Talvisota

30/11/2013

Talvisota alkoi 30.11.1939, kun venäläiset pommittivat Suomen kaupunkeja ja aloittivat maahyökkäyksen Karjalankannaksella.

105 kunnian päivää kestänyt sota ja sen voittaminen oli uskomaton voimannäyttö Suomen armeijalta ja osoitus Suomen kansan lujuudesta nousta sortajaa vastaan. Kiitos sille kansalle, joka silloin varjeli itsenäisyyttämme. Veteraanimme ja koteja hoitaneet naisemme pelastivat meidät sellaiselta terrorilta, jota onneksi nyt näemme vain dokumenteissa.

Siitä on aikaa 74 vuotta, mutta edelleen joku tutkijanplanttu syyttää suomalaisia.

Ensi viikonvaihteessa Helsingin yliopistossa tarkastetaan Mirkka Danielsbackan väitöskirja. Suomessa kuoli sodan aikana noin 20 000 sotavankia. Suurin osa kuoli 1942. Tekijä on mainostanut tapahtumaa Kaleva -lehdessä julistamalla, että tapahtuma muistuttaa kansanmurhaa.

Kelataanpas hieman taaksepäin. Vuonna 1940 Neuvostoliiton hyökkäyksen ja Talvisodan seurauksena Suomi menetti yli 10 prosenttia parhaista maatalousalueistaan. Tähän yhdistyi surkea satovuosi sen jälkeen, mikä ei näillä pohjoisilla äärialueilla ollut mitenkään poikkeuksellista. Sen seurauksena koko maa oli nälänhädän uhkaamana.

Miten asiaa yritettiin hoitaa? Monella tavoin. Eräs kauppalaivaston laiva kuljetti viljaa Argentiinasta Petsamon kautta Suomeen. Muutama reissu onnistui, mutta sitten liittoutuneet (Englanti ja USA) sieppasivat laivan ja viljan kuljetukset pysähtyivät. Sitä kautta ei saatu riittävästi elintarvikkeita.

Ruotsista Suomi ei saanut viljaa. Suomi kääntyi Saksan puoleen ja sai lopulta ostaa viljaa Saksasta. Koko jatkosodan ajan tuota vilja-asetta käytettiin Suomen kiristämiseen, mutta nyt viljaa oli tulossa. Ongelmana vain oli, että oli talvi ja Itämerellä jäätä. Jotta laivat pääsisivät Suomeen, pyydettiin Ruotsilta apua jäänmurrossa. Ruotsi kieltäytyi. Suomessa talvi 1941-1942 oli nälkätalvi.

Nälkä johti siihen, että erilaisissa laitoksissa ruoka-annoksia pienennettiin. Ruokaa ei yksinkertaisesti ollut. Sen seurauksena ihmisten kunto heikkeni ja eri laitoksissa (vankilat, sairaalat, kehitysvammaisten laitokset jne.) olevat ihmiset kuolivat helpommin sairauksiin. Samaa tapahtui sotavankileireillä. Siviilissä olevat selvisivät hieman paremmin.

Kotirintamalla käytiin mustan pörssin kauppaa, jota viranomaiset eivät kyenneet valvomaan. Ja rintamalla miehet yksinkertaisesti metsästivät ruoka-annosten kasvattamiseksi.

Kuka oli syyllinen tuohon Suomen nälkäkatastrofiin? Luontoa ja huonoa satoa on vaikea syyttää. Muut syylliset tiedetään. Neuvostoliitto, joka hyökkäsi Suomeen ja anasti sodan seurauksena merkittävän osan Suomen viljavimmista maista. Pienemmällä alueella oli vaikeampaan elättää kansaa. Syyllisiä olivat Englanti ja USA, jotka estivät viljakuljetukset Petsamon kautta. Ja syyllinen oli Ruotsi, joka ei myynyt Suomelle viljaa eikä edes halunnut auttaa viljalaivoja jäiden läpi Suomeen.

Ja nyt taas yksi tutkijanplanttu Helsingin yliopistossa julistaa, että suomalaiset syyllistyivät lähes kansanmurhaan. Eivät suomalaiset sotavankileirit varmaan mitään miellyttäviä paikkoja olleet ja henkilökunta tuskin edusti Suomen humaaneinta osaa. Mutta vankien nälkäkuolemat sotavankileireillä olivat seurausta edellä mainitusta ruokapulasta, johon suomalaiset eivät juuri voineet vaikuttaa.

Ihmetyttää, mistä näitä vanhan KGB-propagandan julistajia riittää. Helsingin yliopisto on kunnostautunut tällaisten "tutkijoiden" hautomona. Pitäisiköhän joukolla mennä paikalle. Väitöstilaisuuden lopuksihan yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä väittelijälle. Eihän sellainen kuulu Suomessa tapoihin, mutta ei nyt oikein kuulu tapoihin sekään, että akateemisia tutkimuksia käytetään välineenä valheellisen propagandan levittämiseen.

Lähteenä olen käyttänyt tohtori Olli Pusan kirjoituksia aiheesta. Mielenkiintoista on huomata, että aniharava sanomalehti enää reagoi talvisodan alkamispäivään.

Vistottaa, kun tietää kuinka paljon ihmisiä sodassa kuoli ja haavoittui turhaan.

Nykyisin tuntuu siltä, että olisi ollut samantekevää, oltaisiinko heti antauduttu ehdoitta.

Maamme eliitti myy koko Suomen ja esi-isiemme ponnistelut itsenäisen Suomen puolesta valuvat hukkaan.

Se on ikävä tunne.



Bookkaa tämä



Yucca kirjoitti:
1/12/2013 14:34

Joo!

Äidinisä, isänisän veli, isoäidin serkku ja muutama muu sukulainen kaatuivat talvisodassa.
Lisäksi useita haavottuneita.
Äidin suvun omaisuuden menetys.
Jatkosodassa meni muutama kaukaisempi sukulainen.

Appiukko sotainvalidi ja hänen kaksi veljeään kaatunut, olivat vielä lähes kakaroita.

Voi p&#kele miten vihaan näitä itsenäisyyden halveksijoita.
KariJuhani kirjoitti:
2/12/2013 09:53

Tiedelehdestä poimittua.

"Me suomalaiset tunnemme hyvin Mainilan laukaukset, joita neuvostopropaganda väitti talvisodan välittömäksi syyksi. Suomalaisten väitettiin ampuneen rajalla Neuvostoliiton puolelle ja surmanneen muutamia neuvostosotilaita.

Nykyisin venäläinenkin tiedemies myöntää, että Mainilan laukauksia ei koskaan ammuttu - tai jos ammuttiin, ampujina olivat neuvostoliittolaiset itse.

Neuvostoliitto kiisti pitkään myös Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisen liitteen, jolla Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Eurooppaa "vaikutuspiireihinsä" toisen maailmansodan alla. Mihail Gorbatshovin aikana itänaapurimme vihdoin myönsi salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolon ja tuomitsi sen."

Olen sitä mieltä, että He, jotka näkevät Itärajan takana olevan ihanuuden, muuttakoot sinne. Muuttavathan päiväntasaajalta oikeauskoiset tänne vääräuskoistenkin elätettäviksi :-)

Jos oikein muistan, niin Berliinin muurin aikoina liikenne muurilta oli länteen ja ne, jotka onnistuivat välttelemään luotisuihkut, pääsivät lämpimään suihkuun pesemään punakurat hipiästään.
Tapsa kirjoitti:
2/12/2013 10:42

Yacca:

Sukuni tulee isän puolelta läheltä Leningradlia, mutta viimeiset vuodet ennen sotaa hänen perheensä asui Säkkijärvellä, heti rajan takana.

Meillä oli 1400-luvun lopussa, jolloin suku ensimmäisen kerran putkahtaa aikakirjoitin 1007 hehtaarin maa- ja metsätila.

Iso- ynnä muut jaot pienensivät sitä, mutta kun isoisä Anton ja hänen poikansa Toivo ja Erkki (minun isäni) lähtivät Säkkijärveltä lippahivvoon, kun vanha hönki jäätyneen Itämeren yli, maata oli vielä noin sata hehtaaria.

Sin jäit kaik konneet ja rammarkii pöyväl soimaa.

Isän veli, Toivo, muutti Amerikkaan perusti siellä menestyvän rakannusalan yrityksen. Hän piti Suomea kommunistivaltiona, eikä enää koskaan käynyt Suomessa.

Isoisä Anton kuoli melko nopeasti ja isäni muutti Salon seudulle.

Olen käynyt Neuvostoliitossa ja Venäjällä 19 kertaa. Enää en mene. Kerran kävin myös vanhoilla tanhuvilla. Kotitalostamme ei ollut edes kivijalkaa jäljellä. Mukanani ollut pitkälti yli 80-vuotias turkulainen rouva, joka oli asunut Säkkijärvellä naapurissamme, tunti ja tiesi paikat, joten hän osasi näyttää tarkan paikan, jossa talomme oli sijainnut.

Voin sanoa, ettei mieli mettä keittänyt. En tunne katkeruutta tai vihaa, sillä menneet ovat menneitä. Kaikki sodat ovat loppujen lopuksi turhia, eikä niissä ole voittajia.

Minut tuo matka opetti arvostamaan itsenäisyyttä. En hyväksy ihmisiä, jotka pyrkivät vetämään kaiken valtavan työn, raskaat sotavuodet ja sen jälkeisen nousun vessasta alas. Heidän paikkansa on jossain muualla kuin Suomessa.
Tapsa kirjoitti:
2/12/2013 10:47

Karijuhani:

Olin Berliinin muurin murtuessa Saksassa seuraamassa tapahtumia. Harmittaa vieläkin, kun ei ollut kameraa mukana.

Mutta on sentään aika harvinainen muisto. Palanen muuria.



Kirjoita kommentti

Kun kirjoitat, muista täyttää:
1. Nimimerkki tai oikea nimesi
2. Kirjoita kommenttiosioon enemmän kuin pari sanaa
3. Kirjoita myös spämmiestoon oikea sana.


Nimimerkki
Sähköposti

Spämmiesto: Mikä eläin sanoo "hau hau"?


Copyright © Tapioarjo.com