Syöksykierteen oikaisijat

6/3/2018

Ei ole päivää ilman, ettei hallitus kertoisi talouspolitiikan saavutuksistaan. Juha Sipilän mielivertauksina näyttävät olevan ainakin seuraavat: ”Talouden syöksykierre on saatu oikenemaan”. ”Käänne on nyt tapahtunut”. "Tämän hallituksen aikana luottamus Suomeen on palautunut"

No, tänä on tietenkin jokapäiväistä politiikan retoriikkaa, mutta koska oletettavasti sama viesti toistuu vielä lukemattomat kerrat seuraavan 12 kuukauden aikana, on ehkä kohtuulista kommentoida hieman väitteitä.

Vaikka talouspolitiikalla on jokin vaikutus talouskehitykseen, on Suomen tapaisen pienen talouden osalta paras pitää sordiino päällä puhuttaessa talouspolitiikan saavutuksista. Suomen BKT on vain alle kaksi prosenttia euroalueen BKT:sta (ja ehkä kolme promillea maailman BKT:sta). Siksi Suomen hallitus voi vaikuttaa talouskehitykseen suurin piirtein yhä paljon kuin Kempeleen kunnanhallitus voi vaikuttaa alueensa talouslukuihin. Suomen BKT:n toteutunutta kasvua on verrattu ennusteeseen, joka saadaan laskemalla Suomen BKT:n kasvu euroalueen kasvun perusteella. Euroaikana 1999-2018 euroalueen BKT:n kasvu selittää lähes 85 % Suomen talouskasvun vaihteluista.

Suomen talouskehitys ei paljoakaan poikkea muiden euro- ja EU- maiden kehityksestä. Paljon mainostettu kasvu vuosina 2015-2017 oli itse asiassa hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Toki taakse jäävät Kreikka, Italia ja Ranska(kin), mutta ehkä ei kannattaisi hirveästä paukutella henkseleitä.

Vuosina 2013-2016 Suomen talouskehitys jäi aavistukseen jälkeen muun euroalueen (ja Euroopan) kasvuluvuista, kun taas aivan viime kuukausina on menty yhtä jalkaa muun euroalueen kanssa. Vuosien 2013-2016 notkahdukseen vaikuttivat varman monet asiat (mm. heikko kilpailukyky, kiitos 2007 ja 2011 palkkaratkaisujen, Venäjä), mutta varmaan jokin rooli oli myös metsäteollisuuden kysynnän lamalla, joka vasta 2016/2017 vaihteessa alkoi hellittää. Mielenkiintoista on muuten huomata, että paperin ja selloosan maailmanmarkkinahintojen romahdus edelsi myös suurta lamaamme 1990–luvun alussa.

Talous kasvaa nyt kohtalaisesti – osin kiitos elpyneiden metsäteollisuuden kysyntänäkymien. Muutoin vauhdittajana on ollut Ruotsin malliin rakentaminen, joka dominoi muuta investointitoimintaa. Velaksi tosin sekin tapahtuu. Kasvu on tietenkin parantanut julkisen talouden tilaa, mutta käsittämätöntä on se, että yhä nytkin – talouskasvun huippuvuotena – valtio (ja koko julkinen sektori) velkaantuu. Tosin velanotto on puolittumassa huippuvuosien lukemista, mutta osin sekin on näköharhaa, koska valtion omaisuuden myynti tuottaa näennäisesti lisätuloja (2017 myynti ja osinkotulot olivat 500 miljoonaa edellisvuotta suuremmat). Valtion velkaantumista puolustellaan nyt sillä, että vaikka velka kasvaakin, velan suhde kokonaistuotannon arvoon ei tulevaisuudessa(??) kasva. Ehkä tavallisen velallisenkin kannattaa kertoa ovea potkivalle ulosottomiehelle, että hänen velkansa on ihan hyvin hallinnassa, jos se suhteutetaan BKT:hen. Ehkä hänen kannattaa myös kertoa, että tuloja on kohta tiedossa, kun työkalut ja (työmatkoissa välttämätön) pakettiauto saadaan myytyä.

Matti Viren

taloustieteen professori

Turun Yliopisto



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com