Suruliputus

14/6/2018

Suruliputus. Ei koskaan enää?

Suomen Yleisradio lähettää jatkuvasti ohjelmia, joissa kauhistellaan natsien tekoja. Jostain syystä Yleisradio unohtaa lähes tyystin sosialistien ja kommunistien toteuttamat etniset puhdistukset, kidutukset ja julman murhaamisen, joka on ollut määrältään huomattavasti laajempaa ja toimintametodeiltaan vähintään yhtä julmaa kuin natsien teot.

Natsien yhteydessä puhutaan yleensä juutalaisista, mutta samalla unohdetaan kertoa, että Neuvostoliitto surmasi, kidutti ja leiritti samalla tavoin juutalaisia.

Historian kirjoja avoimin silmin tutkineet ihmiset tiedostavat, että Hitler sai keskitysleirien mallin Neuvostoliitosta, jonne ensimmäinen keskitysleiri perustettiin jo vuonna 1917 Vienanmerellä sijaitseville saarille Solovetskin luostariin, joka oli aiemmin ollut munkkien asuttama.

Neuvostoliiton keskitysleirien (rangaistus- ja työleirien) perustaja ei suinkaan ollut Stalin, vaan hänen oppi-isänsä Lenin, jota suomalaiset kommunistit ja sosialistit ovat pitäneet lempeänä esikuvanaan.

Joidenkin Neuvostoliitossa olleiden keskitysleirien portin päällä luki natsien käyttämään ”Arbeit macht frei” –tekstiin vertautuva "Työskentely Neuvostoliitossa on kunnian ja ylpeyden aihe".

Leninin aikana leireillä (Gulag) oli noin 100 000 ihmistä, vuonna 1940 Stalinin valtakaudella vankien määrän kerrotaan nousseen yli 10 miljoonaan (10 000 000). Olosuhteet leireillä olivat yleensä karmaisevat ja kuolleiden määrä oli massiivinen. Esimerkiksi vuonna 1942 rekisteröitiin 249 000 kuolemantapausta.

Miksi ihmiset joutuivat leireille? Syyt olivat moninaisia, usein ne liittyivät ilmiantoihin, joiden perusteista ei piitattu. ”Syyllisten” kiinni oton jälkeen oikeudenkäynti, jos sellainen pidettiin, oli pelkkä muodollisuus, koska tuomarina toiminut henkilö oli jo päättänyt pidätetyn syyllistyneen esitettyihin rikoksiin.

Suomessa oli vielä 1970-luvulla ja 1980-luvulla kohtuullisen paljon ihmisiä, jotka vannoivat murha-aatteen nimiin. Eduskunnassa istui useita kansanedustajia, joille kommunismiin pyrkiminen edusti elämän tärkeintä päämäärää.

Äärivasemmistolaisten (taistolaiskommunistien) lakimiesten aikoinaan perustama Demla-järjestö oli saanut yhteisöönsä täydennystä keskustalaisista ja sosialidemokraateista. Lukuisa joukko merkittäviä suomalaisia politiikassa, virkamieskunnassa tai yliopistomaailmassa vaikuttavia tai vaikuttaneita henkilöitä on ollut tai on edelleen Demlan jäsen. Osa heistä on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana, kuten esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki, Jacob Söderman, Jukka Kekkonen, Markku Fredman, Martin Scheinin ja Johanna Suurpää.

Demla oli lakimiesten (ja naisten) järjestö, jonka jäsenyys tarkoitti monen muun asian lisäksi henkilön myötämielisyyttä Neuvostoliitolle.

Virossa on tänään yleinen muisto- ja suruliputus, jonka mukaisesti lippu on joko puolitangossa tai seinätelineessä olevan lipun yläosassa on musta surunauha.

Seuraavassa lyhyesti liputuksen syistä:

14. kesäkuuta 1941 koettiin Virossa, Latviassa ja Liettuassa suuri järkytys, kun kymmenet tuhannet tavalliset ja nuhteettomat ihmiset joutuivat jättämään kotinsa. Ilman oikeudenkäyntiä tai todellista syytä vietiin miehet vankileireille [tapettaviksi / pakkotyöhön] sekä naiset ja lapset asumattomille alueille Siperiaan.

Kesäkuussa toteutettu karkotus koski Baltian osalta noin 40 000 ihmistä. Pelkästään Virosta oli määrätty karkotettavaksi 11 102 ihmistä.

490 karjavaunua odotti kyyditettäviä Tallinnan Koplissa ja Pääskylässä, Haapsalussa, Keilassa, Tamsalussa, Narvassa, Petserissä, Valgassa, Tartossa ja Jögevalla.

Kesäkuussa 1941 karkotetuista virolaisista kuoli (murhattiin, osa kuoli nälkään ja tauteihin) noin 6 000.

Turun Sanomissa julkaistiin vuonna 2006 artikkeli, jossa kerrotaan seuraavaa:

”Viron valtion perustaman miehitysajan tutkimuslautakunnan varajohtajan Peep Varjun mukaan 14. kesäkuuta 1941 Virosta karkotettujen joukossa oli 25 ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä Viron hallituksissa, 421 poliisia, 300 armeijan upseeria ja 63 entistä kansanedustajaa, joista 26 ammuttiin pian Kirovin ja Sverdlovskin vankiloissa.
Varjun mukaan karkotettujen joukossa oli kolme tuhatta alaikäistä lasta ja 46 raskaana ollutta naista. Itsekin äidin vatsassa matkan Siperiaan aloittanut Varju syntyi jo Siperiassa ja jäi eloon, mutta menetti pian niin isänsä kuin äitinsäkin.

- On tärkeää muistaa, että neuvostoviranomaisten karkotusluettelossa ei ollut ainoastaan virolaisia, vaan myös satoja Virossa asuneita juutalaisia. Siperiaan karkotettiin 410 juutalaista eli 20 prosenttia Virossa asuneesta juutalaisvähemmistöstä, Varju kertoi konferenssipuheessaan.

Hänen mukaansa Neuvostoliiton hallitus ja kommunistisen puolueen keskuskomitea päättivät jo 14. toukokuuta 1941 Moskovassa, että karkotukset toimeenpannaan kaikissa Baltian maissa samanaikaisesti. Koko Baltiasta karkotettavien listalla oli 39 395 nimeä.

Vuoden 1941 suurkarkotusta seurasi vielä tuhoisampi karkotusoperaatio 25. maaliskuuta 1949, kun pelkästään Virosta karkotettiin Siperiaan yhden yön aikana yli 20 000 ihmistä. Niiden kahden karkotusoperaation lisäksi pidätettiin tai murhattiin muina aikoina vielä tuhansia ihmisiä.”

”Konferenssissa puhuneiden historioitsijoiden mukaan valtaosa karkotuslistoja koskevasta materiaalista saatiin Venäjältä heti Viron itsenäistymisen jälkeen 1991-1994, mutta sen jälkeen Venäjä rajoitti merkittävästi tutkijoiden pääsyä aihetta koskeviin asiakirjoihin.”

http://www.ts.fi/…/65+vuotta+kulunut+tuhansien+karkotuksest…

Ei koskaan enää? Suomen nykyinen kehitys ei lupaa hyvää.

Pieniä askelia kohti totalitarismin tunnusmerkkejä on ollut nähtävissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuosina Suomeen on esimerkiksi perustettu ilmiantojärjestelmä poliisin sisälle. Sen puitteissa poliisit voivat ilmiantaa toisiaan anonyymisti.
Yhteiskunnassa on toteutettu erilaisia sensuuritoimenpiteitä jo pitkään. Useat suomalaiset ovat joutuneet poliisin pakeille kirjoitustensa vuoksi.

Valtamedia väittää olevansa sananvapauden kannalla, tosin vain sellaisen, joka koskee sitä itseään. Kansalaisten, varsinkin kriittisten kansalaisten, suut halutaan tukkia keinolla millä hyvänsä.

Suomi on matkalla suuntaan, josta koko itäinen Eurooppa taisteli pois muutama vuosikymmen sitten.
Ja kaikki tämä tapahtuu kansalaisten vahvalla tuella, ikään kuin ihmiset olisivat heittäneet aivonsa kaivoon ja jättäneet vastuun ottamisen jollekin muulle kuin itselleen.

Heikki Porkka facessa



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com