Kuka on suomalainen?

3/2/2020

Kun vietin lapsuuttani 1970-luvulla, suomalaisuuden käsite ei ollut epäselvä. Melkein kaikki suomalaiset asuivat Suomessa, ja melkein kaikki Suomessa asuvat olivat suomalaisia. Omassa tuttavapiirissäni oli yksi pienenä ulkomailta adoptoitu ja toinen, jonka isä oli Etelä-Euroopasta. Jälkikäteen olen miettinyt, että kumpikin erosi ulkonäöltään huomattavasti keskiarvosta, ja että tänä päivänä heitä luultavasti pidettäisiin etnisten vähemmistöjen edustajina, ulkomaalaistaustaisina, rodullistettuina ja ties minä. Silloin he olivat vain yksilöitä, ja heidän ”etniset” piirteensä olivat lähinnä heidän yksilöllisiä ominaisuuksiaan. Niihin ei kiinnitetty sen enempää huomiota kuin jonkun toisen isoon nenään, eikä heillä itselläänkään ollut muuta viiteryhmää tai identiteettiä kuin oma kaveripiiri.

Vasta laajamittainen maahanmuutto on muuttanut ihmiset yksilöistä ryhmiensä edustajiksi. Kun maahanmuuttajia oli vähän, valtavirtayhteiskunta sulautti heidät kielellisesti ja kulttuurillisesti. Kun heitä on paljon, heidän on helpompaa kiinnittyä omaan etniseen ryhmäänsä ja elää erillisessä kuplassaan. Ikävä kyllä monikultturistinen ideologia suorastaan kannustaa heitä toimimaan näin. Yhteiskuntaan on syntynyt ryhmiä, jotka noukkivat rusinoita suomalaisuuden pullasta; he ovat suomalaisia silloin, kun se palvelee heidän tarpeitaan, mutta muuten he vaalivat tarkasti erityisyyttään ja vaativat muuta yhteiskuntaa kaikin tavoin huomioimaan tämän erityisyyden. Halutaan uskontoon perustuvia erivapauksia ja ihonväriin perustuvia kiintiöitä ja selitetään kaikki omat vastoinkäymiset muiden rasismilla.

70-luvulla keskustelu suomalaisuudesta ei ollut tarpeellista, koska ne, joilla oli Suomen passi, olivat suomalaisia myös omasta mielestään ja muiden mielestä. Nykyään tämä ei ole yhtä selvää. Suomen kansalaisuus on yhä useammalla sellaisella, joka ei jaa valtaväestön kanssa juuria, kieltä, tapoja tai moraalikoodistoa.

Keskustelu suomalaisuudesta on hyvin polarisoitunutta. Yhdessä ääripäässä ovat ne, joiden mielestä suomalaisuus ei ole muuta kuin passi. Tällainen määrittely on todellisuudelle vieras, koska se kiistää suomalaisten olevan myös etninen ryhmä. Toinen ääripää taas ajattelee, että etninen suomalaisuus edellyttää jonkinlaista rodullista puhtautta monessa sukupolvessa. Tämäkään määrittely ei oikein kestä tarkastelua, koska tosiasia on, että Suomeen on kautta vuosisatojen tultu idästä, lännestä ja etelästä. Oleellista on tulijoiden määrä. Kun tulijoita on vähän, he eivät pysty muodostamaan omia etnisiä saarekkeitaan vaan sulautuvat väestöön ja antavat siihen oman, vähäisen mausteensa.

Historian ja realiteettien valossa suomalaiset eivät voi olla sen enempää suljettu ryhmä, johon ei voi tulla lainkaan uutta ainesta, kuin täysin avoinkaan ryhmä, jonka jäseneksi voi vain ilmoittautua jokainen halukas. Ikävä kyllä nykyinen lainsäädäntö ja maahanmuuttopolitiikka perustuvat lähinnä viimeksi mainittuun filosofiaan.

On yhteiskunnan kannalta vahingollista päästää kaikki halukkaat sisään, jakaa heille passeja pikavauhdilla ja hyvin löysin kriteerein ja aloittaa sitten keskustelu siitä, kuka on tai ei ole oikea suomalainen. Järkevämpää olisi maahanmuuttopoliittisin keinoin vähentää dramaattisesti tulijoiden määrää, edistää heidän sulautumistaan väestöön uudenlaisella kotouttamisajattelulla ja kiristää kansalaisuuslainsäädäntöä niin, että kansalaisuuksia myönnettäisiin vain henkilöille, joiden suomalaisuudesta ei kenelläkään ole epäilystä.

Silloin koko keskustelu suomalaisuuden määritelmästä muuttuisi yhtä turhaksi kuin se oli 70-luvulla.

Jussi Halla-aho

puheenjohtaja (ps)

Lähde: Facebook



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com