Kertomus Zanzibarista

21/8/2018

Vuonna 2006 ennen joulua olin reppumatkallani Zanzibarissa. Siellä oli nurmikolla iltatorin kaltainen myyntipaikka, jossa myytiin kaikkea ja kaikenlaista. Olin tulossa jouluksi Suomeen ja päätin ostaa punaisen kankaan pöytäliinaksi mökillemme.

Kankaita myi Judi rouva, mutta hänellä oli vain vihreitä kankaita. Hän lupasi tuoda hotelliini aamulla punaisen kankaan. Ja niinpä hän tuli, vähän ujostellen. Kaupanteon jälkeen kysyin, onko hänellä kiirettä. Voitaisiin mennä kahville. Hän tuli mielellään ja juttu luisti. Judi oli ollut englantilaisen diakonissan kotiapulaisena ja puhui siksi hyvää englantia.

Olin epävarma nimestä, Jud vai Judi, ja pyysin kirjoittamaan nimen paperille. Häpeillen hän tunnusti, ettei osaa lukea, eikä kirjoittaa. Opetin Judin kirjoittamaan koko nimensä, mikä sinänsä oli ikimuistoinen kokemus. Kieli keskellä suuta.

Kahvin jälkeen Judi esitteli minulle kaupunkia. Paikalliset miehet paheksuivat ja huusivat, että mene mzungu pois täältä tai tapamme sinut.

Illalla menin uudestaan iltatorille ja ostin pahvimukin teetä. Teen juomisen jälkeen kaksimetrinen yli satakiloinen korsto tuli vaatimaan rahaa pahvimukista, jota en ollut maksanut. Muki maksoi enemmän kuin tee. Kun karateopintoja ei ole, oli pakko maksaa.

Kun nousin laivaan matkatakseni Dar-es-Salemiin, minut kovakouraisesti riuhdottiin pois laivaannousujonosta. Olin mennyt naisten jonoon, jonne valkoisella miehellä ei ole asiaa. Zanzibarissa melkein kaikki (99%) asukkaat ovat muslimeja.

Pienessä kertomuksessani on monta opetusta:
- Niitä suomalaisia haukutaan rasisteiksi ja natseiksi, jotka arvostelevat humanitääristä maahanmuuttoa. Mitä ovat afrikkalaiset miehet, jotka tappaisivat valkoisen miehen.
- Afrikkalaiset osaavat huijata valkoista miestä mennen tullen. Mzungu on heille kävelevä pankki, jolta voidaan ottaa rahat niin siellä kuin Suomessakin.
- Tasa-arvosta ei Afrikassa ja muslimimaissa ole tietoakaan.
- Uskonto määrää muslimivaltioissa miten eletään.
- Aikuisten luku- ja kirjoitustaito on niin Afrikassa kuin muslimimaissa laajemminkin vähäistä, eikä lukutaidottomista koskaan tulisi Suomessa itsensä elättävää asukasta. Afrikassa he kuitenkin pärjäävät, kuten Judi kauppiaana.

Luku- ja kirjoitustaidottomat oppivat nopeasti käyttämään kännykkää. Jonkun tulee laittaa nimet ja numerot valmiiksi ja he hahmottavat nimet kuvina. Näin myös Suomessa, mutta siitä on pitkä vuosikymmenten matka elättämään itsensä itsenäisesti.

Tapasin myöhemmin Judin lapset Maryn ja Amanin. Otin 12-vuotiaan Maryn holhokikseni turvaan vanhalta juopolta, jolle hänet oli vaihdettu vuohiin kuudenneksi vaimoksi. Se on sitten oma opettavainen tarinansa.

Pauli Vahtera



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com