuuluu perussuomalaisiin ja nousee Timo Soinin jälkeen Euroopan parlamentin jäseneksi. Lisäksi Sampo on tänään valittu Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaksi. Vilpittömät onnittelut!


Tässä herrojen yhteistuumin Aamulehteen laatima kirjoitus. Kehujen paikka on silloin, kun kehuttavaa on. Terho ja Vahtera ovat sanoneet kaiken sen, joka tästä asiasta sanoa pitää. Mitään ei ole lisättävää.

Jostain syystä minusta tuntuu, että Aamulehteä lukuunottamatta yksikään media ei millään tavalla noteeraa tätä kirjoitusta. Se on sitä suomalaista sananvapautta. Voi suomalaista mediaa. He eivät ymmärrä, mitä he tekevät.


TYÖVOIMAPULAA EI TULE KOSKAAN

Viime vuosien tai paremminkin vuosikymmenien yleisimmin hyväksytty poliittinen hokema on ollut Suomeen piakkoin iskevä massiivinen työvoimapula, joka vaanii aina aivan nurkan takana. Todellisuudessa sekä ongelman laajuus että ratkaisu on useimmiten analysoitu väärin.

Monet keskeisetkin tahot tekevät laskelmissaan jo sen lähtökohtaisen virheen, että puhuvat Suomen työikäisen väestön vähenemisestä kokonaisuudessaan. Todellisuudessa työikäisestä väestöstä kuitenkin osa on joka tapauksessa poissa työelämästä, joten todellinen vähennys työvoimaan on pienempi kuin laskelmissa tavallisesti esitetään.

Jos siis esimerkiksi 10 vuoden päästä työikäisten määrä olisi 150 000 pienempi kuin nyt, täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa 55-64 vuotiaista vain 57% on muutenkaan tätä nykyä töissä, eli vastaavasti 43% näistä työikäisistä on jo nyt poissa työelämästä. Suurten ikäluokkien eläköitymisellä pelottelu alkaa siis olla turhaa, kun eläkkeelle siirtyminen on jo paljolti tapahtunut tosiasia, eikä yleisen työvoimapulan alkamisesta silti ole merkkiäkään.

Tulevaisuutta povatessa on oltu erityisen huolissaan huoltosuhteen kehityksestä. Huoltosuhde tarkoittaa lasten ja vanhuuseläkeläisten määrällistä suhdetta työikäisiin. Ensi vuonna huoltosuhteen ennakoidaan olevan 51,6%, eli työikäisiä on vielä noin kaksi kertaa enemmän kuin työiän ulkopuolisia. Huoltosuhde on harvoin ollut tilastoidussa historiassamme näin edullinen.

Kaukaisemmissa ennusteissa huoltosuhteen arvellaan nousevan vuonna 2020 65,4%:iin ja 2030 jo 73%:iin. Jos näin kävisi, ei sekään olisi ennen kuulumatonta. 1900-luvun alussa huoltosuhde oli yli 70%:ia, tosin sillä erolla nykyiseen, että tuolloin huoltosuhdetta heikensi ennen kaikkea lasten suuri määrä.

Päättäjiemme suurin erehdys on ollut ajatella, että huoltosuhteen heikentyminen voitaisiin estää parhaiten maahanmuutolla. Tämä ajatus on täysin teoreettinen, sillä esimerkiksi vuoden 2006 lopussa 18-64 –vuotiaiden Helsingissä asuvien ulkomaiden kansalaisten työllisyysaste oli 50,6%, eli työikäisistäkin vain noin puolet oli työelämässä. Samaan aikaan Suomen kansalaisten vastaava luku oli 75,5%.

Nykyisen kaltainen maahanmuutto siis vain heikentää huoltosuhdetta, mikä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon, että ulkomaalaiselle työnsaanti on aina vaikeampaa ja esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa naisten työssäkäynti ei ole yleistä. Sen sijaan hankitaan paljon lapsia, mikä sekin lyhyellä aikavälillä heikentää huoltosuhdetta.

Kaikkein tuhoisinta ajattelua on ollut, että työvoimapulaa ennakoiden täytyisi Suomeen jo nyt ottaa suuret määrät maahanmuuttoa. Kukaan ei tiedä, miten suuri työvoimapula vuonna 2030 tulee todellisuudessa olemaan (jos sitä on lainkaan), mutta mikä tahansa se olisi, varmaa on että maahanmuuttajakin ikääntyy. Siksi nyt otettu maahanmuuttaja olisi 2030 jo itsekin työuransa ehtoopuolella, ehkä jopa eläköitymässä, joten maahanmuuton lisääminen ennen työvoimapulan todellista alkamista on yksinkertaisesti järjetöntä.

Koko Suomea uhkaava huoltosuhdeongelma on pitkään käsitetty väärin. Työikäisten määrä ei sinänsä ole valtavasti laskemassa, sillä ensi vuonna 15-64 –vuotiaita arvellaan olevan noin 3,5 miljoonaa ja vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä 2060 noin 3,4 miljoonaa.

Todellinen ongelma on se, että  huollettavien määrä jatkuvasti nousee, koska ihmiset elävät eläkkeellä entistä pitempään, eli viettävät suhteellisesti paljon entistä suuremman osan elämästään jouten. Tätä asiaa ei voida auttaa kuin työuria pidentämällä. Maahanmuutto ei ratkaise ongelmaa edes teoriassa, vaan johtaa vain kiihtyvään kierteeseen: kun edelliset maahanmuuttajat jäävät suomalaisten tapaan liian aikaisin eläkkeelle, tarvitaan yhteiskuntaa ylläpitämään jälleen entistä enemmän maahanmuuttajia.

Jos siis on jotain todellista työvoimapulaa, se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnassamme ollaan liikaa jouten. Ylivoimaisesti paras keino niin työvoimapulan torjumiselle kuin huoltosuhteen parantamiselle on eläkeiän nostaminen, joka samanaikaisesti lisää työssäoloa ja vähentää eläkeläisten määrää. Nostamalla eläkeikää edes 3 vuotta, saataisiin 150 000 potentiaalista työntekijää.

Jos työuria pidennettäisiin myös alkupäästä lyhentämällä opiskeluaikoja, tuottaisi jokainen lyhennetty vuosi noin 50 000 uutta työntekijää. Aloittamalla peruskoulu vuotta aikaisemmin, tehostamalla koulunkäyntiä mm. verkko-opetuksella ja laajentamalla oppisopimusjärjestelmää voitaisiin saada jo satoja tuhansia nuoria lisää työelämään.

Osa-aikatyöntekijöitä  oli joulukuussa 2008 kaikkiaan 338 000, joiden täysipäiväiseksi  siirtyminen voisi vastata noin 60 000:en ihmisen työpanosta. Kaikkein keskeisin käyttämätön reservi ovat tietysti työttömät, joita on tälläkin hetkellä 265 000. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnon tukityöllistettyjä on noin 40 000 ja työttömyyseläkeläisiä noin 50 000.

Kun työvoimapulaa ennustetaan kahdenkymmenen vuoden päähän, täytyy ottaa vielä huomioon työn tehostuminen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana voi työvoiman tarve realistisesti laskea automaation seurauksena esimerkiksi 200 000 henkeä, erityisesti kun muistetaan myös hallinnon automatisoituminen.

Kaikkiaan jos Suomi siis viritettäisiin toden teolla työvoimapulan torjuntaan, voitaisiin kotimaisin keinoin vastata noin miljoonan ihmisen työvoimapulaan. Niin laajaa työvoimapulaa tosin ei tule koskaan.

Se valikoiva työvoimapula, jota olemme joillain aloilla jo kokeneet, on lähinnä hyvinvointivaltion elintasosairautta. Ilmainen koulutus saa nuoret liian suurin joukoin hakeutumaan kohti kevyitä toimistotöitä. Liian alhainen eläkeikä taas saa ikääntyneet turhan aikaisin oloneuvoksiksi. Nykyinen työttömyysturva puolestaan ajaa kaiken ikäiset välttelemään pienipalkkaisia ja raskaita aloja.

Suomea ei siis piinaa työvoimapula, vaan paremminkin sosiaalidemokratia rakennelmineen. Jotta maamme selviäisi, on kaikkien ikäluokkien tingittävä saavutetuista eduistaan, jotka ovat yksinkertaisesti kestämättömät.



Bookkaa tämä



Lappilainen kirjoitti:
20/11/2009 22:45

Tuohon voisi vielä lisätä, että kun puhutaan ns. suurista ikäluokista, niin 20-30 vuoden kuluessa meistä suurin osa on luonnon lakien mukaan suurilla hautausmailla, emmekä enää heikennä huoltosuhdetta omalta osaltamme!
Pauli Vahtera kirjoitti:
21/11/2009 00:48

Perttelin Hiiden poikia, tosin ei enää niin poikanen. Hiidessä meillä oli 1950-luvulla asuinpinta-alaltaan 25 neliön asunto kuudelle henkilölle. Tällä vanhalla systeemillä 20-henkinen perhe ei kovin suurta asuntoa tarvitse. Olen kiertänyt paljon Afrikkaa repulla ja siellä asutaan Hiiden vanhoja aikojakin ahtaammin.

Olin keskiviikkona Salossa Salon kauppaopetuksesta tehdyn 50-vuotishistoriikin julkistamistilaisuudessa. Lämminhenkinen tilaisuus. Kun menin kansakoulun jälkeen kauppakouluun kävin Perttelin kunnantoimistossa kysymässä jotain apurahaa kouluun pääsemiseksi. Kunnansihteeri sanoi, että on kunnassa köyhien lasten koulutusrahasto, mutta meidän perheelle ei siitä anneta penniäkään.

Afrikassa ja etenkin jossain Romaniassa romanialueilla ollaan tänään vauraampia kuin me olimme Perttelissä. Mutta me teimme töitä. Itse olin lapsena sokerijuurikaspellolla, ja kansakoulun jälkeen Plastipakissa, osuuskaupan varastolla ja Tukholmassa pesulassa. Paskaduunia sanoisivat tämän päivän ihmiset.

Jos Suomessa olisi silloin ollut nykyisenkaltainen sosiaaliturvajärjestelmä, siellä me luuhattaisiin vieläkin Hiiden kylässä kiviä potkimassa kun siellä ei ole rautatieasemaa, jonka seiniä voisi pitää pystyssä. Tuskin olisi kansakouluakaan kannattanut käydä loppuun, kun sossusta olisi saanut rahaa. Olisikohan Hiiden kylästä neljä ihaninta tyttöä alkanut moniaviovaimoikseni ja olisin tehnyt heidän kanssaan tuollaiset 30 lasta. Sen jälkeen olisin mennyt kunnansihteerin luo ja vaatinut sen B Wahlroosilla nyt olevan Joensuun kartanon perheeni asunnoksi. Tuo monikulttuuri-ihanuus voisi vielä mennä, mutta en pysty mitenkään ajattelemaan, että suomalainen mies voisi ottaa itselleen 12 vuotiaan vaimon kuudenneksi vaimoksi. Siksi pelastin tällaisen lapsen viisikymppisen juopon tansanialaisen käsistä kun hän oli ostanut lapsen 6. vaimokseen vuohiin vaihtamalla.

Kirjoitan tämän kommenttini blogiin, koska bloginpitäjä on noteerannut Hiidenkylän ajatuksia. Samalla sanon ääneen sen vuosia sisälläni pitämäni, että tämä Suomeen tuotu moniavioisuus ja lapsivaimot ovat minulle raja, jota en voi enää mitenkään suvaita. Suomalaisten naisten tasa-arvon saavuttaminen on vienyt yli 100 vuotta niin miehiltä kuin naisilta ja nyt annamme kaiken pois monikulttuuriuden nimissä. Kun emme kehtaa kieltää sitä, suljemme silmämme.

Olen ollut esimerkiksi Malawin kalastajakylissä. Ihmiset ovat niissä onnellisempia kuin me täällä Suomessa kaiken krääsän keskellä. Malawissa minulle sanottiin, että älä mene sinne, siellä ei ole mitään muuta kuin köyhyyttä. Mutta köyhyys ei tarkoita Afrikassa, eikä Hiiden kylässä 50-luvulla onnettomuutta. Päin vastoin, me viemme näiltä ihmisiltä mahdollisuuden onneen kun tuomme heidät Suomeen ja annamme kaiken, mitään ponnistelematta. Muistan kun asuntosäästämisen pahimman vaiheen jälkeen ostimme Ullan kanssa ensimmäisen kahvinkeittimen kun olimme 35 vuotiaita. Kun sen saa heti sosiaalitoimiston ostolapulla, ei sille osaa antaa mitään arvoa.

Yritän tällä sarkastisella vertailulla osoittaa, että tämä maailmanmeno on mennyt ihan hulluksi. Puhutaan työvoimapulasta ja sen varjolla tuodaan tuhansia ja tuhansia afrikkalaisia työttömiksi Suomeen. Kenenkään mieleen ei ole tullut, että koska se työvoimapula oikein tulee ja milloin tämä työvoimareservin tuonti on tarpeeksi. Laskin Aamulehden kirjoitusta varten, että meillä on miljoonan aikuisikäisen työvoimareservi seuraavien 10 vuoden ajaksi. Siis, vaikkei yhtään työperäistä maahanmuuttajaa enää tulisi Suomeen.

Olen laskenut koko ikäni. Kuusivuotiaana olin laskenut, että Suomessa on liikaa lehmiä. Olen laskenut, että eläketurva romahtaa. 10 vuotta sitten laskin, ettei avaruuskaan riitä niille Nokian kännyköille, jotka tarvitaan silloisen pörssikurssin selittämiseksi. No kurssi romahti ja kohta ei Suomessa enää tehdä kännyköitä lainkaan. Tätä työvoimapulaharhaa olen laskenut vuosien mittaan moneen kertaan, mutta Helsingin Sanomat on joka kerta kieltäytynyt julkaisemasta kirjoituksiani asiasta. Siksi lyöttäydyin yhteen Sampo Terhon kanssa. Hänellä on vakiopaikka Aamulehden pääkirjoitussivulla. Ilman tätä koalitiota olisi tämäkin selvitys jäänyt tietokoneeni arkistoihin.

Karmein laskentatulos on kuitenkin se, että 2-vuotias lapsenlapseni Niilo tulee näkemään Suomen, jossa suomalaiset ovat vähemmistönä omassa maassaan. Tästä on tulossa kirjoitus julkisuuteen. Jokainen voi miettiä sitä odotellessa, että haluammeko todella luovuttaa maamme vieraille ja vielä itse maksaa sen pakko-oton. Perttelin hautausmaalla voi käydä katsomassa sankarihautoja, jotka tulivat kun isämme estivät edellisten maahanmuuttajien tulon. Toivottavasti koulussa opetetaan vielä sen verran lähihistoriaamme, että nuoremme osaisivat kunnioittaa sitä uhrausta mitä isämme ja äitimme tämän maan eteen antoivat. Oma isämme tuli sodasta hengissä, mutta menetti viisi vuotta parasta nuoruuttaan ja sodan vuoksi joutui tekemään paskaduunia koko ikänsä. Jos isämme olisivat lähteneet sotaa pakoon muualle maahanmuuttajiksi, olisimme eläneet 50 vuotta kommunismin ikeen alla. No tuskin tänne tänään tulisi suuria maahanmuuttajavirtoja, jos näin olisi käynyt.

Työvoimapulaa ei tähän maahan tule ikinä, jos tämän päivän ikäisillä olisi yhtä kova työmoraali kuin entisillä sukupolvilla. Ei työnteko heillä ollut helppoa eikä kivaakaan, mutta kaikki eivät voi heittäytyä yhteiskunnan eläteiksi. Mutta herraksi heittäytyminenkään ei toimi, koska suuri osa vieraistamme ei tule tänne töihin. Kunpa joku päättäjä sanoisi sen ääneen ennenkuin on liian myöhäistä.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com