Hai, myö tienataa tällä...

10/11/2013

Julkisuudessa on arvuuteltu pääministeri Jyrki Kataisen kiinnostusta jatkaa poliittista uraansa Euroopan unionissa. Peliyhtiö Unibet uskoo, että ensi vuonna avautuvat EU:n huippuvirat kiinnostavat Kataista siinä määrin, että hän jättää nykyiset tehtävänsä ennen ensi vuoden loppua.

Peliyhtiö Unibet antaakin kertoimen 1,22 sille, että pääministeri Katainen eroaa nykyisistä tehtävistään ennen 1. tammikuuta 2015. Kerroin sille, että eroilmoitusta ei kuulla ennen tuota päivää, on puolestaan 3,80.

PS VERKKOTOIMITUS

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Palvelupäälliköt ja kaupunginhallitus maanantaina

9/11/2013

Koska julkisuudessa on ollut varsin kirjavaa, sekavaa ja virheellistä tietoa Salon palvelupäälliköiden valintaan liittyen, avaan tätäkin asiaa sen verran kuin voin. Palvelupäälliköistä päättää kaupunginhallitus maanantaisessa kokouksessan.

Mennäänpä alusta.

Kaupunginhallitus nimesi 9.9.2013 seuraavat henkilöt haastatteluryhmään:

- kaupunginhallituksen puheenjohtaja Annika Viitanen (Kok.)

- kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Saija Karnisto (SDP)

- kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja Ulla Huittinen (Kesk.)

- Eeva Koskinen (Vihr.) (osallistui haastatteluihin 19.9., 20.9. ja 23.9.2013)

- Harri Lindholm (Vas.)

- Tapio Äyräväinen (PS)

- kaupunginjohtaja Antti Rantakokko

Hakijoiden pätevyysvaatimukset olivat seuraavat:

Muodollinen pätevyys:

- soveltuva ylempi korkeakoulututkinto

- hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon ja -talouteen

Eduksi luetaan:

- laaja palvelualueen tuntemus

- operatiivinen ote johtamiseen

- muutosjohtamisosaaminen

- kyky toimia vaativissa ja haasteellisissa johtamistehtävissä sekä vahva johtamiskokemus

- hyvät vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot

Pätevyysvaatimuksista poiketen otetaan kunnallisen viranhaltijalain mukaisissa uudelleen sijoittamisissa huomioon ne viranhaltijat, jotka ao. virkaa ovat hoitaneet.

Tehtäväkuvaus

- Vastaa palvelualueen strategisesta suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta

- Vastaa palvelualueen taloussuunnitteluprosessista; talousarvion laadinnasta, talouden toteuman seurannasta ja raportoinnista

- Vastaa resurssien oikeasta kohdennuksesta ja niiden tehokkaasta käytöstä

- Vastaa palveluiden ja palveluprosessien kehittämisestä sekä palveluiden vaikuttavuuden arvioinnista

- Huolehtii ostopalveluiden hankinnasta ja niiden kilpailuttamisesta

- Huolehtii sidosryhmäyhteistyöstä

- Huolehtii yleisistä esimiestehtävistä

Kaupunginjohtaja Antti Rantakokon ehdotus maanantaiselle kaupunginhallitukselle on seuraava:

Kaupunginhallitus päättää sijoittaa virkoihin seuraavat henkilöt 1.1.2014 alkaen:

- henkilöstö- ja talouspäällikön virkaan hallintotieteiden maisteri Seppo Juntin,

- kansliapäällikön virkaan oikeustieteen kandidaatti Irma Niemisen,

- kaupunkikehityspäällikön virkaan diplomi-insinööri Mika Mannerveden,

- lasten ja nuorten palveluiden päällikön virkaan kasvatustieteiden maisteri Petri Moilasen

- vapaa-aikapäällikön virkaan liikuntatieteiden maisteri Hilpi Tanskan.

Korostan, että kysymyksessä on kaupunginjohtaja Antti Rantakokon esitys.
Muutokset ovat mahdollisia.

Lähde: http://salo.tjhosting.com/kokous/20133132-5.HTM

1 kommentti          Bookkaa tämä

Ne on tohtoreita, maistereita melkein jokainen...

9/11/2013

Yhteiskunnallisen keskustelun taso on mennyt Salossa surkeaksi. Pohjia vedetään Somessa, jossa Salon kuntalaisforum muistuttaa lähinnä Suoli24:n kaltaista kaatopaikkaa. Muutaman kirjoittajan motiivina on silkka ahneus.

SSS:n tekstaripalstalta saa päivittäin hyvät naurut, mutta valitettavasti joka toisessa kommentissa ollaan täydellisesti pihalla siitä, mitä kaupungissamme tapahtuu. Osa kirjoittajista on tietysti trolleja. Sama koskee SSS:n nettiseinää.

Kun arvosteluun ja haukkumiseen yhtyy vielä kaksi tohtoria: Jaana Housseau ja Pekka Järvinen, niin ei puutu enää kuin Somessa levitettävä huhu siitä, että apulaiskaupunginjohtaja Kai Saarimaa on kovin sanoin arvostellut lauantaista Hätähuuto Salon sairaalan puolesta -marssia. Näin väitetään tapahtuneen.

Tohtori Pekka Järvinen vaatii, että nyt pitää Uudenkaupungin ja Loimaan kanssa liittoutua Turkua vastaan.

Valitettavasti se on mahdotonta, koska lähes kaikki Turun länsipuoliset kunnat ovat liittoutumassa Turun, eivätkä suinkaan Salon kanssa.

Tohtorin kannattaisi ottaa asioista selvää, eikä kirjoitella, mitä sylki suuhun tuo.

Jaana Housseau solvaa Saloa Kyklooppien kaupungiksi, koska kaupunginhallitus haluaa selvityksen Veturitallista, Samusta ja monesta muusta mahdollisesta näyttelykohteesta, jotka voitaisiin yhdistää saman katon alle. Onpa Housseau saanut juttuunsa, josta hän on tietysti saanut kirjoituspalkkion, mahtumaan vielä rasisminkin.

Rasismi on minun tietääkseni rotusortoa eikä rasismiin kuulu kulttuuritarjonnan hinnan kyseenalaistaminen. 

Housseaulle tiedoksi, että Veturitallin kulut, tuotot, kävijämäärät ynnä muut tarpeelliset laskelmat on selvitetty ja ne ovat kaikkien hallituksessa istuvien kuntapäättäjien tiedossa.

Veturitallin kulut olivat viime vuonna 600 000 euroa. Tulot olivat 40 000 euroa. Lisäksi saimme valtiolta avustusta noin 100 000 euroa eli tappiota tuli noin 460 000 euroa. Suomen valtiolla ei ole tunnetusti taikaseinää vaan avustus on VERONMAKSAJIEN myös salolaisten VERONMAKSAJIEN rahaa.

Salon kulttuuripalvelut eivät ole jääneet vähälle käytölle pelkästään valtuutettujen osalta vaan myös suuren yleisön kohdalla. Jos lasketaan Veturitalliin "pakotetut" koululaiset pois, pääsylipun lunastaneita kävijöitä on todella vähän.

Pitääkö Jaana Housseaun mielestä ylläpitää tyhjyyttään kumisevia kulttuuritiloja ennemmin kuin suunnata rahat esimerkiksi vanhusten hoitoon?

Jos on valinnut taidemaalarin, kirjailijan, näyttelijän tai rumpalin ammatin, niin minun mielestäni yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta elättää heitä. Heidän on elettävä työtä tekemällä, ansaitsemallaan palkalla aivan samalla tavoin kuin tarjoilijan, siivoojan, hitsarit, timpurin tai apulaiskaupunginjohtajan.

Elitismiin Salolla ei ole varaa.

Muistaakseni valtakunnallisesti kuuluisin paikallinen taidemaalari Viljo Hurme viljeli maata ja sokerijuurikasta, ennen kuin työt alkoivat tuottaa sen verran, että hän tuli toimeen maalaamisella.

Titanicin upotessa orkesteri soitti.

Haluaako Housseau, että Salon upotessa orkesteri soittaa?

Vai onko meidän järkevämpää pelastaa työpaikat, joiden työntekijät VERORAHOILLAAN ylläpitävät salolaistakin kulttuuria?

Toistan jälleen kerran ajatukseni siitä, ettei Salossa järjestettävät mielenosoitukset toinna mitään. Ne pitäisi järjestää Turussa, eikä niillä sittenkään olisi mitään vaikutusta. Hienoa on, kun esitetään joukkovoimaa, mutta se taitaa lämmittää lähinnä omaa itseä.

On tehty jotain arvokasta.

On osallistuttu.

Ja se siitä.

Salon sairaalan evp. talousjohtaja Timo Pohjola on oikeilla jäljillä. Hän on järjestämässä seminaaria, johon on tulossa turkulaisia päättäjiä ja toivon mukaan myös muutama kansanedustaja (jotka eivät asiasta päätä, mutta saavathan kiillotettua kilpeään).

TÄMÄN seminaarin yhteyteen Hätähuuto-marssi olisi pitänyt kohdistaa.

Jännää nähdä, keitä marssijoista on tulossa seminaariin. Odotan viittätuhatta ihmistä.

Päätöksen Salon asiasta tekee VSSHP:n valtuusto 26.11.2013.

Jokainen - toistan - jokainen salolainen päättäjä on Salon sairaalan alasajoa vastaan.

Ja jokainen kynnelle kykenevä päättäjä lobbaa oman puolueensa VSSHP:n valtuutettuja.

Sillä nyt ei puhuta vain synnytyksistä tai sairaalasta vaan Metropoli-Turusta, johon Suomen nykyinen hallitus meitä vasiten ajaa.

4 kommenttia          Bookkaa tämä

Marssilla sairaalan puolesta

8/11/2013

Hätähuuto! Salon sairaalan puolesta -tempaus keräsi tänään järjestäjien arvion mukaan jopa viisituhatta henkeä marssimaan Salorankadulta torille. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Salossa tällaista väenpaljoutta, kun on kysymys mielipiteen ilmaisusta.

En ole ihminen, joka antaa helposti periksi. Itse asiassa en anna periksi koskaan, jos koen olevani oikeassa. Välillä usko on ollut kovalla koetuksella.

Tapahtuma antoi minulle henkilökohtaista toivoa ja luottamusta siihen, että Salo saattaa kuitenkin selviytyä.

Suuret kiitokset järjestäjille, yleisölle, sponsoreille ja kaikille niille, jotka olivat mukana.

Nyt on lobbauksen aika. Salolaiset poliitikot, jotka asiasta turkulaisissa ympyröissä päättävät, ovat avainasemassa. Ratkaisut tehdään 26.11.2013 istuvassa VSSHP:n valtuustossa.

Koska kuva kertoo enemmän kuin puoli tusinaa sanaa, niin...

Tästä se alkaa. Pertti Vallittu asemissa.

Niin ovat Salon perussuomalaisetkin.

Nikkasen Saku perheineen kiirehtii paikalle.

Kokoomus paikalla.

Ja Vasemmistoliitto.

Ja Keskusta.

Ja Raimo Honkanen.

Edu Kettunen ja hänen rakastetuin kappaleensa Lentäjän poika.

Joonas Suominen veti häkellyttävän hyvän setin "Jaakko Teppoa".

Seppo Suominen seurasi katseella.

Voi sitä yleisön määrää.

Juhani Nummentalo.

Marjatta Hyttinen.

Eräs tapahtuman tehokkaista "takapiruista". Salon sairaalan entinen talousjohtaja Timo Pohjola.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen, perussuomalaisten Heikki Tamminen.

3 kommenttia          Bookkaa tämä

Mikko murjaisee

7/11/2013

Muuan suosikkiblogisteistani on Mikko Ellilä, mies joka totesi, että yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Tässä miehen viimeisin:

Virolaiset tekevät töitä virolaisilla palkoilla. Kun virolainen yritys myy palveluitaan Suomeen, virolaisille työntekijöille ei tarvitse maksaa suomalaisten työehtosopimusten mukaista palkkaa. On itsestään selvää, että jos suomalaiselle työntekijälle pitäisi maksaa esim. 10-20 e/h, ja virolaiselle työntekijälle esim. 2 e/h, työ annetaan virolaisen tehtäväksi, koska kukaan suomalainen ei suostu tekemään työtä noin pienellä palkalla.

Tämä ei tarkoita, että Suomessa olisi työvoimapula, tai että suomalaiset työttömät eivät muka olisi halukkaita tekemään töitä, tai että suomalaiset työttömät eivät muka olisi riittävän päteviä tekemään niitä töitä, joita virolaiset tms. ulkomaalaiset tekevät.

Minua kiinnostaa kovasti, milloin vaikkapa työministeri Lauri Ihalainen keksii saman asian.

 

2 kommenttia          Bookkaa tämä

Salolaiset kamppailevat sairaalansa puolesta

6/11/2013

Salossa on ryhdytty koko kaupungin voimin kamppailemaan aluesairaalan säilyttämisen puolesta. Hätähuutona järjestetään lauantaina näyttävä mielenilmaisumarssi kaupungin halki ja toritapahtuma. Suunnitellun synnytysosaston siirron pelätään johtavan koko sairaalan alasajoon.

Väellä ja voimalla salolaiset ryhtyvät kamppailemaan aluesairaalansa puolesta. Hätähuuto ilmenee lauantaina näyttävänä mielenilmaisumarssina kaupungin halki ja toritapahtumana. Alkuaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on suunnitellut säästösyistä siirtävänsä Salon synnytykset ja lasten osaston toiminnot Tyksiin. Hanke on kuitenkin laajennut niin, että tuleva strategia uhkaa lopettaa koko Salon aluesairaalan.

Salon sairaalan synnytys- ja naistentautien osaston osastonhoitaja Eila Lahden mukaan nyt on tosi kyseessä.

-Tämä strategia aika selvästi sanoo, että aluesairaaloissa kaikki vuodeosastohoitoa vaativa leikkaustoiminta lopetettaisiin, ja kyllä se silloin koskee kaikkia meidän sairaalan osastoja. Se mitä tietysti nyt kaikki eniten pelkäävät on, että se tarkoittaa käytännössä Salon sairaalan alasajoa tällaisena päivystävänä sairaalana, sanoo Lahti.

-Tämä tietysti huolestuttaa. Vaikka Turku on lähellä, niin kuitenkin ollaan sitä mieltä, että omassa kaupungissakin on hyvä olla päivystävä sairaala, pohtii Lahti.

Salon aluesairaalan lopettaminen heijastuisi laajalle alueelle, sillä sairaala palvelee yli 50 000 kaupunkilaista ja myös useita ympäristökuntia.

-Meille tulee potilaita laajalti mm. Somerolta, Paimiosta ja jopa Kaarina kuuluu tähän Salon osavastuualueeseen, ja jos ajatellaan synnyttäjiä, niin heitä tulee Loimaan sairaalan alueelta nyt kun siellä ei enää ole synnytystoimintaa, sanoo Lahti.

Lauantaisella mittavalla mielenilmaisulla salolaiset haluavat vedota Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin päättäjiin ja osoittaa, että sairaalan säilyttäminen on koko kaupungille ja ympäröivälle alueelle elintärkeää. Puolelta päivin käynnistyvään marssiin ja toritapahtumaan odotetaan mukaan tuhansia ihmisiä.

Salon sairaalan synnytykset ja tuleva kohtalo ovat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen käsittelyssä marraskuun loppupuolella.

Lähde: Turun Yle

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Filosofi Pekka Himasen huijaus

6/11/2013

En ymmärrä, miksi Jyrki Katainen tarvitsee Pekka Himasen kaltaisia ihmisiä. Onko kysymys siitä, että Katainen ostaa suurella rahalla ( 700 000 euroa) edes jonkinlaisen ”auktoriteetin” hyväksyntää, kun tavallisten tallaajien kunnioitus on jo menetetty ja ihmiset eivät muuta tee kuin buuaavat Kataiselle. Suomalaiset ovat, valitettavasti, alistettua kansaa, jolla on edelleen harras herran pelko.

Tänään julkistetun suomenkielisen raportin Suomea koskevat, lähinnä Himasen kirjoittamat osiot alussa ja lopussa on lisätty vain suomenkieliseen, Valtioneuvoston kanslian julkaisemaan raporttiin. Ne eivät tule sisältymään tuohon mainittuun englanninkieliseen, OUP:n aikanaan julkaisemaan versioon.

Nämä osiot ovat paljolti sitä jo Sinisestä kirjasta tuttua surullisenkuuluisaa Himasen yksityisajattelua. Tutkimushankkeen muiden osioiden ilmestyminen kansainvälisessä tutkimusjulkaisuissa ei tee niistä yhtään sen enempää tieteellisiä.

Filosofi Pekka Himasen (joka nimittää itseään sitkeästi professoriksi, vaikkei hänellä ole koskaan professuuria ollut) tekelettä on jo ehtinyt arvostella taloustieteilijä Pertti Haaparanta, joka on erikoistunut kansainväliseen talouteen. Haaparanta on toiminut Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professorina ja työskentelee nykyisin Aalto-yliopiston kansantalouden professorina.

Seuraavassa on Haaparannan analyysi, joka on valitettavan pitkä. Toivottavasti jaksatte lukea.

Täältä puolestaan löytyy Himasen raportti, joka on niin täynnä sekoilua, ettei sitä jaksa lukea kukaan muu kuin Päivi Lipponen.

Minä kyllä urheasti yritin.

Sain eilen Helsingin Sanomista kommentoitavakseni Pekka Himasen työryhmän loppuraportin “Kestävän kasvun malli” ennen sen tämänpäiväistä julkistamista. Jotta minua ei syytettäisi kateelliseksi ali-ihmiseksi (jollaisiksi Ilkka Niiniluoto arvioi kaikki Himasen arvostelijat Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan), haluan heti sanoa, että kieliasu on parantunut työryhmän väliraportista “Sinisestä kirjasta”.

Kirjassa on myös muuta hyvää: raportit Piilaaksosta, Etelä-Afrikasta ja Kiinasta. Niihinkin vertaamalla huomaa varsin nopeasti monia kirjan muiden osien puutteita. Keskityn nyt pääosin kuitenkin niihin Pekka Himasen yksin kirjoittamiin lukuihin, lukuun 9 ja tutkimuksen Suomea koskeviin johtopäätöksiin. Niissä tulee hyvin esiin Himasen kyvyttömyys käydä tieteellistä keskustelua ja ymmärtää edes oman alansa tieteellistä tutkimusta, saati muiden alojen, kirjassahan on paljon viitteitä myös taloustieteeseen. Nämä ongelmat tulevat tietysti näkyviin muuallakin kirjassa niissä osissa, joita Himanen on ollut kirjoittamassa.

Verryttelyksi seuraava suora sitaatti osasta, jossa Himanen käsittelee valtion roolia (s. 336):  ”Valtion tehtävä on luoda innovaatiopohjaiseen talouskasvuun kannustava ympäristö: valtion roolina on mahdollistaa yrittäjyysvetoista kasvua verotuksellisin, innovaatiopanostusten sekä yleisen toimivan kilpailuympäristön keinoin  (ns.  schumpeterilainen  »luova  tuho»  kasvun  lähteenä;  vrt. kirjamme  taustana  olevan  castellsilaisen  globaalin  verkostoyhteiskunnan  teoriaa  2000–2004  viime  aikoina  taloustieteellisesti  vahvistaneet matemaattiset mallit, erit. Aghion & Howitt 2009 ja Grossman & Rossi-Hansberg 2008).”

Katsotaanpa ensin lähteitä. Aghion ja Howitt on kasvuteorian oppikirja, jossa käydään läpi lukuisia (matemaattisia) malleja, mitä niistä Himanen tarkoittaa? Grossman ja Ross-Hansberg on taas kansainvälisen kaupan malli, joka oli taloustieteessä yksi ensimmäisistä malleista, joilla tutkittiin sellaisten kansainvälisten tarjontaketjujen vaikutuksia, jotka perustuvat yksittäisten työvaiheiden tekemiseen eri maissa. Grossman et. al. artikkelilla ei ole mitään tekemistä “luovan tuhon” ajatuksen kanssa, ei myöskään verotuksellisten, innovaatiopanostusten sekä yleisen kilpailuympäristön keinoin luotavan yrittäjyysvetoisen kasvun kanssa. Sillä ja Aghion-Howitilla ei ole myöskään mitää suoraa yhteyttä castellsilaisen verkostoyhteiskunnan teorian kanssa.

Sitaatin sisältökin on mielenkiintoinen. “Luova tuho” ei ole mikään kasvun lähde, vaan seuraus tietyntyyppisistä innovaatioista. “Luova tuho” voi olla myös ongelmallista ja heikentää kansalaisten hyvinvointia, tämän Himanen olisi oppinut Aghionin ja Howittin aikaisemmasta, enemmän tutkimuksellisesta kirjasta. Mitään perusteita Himanen ei kirjassa esitä sille, miksi yhteiskunnan pitäisi suosia sellaisia innovaatioita, joista seuraa “luovaa tuhoa”. Mutta mukava termihän tuo on, mutta voi kysyä, miten hyvin Himanen on lähteisiin tutustunut tai mitä hän on niistä ymmärtänyt. Ja yleisesti on syytä verrata viittauskäytäntöjä yllä mainitsemissani kirjan hyvissä luvuissa niiden lukujen käytäntöihin, joissa Himanen on ollut kirjoittajana.

Mutta jotta en uppoaisi pikkumaisuuteen, jätän muiden yksityiskohtien kaivelun lukijoille ja mennään suoraan niihin ajatusrakenteisiin, joita Himanen on kirjassa kehitellyt. Yksi Himasen pääteema on perinteisen hyvinvointivaltion arvostelu, se on hänelle myös pohja uuden hyvinvointiyhteiskunnan suunnittelulle. Mitä hän siis sanoo vanhasta? Sivulta 328 alkaen se löytyy.

Ensimmäinen väite on, että perinteinen hyvinvointivaltio poisti kurjuutta ja kurjuuden poistaminen ei ole sama kuin hyvinvoinnin kasvu. Mitään perustetta tälle väitteelle hän ei esitä, mutta jos niiltä, joilta kurjuus on poistettu, kysyttäisiin, onko heidän hyvinvointinsa kasvanut, niin mitähän he sanoisivat? Himasella ei myöskään ole mitään empiiristä näyttöä väitteelleen, eikä sitä voisi ollakaan. Sosiaaliapu tai toimeentulotuki on tietysti osa hyvinvointivaltiota, mutta se ei ole kaikki.

Toinen Himasen väite on, että hyvinvointivaltio on vain korjaava ei ennakoiva, se tulee hätiin vasta, kun onnettomuus on tapahtunut. Tosiasia tietysti on, että iso, ellei sitten suurin osa, hyvinvointivaltion toimista on ennakoivaa. Luultavasti kaikki olemme käyneet pikkulapsina neuvolassa rokotuksissa ja äitimme ja isämme saamassa hoito-ohjeita. Laajemmin koko sosiaalivakuutusjärjestelmä on ennakoiva, kuten muutkin vakuutukset, niillä on merkitystä silloinkin, kun emme niitä tarvitse. Sosiaalivakuutusjärjestelmä antaa meidän ottaa riskejä, jotta pääsisimme elämässä eteenpäin. Hyvinvointivaltioon on kuulunut ilmainen ja pakollinen peruskoulutus, eikö tämä ole ennakoivaa?

Kolmas Himasen väite on, että hyvinvointivaltio vain korjaa muualla yhteiskunnassa syntyviä ongelmia, kun hyvinvointiyhteiskunta edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Minulle ei ole selvää, mitä ihmettä Himanen tuolla hyvinvointiyhteiskunnan luonnehdinnalla tarkoittaa, mutta sanoisin kuitenkin, että ainakin minun tähänastisen elämäni aikana hyvinvointivaltio on tavalla tai toisella ollut mukana melkein kaikessa, tämä on esimerkiksi sosiaalivakuutuksen ajatus.

Neljäs väite on, että hyvinvointivaltio pitää kansalaisiaan kohteina kun taas hyvinvointiyhteiskunta pitää heitä toimijoina. Himanen väittääkin, että hyvinvointivaltiossa ihmiset odottavat muiden huolehtivan heidän hyvinvoinnistaan eivätkä tee itse mitään asioiden eteen.

Mitenhän Himanen selittää sen, että Pohjoismaissa, joisssa on vankka hyvinvointivaltio, ihmiset ovat pääosin onnellisia ja mm. luottavat toisiinsa enemmän kuin muissa maissa? Näinhän ei voisi olla, jos Himasen väite pitäisi paikkansa, me vain odottaisimme toisten auttavan itseämme, ja jos kaikki tekisimme näin, niin hyvinvointimme olisi alhainen. Loogisesti toinen vaihtoehto on, että kaikki auttaisimme toisia ihmisia saavuttamaan korkeamman hyvinvoinnin, vaikka Himasen väitettä noudattaen emme huolehtisikaan lainkaan omasta hyvinvoinnistamme. En usko, että Himanen ajoi tätä takaa.

Väite on ongelmallinen myös historian valossa: Äänestysprosentit Suomen vaaleissa olivat paljon suuremmat silloin, kun hyvinvointivaltiota luotiin, kuin nykyään ja eniten ääniä saivat puolueet, jotka ajoivat hyvinvointivaltiota. Olisiko mahdollista, että ihmiset tietoisesti halusivat rakentaa hyvinvointivaltiota? Tässä vaiheessa etenisin suoraan johtopäätökseen, että halusivat, jos noudattaisin kirjan tapoja: kirjassa on monta tällaista päättelyvirhettä vai pitäisikö niitä kutsua suorastaan harhautuksiksi, mutta jätän ne kirjan lukijan (kai kaikki lukevat, kun pääministerikin niin pyysi) etsittäväksi.

Kaiken kaikkiaan Himasen neljäs väite on vain yksi esimerkki Albert Hirschmanin taantumuksen retoriikan käytöstä: valtion toiminta ei luo mitään uutta, se vain syrjäyttää yksityistä toimintaa. Empiiristä näyttöä väitteelle on vaikea löytää.

Viimeinen väite on, että hyvinvointiyhteiskunnassa valtiolle kuuluu vain vastuu palveluiden tarjoamisesta muttei tuottamisesta, hyvinvointivaltiossa nämä kuuluvat yhteen. Tämä herättää suuria kysymyksiä: Mikä valtio on? Olisiko se organisaatio, joka on kehittynyt tuottamaan ne palvelut, joita yksityiset markkinat eivät ole kyenneet tuottamaan? Vai mikä olio se on? Tällaiset yhteiskuntafilosofian peruskysymykset eivät kuitenkaan ole Himasta vaivanneet, mutta selkeä kanta hänellä näyttää olevan.

Mitä tästä opimme? Sen, että Himasen kyky tehdä tutkimusta ja käydä akateemista keskustelua on varsin rajallinen. Hän olisi varsin hyvin voinut ennakoida edellä esittämiäni vastaväitteitä. Sitten hän olisi pyrkinyt kumoamaan niitä sekä loogisin että empiirisin argumentein.

Mitään tällaista ei kirjassa kuitenkaan ole ja tämä osa ovat poikkeuksellinen myös siksi, että siinä ei ole käytännössä lainkaan lähdeviitteitä. Kyse ei ole siitä, että Himasen ajatukset ovat jotakin aivan uutta ja ennenkuulumatonta eikä neron tarvitse vanhoista välittää. Lähes kaikki Himasen väitteet on jossakin muodossa kuultu jo (paljon) aiemmin.

Mennään nyt sitten teoriaan. Himanen väittää (s. 280) kehittävänsä kirjassa uuden perustan yhteiskunnallisten toimien ja muutosten arvottamiselle, filosofisen perustelun ihmisarvolle tai arvokkaalle elämälle. Toki hän sanoo sanoo sen nojautuvan John Rawlsin, Amartya Senin ja Joseph Stiglitzin kehitysteorioille. Nyt voisi kysyä, mikä on Rawlsin kehitysteoria? tai Stiglitzin? tai Senin? (viimeiseen saattaa löytyä vastauskin), mutta ei takerruta tähän.

Himanen arvostelee Rawlsin teoriaa yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta siitä, että se ei vastaa kysymykseen, miksi ihmiset haluavat oikeudenmukaisuutta. Senin teoriaa kehityksestä vapauden kasvuna hän arvostelee samoin perustein: miksi ihmiset haluavat vapautta, Sen ei Himasen mukaan anna tähän vastausta. Himanen tarjoaa kumpaankin vastaukseksi teoriaa arvokkaasta elämästä “dignity”), ihmiset haluavat vapautta ja oikeudenmukaisuutta, koska he haluavat arvokkaan elämän.

Himasen arvostelu ei osu kohteisiinsa. Rawlsinsa lukenut kyllä tietää, että Rawls oli kiinnostunut arvokkaasta elämästä, mm. hänen käsitteensä “perushyödykkeistä” (”primary goods”) oli tarkoitettu määrittämään sitä, mitä kansalaisten toiminta vastuullisina kansalaisina edellyttää yhteiskunnalta.

Himasen kritiikki Seniä kohtaan on vielä selvemmin ohilaukaus. Sen katsoo ihmistä hänen “toimintakykyjensä” (”capabilities”) kautta, ihminen on ihminen, jos hän on toimintakykyinen. Sen kytkee suoraan teoriansa ihmisarvoon, hän myös käyttää termiä “dignity”, toimintakyky on ihmisravon perusta ja kehitys on toimintakykyjen kasvua. Ja päinvastoin kun Himanen väittää, Sen vaatii kansalaisilta myös vastuuta. Martha Nussbaum on kehittänyt Senin teorioita eteenpäin ja yhdistänyt ne myös konkreettisiin esityksiin yhteiskunnallisista uudistuksista. Myös kansainvälista oikeudenmukaisuutta käsittelevässä tutkimuksessa, joka lähtee liikkeelle paljolti Rawlsista ja Senistä, ihmisarvo tai elämän arvo liitetään ihmisten toimintakykyyn, hyvä esimerkki on Gillian Ryanin teos “Global Justice”.

Erikoista on, että kirjan lähdeviitteissä ovat kaikki ne Nussbaumin, Rawlsin ja Senin tutkimukset, joista minäkin olen ammentanut. Jälleen voi kysyä, onko Himanen ne lukenut tai ymmärtänyt, vai onko kyseessä tietoinen unohdus. Uskon edelliseen aivan kuten uskoin yllä siihen, että hän ei ole kaikkia viittaamiaan lähteitä lukenut/ymmärtänyt.

Hieman hämmentävää kuitenkin on se, että Himanen väittää tehneensä uuden ja suuren yhteiskuntafilosofisen löydön tutustumatta kunnolla alan tutkimukseen. Ja jätän tässä nyt vielä vain maininnalle sen yhteiskuntafilosofisen tutkimuksen, joka on filosofian ja taloustieteen välimaastossa. Siinä yritetään päästä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin mittareihin käsiksi lähtemällä liikkelle määrittämällä käsityksiä ihmisten vapaudesta ja vastuusta yhdistäen niitä taloustieteen hyvinvointiteorian peruskäsitteisiin ja erilaisiin henkilökohtaisen vastuun käsitteisiin.

Korjaan vielä pari Himasen virhettä. Hän sanoo (s. 280), että monet kestävän kehityksen indikaattorit ovat ad hoc-pohjaisia (siis olevan vailla kunnollista käsitteellistä pohjaa)  ja väittää tätä kirjaa varten kehittämänsä “Dignity”-indeksi korjaavan tilanteen. Ad hoc-pohjaiseksi hän väittää myös HDI (Human Development Index) -indeksiä, vaikka tosiasia on, että se nojautuu Senin ajatuksille ja että Sen itse oli mittaria kehittämässä.

Toinen virhe liittyy Himasen arvokas elämä-teorian kulmakiveen. Arvokas elämä edellyttää ihmisiltä sekä vastuun ottamista että muiden huomioimista (kykyä empatiaan). Himanen huomauttaa (s. 289), että ihmiskunnan kaikki suuret uskonnot ja muut suuret etiikan järjestelmät pitävät sisällään tämän ajatuksen. Arvokkaasta elämästä päästään konkretiaan hyödyntämällä hyvinvoinnin taloustiedettä ja psykologiaa (s. 293).

Mielenkiintoista on, että Himasen käyttämissä lähteissä on keskenään ristiriidassa olevia elementtejä. Osassa tutkimuksia esitetään tuloksia, joiden mukaan ihmiset eivät ole itsekkäitä, vaan ottavat huomioon muut ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. Toisissa taas korostetaan sitä, että ihmiset nauttivat yhteiskunnallisesta asemastaan, mitä paremmassa asemassa he suhteessa muihin/vertailuryhmäänsä ovat, sen suurempi hyvinvointi on. Mutta tällöinhän ihmiset ovat superitsekkäitä, heidän hyvinvointinsa laskee, jos muiden asema ja siis hyvinvointi paranee. Tällaiset ristiriidat Himanen on pyyhkinyt ajatuksistaan pois. Tämä ei liene yllättävää, ristiriidat sotkevat positiivista ajattelua ja ahdistavat.

En enää käy käsiksi Himasen Dignity-indeksiin, joka minusta on vähintään yhtä paljon vailla käsitteellistä pohjaa kuin ne indeksit, joita hän arvostelee. Huomautan vain, että hän ei missään sano, millä periaatteilla hän on valinnut eri osatekijöiden painot indeksiä varten. En löytänyt mistään, en erityisesti Himasen ilmoittamalta indeksin kotisivulta (se ei edes avautunut) myöskään mitään tietoa aggregointikaavasta, onko kokonaisindeksi painotettu summa alaindekseistä vai miten se tarkkaan ottaen on laskettu. Sain sen vaikututelman, että kokonaisindeksi olisi painotettu summa/keskiarvo. Jos näin on, niin Himanen olettaa komponentit toisiaan korvaaviksi, köyhyyden voisi siis korvata kansalaisten keskinäisellä luottamuksella. Jos komponentit ovat toisiaan täydentäviä, niin miksi näin, mikä on se teoreettinen perusta, joka sanoo, ovatko ne toisiaan täydentäviä vai korvaavia? Kirjasta vastauksia ei löydy.

Se mitä olen tässä sanonut, on vain pieni raapaisu, kirjasta voisi sanoa paljon enemmän. Kysymyksiä on syytä tehdä jo tämänkin perusteella. Miten ihmeessä on ajauduttu tilaan, jossa tällaisia raportteja tilataan ja julkistetaan suurella kohulla? Olen Himasen kanssa samaa mieltä, Suomessa on ammottava henkinen kestävyysvaje. “Kestävän kasvun malli” on siitä osoitus, ei mikään lääke ongelmaan. Miksi valtakunnan tärkein poliittinen johtaja on ottanut hankkeen suojiinsa? Miksi Suomen merkittävintä akateemisen tutkimuksen rahoittajaa, Suomen Akatemiaa, on nöyryytetty niin, että se pantiin rahoittamaan tätä hanketta? Tämä ei voi olla kestävä tila.

3 kommenttia          Bookkaa tämä

EU:n pyramidihuijaus

6/11/2013

Unohtakaa aikaisemmat pyramidihuijaukset. Eurooppa pyörittää nyt niistä kaikisa suurinta.

Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä.

Blejerillä on kokemusta valtioiden velkakriisistä, ajautuihin Argentiina maksukyvyttömäksi vuosikymmen sitten.

FT:n kolumnissaan hän kirjoittaa, että Euroopan velkamaille rakennetut lainapaketit rikkovat euron perustamisen yhteydessä sementoitua sääntöä, jonka mukaan tällaisia pelastuspaketteja ei tehtäisi. Kreikalle, Portugalille ja Irlannille myönnetyt lainat vain kasvattavat niiden velkataakkaa entistä kestämättömämmäksi.

Lainapaketit perustuvat Blejerin mukaan "kuvitelmaan", että ongelmat ovat vain väliaikaisia likviditeettiongelmia eikä pitkän aikavälin ongelmia. Tätä kuvitelmaa voidaan kuitenkin ylläpitää vain niin kauan kuin velkamaat saavat lisälainoja rikkaammilta mailta.

Tässä kohtaa tilanne alkaa muistuttaa pyramidihuijausta, Blejer kirjoittaa. EU ja IMF myöntävät velkaisimmille maille yhä uutta velkaa, mikä siirtää vastuuta yksityiseltä sektorilta EU-maiden veronmaksajien vastuulle.

Perinteinen yksityisen sektorin pyramidihuijaus voi kestää vain niin kauan, kun siihen tulee uusia sijoittajia, jotka maksavat vanhoille sijoittajille. Julkisen sektorin pyramidihuijaus "voi teoriassa jatkua ikuisesti", Blejer kirjoittaa. "Niin kauan kuin se rahoitetaan julkisella rahalla, velka voi jatkaa kasvuaan ilman hypoteettista rajaa."

Käytännössä näin ei voi käydä, kirjoittaja arvelee. Julkinen vastustus kasvaa ennen pitkää liian suureksi. Blejer kuitenkin epäilee, että jos poliitikot eivät pakota velkojen uudelleenjärjestelyä tapahtuvan nopeammin, viime kädessä maksajaksi jäävät veronmaksajat eivätkä alkuperäiset lainoittajat eli ennen kaikkea pankit.

"Olisi virkistävää, jos asioita kutsuttaisiin niiden oikealla nimellä", Blejer kirjoittaa. "Kiertoilmaukset voivat olla hyödyllisiä lyhyellä aikavälillä, mutta pyramidihuijauksen tunnistaa, kun se jatkuu tarpeeksi kauan."

Lähde: Talouselämä

Mikkelin suuri poika, komissaari Olli Rehn tietää tämän oikein hyvin.

Hän on aivan väärässä paikassa.

Hänen pitäisi olla paikassa, johon aurinko ei paista.

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Uusia äänensävyjä tulijadebattiin

6/11/2013

Kuluvan vuoden alussa kokoomuspuolueen suunnalta annettiin ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan terävöittäminen olisi paikallaan.

Maahanmuuttoministeri Tobias Billström sanoi, että tulijavolyymiä on pudotettava. Tästä seurasi ennennäkemätön ryöpytys median taholta, mikä sai porvarit hyvin nopeasti ja vähin äänin hautaamaan suunnitelmansa.

Kun ruotsidemokraateista tuli vuoden 2010 vaalien jälkeen parlamenttipuolue, tulijakysymys hyperherkkä. Vaikka Ruotsin valtiopäivillä on päätetty, että maahanmuuttopolitiikan tulee olla säänneltyä, puolueiden retoriikka (ruotsidemokraatteja lukuunottamatta) muistuttaa yhä enemmän vapaan maahanpuolesta liputtavien ympäristötuhopuolueen ja keskustapuolueen hourailuja.

Ihme ja kumma, muut toimijat ovat viime aikoina alkaneet keskustella siitä, mitä säännelty maahanmuutto tarkoittaa ja mitä kaikkea ruotsalainen hyvinvointijärjestelmä kestää. Viime viikolla se kuulosti tältä:

Rikas maa, kuten yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsi, ei voi harjoittaa ”rajat auki” politiikkaa maailmassa, missä on miljardeja köyhiä. Maahanmuuton on oltava säänneltyä ja linjan on oltava melko tiukka, mikäli aiomme turvata palkkatasomme ja hyvinvointivaltion. Gunnar Myrdal ymmärsi tämän asian jo vuosia sitten, kun hän kirjoitti hvyinvointivaltion olevan kansallinen projekti.

Tämä lainaus ei ole peräisin maahanmuuttokriittisestä blogista, vaan nämä sanat lausui kansantaloustieteen veteraani Assar Lindbeck keskustapuolueen järjestämässä talousseminaarissa 28.10. Hän on nostanut saman asian esille jo aikaisemmin Neo-julkaisussa (numero 3 / 2013) sekä Dagens Samhällen tämän vuoden numerossa 37.

Muutkin intellektuellit ovat alkaneet kyseenalaistamaan Ruotsin harjoittaman maahanmuuttopolitiikan. Kirjailija ja valtiotieteiden professori Carl Johan Ljungberg kirjoittaa blogissaan, että holtiton maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyy aivan liian heterogeeninen yhteiskunta, jolloin kansalaisten halukkuus kustantaa taikaseinien täyttämistä omasta pussistaan laskee. Ljungberg on huolestunut maahanmuuttokeskustelussa vallitsevasta pattitilanteesta ja kirjoittaa, että tilanteeseen tulee muutos vasta sitten, kun materiaaliset ja muut kustannukset nousevat niin korkeiksi, ettei niitä enää kyetä sivuuttamaan.

Mutta ehkäpä Ljungberg on väärässä. Pelkästään se, että Lindbeckin ja Ljungbergin kaltaiset intellektuellit rohkenevat julkisesti kyseenalaistaa nykymenon, saattaa hyvinkin johtaa keskustelun tervehtymiseen.

Impivaaran ja rajat auki-poliitikan väliin mahtuu yhtä sun toista. Tätä ovat jo pitkään toitottaneet yhteiskuntakeskustelijat, kuten kansantaloustieteilijä Tino Sanandaji sekä kirjailija Merit Wager, mutta heidän äänensä ei ole kantautunut tavallisen kansan korviin asti. Nyt kun myös Assar Lindbeck ja Carl Johan Ljungberg ovat liittyneet rintamaan, ehkäpä useampi älymystöön kuuluva uskaltaa seurata heidän esimerkkiään.

Jos nämä uudet tuulahdukset kantavat poliittiselle areenalle asti, ehkä saamme maahan poliittisen ilmapiirin, missä maahanmuuttopolitiikalle löytyy muitakin vaihtoehtoja kuin ruotsidemokraattien rajoittava politiikka ja ympäristötuhopuolueen ja keskustan rajat auki-linja. Äänestäjät, jotka haluavat turvata humaanin maahanmuuttopolitiikan ja varjella hyvinvointiyhteiskuntaa, varmasti arvostaisivat tätä.

Marika Formgren
pääkirjoitustoimittaja

Gotlands Allehanda

0 kommenttia          Bookkaa tämä

Vahtera Vantaalta

5/11/2013

Demokratia ei vaan toimi. Fortumissa on kohta haaskattu 20 miljardia yhteistä kansallisvarallisuutta lahjoittamalla korkeilla sähkönhinnoilla saatuja rahoja sijoittajille.

Venäjälle on hassattu yli neljä miljardia. Sieltä kelpaa vuosia kestänyt tuotto, joka ei kata edes investointien korkoja. Ja sitten kehdataan sanoa, ettei verkosta tule riittävästi rahaa. Eivät edes häpeä. Kuinka kauan suomalaiset kestävät tätä kansakuntamme tuhoamista nurisematta?

8 kommenttia          Bookkaa tämä
Kuukausittain
Syyskuu 2021 (7)
Elokuu 2021 (15)
Heinäkuu 2021 (5)
Kesäkuu 2021 (14)
Toukokuu 2021 (58)
Huhtikuu 2021 (48)
Maaliskuu 2021 (65)
Helmikuu 2021 (51)
Tammikuu 2021 (51)
Joulukuu 2020 (51)
Marraskuu 2020 (52)
Lokakuu 2020 (68)
Syyskuu 2020 (64)
Elokuu 2020 (60)
Heinäkuu 2020 (63)
Kesäkuu 2020 (50)
Toukokuu 2020 (86)
Huhtikuu 2020 (60)
Maaliskuu 2020 (36)
Helmikuu 2020 (30)
Tammikuu 2020 (24)
Joulukuu 2019 (55)
Marraskuu 2019 (46)
Lokakuu 2019 (42)
Syyskuu 2019 (40)
Elokuu 2019 (49)
Heinäkuu 2019 (59)
Kesäkuu 2019 (56)
Toukokuu 2019 (62)
Huhtikuu 2019 (20)
Maaliskuu 2019 (77)
Helmikuu 2019 (64)
Tammikuu 2019 (117)
Joulukuu 2018 (157)
Marraskuu 2018 (109)
Lokakuu 2018 (87)
Syyskuu 2018 (114)
Elokuu 2018 (130)
Heinäkuu 2018 (131)
Kesäkuu 2018 (82)
Toukokuu 2018 (87)
Huhtikuu 2018 (51)
Maaliskuu 2018 (71)
Helmikuu 2018 (47)
Tammikuu 2018 (60)
Joulukuu 2017 (52)
Marraskuu 2017 (46)
Lokakuu 2017 (68)
Syyskuu 2017 (52)
Elokuu 2017 (60)
Heinäkuu 2017 (26)
Kesäkuu 2017 (55)
Toukokuu 2017 (26)
Huhtikuu 2017 (45)
Maaliskuu 2017 (42)
Helmikuu 2017 (25)
Tammikuu 2017 (42)
Joulukuu 2016 (38)
Marraskuu 2016 (19)
Lokakuu 2016 (44)
Syyskuu 2016 (48)
Elokuu 2016 (65)
Heinäkuu 2016 (29)
Kesäkuu 2016 (78)
Toukokuu 2016 (68)
Huhtikuu 2016 (42)
Maaliskuu 2016 (46)
Helmikuu 2016 (32)
Tammikuu 2016 (70)
Joulukuu 2015 (104)
Marraskuu 2015 (113)
Lokakuu 2015 (113)
Syyskuu 2015 (148)
Elokuu 2015 (85)
Heinäkuu 2015 (68)
Kesäkuu 2015 (77)
Toukokuu 2015 (60)
Huhtikuu 2015 (53)
Maaliskuu 2015 (86)
Helmikuu 2015 (82)
Tammikuu 2015 (79)
Joulukuu 2014 (82)
Marraskuu 2014 (71)
Lokakuu 2014 (70)
Syyskuu 2014 (58)
Elokuu 2014 (63)
Heinäkuu 2014 (47)
Kesäkuu 2014 (38)
Toukokuu 2014 (83)
Huhtikuu 2014 (62)
Maaliskuu 2014 (66)
Helmikuu 2014 (51)
Tammikuu 2014 (47)
Joulukuu 2013 (46)
Marraskuu 2013 (55)
Lokakuu 2013 (71)
Syyskuu 2013 (78)
Elokuu 2013 (92)
Heinäkuu 2013 (93)
Kesäkuu 2013 (58)
Toukokuu 2013 (60)
Huhtikuu 2013 (45)
Maaliskuu 2013 (36)
Helmikuu 2013 (36)
Tammikuu 2013 (34)
Joulukuu 2012 (32)
Marraskuu 2012 (43)
Lokakuu 2012 (58)
Syyskuu 2012 (65)
Elokuu 2012 (62)
Heinäkuu 2012 (60)
Kesäkuu 2012 (63)
Toukokuu 2012 (69)
Huhtikuu 2012 (57)
Maaliskuu 2012 (72)
Helmikuu 2012 (67)
Tammikuu 2012 (42)
Joulukuu 2011 (37)
Marraskuu 2011 (24)
Lokakuu 2011 (61)
Syyskuu 2011 (87)
Elokuu 2011 (71)
Heinäkuu 2011 (42)
Kesäkuu 2011 (57)
Toukokuu 2011 (77)
Huhtikuu 2011 (53)
Maaliskuu 2011 (68)
Helmikuu 2011 (40)
Tammikuu 2011 (17)
Joulukuu 2010 (24)
Marraskuu 2010 (46)
Lokakuu 2010 (14)
Syyskuu 2010 (19)
Elokuu 2010 (35)
Heinäkuu 2010 (32)
Kesäkuu 2010 (35)
Toukokuu 2010 (44)
Huhtikuu 2010 (31)
Maaliskuu 2010 (57)
Helmikuu 2010 (41)
Tammikuu 2010 (29)
Joulukuu 2009 (24)
Marraskuu 2009 (23)
Lokakuu 2009 (26)
Syyskuu 2009 (29)
Elokuu 2009 (33)
Heinäkuu 2009 (35)
Kesäkuu 2009 (40)
Toukokuu 2009 (35)
Huhtikuu 2009 (24)
Maaliskuu 2009 (45)
Helmikuu 2009 (46)
Tammikuu 2009 (25)
Joulukuu 2008 (13)
Copyright © Tapioarjo.com