Uusi Suomi sensuroi Arto Luukkasen - Osa II

16/5/2020

Hallituksen koronastrategia on joutunut julkisuudessa kovaan ristiaallokkoon. Linja on epäselvä, eikä tällä hetkellä tiedetä, mihin Sanna Marinin hallitus perustaa päätöksensä. Media on paikoitellen pyrkinyt tasoittamaan hallituksen tietä joko myötäsukaisella journalismilla tai suoranaisilla sensuroinneilla. Tänään nähtiin eriskummallinen näytelmä, jonka myötä yliopistonlehtori, dosentti Arto Luukkasen blogikirjoituksia sensuroitiin Uuden Suomen blogipalvelusta urakalla. Sensuuri ei iskenyt ainoastaan kerran vaan kahdesti – ja Luukkaselta vietiin samalla myös kirjoitusoikeus.

* * * * *

Pääministeri Sanna Marin kertoi eilen, mitä se hallituksen ”hybridistrategia” oikein on. Oli pakko katsoa kun tuli utelias olo.

Nytkö sen sisältö kerrotaan?

Tulokseksi tuli uutistenlukijan maneereilla ja hymyillä tyhjää puhetta ja ristiriitaisuuksia. On kuulemma menestytty ja rajoituksia on. Marin kertoi onneksi sen, että menestys johtuu hallituksesta. Ruotsissa asiat ovat eri tavalla. Tiedotustilaisuuden anti lyhyesti: epidemia hidastuu – jatkamme samalla tyylillä.

Ei spektaakkeleita” linjasta ”tyhjään hybridistrategiaan”

Tässä hieman historiaa. Hallitus siirtyi virallisesti 22. huhtikuuta hybridistrategiaan. Tätä ennen meillä oli tammikuusta maaliskuuhun ”hälläväliä-strategia” (”ei tehdä spektaakkeita”) joka siirtyi maaliskuussa ”eristysstrategiaan” kun presidentti ja oppositio painostivat hallitusta.

Äkillisen pysähdyksen jälkeen mentiin THL:n keskusteluissa Ruotsin malliin tai ”laumaimmuniteetti-strategiaan”.

Mutta huhtikuussa ilmoitettiin, että olemme päätyneet ”hybridistrategiaan”.

Ongelmana on se, että tätä strategiaa ei silloin eikä nyt oikein selitetty. Aluksi huhtikuussa selitettiin, että se tarkoitti ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida” linjaa.

Huhtikuussa tämä oli utopiaa. Testejä oli minimaallisen vähän, ihmisiä ei jäljitetty, ihmisiä ei eristetty. Tavalliset ihmiset eivät vieläkään saa maskeja, sairaalassa ne ovat aluksi kortilla ja sairaanhoitajia pyydettiin tuomaan omia sadetakkeja. Karanteenit jopa tartunnansaaneille saati epäillyille ovat tosiasiassa vapaaehtoisia, suosituksenluontoisia.

Huhtikuussa hallituksen ”hybridistrategia” oli siten tyhjää puhetta.

Hallituksen avuttomuus

Entä nyt toukokuussa?

Tämän päivän tiedotustilaisuus oli täynnä tyhjää yhdentekevyyttä ja ristiriitaisuutta. Ainoa selvät lauseet liittyivät siihen, että kiitettiin hyvistä kysymyksistä.

Ristiriitaisuudet jylläsivät. Pääministeri kertoi, että ei saa katsoa R-lukua. Pelkästään. Mutta sitä pitää katsoa. Toisaalta Sanna Marin totesi, että lauma-immuniteetti on kuulemma pahasta mutta sitten yhteiskuntaa ei saa sulkea. Se, mikä on hallituksen tavoite, jäi vieläkin avoimeksi: pyritäänkö korona tukahduttamaan vai hidastamaan? Mitä se estäminen on?

Kun toimittajat kysyivät sitä suoraan, niin Marin sanoi, että ei haluta että virus leviää. Upeaa!

Tätä sanotaan tyhjäksi retoriikaksi ja voivottelupuheeksi. Minä ja viisi miljoonaa muuta suomalaista haluamme ihan samaa. Kaikki haluavat sitä. Kukaan ei halua koronaa.

Se, mitä hallitus Marin suulla haluaa, on ”kultainen keskitie”, joka todellisuudessa merkitsee sitä, että me kuljemme Ruotsin tietä eli ”laumaimmuniteetin” hankkimisen tietä. Se johtuu siitä, että konkreettiset vastaukset ja ratkaisut puuttuvat. Testaustarvetta ei kuulemma ole ja tautiketjuja ei jäljitetä. Maskien käytöstä on tulossa kuulemma joku selvitys vaikka kansainvälisesti siitä on jo vaikka kuinka paljon materiaalia. Samoin jäljittämisessä ollaan aivan apinoissa – kännykkäaplikaation toimittajaa tutkitaan ja jäljittäjiä koulutetaan, asiaa selvitetään. Karanteeneihin kyllä pannaan, mutta niitä ei valvota eikä rikkojia rangaista.

Samanaikaisesti yhä useammat valtiot, varsinkin Aasiassa mutta myös Euroopassa, vakuuttavasti tukahduttavat epidemiansa.

Laumaimmuniteettistrategia on arkipäivän fasismia

Tiedotustilaisuus oli karvas pettymys. Sanna Marinin kultainen keskitie näyttää siltä, että ei oikein tehdä mitään. Tekemättömyys ja passiivisuus kuitenkin ohjaa arkipäivän fasismiin. Siihen, että heikkoja halveksitaan.

Kirjassaan ”Il fascismo eterno” (Ikuinen fasismi) italialainen kirjailija Umberto Eco’n määrittelee erääksi fasismin tuntomerkiksi ns. heikkojen halveksunnan (disprezzo per i deboli). Historian kuluessa diktaattorit ovat syyllistyneet tähän ns. arkipäivän fasismiin.

Tässä arkipäivän fasismissa heikot ja vanhat ovat uhrattavissa ja ihmisyhteisön katsottava ns. suurempia perspektiivejä. Koronatorjunnassa tätä ajatusta on hyödynnetty erityisesti Ruotsissa, jossa on ajateltu, että laumaimmuniteetin hankkiminen on halvin ja tehokkain tapa voittaa pandemia. Arkipäivän fasismi jyllää nyt Ruotsissa, jossa omaan erinomaisuuteen ja ainutlaatuisuuteen uskominen tukee armotonta ihmiskoetta. Sanna Marinin epäselvä ja ristiriitainen tiedotustilaisuus vahvisti epäilyksen, että me todellisuudessa ja konkreettisesti – huolimatta retoriikasta – kuljemme tätä tietä.

Arkipäivän fasismin tietä.

On moraalisesti epärehellistä, että ihmisten annetaan noin vain kuolla taudin vuoksi jopa vuosikymmeniä aikaisemmin kuin muuten ehkä tapahtuisi. Yhteiskuntamme pitäisi suojella heikkoja eikä halveksua heitä. Lapset, sairaat ja vanhukset ovat meidän kunniakansalaisimme siksi, että heitä hoitaessamme me kunnioitamme kansakuntaa ja koko ihmiskuntaa.

Se on sitä oikeaa Arvoa ja Pohjaa. Ihmisen kunnioittamista ja rakastamista.

Arto Luukkanen

dosentti



Bookkaa tämä



Ei vielä kommentteja.


Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com