Suomalaiset sotalapset

19/12/2009

Suvaitsevaiselle mokutukselle ovat ominaisia joko tahalliset valheet, virheet tai suhteellisentajun puutteesta kertovat rinnastukset ja päättelyketjut.

Talvisodan alkamisesta tuli jokin aika sitten kuluneeksi 70 vuotta. Helsingin Sanomat, kuten tunnettua, julkistaa vain yksipuolisia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä kirjoitukia. Yksi suomalaisiin sotalapsiin liittyvä kirjoitus julkaistiin 29.11.2009. Siinä Suomen Pakolaisapu ry:n puheenjohtaja Thomas Wallgrenin totesi muun muassa näin:

"Julkisuudessa käytetään usein termiä "ankkurilapsi" alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Sanavalinta on erheellinen. Lapsen saapumista Suomeen ei saa leimata itsessään epäilyttäväksi. Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomesta maailmalle lähetettyjä ankkurilapsia kutsuttiin sotalapsiksi."

Ruoditaanpa Wallgrenin sanomisia. Sanaa ”ankkurilapsi” käytetään yleisesti nykyisestä turvapaikkashoppailusta. Sanan käyttämisessä ei ole mitään epäilyttävää. Suomeen saapuvat ”alaikäiset” (lainausmerkeissä siksi, koska jopa puolet näistä ”alaikäisistä” ovat tosiasiassa täysi-ikäisiä, ankkurilapset käynnistävät heti oleskeluluvan saatuaan perheenyhdistämisprosessin, jonka tuloksena Suomeen saapuu vähintään neljä, joskus lähemmäs 30, klaanin jäsentä.

Koska Suomeen on tämä omituinen mekanismi luotu, on päivänselvää, että sitä käytetään. Esimerkiksi somalit lähettävät lapsiaan täysin tietoisena tästä prosessissa tarkoituksenaan käyttää sitä hyväkseen.

Herra Wallgren kutsuu sodan aikana Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin lähetettyjä suomalaislapsia ”ankkurilapsiksi” ja käyttää heitä perusteena somalialaisten lasten vastaanottamisen puolesta.

Hävytöntä.

Tarkastellaanpa lähemmin suomalaisia sotalapsia, koska teema on noussut mokuttajien kielenkäyttöön yleisemminkin.

Talvisota synnytti ruotsalaisissa Suomen kansan auttamisen halun. Ruotsissa keskeinen vaikuttaja oli filosofian tohtori Hanna Rydh, joka toimi Fredrika Bremer –nimisen yhdistyksen toiminnanjohtajana. Hän sai ajatuksen ottaa suomalaisia lapsia hoitoon Ruotsiin 30.11.1939 ja piti Suomessa Kulosaren kasinolla lehdistötilaisuuden 11.12.1939. Rydh oli toiminut nopeasti, koska jo silloin 5000 ruotsalaista perhettä oli ilmoittanut halukkuutensa ottaa vastaan suomalaisia lapsia.

Joulukuun 13. 1939 perustetiin Helsingissä Pohjoismaiden Avun Suomen keskus, jonka päätehtävänä oli organisoida Suomen kansalaisten siirtoa Ruotsiin. Järjestö sai sisäministeri K-A. Fagerholmilta ja sisäasiainministeri Ernst von Bornilta täydet valtuudet toimia.

Ensimmäinen kuljetus lähti Ruotsiin jo 15.12.1939. Rydh oli saattamassa lapsia henkilökohtaisesti, mutta palasi heti Suomeen tapaamaan marsalkka Mannerheimia. Mannerheim kiitti ruotsalaisia avusta ja toivoi, että kaikki ne, jotka ovat halukkaita, voisivat käyttää ruotsalaisten tarjousta hyväkseen.

Myös Unkari ja Sveitsi tarjosivat Suomen lapsille sijoitusmahdollisuutta, mutta näihin ei pitkän matkan takia haluttu Suomessa suostua. Kaikkiaan Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan siirtyi noin 70 000 suomalaista lasta. Myös Salon seudulta lähdettiin Turun kautta Ruotsiin. Merimatka oli vaarallinen, sillä muun muassa neuvostoliittolaiset sukellusveneet partioivat merellä, eivätkä empineet käydä siviilialusten kimppuun.

Talvisodan jälkeen ensimmäinen suuri siirtoaalto Ruotsiin tapahtui 1941–1942. Sen aikana lähetettiin naapurimaahan noin 21 000 lasta. Toisessa aallossa lapsia lähti noin 31 000 ja se sijoittui vuosiin 1944–1945. Jälkimmäisen käynnistivät Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944.

Talvi- ja jatkosodan siirtojen lisäksi lapsia lähetettiin Ruotsiin myös yksityisesti. Tarkkoja lukuja ei ole tiedossa, mutta lastensiirtokomitean johtajan Elsa Bruunin arvion mukaan heitä oli noin 15 000. Mannerheimliiton kautta Tanskaan siirtyi kaikkiaan noin 4000 lasta ja Norjaan muutama sata.

Lastensiirtokomitean periaatteena oli, että kaikki Ruotsiin siirretyt lapset tulisi palauttaa kotimaahansa. Kotiuttaminen ei sujunut siten kuin oli ajateltu.

Suomen valtioneuvosto päätti maaliskuussa 1946 lastensiirtokomitean esityksen johdosta, että kaikki Ruotsiin terveinä siirretyt lapset oli palautettava Suomeen saman vuoden aikana.

Päätös nostatti Ruotsissa voimakkaan vastalausemyrskyn ja lasten annettiin toistaiseksi jatkaa oleskeluaan Ruotsissa. Lastensiirtokomitea lopetti toimintansa vuonna 1948. Tuolloin suomalaislapsia oli palauttamatta tuhansia ja vireillä oli lukuisia oikeusjuttuja ruotsalaisten kasvatusvanhempien ja suomalaisten vanhempien välillä.

En puutu lähemmin inhimillisiin ongelmiin, kunhan totean, että Eila Räsänen tutki vuonna 1988 lapsuusajan separaatiokokemusten vaikutusta aikuisiän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Noin puolet sotalapsista olisi halunnut jäädä Ruotsiin. Suoranaista vihaa Suomeen palaamista kohtaan tunsi 18 prosenttia vastanneista. 32 prosenttia palanneista piti edelleen yhteyttä ruotsalaiseen kasvattiperheeseensä. Paluuseen liittyvät kielivaikeudet nousivat esiin 68 prosentissa tapauksista. Vastanneista puolet ilmoitti, etteivät he ymmärtäneet palatessaan lainkaan suomea.

Mutta palataanpa asiaan. Miksi herra Wallgrenin ja muiden samaa argumenttia käyttävien rinnastus on älytön?

Siksi, että Suomesta lähetettiin koordinoidusti ja ruotsalaisten aloitteesta suomalaisia sotalapsia vainolaiselta turvaa.

Siksi, että lapset sijoitettiin ruotsalaisiin kummiperheisiin eikä vastaanottokeskuksiin.

Siksi, että lasten vanhemmat eivät muuttaneet Ruotsiin lastensa kanssa vaan jäivät puoulustamaan isänmaataan kuka ase kädessä, kuka kotivainioilla ja kaupungeissa.

Siksi, että suurin osa sotalapsista palasi sodan päätyttyä rakentamaan Suomea siksi hyvinvointivaltioksi, jossa me nyt elämme ja jota eliittimme on hyvää vauhtia rappeuttamassa.

Siksi, että sotalapset olivat kaikki alle 12 vuotiaita eikä partasuisia ”ankkurilapsia”.

Siksi, että Ruotsi ei millään tavalla panostanut äidinkielen ja suomalaisen identiteetin vaalimiseen.

Herra Wallgren.

Mikä asia, edellä mainitut argumentit huomioiden, oikeuttaa teidät vertaamaan suomalaisia sotalapsia ja somalialaisia ”ankkurilapsia” toisiinsa?



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com